Viisukuppila

Mietinkin, että sataseenhan Jufon piti lopettaa.. Tai vissiin vielä aikaisemminkin, mutta nyt se sitten kävi.

Jufo kirjoitti: ↑06 Heinä 2022, 07:48 Tegulle tavallaan spoilasin kappaleeni kun suunnittelimme yhdessä raadin 94 teemaa mutta en tiedä kuunteliko Tegu sitä ennen tätä raatia, parasta tietysti olisi jos se olisi tullut vasta raadissa vastaan.

Jees, pitikin kirjoittaa tästä. Itse asiassa en ollut kuunnellut biisiä ennen raatia, ja koska satuin taas kuuntelemaan raatibiisit sokkona, niin biisi selvisi vasta, kun pistejärjestys oli jo valmis ja aloin kopioida biisilistasta nimiä pisteytysyksäriä varten. Tai oikeastaan olisin saatanut vielä kuunnella muistutukseksi pätkiä kärkibiiseistäni ja mahdollisesti siirrellä niitä, mutta kun tunnistin biisisi maasta ja nimestä, niin löin homman lukkoon enkä muuttanutkaan enää mitään ainakaan kärjessä.

Jufo kirjoitti: ↑06 Heinä 2022, 07:48 Levyraatiurani päättyy nyt tähän tältä erää. Kiitokset kaikille kanssaraateilijoille yhteisistä 70 raadista ja 2,75 raativuodesta (6.10.2019 - 6.7.2022). Oli oikein mukavaa ja erityisesti korona-ajan eristyksissä raateilu oli minulle todella tärkeä sosiaalinen harrastus. Kuppila-asiakkuus jää myös tauolle/loppuu mutta meitsin tavoittanee muilta alustoilta, jos on tarvetta. Oikein hyvää kesää kaikille ja menestyksellisiä raateja!

Myöhästyin näemmä klo 16:n bannivasarasta, höh. No, tämä levyraatipuoli on julkinen, joten kyllähän tämä näkyy myös bannin toiselle puolelle. Kiitos kuitenkin itsellesi hienoista biiseistä, raatiavusta ja kaikesta!

Jufo kirjoitti: ↑06 Heinä 2022, 08:30 On sanonta "Never say never" joten on toki mahdollista että joskus vielä ilmestyy Jufo 2.0 raateilemaan.

Numerollisen Jufon paluuta odotellessa!

Timoteus kirjoitti: ↑05 Heinä 2022, 20:44 Äänestäjä 31/35: romualdo

15 pongoa: Rei Kondoh - Ōkamiden
12 pongoa: Bill Conti - Going the Distance
10 pongoa: John Loeffler & Ralph Schuckett - The Power of One: The Legend Comes to Life
9 pongoa: Apocalyptica - Faraway
8 pongoa: Piirpauke - Imala Maika
7 pongoa: MEUTE - Endling
6 pongoa: Joel Sunny - Middle of the Night
5 pongoa: Evgeny Khmara - In the Sky
4 pongoa: Ara Gevorgyan - Yerevan
3 pongoa: Simon O'Shine - Your Distant World (Orchestral Mix)
2 pongoa: Weeding Dub feat. Ras Divarius - Gypsy Dub
1 pongo: Beoga - Eochaid

VOI EI, JO TOINEN MOKA, TÄMÄN LEVYRAATI HISTORIANI AIKANA... UNOHDIN ANTAA YHDELLE LAULULLE PISTEET ja VIELÄPÄ SELLAISELLE JOKA PÄÄSI TUOHON KOVIMPAAN KÄRKEEN... HUOMASIN NE VASTA NYT MYÖHEMMIN KUN KATSOIN RUUTUVIHKOONI TEKEMIÄNI MERKINTÖJÄ... OSALLE MERKKASIN PISTEEN KAPPALEEN NIMEN ETEEN JA VALTAOSALLE SITTEN KAPPALEEN NIMEN JÄLKEEN JA NIIN JÄI HUOMIOTTA TUO NRO 8:N ELI merry go:N saama piste. Ja sehän onkin warsin korkea eli 7.6 joten se sijoittuisi minulla sitten 7 tai 6 pisteen kohdalle. voivoivoi... olen siis käyttänyt näissä levyraateilussa pisteitä 1-10 ... ja tietysti Viisula-perinteen mukaan myös kymmenesosapisteitä... anteeksi, olen sanattoman pahoillani ja järkyttynyt tästä virheestä... mut hei, kuvitelkaa se pistelisäys sinne,...

^ Oliko tarkoituksesi kommentoida jotakin?

Timoteus kirjoitti: ↑07 Heinä 2022, 15:30 ^ Oliko tarkoituksesi kommentoida jotakin?

Nyt kommentti on luettavissa.

^ Niinpä näkyy.

Merry Go Round of Life voitti, joten isoa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan.

JA ONNEKS SE "voitti" ... Swings and roundabouts (UK 1977 esc selection) tulee tietysti heti mieleen tuosta "voittaja" kappaleen nimestä...

Tunteisiini waan meni tuo käsittämätön huolimattomuuteni, joka pääsi taas kerran esille... pahoitteleviin tunteisiini vaikutti tietysti kowasti myös eilinen peltikolari Kokkolan keskustassa erään kaupan takapihalla kun muuan wanhempi rouvahenkilö kolhi pahoin farmari autoni takaovea lähtiessään peruuttamaan huolimattoman reippaasti parkkipaikastaan...

katsoin noi ääntenlaskun alkuosan vasta nyt ja yllätyin tosi iloisesti, miten olin alussa, alkukaarteessa ja etukaarteessa vielä tosi, hywin harvinaisen hyvissä asemissa, tuli ihan monicaaspelund tunnelmat... (-77), ja yhdessä vaiheessa olin jopa 5 pisteen päässä voitosta... olen aiemminkin, ainakin Kuoppamäen laulun kanssa ollut tosi hyvin alkukahinoissa... pisteitä tuli ja rapisi oikein esimerkillisen komeasti... ja totesin jälleen kerran lähettäneeni sinne SEN aivan oikean kappaleen. Enemmän kuin oikean. Esimerkillisen kauniin. Mutta iskelmiä kaihtava nuorempi kuppilan sukupolvi rokottaa näköjään... eri syistä... ja kun vielä tiedetään tyylini tuntien ett kenen lähettämä laulu on niin...

Mutta menestystä en koskaan lähde (!? jeesus, mitä jeesustelua!) ensi sijaisesti hakemaan waan aiwan sitä mun ominta musiikkiani, ja näinhän se tietysti on miltei jokaisen kohdalla... luulisin. !???

romualdo kirjoitti: ↑07 Heinä 2022, 21:39 pahoitteleviin tunteisiini vaikutti tietysti kowasti myös eilinen peltikolari Kokkolan keskustassa erään kaupan takapihalla kun muuan wanhempi rouvahenkilö kolhi pahoin farmari autoni takaovea lähtiessään peruuttamaan parkkipaikastaan...

oisin halunnut olla ehkä näkemässä tämän
annoitko rouvashenkilölle kovastikin huutia?

GuoZu8 kirjoitti: ↑05 Heinä 2022, 20:01 Eikö täällä löydy klassisen pianomusiikin ymmärtäjiä?

Sitä ehkä luullaan, että pitäisin klassisesta musasta, mutta ei se niin ole. Ns. klassisen musiikin pitää olla joko tarpeeksi vanhaa tai kyllin tuoretta minua kunnolla sykähdyttääkseen! Siinä välissä on sellaiset reilut sata vuotta, joka ei niin nappaa, eli wieniläisklassismin ja romantiikan aika, ja olit nyt Lang Langin repertuaarista valinnut juuri sitä. (Eipä tuubissa taida paljon muuta olla.)

