Viisukuppila

Avatar herättää uteliaisuutta sillä, että millaista jälkeä syntyy kun ohjaaja hautoo työtään 13 vuotta. Mutta sit toisaalta mua ei enää jaksa kiinnostaa elokuvat, jotka muistuttavat visuaalisesti videopelejä. Tulee katsottua varmaankin telkkarista tai sit kun julkaistaan blu-rayllä.

Ostin itselleni viisi joululahjaleffalippua, kun sai alle kympin kappalehintaan!

^ No toi on jo säästöä nykypäivänä.

tänä iltana tuli joku amerikkalainen elokuva, eikös siinä ollut myös Rock Hudson, yhtenä... sen jälkeen keskusteltiin jälleen elokuwasta, mukana puntaroimassa liikkuwan kuvan aiheuttamia tuntoja nuori Kokkolalainen näyttelijälupaus Outi Airolan, Kokkola-lehden päätoimittajan lahjakas tytär...

Omerta 6/12: MTV3 esitti kyseisen kotimaisen elokuvan tässä juuri. Kotimaiseksi leffaksi ihan mukiinmenevä. Suurin saavutus tais olla se, että autokaahailut ja aseilla osoittelut eivät vaikuttaneet teennäiseltä leikkimiseltä kun eivät suomalaiseen kulttuuriin oikein istu. Aiheeltaan ajankohtaisempi kuin tekijät varmaan uskalsivat arvatakaan tehdessään tätä.

M3gan on pätevää valtavirtakauhua. Ei yllätä, mutta tekoälyyn perustuva nukke on hyvä hahmo. Hauskoja oivalluksia on, esim. Titanium-biisin käyttötapa. Onneksi en muistanut, että käsikirjoittaja Akela Cooper oli kurjan Malignant-räpellyksen takana James Wanin lisäksi (2021). Siinä sopassa oli kolme kokkia, nyt tarina on merkitty Wanin nimiin.

Amerikassa vuoden ensimmäiset ensi-illat eivät yleensä menesty, M3gan oli poikkeus. Gorea kuulemma vähennettiin ikärajan alentamiseksi, kun leffan uskottiin purevan nuoreen yleisöön. Ei välttämättä menetys, Malignantissa oli paljon tyhjänpäiväistä roiskintaa, josta vain ärsyynnyin.

M3GAN oli hitusen ennalta-arvattava, mutta viihdyttävä Varmasti iskeekin teineihin. Haluaisin itse asiassa nähdä sen goremman version, jos se vaikka julkaistaisiin DVD:llä.

Katselusuositus Yle Areenasta löytyvälle saksalaiselle Hiljainen vallankumous -elokuvalle.

Oli jännittävää katsoa, kuinka pienestä Unkarin kansannousua tukevasta hiljaisesta hetkestä alkoi kehittymään yhä sakeampi soppa, kun valtion väkivaltakoneisto pyrki hiljentämään toisinajattelijoita. Karua, miten myös täysin sivulliset henkilöt ja jopa mielenilmausta vastustaneetkin joutuivat vastaamaan tällaisesta toisten tekemästä pienestä eleestä, joka ei ollut valtion opin mukainen. Jos elokuvan nuoret ennen tapahtumia eivät valtiota vastustaneet, niin valtio kyllä piti huolen, että varmasti tapahtumien jälkeen vastustivat. Elokuva perustui siis tositapahtumiin, joten pitänee yrittää selvittää, mitä näille nuorille todella tapahtui, ja mikä kaikki oli dramaturgiaa. Ehkä tästä löytyy jotain taustatietoa.

Tämän elokuvan saisivat katsoa ne, jotka vastustavat nykypäivänä Venäjältä pakenevien toisinajattelijoiden vastaanottamista. Näin helppoa on "muuttaa sisältäpäin" väkivallalla, pelolla ja propagandalla johdettua autoritaarista tai totalitaristista valtiota.

