Viisukuppila

Maa: Monaco
Vuosi: 1960
Kappale: Ce soir-là
Esittäjä: François Deguelt
Säveltäjä: Hubert Giraud
Sanoittaja: Pierre Dorsey
Kapellimestari: Raymond Lefèvre
Sijoitus: 3./13
Pisteet: 15
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1960mc

Ranskalaisen François Degueltin (oik. Louis Deghelt, s. 4. joulukuuta 1932) ura laulajana alkoi vuonna 1951, jolloin hän pääsi esiintymään kabaree-esityksiin Pariisin näyttämöille. Samoihin aikoihin hän alkoi säveltää lauluja. Degueltin ensimmäiset levytykset julkaistiin vuonna 1952. Laulamisen lisäksi Deguelt tuli ranskalaisille tunnetuksi radioäänenä. Vuonna 1956 Degueltin hyvin alkanut ura sai tunnustusta, kun hän saavutti Grand Prix de Disque -palkinnon arvostetulta Charles Crosin akatemialta.

Degueltin levytysura oli aktiivisimmillaan 50- ja 60-lukujen taitteessa. Näihin aikoihin ajoittuu myös hänen kaksi euroviisuosallistumistaan, sillä Deguelt valittiin kahdesti edustamaan Monacoa Eurovision laulukilpailuihin. Ensimmäinen kerta koitti vuonna 1960, jolloin hänet kutsuttiin edustamaan Monacon ruhtinaskuntaa laululla Ce soir-là (suom. Sinä iltana siellä). Laulun säveltäjästä Hubert Giraud'sta tuli melkoinen euroviisukonkari, sillä hän on sekä säveltänyt että sanoittanut lukuisia ranskankielisiä euroviisuja. Ce soir-là oli hänen kolmas euroviisunsa, sillä hän oli ollut kynäilemässä jo kahden edeltävän vuoden Ranskan viisuja. Giraud sävelsi myös Monacon seuraavan vuoden viisun, ja lisäksi hänen kädenjälkensä kuului vielä Ranskan vuosien 1967 ja 1979, sekä Luxemburgin vuoden 1971 viisussa.

Ce soir-là esitettiin Lontoon Eurovision laulukilpailussa 25.3.1960 kilpailukavalkadin kahdeksantena. Laulu menestyi kilpailussa erinomaisesti, sillä se keräsi yhteensä 15 ääntä, jotka oikeuttivat hienosti kolmanteen sijaan. Erityisesti Ce soir-là miellytti Saksan raatia, joka antoi kymmenestä äänestään peräti seitsemän Monacolle. Monaco jopa johti äänestystilannetta muutaman äänestyskierroksen ajan pisteidenlaskun alkuvaiheilla. Korkeammat sijoitukset jäivät kuitenkin kauas, sillä toiseksi sijoittunut Iso-Britannia keräsi peräti kymmenen ääntä enemmän kuin Monaco. Kolmas sija oli huikea parannus Monacon euroviisuhistorialle, olihan maan edellisen vuoden debyyttiviisu jäänyt kilpailussa viimeiseksi. François Deguelt palasi viisuihin kahta vuotta myöhemmin laululla Dis rien tuoden Monacolle vielä paremman sijoituksen, sijoittuen siis toiseksi, kuten Viisulassa saimme viime viikolla lukea.

François Deguelt levytti 60-luvulla lukuisia hittejä. Lisäksi hänet nähtiin myös näyttelijänä niin teatteri- kuin elokuvarooleissa. 60-luvun jälkeen tahti hiipui, mutta 2000-luvulla François Deguelt on tehnyt lukuisia konserttikiertueita, joissa ranskankielinen yleisö on päässyt muistelemaan hänen menestyshittejään 50- ja 60-luvuilta.


François Deguelt Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa:

Monaco 1962: François Deguelt – Dis rien
Ranska 1959: Jean Philippe – Oui oui oui oui
Ranska 1967: Noëlle Cordier - Il doit faire beau là-bas

Kahden tähden viisuja melkein koko 50- ja 60-luku täynnä.

^Kertakuuntelu, tähditys ja unohduksiinko vaipuu, sitten?

Kappale, jonka olisi pitänyt ehdottomasti voittaa vuoden 1960 kilpailu. Upea ja dramaattinen. Levyversio vieläkin mahtipontisemmaksi sovitettu. Helposti annettavat viisi tähteä. Toisin kuin Serdun, meikäläisen mielestä 50- ja 60 -luku täynnä toinen toistaan komeampia sävellyksiä. Hienoa musiikkia.

Vuotensa paras, ehdottomasti. Jokainen toki arvioi nämä sävelmät omin tapoineen. Itse koitan suhteuttaa kappaleen myöskin aikaansa, kilpailuunsa ja seikkaan, että kuinka hyvin se on kestänyt ajan hammasta.