26. Franz Liszt, Lang Lang – La campanella (Paganini-etydi nro 3, gis-molli)
Biisihän on sävelletty ihan vain jotta solisti pääsee osoittamaan teknistä taituruuttaan. Lisztistä on juttu, että hän aina sopi jonkun yleisönsä hienostorouvan kanssa, että tämä pyörtyy kesken huikeimman juoksusuksen, jolloin herrasmies-Liszt pomppaa flyygelinsä äärestä apuun. Kerran sitten sopimuksen osapuoli unohti diilin, joten Lisztin ei auttanut muuta kuin pyörtyä itse. - Lang Lang kyllä hoitaa homman (pyörtymättä) ihan asianmukaisesti, ja yleisö on (pyörtymättä) juonessa mukana. Varmaan tosiaan joku encore, kun noin kesken kaiken aplodeeraavat. Heillä on kivaa keskenään ja se on ihan kivaa, mutta vähän ulkopuolelta katselen silti, kun biisi itse ei niin kolahda. Oli harkinnassa viimeisten pisteiden (1 p. - 4 p.) saajaksi, mutta ei ihan riittänyt.

Lang Langilta löytyi tuollainen kiva YouTube-video kuin Why Bartók rocks, jossa soittaa rumpalin kanssa hieman Bartókin toista pianokonserttoa (eli ei tuo raatiin lähettämäni vaan toinen), ja vähän enemmän Prokofjevin kolmatta. Ja se jälkimmäinen onkin kiinnostavampaa, kuin jotain modernia jazzia. Eikä tosiaan kuulosta siltä, että klasariin on pistetty vain joku rumpubiitti (mikä on viheliäistä), vaan raikkaalta idealta.

Mistä rumpubiitistä päästäänkin siihen tarpeeksi vanhaan, eli raadin varmaan vanhimpaan kappleeseen, joka viettää kolmen vuoden päästä jo 300-vuotissynttäreitään, eli

3. Asturia Quartet, Antonio Vivaldi – Storm
Tuhahdin ensin että no niinpä tietysti, tällainen rumpubiitillä höystetty oikein stereotyyppinen klasari, ja että alkuperäinen versio kyllä myrskyää tykimmin. Ja sitten tajusin, että ajatukseni on älytön ja anakronistinen, sillä koko ajatus alkuperäisen version uskollisesta seuraamisesta on keksitty vasta myöhemmin. Ja toisekseen enhän minä niitä alkuperäisiä nuotteja ole edes nähnyt, asiaa arvioidakseni. Siinä on varmaan ollut pari melodialinjaa ja sitten continuo, joka voi toteuttaa saatavissa olevilla instrumenteilla. Vivaldin aikaan ei ollut sähkösoittimia mutta nyt on, joten on ihan ok Asturia Quartetin käyttää niitä.

Rupesin sitten perehtymään asiaan enemmänkin ja opin, että teoksesta on alettu tehdä erilaisia sovituksia suunnilleen heti. Ja lisäksi, että siinähän on sanoitus! Siitä hyvästä, että Asturia Quartetin versio pisti minut miettimään asioita uusiksi, harkitsin sitäkin pisteille. Totesin kuitenkin, että ei, sillä jos haluan biisin kuulla niin valitsen kuitenkin eri version. Tulin myös tuon edelle linkkaamani kuunnelleeksikin (kaikki vuodenajat osineen), vaikka piti raatia pisteyttää, ja vähän muitakin versioita. Siis kappalehan ei ole huono, ainoastaan hieman kulahtanut, kun on joutunut käyttöön kännykän soittoääniksi ja ties minne. On se Antonio kova jätkä, kun musansa soi yhä edelleen!

Mieleenpainuvimmat vuodenajat olen muuten kuullut katusoittajien esittämänä: Kerran Helsingin asematunnelissa soitti joku kvartetti ihan ammattilaisten tasolla, ja sitten Tampereen Hämeenkadulla pari poikaa, toisella viulu ja toisella alttoviulu. Lienevät olleet jotakin itäeurooppalaisia kummatkin esiintyjät. Palkitsin yllärikonserteista avokätisesti.