Todella ajatuksia herättävä pätkä siis kyseessä. Toisen maailmansodan jälkeinen aika Itä-Euroopassa on muuten mielestäni jäänyt elokuvatuotannossa turhan vähäiseen rooliin verrattuna vaikka natseista kertoviin elokuviin.

Katottiin sit poikaystävän kanssa Titanic, ja jessus empä ole ennen itkenyt yhtä paljon. Isolta ruudulta HD-laadulla keskittyneesti katsottuna kullan kainalossa aivan ero vaikutus kuin satunnaisesti kanavasurffailessa vastaan tullessa.

Pitkään onnistuin pidättelemään ja kontrolloimaan tunteita, mut lopputekstien alkaessa kun My Heart Will Go On pärähti soimaan niin täysi itkuhan sieltä tuli. Huh huh olipa tunteikas leffa

Se oli todella hieno.

The Whale voitti parhaan maskeerauksen Oscarin!

https://edition.cnn.com/entertainment/l ... 2397b13ef5

Brendan Fraser voitti parhaan miespääosan Oscarin suorituksellaan The Whale -elokuvassa. Valvoin koko yön odottaen tätä hetkeä.

Kovin ennakolta arvattavia nämä Oscar-gaalat nykyisin. Tiesin parhaan elokuvan pystin voittajan jo eilen tv-uutisissa näytettyjen pätkien perusteella. En jaksanut valvoa moisen takia, ehkä illalla katson uusinnasta memoriam-osuuden. Tänä vuonna taidettiin välttyä teennäisiltä ylimääräisiltä draamoilta, ainakaan ei uutisotsikoissa ollut mitään mainintaa.

^ Mutta kukaan ei tiennyt vuosi sitten, että Everything Everywhere All at Once tulee olemaan Oscar-rohmu. Siinä mielessä todella raikas ja boksin ulkopuolelta tuleva Oscar-elokuva. Tosin en ole sitä vielä itse nähnyt, vaikka olen vajaan vuoden ajan aikonut mennä sen elokuviin katsomaan...

hra47 kirjoitti: ↑13 Maalis 2023, 12:02 Kovin ennakolta arvattavia nämä Oscar-gaalat nykyisin.

Ainakin eniten palkintoja kahminut elokuva oli itse kaikkea muuta kuin ennalta arvattava. Kävin siis itse juuri katomassa tuon Everything Everywhere All at Oncen ja oli kyllä oikeesti yksi parhaimpia elokuvia, mitä olen ikinä nähnyt. Elokuvan juoni oli huikean mielenkiintoinen eikä voinut yhtään arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi mukaan heitetty kreisihuumori piti huolta siitä, että parin tunnin aikana sai usemman kerran pidätellä naurua. Todellakin jokaisen Oscarin arvoinen ja kiva, että näin rohkeasti tyylilajeja sekoittava elokuva saa arvostusta.

Nyt on taas ostettu 10 leffalippua Hulluilta päiviltä. Tänä vuonna hinta on 97 euroa.

Onhan tämä Black Adam eeppinen supersankariräiskintä. Ihailtava määrä dramaattisia kohtauksia. Harkitsin meneväni ihan teatteriin tätä varten, mutta päätin odottaa sen putkahtamista HBO Maxiin.

Hanhis kirjoitti: ↑14 Maalis 2023, 15:47 ^ Mutta kukaan ei tiennyt vuosi sitten, että Everything Everywhere All at Once tulee olemaan Oscar-rohmu. Siinä mielessä todella raikas ja boksin ulkopuolelta tuleva Oscar-elokuva. Tosin en ole sitä vielä itse nähnyt, vaikka olen vajaan vuoden ajan aikonut mennä sen elokuviin katsomaan...

granaattiomena kirjoitti: ↑15 Maalis 2023, 23:25 Ainakin eniten palkintoja kahminut elokuva oli itse kaikkea muuta kuin ennalta arvattava. Kävin siis itse juuri katomassa tuon Everything Everywhere All at Oncen ja oli kyllä oikeesti yksi parhaimpia elokuvia, mitä olen ikinä nähnyt. Elokuvan juoni oli huikean mielenkiintoinen eikä voinut yhtään arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lisäksi mukaan heitetty kreisihuumori piti huolta siitä, että parin tunnin aikana sai usemman kerran pidätellä naurua. Todellakin jokaisen Oscarin arvoinen ja kiva, että näin rohkeasti tyylilajeja sekoittava elokuva saa arvostusta.