Mm. kaikkien näiden perusteiden lopputuloksena tämä hieno, mystinen sävelmä saa minulta VIISI! Tulee kuunnelluksi useastikin. Ei mikään ohkainen kertakäyttöjuttu kyseessä. Vanhasta tutusta löytää aina vain uutta.

Aikansa leppoisaa iskelmää on kiva kuunnella. Niin rauhoittavaa ja lepuuttavaa se on. Tällekin neljä tähteä.

ai jaaa, nytkö se jo tuli... tään laulajan jäläkimmäinen eeiku siis ensimmäinen ja eli tämä täysosuma ja 5 pisteen laulu. toki.... v. -60 oli kans raivokkaan hyvä vuosikerta, aatelkaa ny, Looking high..., To,m Pillibi, Romantica ja tämä... ! ja niin päin pois... sideharsotuppelo sormessani on edelleenkin haittana näissä kirjoituspuuhissa... Tää on kuulkaas musiikin riemujuhlaa.... tää on melodiana selvästi seuraavan vuoden Grand Prix-voittajan Nous les amoureuxin kaksoisveli!

"Rakkaani, odotan Sinua niin kauan kuin elän...
Joka päivä.
On sylini täynnä syreeneitä...."

aihhhh miten ihana tekst.....i myös ... !

mä pikkasen taas kualen...!

Tyylikäs sävellysteos, jonka François esittää hyvin tunteikkaasti, suorastaan dramaattisesti eläytyen. Mahtipontisuus korostui etenkin lopussa. Minua jäi vaivaamaan aavistuksen turhan hidas sovitus, olisin pitänyt enemmän, jos tempo olisi ollut hieman nopeampi. Nämä vanhat viisut ovat kyllä lähes järjestään tyylikkäitä sekä sävellyksiltään että esityksiltään.

Kolme vahvaa tähteä.

Minä en vain osaa pitää tällaisista. Miksei tuohon aikaan voitu säveltää enemmän mielenkiintoisia melodioita? Niitä meikäläinenkin osaisi arvostaa.

** tähteä.

Tämä on todella chic . Vahva melodia, vaikkakaan ei jää helposti mieleen. Esitys on nyansseja täynnä, kun Francois laulaa taidokkaasti hyvin hiljaisesta voimakkaaseen. Kiva, keinuva rytmi tuo keveyttä kappaleeseen. Loppuhuipennus on hieno. Eipä ihme, että mitalikolmikkoon pääsi. Minäkin palkitsen neljällä tähdellä.

Enpä oikein osaa päättää pidänkö tästä vai en. Loppujen lopuksi ihan mukava kappale, joten heikohkot kolme tähteä sitten tänään.

Tämäpä oli mukavan outo ja mystinen, neljä tähteä.

Hermoja raastavaa tylsyyttä. Yksi.

Minä en jaksa tämmöisiä koiranulkoiluttajisbiisejä, joissa pysähdytään pissaamaan ja odotetaan ja odotetaaan ja odotetaan ja vastaan tulee nainen sulkeutuneissa vaatteissa ja nainen pysähtyy pissaailemaan ja pissailemaan. Ihmiset katsahtavat toisiinsa ja toteavat yhteen ääneen, vakavasti, totisesti, syvämietteisesti, että täytyy käydä pissaamaan. Kukaan ei tietenkään sano tätä ääneen. Riittää, että kukin ymmärtää, että kohta on hetki käydä pissaamaan. Kukaan ei sano ääneen. En kerro silmillään. Ei vajoa mietteisiinsä. Jokaisen täytyy tajuta että kohta tulee hetki, jolloin on käytävä

pissaamaan.

Tämän studioversio on niin hieno. Nousee kyllä ihan jopa vahvaan neljään. // Ei vaan heikkoon viiteen. Apua.

Upea ja vangitseva tunnelma tässä kappaleessa. Erottuu erittäin positiivisesti vuoden muusta tarjonnasta. Olipa positiivinen yllätys, en ollenkaan muistanut tällaisen kappaleen olemassaoloa. Neljä tähteä.

Leonardo kirjoitti: ↑09 Heinä 2012, 22:32 Tyylikäs sävellysteos, jonka François esittää hyvin tunteikkaasti, suorastaan dramaattisesti eläytyen. Mahtipontisuus korostui etenkin lopussa. Minua jäi vaivaamaan aavistuksen turhan hidas sovitus, olisin pitänyt enemmän, jos tempo olisi ollut hieman nopeampi. Nämä vanhat viisut ovat kyllä lähes järjestään tyylikkäitä sekä sävellyksiltään että esityksiltään.

Kolme vahvaa tähteä.

tämän mielipiteen haluan nyt tällä kertaa nostaa täältä - aiwan erityisesti - esille. ... Leonardo... kiitos, että me kaipaamme oivallisia viestejäsi..., waan olet ilmeisesti Sinäkin jättänyt Kuppilan, ainakin kommentoinnin osalta ... näinhän se on. : huokaus : . "Aikaansa kutakin ... sanoi muuan viisas mies..."