Rousku kirjoitti: ↑08 Heinä 2022, 03:10 Ns. klassisen musiikin pitää olla joko tarpeeksi vanhaa tai kyllin tuoretta minua kunnolla sykähdyttääkseen! Siinä välissä on sellaiset reilut sata vuotta, joka ei niin nappaa, eli wieniläisklassismin ja romantiikan aika

Ja juuri tuota "ei niin nappaa" -tyylistä musaa sitten raadissa olikin. Ei alkuperäisiä sen aikakauden kappaleita, mutta romantiikkaa tyyliltään muistuttavia makean maalailevia (orkesteri)teoksia, joita tekisi mieli luonnehtia sanalla siirappinen:

5. Joel Sunny – Middle of the Night
9. Vilma Alina, Mila Laine, Ninni Poijärvi – prologi
- Olipa siinä vähän sitä sävellystä.
11. Bill Conti – Going the Distance
- Lupaava torvialku, mutta jousien saadessa yhä enemmän alaa lässähtää.
15. Jasper Forks – River Flows in You
- Tässä on yksi toimiva melodia, mutta sitä vain toistetaan ja toistetaan, homma ei kehity miksikään. Jumputus siitä alla ei auta.
18. John Loeffler & Ralph Schuckett – The Power of One: The Legend Comes to Life
19. Simon O'Shine – Your Distant World (Orchestral Mix)
20. Magic Dance – Lost
23. Evgeny Khmara – In the Sky
30. Linda Lampenius & RTÉ National Symphony Orchestra – Aisling

8. Joe Hisaishi – Merry Go Round of Life
Samaa sarjaa periaatteessa, mutta tähän valssiin on kuitenkin saatu menevyyttä mukavasti. Kuunnellessa tuntui, että nyt onkin sävelletty valssi oikein oppikirjan mukaan, kaikki tapahtuu juuri kuten pitää, yhtä täydellisesti kuin ruotsiviisussa - ja ehkä siinä se vika, pisteille vievä särmä puuttui. Oli kuitenkin harkinnassa.

10. Rei Kondoh – Ōkamiden
Menköön tämä itämaustettu siirappi samaan sarjaan. Pakko oli pisteille jotakin päästää, niin tämä valikoitui. Tempovaihdos tuo eloa, ja juuri se vaihtokohta on viehättävän kaoottinenkin. En silti mitenkään kaipaa kuultavakseni, huomaan nyt. Ehkä vimppa pongo meni väärin.

29. Jerry Goldsmith – Basic Instinct Theme
Orkesteriteoksista tämä ohittaa romantiikan ja menee jo impressionismiin asti. Hienoja sointivärejä. Ilmankos tykkäsin. Rakenne leffasta erotettuna biisinä on vähän hassu.

25. György Ligeti – Atmosphères
No juu, nyt on tarpeeksi uutta ja ennen muuta uuden kuuloista. Ligeti nyt vain on paras. Pitänyt itsekin joskus sopivan teeman tullen pistää raateihin. Tämähän myös on leffamusaa, ei tosin alun perin sellaiseksi sävellettyä, mutta Stanley Kubrickin elokuvassaan 2001: Avaruusseikkailu hyödyntämää. Varmaan siksi moni on joskus kuunnellut ihan sujuvasti, mutta ei vain muista kuulleensa. Ilahdutti, että pärjäsi noinkin kelvollisesti.

Näillä modernimmilla atonaalisilla klassikoilla on muutenkin pärjätty levyraadeissa ihan kelvollisesti. Stockhausenilla pääsi jopa kymppikärkeen, eikä Pendereckikään kauaksi jäänyt. Saariaho eikä edes Xenakis ollut raatinsa viimeinen. Niitä on tapana pitää jotenkin vaikeina, mutta ei ne näytä kuppilalaisille mitään sen suurempia vaikeuksia tuottavan kuin poppikset. Ehkä Bartók sitten olikin liian perinteinen kelvatakseen.

Odottelin, että etno, etno miksattuna johonkin moderniin ja ehkä jopa muiden musiikkikulttuurien instrumentaaliklasarit olisivat olleet paremmin edustettuina. Mutta ei sitten. Beoga oli szigetiltä hyvä löytö; ehkä kuuntelen lisää.