Nyt tuli vihdoin nähtyä tämä ja täytyy yhtyä teihin!

Hauska, koskettava, erikoinen. En ole toiminnan ystävä tai no olen mutta eri merkityksessä ja siksi tuo kyseinen genre ei usein saa mua kiinnostumaan leffasta. James Bondit esimerkiksi pitkästyttävät mua, eikä ne kaikista toiminnallisimmat (esim tappelu)kohtaukset ole hyvissäkään leffoissa mua varten. Tässä sen sijaan toimintakin jaksoi viihdyttää, eikä leffa onneksi suurimmaksi osaksi edes ollut kovin puhdasta toimintaa.

Visuaalisestikin aivan upea. Sain paljon ihastella ihan jo pelkkiä asuja ja sitä miten erilaiselta sama ihminen näyttää erilaisella stailauksella.

Mutta mä en kyllä edelleenkään kestä sitä että nää leffat on turinaterassin puolella ja politiikkakeskustelu medianurkan puolella.

^Joo, nämä ei-viisuisat keskustelut on kyllä vähän randomisti jaettu kategorioihin. Joskus on vaikea löytää jotain vanhempaa ketjua, kun ei muista, mistä kategoriasta sitä pitäisi etsiä.

Näitä Turinaterassin ja Medianurkan ketjujen jakoasioita puitiinkin jo aikoinaan melko lailla.

Nyt oon todellinen offtopic slut, mutta silläkin riskillä kerron että mun suosikkiepäloogisuus on että lemmikkikeskustelu (todella henkilökohtainen aihe) on täällä julkisella puolella ja ihan vaan yleisesti eläimiin liittyvä keskustelu (ei lainkaan henkilökohtainen aihe) tuolla kirjautuneiden käyttäjien puolella.

Kävin katsomassa kriitikoiden kehuman Aftersun - Päivämme auringossa (2022). Ihanaa rauhallista kerrontaa ja 90-luvun estetiikkaa isän ja tytön lomamatkalla Turkissa. Mieleen tuli vahvasti omatkin lapsena vanhempien kanssa tehdyt ulkomaanlomat noihin samoihin aikoihin.

Tarinan loppu jää katsojan tulkittavaksi mutta pienellä pohdinnalla on aika selvää mistä on kyse. Elokuva jää mietityttämään ja se tekee mieli katsoa uudelleen eri valossa kun tietää lopun. Paul Mescal (mm. Normaaleja ihmisiä) tekee hienon vähäeleisen ja sielukkaan suorituksen.

granaattiomena kirjoitti: ↑03 Joulu 2022, 00:32 Grantsun leffa-arvostelut jatkuvat. Terrifier 2 oli juonen puolesta aika perus slasherpätkä, joka ratsasti vahvasti poikkeuksellisen brutaaleilla ja ällöttävillä väkivaltakohtauksilla. Voidaan kumminkin laskea ansioksi, että elokuva onnistui herättämään inhon tunnetta minussakin, jolle kauhuelokuvat enää harvoin tarjoavat mitään kovin hätkähdyttävää.

Katsoin Terrifierin (2016) maaliskuussa ja Terrifier 2:n eilen. Olivat epämiellyttäviä. Arvostan. Vihdoinkin totuus klovneista. Miimikko pääpiruna on erinomainen ratkaisu, ei selitystä eikä tilitystä, vain ilmeitä. Ensimmäinen osa on hallitumpi, toisessa loppu menee levottomaksi ja bonuskohtaus tuntui väkinäiseltä, seuraavaa osaako siinä pohjustettiin? Art-klovni esiteltiin jo lyhytfilmissä 2011, sitten tuli All Hallow's Eve (2013), se pitääkin ottaa listalle.

Terrifierin 2016 lopputeksteissä on omistus kolmelle alan legendalle: Wes Craven, Tobe Hooper ja George A. Romero, jotka menehtyivät silloin parin vuoden sisällä. Vasta viikko sitten näin Wes Cravenin alkuperäisen Screamin (1996), jonka komedia-ainekset ovat hulvattomia, tarina silti jännittävä ja murhaaja ikoninen. Suurta viihdettä. Terrifierien huumori on aika paljon synkempää enkä ota tarinaa vitsin kannalta. Klovnit ovat paskiaisia.

Kävin eilen katsomassa lempi Marvel-sarjani päätösosan eli Guardians of the Galaxy Vol. 3! Se oli monin tavoin huisi ja pidettävä elokuva, mutta jäin kaipaamaan edellisten osien kuplivuutta. Loppukohtaukset olivat myös makuuni aavistuksen liian sentimentaalisia. Kaikkinensa paketti pysyi kuitenkin hyvin kasassa ottaen huomioon, että elokuvassa oli varsin monta juonilinjaa. Trilogian heikoin osa muttei huono elokuva!

Jufo kirjoitti: ↑17 Huhti 2023, 00:35 Kävin katsomassa kriitikoiden kehuman Aftersun - Päivämme auringossa (2022). Ihanaa rauhallista kerrontaa ja 90-luvun estetiikkaa isän ja tytön lomamatkalla Turkissa. Mieleen tuli vahvasti omatkin lapsena vanhempien kanssa tehdyt ulkomaanlomat noihin samoihin aikoihin.

Tarinan loppu jää katsojan tulkittavaksi mutta pienellä pohdinnalla on aika selvää mistä on kyse. Elokuva jää mietityttämään ja se tekee mieli katsoa uudelleen eri valossa kun tietää lopun. Paul Mescal (mm. Normaaleja ihmisiä) tekee hienon vähäeleisen ja sielukkaan suorituksen.

Tämä oli mainio. Tahtoisin ehdottomasti katsoa elokuvan uudelleen. Olin pitkälle yli puolivälin hieman kujalla elokuvan ideasta, mutta kun asiat loksahtelivat paikoilleen ja viimeinen kohtaus katosi hissikuiluun, olin hyvin vaikuttunut.

Tänä vuonna taitaa tulla peräti pari suurtuotantoa, jotka herättää jonkinlaista kiinnostusta: Christopher Nolanin Oppenheimer ja vähäisemmässä määrin, Denis Villeneuven Dyyni 2.

Fast X on aivan kelpo toimintarymistely. Jos laitetaan se sivuun, tuntui leffa sellaiselta, jonka olen nähnyt jo aikaisemmin varmaan kahdesti. Ikään kuin yritettäisiin lämmittää ruoantähteitä uudelleen ja uudelleen. Kyllähän tähteet syö, muttei tuoretta ruokaa voita mikään. Toimintana älyttömän kova ja nautittava pätkä, joka on jo kuitenkin nähty. Se on ikävä totuus.

Itselläni olisi kova kiinnostus mennä katsomaan Pientä Merenneitoa, mutta kaikkien lukemieni haastatteluiden ja arvioiden jälkeen en halua enää, kun ilmeisesti todella kova Woke propaganda hahmo on tehty Arielista ja leffasta muutenkin. Ja itse en halua woke hullutuksia tukea. Tää on sääli, kun Pieni Merenneito oli minun lempi disney leffa lapsena. Harmi, että tämä Woke ilmiö pilaa kaikki klasikot.

Puheet siitä miten woke pilaa kaiken ei vielä sellaisenaan tarkoita mitään, mutta sitä aihetta voi tarkastella eri näkökulmista.

