Viisukuppila

En osannut odottaa uutta musiikkia Lady Gagalta.

Flirttikoneisto on suuntautunut kasarisoundien suuntaan kuten Gagalla aiemminkin, ja kappaleen gagahenkisyys on ilahduttavaa. Jos tätä paperilta katsoo, ei sanoitus ja melodia kovin ikimuistettavilta kuitenkaan tunnu. Kun Gagan tuotannosta puhutaan tulevaisuudessa, keskiössä ei ole tämä biisi. Osana Born This Way -albumia Stupid Love voisi tuntua jopa täytebiisiltä.

Musiikkivideon värikäs scifihenkisyys ja tanssilinja miellytti silmiäni.

Minusta tää Stupid Love ei voisi enää gagamaisemmaksi mennä. Sääli vaan, että biisi on hitusen liian tasapaksu tykätäkseni siitä. En silti heitä kirvestä kaivoon, jos vaikka tulevalta albumilta löytyisi jotain hyvää vielä.

Tykkään videon värimaailmasta ja kappaleen tyylistä, mutta sävellyksestä en 80-luvulla tehtiin paljon hienoja sointukulkuja, mutta tässä on varsinkin kertosäkeessä kaivettu sieltä juuri sellainen josta en pidä, ja muut osat eivät ole kovin kiinnostavia. Toisaalta en aikanaan pitänyt myöskään Born This Waysta mutta Judas räjäytti pankin, joten odotukset ovat edelleen korkealla.

Plussaa siitäkin, että videolla esiteltävään monimuotoisuuteen on kelpuutettu myös karvaisia tanssijoita.

Yllättävän hyvä tämä Rain on Me -uutuus! Edes yliarvostettu "Ari-Jaana" ei pilaa tätä biisiä.

Rain On Me on muuten kiva, mutta kunnon kertoäe puuttuu ja Arianan mukaan lyöttääminen haisee rahalta. Tuntuu, että biisi ei ala missään vaiheessa kunnolla, vaikka lupailee paljon. Höh-höh.

Täyspitkä Chromatica-albumi ilmestyy ensi perjantaina. Vaikka singlet eivät ole saaneet pöksyjäni pyörimään, ei voi muuta kuin odottaa innolla uutta levyä. Onhan Lady Gaga aina Lady Gaga.

Rain on Me kuulostaa juurikin sateenraikkaalta . Raikasta käyttää tuolla tapaa vanhahtavaa soundia , mutta onhan se raikasta kuulla musaa ilman naksutteluja, pierutorvia ja veltonuhmakasta räpätystä. Ei mikään melodian mestariteos kuitenkaan, ja Ariana heikompine ääninen on kyllä ihan turha. Mutta sopivaa kepeää fiilistä kaivatessaan voisin biisin pyöräyttää soimaan! Sopisi myös kesänvaloisanvärikkääseen baariin taustamusaksi alkuillasta, kun väkeä ei vielä ole liikaa (ja kun ne nyt taas saavat ottaa asiakkaita).

Harmi, että Chromatica oli kokonaisuutena melkoisen pliisu. En jaksanut kuunnella kappaleita kokonaan ja Rain on Me -biisin lisäksi pidin vain Replaystä sekä Elton Johnin kanssa lauletusta duetosta Sine From Above. Kaukana silti Gagan parhaasta tuotannosta nämäkin!

Fiiliksiäni Chromaticasta (, jonka kansikuva on COOL).

1. “Chromatica I”
Ooo, ooo. Viuluja, varsin uljaasti soivia - ei liian disney, ei liian mozart, sopivasti "vau mitä tapahtuu?".

2. “Alice”
Intron ja kappaleen leikkaus olisi voinut olla sulavampi, mutta siis: tää on ihan hyvä klubbailu. Sopivan gagamainen, mutta kumminkin mukavasti fresh. Discoa, pumppua, kuumaa tanssilattiaa tarttuvalla melodialla. Wonderland viittaus on kulunut, mutta sen voi helposti ohittaa näin ei-natiivi-enkku-kuuntelijana. Kaikki Lady Gagan albumit ovat alkaneet hyvin, tämäkin.

3. Stupid Love”
Oon tykästynyt tähän. Ei välttis klassikko, mutta löytää paikkansa albumilta, on musiikillisesti simppelin retro ja värikkäästi soiva. Väkevyyttä ja energiaakin löytyy enemmän kuin ensikuunteluilla tuntui. Saa siunaukseni: hyvä Gaga!

4. “Rain On Me” (with Ariana Grande)
Korvamatoutui. Josta vähän yllätyin (tämä on tullut jopa uniini). Ehkä se liittyy siihen, kun kuulin kauppamatkalla, kun tätä popitettiin puistossa. Tässä on paljon potentiaalia, jota ei kokomitassaan hyödynnetä, mutta se kuitenkin välittyy. Tykkään kans päälainin sadeviittauksesta. Sataa mutta nautitaan. Jee!