6. Piirpauke – Imala Maika
Tälle kävi nyt vähän köpelösti. Huomasin videon kommenteista, että kysymyksessä on bulgarialainen sävelmä, ja alkoi tuntua että juuri noin lötkön tasatahtisen kuuloiseksi juuri suomalaiset onnistuvat monimutkaisen Balkan-rytmin latistamaan, ja että bulgarialaiset itse varmaan saavat hommaan eloa ihan toisin. Etsin sitten kuultavakseni bulgarialaisiakin versioita, mutta eivät ne olleet sen kummempia. Ja sitten koko jollotus jo alkoi ärsyttää, ja eikös se mokoma vielä jumittunut päässäsoivaksi harvinaisen tukevasti. Pakko oli ärsytykseltä jättää pisteittä, vaikka alkuun pidin tätä selkeästi pisteidensaajana. Kiva orkestrointi ja arvostan bändin työtä, mutta nyt kävi näin.

24. Ara Gevorgyan – Yerevan
Kahdeksalle biisille selvästi halusin antaa pisteitä, neljä piti repäistä jostakin. Tämä aiemmasta jonkin raadin (mutta minkä ) oheiskeskustelusta tuttu tapaus nappasi sen nelosen. Biisi itsessään ei olisi riittänyt (vaikka siinä jotain iskevyyttä ja tarttuvuutta onkin), mutta videon kanon-flashmob teki vaikutuksen. Vähän kuin norppatanssijat motarilla Ingan ja Anushin viisuvideolla aikoinaan.

28. Weeding Dub feat. Ras Divarius – Gypsy Dub
Tämäkin kansansävelmä pilattu päälleliimatulla biitillä, ja pahasti polkee paikallaan loppupuolen.

31. Purema – Elegia
Kai tämänkin voi etnoiksi laskea? Mutta joo, vihellys on kamalimpia ääniä, ja tässä se on saatu vieläpä kuulostamaan sahansoitolta , mikä on mahdollisesti vielä kamalampi ääni. Korviin ottaa, niin kuin periaatteessa haluaisinkin tykätä. Ja kappa on niin suomalaiskansallinen mollijollotelma; yleensä ne ei oikein sytytä. (No ei tietenkään sytytä kun kuulostaa tihkusateelta hämärtyvässä syysillassa.)

Jos etnot eivät oikein vastanneet odotuksiini, niin jazzit tjsp. kakofoniat olivat sitä mehevämpiä. Pidin näistä kaikista. , ja onneksi en lähettänyt mitään samaa sarjaa vaikka sitä varastossa olisikin:
1. Captain Beefheart & The Magic Band – Ice Rose
13. Ultra Bra, Timo Lassy – Sokeana hetkenä II
27. SB Circle – Eastern Song

---

MEUTEsta jo totesinkin, että löysin bändin pari viikkoa sitten ja oli niin kiinnostavaa, että kuuntelin useita biisejä, myös mahdollisia raateja varten. Timoteus ehti ensin. Pikkuisen se niissä vaivasi, etteivät biisit tunnu kantavan koko kestoaan (eivät olleet ihan lyhkaisiä), mutta näin puhallinmusiikin ystävälle konsepti on kyllä kiinnostava.

4. Stephen Mann – Lay All Your Love on Me
Urut ovat myös puhallinsoitin ja olen niidenkin ystävä, ja kannatan myös tätä konseptia, että sovitetaan pop-klassikkoja uruille, tai vaikka rockia (sillä uruthan rokkaa), tai tehdään fuusioita, kuten raatituttu Anna von Hausswolff. Tämä toimi melko kivasti, mutta olisi saanut olla "urumpi", eli vähemmän tuota koko ajan samana jankkaavaa komppisäveltä.

Lopuksi nämä elektroniset kipaleet. Vaikkei täysosumia ollut, niin kyllä näitä mieluummin kuuntelen kuin siirappiosastoa:
2. MOTi & Kenneth G & Olly James – OMEN
- Tuleepa soundista mieleen raadin 74 kappani, josta kyllä pidin enemmän. Tässä tuo marssikohta on jotenkin lastenkamarista vetäistyn oloinen? Pääsi kumminkin pisteille kun jotain piti. - Video ei muuten vastaa biisiä mitenkään.
12. Trentemøller – Miss You
- Nuo "räjähtelyt" häiritsee lyyristä tunnelmaa aika lailla...
14. Aril Brikha – Winter
Kaatuu hengästyneeseen biittiinsä.
- Tämä taas halvahkoihin röhönauru-karjuntoihin.

