Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 2017
Kappale: Blackbird
Esittäjä: Norma John
Säveltäjä: Lasse Piirainen, Leena Tirronen
Sanoittaja: Lasse Piirainen, Leena Tirronen
Sijoitus semifinaalissa: 12./18
Pisteet semifinaalissa: 92
Sanat: https://eurovision.tv/participant/norma-john

Viisuvuoden 2016 tultua päätökseensä Suomen tilille oli kertynyt kaksi peräkkäistä finaalista karsiutumista ensimmäistä kertaa sitten Lordin voittoa edeltäneiden aikojen. Kenties siitä johtuen Yle päätti laittaa UMK:n kokonaan uuteen uskoon. Edustuspaikasta kilpailevien kappaleiden määrää supistettiin kymmeneen, ja koko karsinta järjestettiin yksi-iltaisena tapahtumana ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002. Säästyneet resurssit mahdollistivat finaalin siirtämisen Ylen pieneltä studiolta suuremmalle Espoon Metro Areenalle, jossa äänestäjille pystyttiin myös antamaan paremmin osviittaa siitä, miltä esitykset voisivat kansainvälisellä viisulavalla näyttää.

Kymmenen UMK-finalistin julkistamisessa Yle oli aikaisin liikenteessä, sillä heidät esiteltiin kappaleineen yleisölle jo vuoden 2016 marraskuussa. Suurten massojen keskuudessa suurimman etukäteishuomion keräsi varmaankin vuonna 2004 parilla kesähitillä trendannut ruotsalaissyntyinen Günther, ja tokihan myös esimerkiksi My First Bandille oli kertynyt soittokertoja radiossa parin pikkuhitin myötä. Osallistujien joukosta löytyi myös Norma John -niminen indieduo, jolla ei sen sijaan ollut vielä aiempia levytyksiä. Siitä huolimatta sen kummallekin osapuolelle oli kertynyt kokemusta musiikin parista jo usean vuoden edestä.

Norma Johnin laulava puolisko Leena Tirronen (s. 1984) nousi ensimmäisen kerran julkisuuteen vuoden 2010 X Factor -kilpailusta. Siellä hän raivasi tiensä aina finaalivaiheeseen asti, mutta lopullisena kohtalona oli jäädä kolmanneksi ja siten täpärästi viimeisen finaalilähetyksen ulkopuolelle. Osallistuminen poiki kuitenkin levytyssopimuksen Sony Musicin kanssa, ja taiteilijanimen Leena Ihmemaassa alla julkaistiin kolme singleä sekä albumi loppuvuodesta 2010. Julkaisut eivät kuitenkaan saavuttaneet mainittavaa listamenestystä, ja yhteistyö levy-yhtiön kanssa päättyikin jo heti seuraavana vuonna.

Duon toinen jäsen Lasse Piirainen (s. 1982) on puolestaan kunnostautunut pianistina. Ennen UMK:ta hänet oli pystynyt bongaamaan esimerkiksi Isaac Elliotin, Kasmirin ja Vesa-Matti Loirin taustaorkestereista, ja keväällä 2017 hän tuli suurelle yleisölle tutuksi myös paluun tehneen BumtsiBumin toisena vakiopianistina. Kokemusta oli kertynyt myös musiikintekijänä, ja esimerkiksi vuonna 2014 osin hänen tehtailemansa kappale Let me take you there kilpaili UMK:ssa Lili Lambertin esittämänä. Leenan kanssa Lasse on ollut hyviä ystäviä jo pitkään, ja kouvolalaislähtöinen Norma John and a Backbonekin oli tehnyt ensimmäiset keikkansa jo vuonna 2008 viisihenkisenä bändinä. Vuoteen 2016 mennessä yhtye oli kuitenkin supistunut duoksi ja nimikin lyhentynyt viisufanien tuntemaan muotoon.

UMK:hon lähetetty Blackbird oli Leenan ja Lassen oma sävellys ja sanoitus, ja heidän omien sanojensa mukaan elokuvamaista tunnelmaa sekä karua pohjoismaista kauneutta henkivässä kappaleessa kuvaillaan tunnetta, kun on menettänyt jonkun ihmisen. Etukäteen Norma John ei lukeutunut karsintojen suurimpiin ennakkosuosikkeihin, mutta 28.1.2017 järjestetyssä finaalissa duo onnistui erottumaan varman minimalistisella esityksellään yhden jos toisenkin muun osallistujan haparoitua lavaylöspanonsa kanssa. Uudistuneessa UMK:ssa olivat myös ensimmäistä kertaa mukana kansainväliset raadit, ja ne sijoittivatkin Norma Johnin melko selvin numeroin ykköseksi. Toinen puolisko pisteistä tuli puolestaan puhelinäänestäjiltä, joiden suosikki duo niin ikään oli. Niinpä voittajasta ei lopulta jäänyt epäselvyyttä, ja Norma John sai kunnian matkustaa Kiovassa järjestettyihin Euroviisuihin.

