Viisukuppila

Minä aloin itkeä pienenä aina kun kuulin kappaleen Mikki Hiiri merihädässä. Meripeikko oli niin kauhea! Mieheni taas kuulemma parkui Nukkumatti-laulun vuoksi kun siinä oli niin surullinen sävel.

Tämä palasi mieleen nyt kun tyttäreni hermostuivat kun soitin Norjan tämänvuotista biisiä :-) Entäpä te muut, mitä kappaletta pelkäsitte pieninä?

Rölli-ohjelman tunnusmusa ei miellyttänyt mua ollenkaan pienenä. Eikä kyllä liiemmin Röllikään.

Malmstenin Mikki-laulut olivat niin kamalia, että aloin itkemään.
Pop-osastolta Tuomari Nurmion "Lasten mehuhetki" sai vilkuilemaan ympärilleni, että näkyykö "mustia enkeleitä"...

Äiti sanoi kerran, että Pikku-Nysa oli aina parahtanut vaunuissa huutamaan täyttä kurkkua, kun tuli uutisten tunnusmusiikkia telkkarista...

Minä kuuntelin jo pienenä erittäin paljon musiikkia - lähinnä toki lastenlauluja, ja sitten vähän vanhempana Abbaa ja muita 70-luvun ihmeitä. Mulla oli korvalappustereot vakivarusteena jo silloin, kun olin vielä niin pieni etten osannut vaihtaa kasetin puolta itse. Piti oikein miettiä, pelkäsinkö mitään biisiä, mutta löytyihän sellainen: MEKSIKON PIKAJUNA! (olen melko varma tuosta nimestä...) Siis lastenlaulukokoelmaltakin löytynyt kappale, joka kertoi junaryöstäjistä. Arvatkaa vain pelkäsinkö, kun menimme aina junalla mummolaan ja äiti sai vakuutella, ettei Suomessa mitään sellaisia junarosvoja ole speechless-smiley-023:

Outoa, minusta se Rydmanin Niin kaunis on maa oli pienenä tosi puistattava. Kaunis lauluhan se on. Meille oltiin vaan aina tuputtamassa sitä kappaleen syntytarinaa, liikenneonnettomuudessa kuolleen pikkutytön muistolle tehty biisi jne.. aina tuli sitten ajatelleeksi jotain rekkoja tms. jotka törmäävät päin

tonywerner kirjoitti:Pop-osastolta Tuomari Nurmion "Lasten mehuhetki" sai vilkuilemaan ympärilleni, että näkyykö "mustia enkeleitä"...

Joo, toikin oli aika pelottava! Mutta laulunaiheiden lisäksi mua pelotti ihan se Nurmion ääni. "Taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku", mikä nyt sitten onkaan nimeltään, ja Daytonin apinajuttu hirvittivät nimenomaan Nurmion raakkuvan laulannan takia, vaikkei biiseissä muuten ollut pelottavat sanat tai mitään. Kumma juttu sinänsä, että joku M.A. Numminen minua vain nauratti ja huvitti, Nurmio pelotti 8)

Off topikkina mainittakoon, että varasin juuri liput Nurmion ja Alamaailman vasaroiden keikalle. Eli kammo ei jäänyt pysyväksi

Pasi Kauniston: Kankaan kaunis Katriina. Se oli PELOTTAVA!

Asiasta toiseen:
Pelkäsin myös M.A.Nummisen mainosta VAROKAA MUSTAA JÄÄTÄ sekä hoitopaikan seinällä ollutta DAVID BOWIEN Alan Stardust-julistetta. :oops:

Pelotus vai itketys, en tiedä mutta Lohikäärme Puff on edelleen ihan hirveä laulu. Se hylätään sinne ja unohetaan ja kukaan ei huolehi ja sit jos huolehtiiki nii senki tekee vaan lentomatkaa kärttäessään bigcry:

Maailmanlopun ansiosta muistin yhden ihan kammottavan lastenlaulun: joku Maijan nukke tai semmoinen... kuitenkin siinä on kertojana sellainen surullinen nukke, jonka kanssa Maija ennen leikki koko ajan, mutta kun Maija kasvoi, niin nukke tungettiin yksinään möllöttämään pimeään kaappiin, eikä kukaan enää leikkinyt sen kanssa.

Siitä tuli lapsena semmoinen hirveän syyllistävä olo, ettei olisi saanut unohtaa mitään lelua, saati kasvaa niin isoksi, että leikkii mieluummin barbeilla eikä tavisnuket enää kiinnosta. Hyi mikä laulu, ei saa pikku lapsia noin ahdistella syyllisyydentunnoilla

Ja Tarja Ylitalon järkyttävän surullinen MUA KUULE ÄITI!!!
Ei ollut pikku-Muziksesta yhtään hauska laulu, ei!

-Irwinin ryyppylaulut
-TaoTaon tunnusmusiikki
-Mikki Hiiri merihädässä
-Finlandia

Leena varmaan osaisi kommentoida tähän paremmin mun puolesta!

Mä en ole pelännyt mitään.....

MITEN JOKU VOI PELÄTÄ TAOTAON TUNNUSSÄVELMÄÄ?? :lol:

No en voi sanoa varsinaisesti pelänneeni, mutta muistan että se ahdisti! Ehkä siitä tuli aina joku mielleyhtymä, koska mielestäni TaoTaot olivat välillä kovin surullista nähtävää.