5. “Free Woman”
Bailut jatkuu. Voimaannuttava sanoitus on gagamaisen tuttu ja purkkamaisella huolettomuudella etenevä melodia sopii siihen. Arvostan sitä, että albumin biisit ovat tehty ytimekkääseen sapluunaan, mutta välillä kaipaisin c-osiin enemmän kiemuroita, yllättäviä spurtteja ja pysähdyksiä. Tuntuu, että se viimeinen puristus on jäänyt tekemättä.

6. “Fun Tonight”
Kertsiin lähdön rummut ovat mehukkaat, muutenkin biisi imuun on helppo lyöttäytyä mukaan. Tunnelma jatkaa edellisten biisien linjalla ja homma toimii, mutta voi veljet, jos kappaletta oltaisiin jatkettu vielä yhdellä minuutilla. Että pääsisi kunnolla fiilistelmään.

7. “Chromatica II”
Albumin toinen välisoitto: mitä olisi tapahtunut, jos orkesteriosuuksia oltaisiin ympätty mukaan edellisiin biiseihin... silloin fiilis olisi voinut olla villevaude!

8. “911”
Tunnelma vedetään uuteen suuntaan, hyvä. Tempo kuitenkin säilyy ja äänimaailma on päällekkäisiä raitoja pelkäämätön retro. Biisin tunnelma nakkaa ajatukseni Gagan debyyttilevyyn. Nakuttavan koukuttava perusmelodia toimii, mutta viimeinen pörinän tuntu uupuu. Yksittäisenä kappalee tästäkin kuitenkin löytyy hyvän popbiisin elementit.

9. “Plastic Doll”
Tuntuu levyn turhimmalta kappaleelta (ja miksi juuri tämän biisin pitää kestää lähes neljä minuuttia, kun muut jytät tysähtävät jopa alle kolmen minuutin). Jos tuotantoa pehmentäisi, kappale sopisi kenen tahansa jenkkipopparin suuhun. Melodiasta puuttuu pakottava imu ja kokonaisuus jää tavanomaiseksi. Biisin tuotannossa on ollut mukana Skrillex... harmi kun eivät olleet revittelemässä.

10. “Sour Candy” (with Blackpink)
Jos Ariana Granden vierailu on turha, en tiedä, miksi tätä Blackpinkin visiittiä voisi kutsua? Mikä on turhaakin turhempaa? Kappale tausta biitistä tulee mieleen Katy Perryn Swish Swish. Hankala biisi, tässä olisi voinut olla yksi levyn kohokohtia, mutta tutut ongelmat nostavat jälleen päätään. Tuntuu, että tehot ollaan jätetty puolitiehen. Kertosäkeessä on hittimäistä pakottavuutta, mutta muuten kappale lojuu tyhjän päällä.

11. “Enigma”
Korkeampaa syntikkapauketta. Tuotannossa on jippoja sinne ja tänne, mutta hiljalleen alkaa mietittymään tarjoaako albumi mitään muuta kuin ryhdikkään tasaisia menneistä ja futuristisista sävyistä ammentavia sovinnaisia popkappaleita? Tahtoisin jo jotain muuta... vaikka viiden minuutin elektroballadin tai konemaisesti pumppaavaan tuuttauksen... ja kaikkein eniten mollia, surua, sävyjä!

12. “Replay”
Parempi kuin edellinen. Swingistä hakevaa gruuvailua, kaikua, leijuntaa. Voishan tätä jorata, mutta veitsi ei ihan uppoa voihin, vaan kenkuttaa vähän vastaan.

13. “Chromatica III”
Hienosti maalailevia sekuntteja. Tulee vähän surullinen fiilis, kun nää välisoitot on oikeasti aika innostavia. Jäävät kuitenkin kokonaisuuden kannalta varsin irrallisiksi.

14. “Sine From Above” (with Elton John)
Vihdoin. Vihdoin. Vihdoin. Jotain uutta. Elton John olisi voinut käydä studiolla vain vessassa, mutta muuten biisissä on hyvä kohtalokas (viisumainen) fiilis ja mikä droppi! Oh. Ja herkkyyttä, haurautta. Pysäyttää kuuntelemaan, haluttaa jammaamaan. Lopetus: kiitos kiitos kiitos! Levy olisi kaivannut jotain tällaista paljon enemmän. Jatkokikkailulla, pohdinnalla, kirkastamisella tästä biisistä olisi voinut tulla super. Tällaisenaankin levyn parhaimpia hetkiä.

15. “1000 Doves”
Leikkaa liian nopeasti edellisen biisin päälle. Mutta jälleen: hyvä popkappale, näppärä ylitsepursuava tuotanto, tanssimiseen nakutettu jne. Harmi vain, että saman fiiliksen tuo about kaikki muutkin levyn kappaleet. Tahtoisin jotain muuta, varsinkin edellisen jälkeen.

16. “Babylon”
Gagalla on ollut hyvä osumatarkkuus niin aloitus- kuin lopetusbiisien suhteen. Tällä kertaa loppua ei kuitenkaan viimeistellä aivan toivomallani tavalla. Tuntuu yhdentekevältä päätökseltä. Meiningistä mieleen pulpahtaa Gagan Black Jesus + Amen Fashion biisi. Kaikilla on kivaa ja seksikästä, mustavalkoisen tyylikästä, mutta kokemus jää pinnalliseksi.

SUMMARIRUMMARIRUM: Läjä hyviä popkappaleita, mutta albumikokonaisuutena varsin toisteinen levy. Alkupää toimii hyvin, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä tuntuvammin levyn mieilikuvituksettomuus alkaa tökkimään. Biisejä olisi voinut karsia kourallisen pois ja jäljelle jääneisiin lisätä minuutin pari lisää sisältöä. Potentiaalia olisi ollut moneen. Varsinkin Chromatica-välisoitoista ammentaminen olisi luultavammin tehnyt kappaleidein yleissoundille ihmeitä.

Vaikka albumia tuskin tulen kuuntelemaan kokonaisuutena kovin paljon, eiköhän piristävälle popille ole aina käyttöä. Ja tältä levyltä sitä löytyy.

Hanhis kirjoitti: ↑29 Touko 2020, 17:21 12. “Replay”
Parempi kuin edellinen. Swingistä hakevaa gruuvailua, kaikua, leijuntaa. Voishan tätä jorata, mutta veitsi ei ihan uppoa voihin, vaan kenkuttaa vähän vastaan.

Haist ny kukkanen! Niukasti levyn ehkäpä paras biisi?

Hanhis kirjoitti: ↑29 Touko 2020, 17:21 14. “Sine From Above” (with Elton John)
Vihdoin. Vihdoin. Vihdoin. Jotain uutta. Elton John olisi voinut käydä studiolla vain vessassa, mutta muuten biisissä on hyvä kohtalokas (viisumainen) fiilis ja mikä droppi!

Mulla tuli jotenkin Melodifestivalen mieleen tästä biisistä.

Gaga tekee peräti toisen jazz-levyn Tony Bennettin kanssa ja se on ulkona lokakuussa. Tässä albumin ensimmäinen singlelohkaisu ja versiointi legendaarisesta jazz-klassikosta I Get a Kick Out of You.

https://areena.yle.fi/audio/1-62690828

Tässä osoitteessa on Ylen podcast Queer-ikonit ja sen jakso Lady Gagasta. Tuli kuunneltua koko sarja juhannuksena, kun YLEPuhe lähetti sen putkessa.

Päätelmät Lady Gagasta on mielestäni pieleen. Syy, miksi Lady Gaga tuli julkisuuteen oudolla ja esteettisesti jopa rumalla lookilla on selvä: Lady Gaga ei ole kaunotar ja tajusi sen itsekin. Oli keksittävä jotain muuta.

Ohjelmassa myös mietitään, mikä tekee artistista queer-ikonin. Homot kuulemma etsivät äitihahmoa. Homoikoniksi ei nousta äidillisyydellä eikä edes homojen arvojen edistämisellä, vaan naisellisella seksuaalisella vetovoimalla. Piste.

UsvaAuerin linkkaamaan podcastia en ole kuunnellut, mutta kommentoinpa silti.

UsvaAuer kirjoitti: ↑25 Kesä 2022, 20:20Päätelmät Lady Gagasta on mielestäni pieleen. Syy, miksi Lady Gaga tuli julkisuuteen oudolla ja esteettisesti jopa rumalla lookilla on selvä: Lady Gaga ei ole kaunotar ja tajusi sen itsekin. Oli keksittävä jotain muuta.

Hmm. Väitteesi tuntuu liian yksinkertaistavalta; varsinkin kun erikoinen tyyli itsessään on ollut aina poptähdille myyntivaltti. Miksi Lady Gagan kohdalla se olisi yksinomaan "rumuuden" piilottamista, jonkinlainen "suunnitelma b"?

Epäilemättä erikoinen pukeutumistyyli on voinut suojata Lady Gagaa, peittää hänen kauneusihanteiden vastaisia piirteitään ja tehdä railoa yksityisen ja julkisen minän välille. Pukeutuminen on poptähdille kuitenkin myös väylä itseilmaisuun (brändäytymiseen), ja ainakin omiin silmiini Lady Gagan alku-uran pukeutumistyyli on ollut myös taiteellisesti motivoitunutta.

Ulkoinen estetiikka on ollut iso osa Lady Gagan imagoa, ja vaikka se olisikin lähtenyt tarpeesta piilottaa itseään, siitä kasvoi vuosien myötä jotain suurempaa ja aikansa muistettavinta popkuvastoa. Olisiko niin tapahtunut, jos pukeutumisen tavoitteena olisi ollut ainoastaan viedä huomiota pois liian isoista tai pieniestä ruumiinosista? En oikein usko... pakko sopassa on olla mukana myös Lady Gagan yksilöllistä persoonaa ja ajattelua; taiteilijuutta.

Saattaa kuitenkin olla, että kauneusihanteisiin sopimaton henkilö ryhtyy herkemmin leikittelemään pukeutumisella, koska ei solahda valmiiksi annettuun muottiin. Ehkä Lady Gagan ura olisi näyttänyt eriltä, jos kukaan ei olisi koskaan kritisoinut hänen ulkonäköään.

UsvaAuer kirjoitti: ↑25 Kesä 2022, 20:20Ohjelmassa myös mietitään, mikä tekee artistista queer-ikonin. Homot kuulemma etsivät äitihahmoa. Homoikoniksi ei nousta äidillisyydellä eikä edes homojen arvojen edistämisellä, vaan naisellisella seksuaalisella vetovoimalla. Piste.

Lady Gagan kohdalla äitihahmous ei edes ole niin kaukaa haettua: olihan nimitykset Mother Monster (= Lady Gaga) ja Little Monsters (= Lady Gagan fanit) leimaava piirre Lady Gagan fanikulttuurissa (ovat ehkä vieläkin?). En ihmettele, jos jotkut Lady Gagan fanit näkivät idolissaan myös äidillisiä piirteitä, varsinkin kun idoli itse puhutteli itseään faniensa hirviöäidiksi.

Mutulla myös väittäisin, että suurin osa homoikoneista joko itse kuuluvat seksuaalivähemmistöön tai tukevat vähintään muodollisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Onko homoikonia, joka ei olisi ollenkaan tuonut ilmi suopeaa suhtautumistaan homoihin? Olisiko Lady Gaga, Madonna, prinsessa Diana (jne.) nousseet homoikoneiksi, jos he olisivat todenneet, että tsemppiä parantumiseen homot? Entä mieshomoikonit? Onko Elton John, Touko Laaksonen ja Freddie Mercury naisellisesti vetovoimaisia? Entä suomalaiset iskelmätädit?

Tuli muuten vasta deiteillä musiikista puhuessa yksi tosi vanha juttu mieleen.

Eli kun Pokerface-kappale toi hänet kaikkien huulille vuonna 2008, olin silloin yläasteella pienessä maalaiskunnassa. Meillä levisi huhu että Lady Gaga olisi mies koska hänellä on kuulemma aataminomena.

Tämä asia satutti itseä silloin koska tykkäsin paljon Gagasta, mutta en uskaltanut väittää vastaan.

Niin nyt kun tossa yllä oli Yle Puheen pohdintaa siitä että Lady Gaga itsekin olisi tiennyt että ei ole mikään maailman kaunein nainen, niin ehkä siinä on vähän totuutta. Tai ainakin on tosi vaikea kuvitella että tuolloin vuonna 2008 yläasteella olisi levitetty vastaavaa syytöstä Britney Spearsista tai vaikkapa Shakirasta. Lady Gaga oli jotenkin sellainen speciaali jo 2008 että homofoobeilla alkoi tutkat hälyttää.

Miksen ole koskaan kuullut tätä biisiä? Vihdoinkin Lady Gagalta jotain superhyvää hänen kliseehittiensä lisäksi.

Kiitos TikTokin ja Wednesday-sarjan, tämä Lady Gagan biisi on nyt noussut uuteen suosioon Ihan ansiosta mielestäni, muistan harmitelleeni ettei "Bloody Marya" aikoinaan julkaistu singlenä.

Bloody Mary on niitä harvoja Lady Gagan alkutuotannon kappaleita, jota pidän melko kehnona. Born This Way -albumin julkaisun aikaan pidin siitäkin, mutta näin jälkikäteen maisteltuna Bloody Mary on menettänyt makunsa ja jäljellä on enää esanssien kitkeryys. Kivaa kuitenkin, että Lady Gaga on saanut yllättävää nostetta! Biisinä olisi voinut olla kuitenkin esim. Hair tai Tompan aiemmin linkkaama Americano!

Bloody Mary on huikea ja ollut aina erittäin aliarvostettu. Nyt kun vielä Brown Eyes lähtisi trendaamaan (kyseessä on Gagan aliarvostetuin biisi josta edes moni fani ei tunnu pitävän) niin sekin vääryys olisi korjattu!

Hanhista silti kompattava että Hair ja Americanokin ansaitsisivat suuremman huomion, mutta mielestäni ne kuitenkin ovat tunnetumpia kuin Bloody Mary tai Brown Eyes.