Ai juu, meinasi unohtua:
22. Apocalyptica – Faraway
Rock-ainokainen. No joo, kuunteleehan tuon, vaikka vähän veisu. Siis virsimäinen.

Rousku kirjoitti: ↑08 Heinä 2022, 05:00 24. Ara Gevorgyan – Yerevan
Kahdeksalle biisille selvästi halusin antaa pisteitä, neljä piti repäistä jostakin. Tämä aiemmasta jonkin raadin (mutta minkä ) oheiskeskustelusta tuttu tapaus nappasi sen nelosen.

Kappale on linkattu aiemmin ainakin armenialaisen musiikin ketjuun. En ollut kuullut sitä ennen tätä raatia, mutta piti selvittää, kun kerrottiin, että se on ollut ennenkin esillä.

Innostuin biisistä kertakuuntelulla, mutta se ei kestänyt kuuntelua yhtä hyvin kuin jotkin toiset ja jäi lopulta pisteissäni aika alas.

Rousku kirjoitti: ↑08 Heinä 2022, 05:00MEUTEsta jo totesinkin, että löysin bändin pari viikkoa sitten ja oli niin kiinnostavaa, että kuuntelin useita biisejä, myös mahdollisia raateja varten. Timoteus ehti ensin. Pikkuisen se niissä vaivasi, etteivät biisit tunnu kantavan koko kestoaan (eivät olleet ihan lyhkaisiä), mutta näin puhallinmusiikin ystävälle konsepti on kyllä kiinnostava.

Törmäsin Moitteeseen noin vuosi sitten, ja viimeisen vuoden ajan Moite on ollut eniten kuuntelemani instrumentaaliyhtye. Valinta oli siis triviaali. Kokoonpano aloitti cover-yhtyeenä vuonna 2016; onpa julkaissut oman versionsa Teräsbekonin raatibiisistäkin. Viime vuosina Moite on alkanut julkaista enenevässä määrin originaaleja biisejä, jollainen myös raatiin valitsemani Endling on. Pidän yhtyeen omista biiseistä enemmän kuin covereista. YouTubessa coverit ovat kyllä paljon suositumpia.

Menestys oli pieni yllätys. Viimeksi kun valitsin raatiin saksalaisen puhallin- ja lyömäsoitinkokoonpanon, tulos oli toiseksi viimeinen sija.

Raatifilosofiassani järjestäjä väistää päällekkäisyyksien sattuessa. Jos olisit (tai joku muu olisi) ilmoittanut Moitteen, olisin siirtynyt varavaihtoehtooni. Minulla oli tähän raatiin kymmenkunta vaihtoehtoa valmiiksi mietittynä. Kukaan ei tyhjentänyt raatijonoani puolestani. Klasaria listallani ei tällä kertaa ollut, koska edelliset instrumentaalivalintani olivat klassista.

Happy kirjoitti: ↑07 Heinä 2022, 23:11

romualdo kirjoitti: ↑07 Heinä 2022, 21:39 pahoitteleviin tunteisiini vaikutti tietysti kowasti myös eilinen peltikolari Kokkolan keskustassa erään kaupan takapihalla kun muuan wanhempi rouvahenkilö kolhi pahoin farmari autoni takaovea lähtiessään peruuttamaan parkkipaikastaan...

oisin halunnut olla ehkä näkemässä tämän
annoitko rouvashenkilölle kovastikin huutia?

täh!?? etkö ole Fb-kavereitani vieläkään !??? ... sieltä olisit saanut heti lisätietoja ... noh jatkan tästä aiheesta tuolla auto- ketjussa... jos muistan.

jk. mahtava 12. sija jälleen ... hetken aikaa olin jopa toisena ! On teillä aika hyvä maku!