On uskomatonta miten vähän on leffoja joissa kaksi naista keskustelee keskenään ja he vieläpä keskustelevat muusta kuin miehistä.
On myös surullista kuinka valkoinen koko Hollywood (ja muu mitä me eniten kulutetaan) on.
Ja sekin ansaitsee kritiikkiä että esim. Hollywood-leffoissa jotain 70% homohahmoista kuolee leffan aikana, eli homojen kuolleisuus leffoissa on moninkertainen. Homous halutaan esittää enemmistölle traagisena asiana ja vähemmistönä se kärsimys kuuluu ikään kuin asiaan.

Toinen näkökulma mulla tähän aiheeseen on, että tällä hetkellä näitä (ja monia muita) asioita pyritään nostamaan jalustalle siksi että leffa olisi tässä päivässä ja pärjäisi jonkinlaisessa woke-bingossa. Vanhoista hahmoista tehdään mustia ihan vaan siksi että leffa näyttäisi tasa-arvon asiaa ajavalta, ja leffoissa/sarjoissa kerätään suorastaan värisuoria erilaisista vähemmistöistä jotka ihan vaan vilahtavat ruudussa. Sinkkuelämää-sarjan uusin kausi oli kaiken huippu, kun kaikki mahdolliset aiheet ja vähemmistöt haluttiin sisällyttää mukaan (jotta sarja ei enää olisi arvoiltaan niin tunkkainen kuin se silloin yli 20 vuotta sitten oli) mutta todellisuudessa melkein yhteenkään näistä aiheista ei syvennytty sen enempää, joten ruudussa vilahtaminen nähtiin itseisarvona sen sijaan että aihe oikeasti liittyisi sarjaan tai toisi siihen lisäarvoa.

Aion kyllä Pienen merenneidon katsoa, mutta odotukset ei ole korkealla. Syynä ei ole mikään muu kuin se etten usko tämän(kään) olevan Disneyn piirrettyä versiota parempi. Toivon edes että hiukan vapauksia olisi otettu ja juonessa olisi jotain uutta. Kuka jaksaa katsoa lähes identtisen leffan jonka ainoa ero on näyttelijät vs. animaatio? Tai no kyllä sen nyt aina kerran voi katsoa, mutta kuka pitäisi sitä uudempaa (lähes identtistä) versiota parempana tai antaisi sille suuremman arvon kuin alkuperäiselle?

Hollywoodin studiot kierrättävät vanhoja hyväksi havaittuja viihdebrändejä ja tekevät niistä uusintafilmatisointeja. Aineksia on ainakin kahteen eri kierrokseen: 1) ekaksi tarina kerrotaan uusiksi nykyajan tietokonegrafiikoilla terästettynä ja 2) sitten vielä tasa-arvo- ja asennekasvatuksella höystettynä. Joissain tapauksissa molemmat kierrokset saadaan ympättyä yhteen ja samaan filmatisointiin, kuten nyt ilmeisesti tämä Pieni merenneito. Itse yritän keskittyä kaiken myllerryksen keskellä mieluummin siihen, mikä kiinnostaa. Tällä hetkellä odottelen lähinnä Nolanin Oppenheimeria. Se ei vaikuta projektilta, joka sisältäisi korkean woke-höpötyksen riskin. (Ja minullahan ei ole mitään tasa-arvoa vastaan IRL. Olen lähinnä huolissani siitä, miten tämä woke- ja cancel-liikehdintä köyhdyttää elokuvateollisuutta. Ja odottelen, milloin ihmisoikeusaktivistit heräävät kritisoimaan tätä nykyistä trendiä, että naisille ja pikkutytöille tarjoillaan epärealistisen täydellisiä ja virheettömiä esikuvia. Kaikki eivät kuitenkaan ole kaiken osaavia ja tietäviä, kovia, miehiä turpaan pistäviä tappelijoita. Aikansa noi olivat piristäviä uutuuksia (jo 80-luvulla), mutta nykyään lähinnä väsähtäneitä kliseitä.)