Muutaman vaisumman vuoden jälkeen Suomen edustaja saavutti ihan mukavaa suosiota viisufanien ennakkoäänestyksissä. Norma John ilahdutti faneja myös promoamalla ahkerasti itseään ulkomailla, kuten esiintymällä Lontoon, Tel Avivin sekä Amsterdamin viisukonserteissa. Itse viisuesiintymistä varten duo oli päättänyt luottaa hyväksi havaittuun tapaan pitää asiat yksinkertaisina, ja Kiovan lavaylöspano olikin kokenut vain pieniä muutoksia UMK-esitykseen nähden. Kun lehdistö vieläpä äänesti Suomen harjoitusesityksen päivän parhaaksi, monessa fanissa heräsi viimeistään usko Suomen karsiutumisputken katkeamisesta.

Norma Johnin todellinen näytön paikka koitti lopulta ensimmäisen semifinaalin seitsemäntenä esiintyjänä. Kun illan päätteeksi koitti aika paljastaa kymmenen finalistia, suomalaisfanien ilmeet alkoivat nopeasti synkentyä, sillä siniristilippu ei hyvästä pöhinästä huolimatta vaan ottanut ilmestyäkseen jatkoonpääsijöiden listalle. Lopulta paljastui, että Suomi oli jäänyt semifinaalinsa 12:ksi. Puhelinäänestäjät olisivat suoneet Norma Johnille täpärän finaalipaikan kymmenennellä sijallaan, mutta raatiäänestyksessä tuomio oli ollut 12. sija. Ruotsalaisten kahdeksikko jäi parhaaksi yksittäiseksi pistepotiksi puhelinäänestyksessä, raatiäänestyksessä korkeimmat pisteet tulivat puolestaan Australian, Portugalin ja Ruotsin tuomaristoilta, seitsemän jokaiselta. Sapetusta lisäsi fakta, että vielä koskaan aiemmin Suomi ei ollut karsiutunut viisufinaalista kolmena vuonna peräkkäin.

Kaikesta huolimatta Euroviisut vaikuttaisivat olleen Norma Johnille varsin myönteinen kokemus. Reissun aikana Leena ja Lasse ystävystyivät monen kanssakilpailijansa kanssa, ja ystävyyden hedelmänä syntyi muun muassa Puolan Kasia Mośin kanssa levytetty sinkku Wild Eyes vuonna 2018. Yhdessä Norjan JOWST:in kanssa Lasse puolestaan teki Lake Malawille Lucy-nimisen kappaleen Puolan vuoden 2020 viisukarsintoihin, ja olipahan hänellä näppinsä pelissä myös esimerkiksi vuoden 2021 UMK:ssa kuullussa Iltan Kelle mä soitan -biisissä.

Norma Johnin muu viisujenjälkeinen tuotanto on ainakin toistaiseksi rajoittunut vain yhteen vuonna 2018 julkaistuun Hellfire-singleen sekä vierailuun Kalevauva.fi:n Kouvola-kappaleessa. Viime aikoina Leena on kokeillut siipiään kantrimusiikin parissa, ja hänen yhdessä siskontyttönsä kanssa vuonna 2019 perustamansa duo Lili & Luna onkin saanut radiosoittoa osakseen. Lassen tuorein musiikkiprojekti on puolestaan skandinaavista jazz-musiikkia esittävä North of Kallio Ensemble -yhtye, jossa hän musisoi yhdessä vuosien 2005 ja 2006 viisukarsinnoista tutun puolisonsa Jennie Storbackan kanssa. Kuka tietää – ehkäpä näemme nämä monipuoliset muusikot vielä joskus uudelleen viisuympyröissä ainakin jossain muodossa?


Norma John – Blackbird (karsintaesitys)

Norma John Facebookissa

Norma John Instagramissa

Norma John Twitterissä

Norma John YouTubessa

Kappale ei ole itselleni mikään erityinen, mutta olisi luullut tämän menevän finaaliin. Esitys oli nätti. Yllätyksenä tuli ainakin minulle raatien suhtautuminen tähän.

Jos koko kappale olisi pelkkää C-osaa, niin tämä olisi selkeä viiden tähden viisu. Tällaisenaan melodia on todella vaivalloinen, eikä tätä ole ilo kuunnella. Kotiinviemisinä pelkkää masennusta, kaksi tähteä ja yksi Suomen huonoimmista.

Minulle tämä oli iloinen kokemus kun vihdoin minunkin suosikkini osoitti voivansa voittaa Suomen karsinnat. Sai tosin apua muiden esitysten epäonnistumisesta. Finaaliin pääsemisestä en ollut lainkaan varma, on tämä sen verran erikoinen sävellys, eikä putoaminen ollut tavaton shokki. Kaipaan edelleen alkuun pientä introa, laulu alkaa kuin seinästä. Neljä tähteä.

Tunnelmallisen vakava viisu.

Laadukas viisuveisu, mutta haudanvakavuus taisi viedä äänet. Tai sitten Portugalin kappale emt. Yhtä kaikki nätti biisi on,
hyvin esitetty ja symppiksiä ovat sekä Leena että Lasse. Neljä tähteä herahtaa

Lähihistorian (ehkä) suurin oikeusmurha ilman mitään sinivalkolaseja. Erittäin kaunis tunnelmapala, joka tosiaan pistää kuuntelemaan. Myös piano-osuus on todella kaunis ja toimii hyvin kappaleen huipentumana. Viisi.

Ehkä tämän floppi sitten selittyy osittain sillä, että tämä joutui kisaamaan samoista äänistä Salvadorin kanssa. Sen puolesta puhuu ainakin se, että tämä sai naapuri- ja diasporatukija Ruotsin jälkeen toisiksi parhaan puhelinäänestyssijoituksensa juuri Portugalissa.

Olihan tämä UMK-kattauksessa aika säväyttävä, ts. tykkäsin jo ennen kisaa, ja sitten kun kaikki kämmäsivät, riemastuin kun tuli joku, joka osaa laulaa! Sävellys on kuitenkin pikkuisen yksiniitinen, ts. palaa aina siihen samaan nuottiin, mies (mikähän nimi oli?) hippasen koominen pianonmukasoittamisineen, ja värit ihan väärät! Siis eihän tämä ole mustuutta, jossa vilkkuu auton punaiset perävalot, vaan kirkas, vaalea, kylmä; sellainen jääpuikon vaaleanharmaa ja -sininen, vesi soljuu pinnalla ja välillä heijastuu huikaisevan kirkas auringonsäde. Ja maistuu ja tuntuu siltä kuin ottaisi rakeista lunta suun täydeltä ja se kylmää kitalaessa. Eikä Leena ehkä Kiovassa ihan niin hyvin laulanut kuin UMK-finaalissa. Oikea edustaja kyllä, mutta ei ollut niin paljon valinnanvaraa.

Oli kai sitten liian Nordic Noir, pelkistetyn selkeälinjainen ja musta. - Ei kai Portugali samassa sarjassa kisannut, kun sehän oli lämmin ja hempeä? (Siinä oli myös oikeat värit.)

Ihan mukava minimalistinen balladi, joka kuitenkin tuppaa käymään todella puuduttavaksi ensimmäisen minuutin jälkeen.

Omat kuuntelukertani: 110

Erityisesti studioversiona edelleen lumoavan kaunis biisi, ja voi sitä onnen päivää, kun Suomi lopultakin valitsi tällaisen kappaleen niin monen karsintapettymyksen jälkeen. Pakko kuitenkin yhtyä Rouskuun siinä, ettei Kiovan lavaylöspano minustakaan aivan nappisuoritus ollut. Siis eihän siinä varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta ehkä tällainen kappale olisi tarvinnut jonkinlaisen out of the box -oivalluksen jäädäkseen paremmin katsojien mieliin. Sini-punainen värimaailma nyt ainakin oli vähän plääh ja turhan alleviivaava. Lisäksi minusta on kuulostanut aina siltä, ettei Kiovan äänentoisto onnistunut vangitsemaan kaikkia biisin hienoja nyansseja, vaan etenkin lopussa taustat kuulostavat siltä kuin toistaisi jotain rakeista audiota huonolla nettiyhteydellä.

Siltikin, kyllähän tämä ehdottomasti finaaliin olisi etenkin noin heikkotasoisena vuonna kuulunut. Keskinkertaiseksi jääneen puhelinäänestyskannatuksen vielä ymmärrän, mutta en todellakaan raatisijoitusta, kun samana vuonna raati olisi pistänyt Georgian, Tšekin ja jopa Maltan vaatimattomammat slovarit finaaliin. Leena lauloi upeasti, ja hän sekä Lasse ovat lisäksi olleet yksi viime vuosien sympaattisimmista Suomen edustajista, jotka olisivat ansainneet nauttia matkastaan finaaliin asti.

Viisi vähän himmeää tähteä.

Ihan pikkunätti, mutta kovin synkkä. Vähän ahdistava. Kolme tälle.

En muistaakseni ollut kovin tyytyväinen tämän voittoon UMK:ssa, mutta mielipide muuttui kevään mittaan pikku hiljaa ja toukokuussa jo uskoin, että tämä jatkoon menisi. Kaunis balladi, mutta ehkä hieman raskassoutuinen. Välipimputus on erittäin kaunis. Kolme tähteä.

Koin tämän viisuvuotenaan yliarvostetuksi ja vähän vaisuksi biisiksi. Ei mikään ihmeellinen eikä finaalista putoaminen tuntunut miltään oikeusmurhalta. (Finalisti Kreikka kamalaa paskaa, mutta Blackbird ei ollut ainoa, joka olisi voinut korvata sen) Koin aina rajatapaukseksi. Oon jälkikäteen ruvennut tykkäämään hitusen enemmän, nykyään annan kolmosen.

Rousku kirjoitti: ↑14 Loka 2022, 16:32 Olihan tämä UMK-kattauksessa aika säväyttävä, ts. tykkäsin jo ennen kisaa, ja sitten kun kaikki kämmäsivät, riemastuin kun tuli joku, joka osaa laulaa! Sävellys on kuitenkin pikkuisen yksiniitinen, ts. palaa aina siihen samaan nuottiin, mies (mikähän nimi oli?) hippasen koominen pianonmukasoittamisineen, ja värit ihan väärät! Siis eihän tämä ole mustuutta, jossa vilkkuu auton punaiset perävalot, vaan kirkas, vaalea, kylmä; sellainen jääpuikon vaaleanharmaa ja -sininen, vesi soljuu pinnalla ja välillä heijastuu huikaisevan kirkas auringonsäde. Ja maistuu ja tuntuu siltä kuin ottaisi rakeista lunta suun täydeltä ja se kylmää kitalaessa. Eikä Leena ehkä Kiovassa ihan niin hyvin laulanut kuin UMK-finaalissa. Oikea edustaja kyllä, mutta ei ollut niin paljon valinnanvaraa.

Oli kai sitten liian Nordic Noir, pelkistetyn selkeälinjainen ja musta. - Ei kai Portugali samassa sarjassa kisannut, kun sehän oli lämmin ja hempeä? (Siinä oli myös oikeat värit.)

....














Nm. Lactarius R. osaa kans nii hywin sanoittaa monesti nää meijän tunnot tätä... tai mitä lie nämä laulut nykyään ... tuo mustan värin suosiminen on waan niin käsittämätöntä ihmisten waatetuksissa ja muutenkin... että ... hirviän ärsyttäwää ... en kai mää oo nostamasa tään pisteitä ... ja jos olen niin korkeintaan 2 - 4 /10 verran ...




jk. oo ei isompi ihme etten ole tätäkään täällä vielä arvioinut ... noin 3.2 pist. ? Aiwan liian angstisen synkkää kuten 90% kotimaisista elokuvista ja sarjafilmeistä, = yäkkkhhhh ! C-osa on tietysti hieno ja tämän laulun suurin (!?) ansio ... esikahteluvideokin oli kaamea, ... kaikessa absurdiuessaan ---

ESCUnitedin Mattille Norma Johnin karsiutuminen oli ainakin yllätys ja jopa järkytys kuten videosta näkyy :


Jonkinlaista Finland-chanttia tuolla koko lehdistöhuone viritteli ennen viimeisen finalistin julkistamista, joten kyllä kai konsensus oli että Norma Johnin olisi pitänyt kuulua finalistien joukkoon.

Viisi tähteä tälle upeudelle!

Leena on ehkä hiukan karismaton esiintyjä? Laulaa kyllä hienosti (ehkä siellä Lissabonissa ei laulanut yhtä hienosti kuin umkissa mutta laulutaitoa silti vaikea kiistää) mutta lavalla oleminen ei jotenkin näytä mukavalta/luontevalta. Ja juu, en erityisemmin pitänyt hänestä X-Factorissa.

Biisissä on kuitenkin sitä melankoliaa mitä rakastan ja se on tuotu lyriikkoihin hienosti mukaan. Täysin käsittämätöntä miten vähän raadit tästä pitivät.