Finlandiasta tuli mieleeni klassinen musiikki ja "Peer Güntistä" se osio, jossa vuorenpeikot bailaa siellä luolassaan... se oli pelottava. Ala-asteen musiikinopettaja kun näitä soitteli ja kertoi mitä missäkin kohdassa tapahtuu.

Just yksi ilta mietinkin, että mikä ihme sen Tarja Ylitalon "lievästi" uraäitejä syyllistävän kappaleen nimi oli. Voi kiitos Muza Maza...

Oih, Peer Güntin Vuorenpeikkojen tanssihan on ihana! Lapsena vasta tykkäsinkin siitä ja muistan pomppineeni parhaan ystäväni kanssa salaa hänen äitinsä sängyllä sen tahdissa... Olinkin enemmän peikkotyttö kuin prinsessatyttö.

Onhan Peer Günt hieno - opin sen vanhempana ymmärtämään. Mutta vilkkaan mielikuvituksen omaavana vesselinä kuvittelin ne peikot liian eläväisesti... mä taisin sitten olla enemmän prinsessa, kuin prinssi Rohkea.

Heips kaikille

Olihan niitä pelottavia lauluja. Ihan pienenä pelkäsin sellaista lastenlaulua kuin hottentotti (jos nyt nimen muistan oikein). Mun tädillä oli Queenin Night At The Opera levy, ja menin sohvan taakse piiloon kun kuulin pelottavat biisit I'm in love with my car ja Sweet lady.

Vähän isompina juostiin serkun kanssa karkuun aina, kun kasettimankasta kuului eräs tietty biisi ja sen tietty kohta. Biisin nimeä en muista, mutta se karsea kohta meni jotenkin näin: "hän miehen lailla kuoli, tosin ollen käsipuoli..." Jossain vaiheessa biisiä "hän pukeutui toogaan ja liperiin ja vieritti ruumiin... " Taisin nähdä painajaisiakin mustiin pukeutuneesta miehestä, joka silpoo toisilta käsiä irti ja vierittelee ruumiita joutessansa speechless-smiley-023:

Ai ihanaa, taas pääsee purkamaan traumojaan.

Barbarossa oli kissaihmisiä jo pienenä, joten Mirri sairastaa oli pannassa. :oops: Alkoi aina kyyneleet valua sen laulun tahdissa.
Mulle ostettiin myös Liisa Lääverin ja Matti Kontion Kissapa Uu -levy, jolla - ainakin mun silloisen tulkintani mukaan - laulettiin kissan kuolemasta. Sain niin hillittömän ja lohduttoman itkukohtauksen, ettei levyä päästy edes loppuun asti eikä sen koommin koskaan kuunneltu. Joskus myöhemmin, yli 10-vuotiaana, löysin sen levyhyllystä ja pelkästä kannen näkemisestä alkoi alahuuli väpättää.

Nykyään Suojelusenkeli ("Maankorvessa kulkevi lapsosen tie", olikohan sen nimi nyt Suojelusenkeli) ja Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu nostavat palan kurkkuun, kun molempiin liittyy hautajaismuistoja, mutta eivät lapsena tainneet kyllä olla mitenkään kova pala.

Nysa kirjoitti:Vähän isompina juostiin serkun kanssa karkuun aina, kun kasettimankasta kuului eräs tietty biisi ja sen tietty kohta. Biisin nimeä en muista, mutta se karsea kohta meni jotenkin näin: "hän miehen lailla kuoli, tosin ollen käsipuoli..." Jossain vaiheessa biisiä "hän pukeutui toogaan ja liperiin ja vieritti ruumiin... " Taisin nähdä painajaisiakin mustiin pukeutuneesta miehestä, joka silpoo toisilta käsiä irti ja vierittelee ruumiita joutessansa speechless-smiley-023:

Ja jotta tuota osaisit nyttemmin varoa, niin se on ELF nimisen yhtyeen kappale Tarantella Joe.

Äkkipäätä ei ny tuu mieleen, jotta mikään kappale olisi pelottannu, mutta Peltoniemen Hintriikan (vai Hintriikin, kumpi seny oli) surumarssista tuli pienempänä melkosen surullinen olo.

Niijjoo, eipä muakaan noi mainitut kappaleet pelottaneet, mutta muuten vaan vaikuttivat vähän liian voimakkaasti. :oops:

Balladi Olavinlinnasta. Pieni-Mikkelsson itkeä päryytti minkä ehti kun kaunis linnanneito muurataan elävältä seinään. Ihan hirveä tarina -joskin hieno biisi.

Kiitos Sämpy... Jostain tarantellasta muistelinkin siinä lauletun. Onneksi en sentäs osannut silloin vielä yhdistää tarantelloja hämähäkkeihin, muuten olisin varmaan juossut vielä entistä kovempaa karkuun :shocked:

Karhunpentu sairastaa-niminen piisi sai Claran vollottamaan suoraa huutoa.

Etenkin kohta....."lääkkehillä voidelkaa, nalleystäväämme"

Marjukkako se oli, joka heitti sen Rydmanin laulun? Itselläni menee vieläkin vilun puistatukset, kun sen kuulen.

Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas ja varjoisat veet... Minäpä minä. Jotenkin karmivaksi sen teki vielä se heleä-ääninen lapsikuoro.

Juu, samma här!

Lapsena oli se Ajankohtaisen Kakkosen alkutunnari... mut ei sitä varmaan voi ihan "biisiksi" luokitella. Ja sit vähän vanhempana pelkäsin Arja Havakan "Lokkia". :lol: