Viisukuppila

Taide on tässä mielestäni tulkinnassa ja laulutaidoissa. Kappale on myös taitavan hillitty, pidäkkeellinen. Ääntä tahallisesti säästellään, pihistään hiljaa, ettei luonnonrauha siitä enempää häiriintyisi. Oletteko varmoja siitä, ettei teksti ole tajunnanvirtaa, josta jokainen saa hakea itselleen mielikuvia? Jos tämä on huonoa englantia, eiköhän tuo liene tarkoitus.

Eikö kaiken voi tietoisesti rikkoa silloin kun sen osaa? Huvittavaa lukea kommentteja, joissa niin vakaasti kerrotaan, että laulaja laulaa väärin. Luontokaan ei viimeisillään toimi oikein, vaan värisee tuskissaan vääjämättömän tuhon edessä.

Kappale vain paranee jokaisen kuuntelun jälkeen. Se on hyvin kaukana ongelmajätteestä. Mutta niinhän se on, että joku näkee samassa maaaluksessa itselleen koskettavia aineksia, toinen taas on valmis tuhoamaan sen. Molemmat ovat kuitenkin oikeassa siinä, mitä on taide. Onneksi julkinen taho tukee taiteentekijöitä, jotta he saavat tehdä esimerkiksi omaehtoista musiikkia. Kaikki ei ole vielä pintaviihteen ja markkinavoimien määräämää.

Anna_M kirjoitti:Kannattaa tutustua artistiin, niin laulu saattaa avautua ihan uudella tavalla

Tutustuin Sippolan taustatietoihin, mutta en löytänyt sieltä mitään, mikä oikeuttaisi laulamaan epävireisesti 1. säkeistössä.

Juurovissön kirjoitti:Eikö kaiken voi tietoisesti rikkoa silloin kun sen osaa? Huvittavaa lukea kommentteja, joissa niin vakaasti kerrotaan, että laulaja laulaa väärin.

Tenk, väärinlaulamiskisat! Minua huvittaa tässä vähän kaikki. Erityisesti, jos sitä puntaroitua "väärinlaulamista" käytetään tietoisena tyylikeinona. Ai niin, mutta se on sitä taidetta.

Tarkoituksella annan ensikommenttini vailla sen suurempia taustatietoja. Se on Morse for nature, mikä ratkaisee. Eihän viisuja katsellessakaan voi kaikista alkaa tietoja etsimään!! Joku aukeaa 10:ssä sekunnissa, toiset viimeisellä kolmanneksella ja jotkut eivät ikinä. No, viisufanina ihan varmasti otan enemmän selvää, mutta sen ei pitäisi olla edellytys minkään kappaleen aukeamiselle. Ajatelkaa nyt Moldovan mummoakin. Ei hänellä ehkä ole nettiä. Tai ymmärtääkö raukka muita kieliäkään, näkeekö enää lukeakaan... Mutta sen verran olen kuullut, että kännykkä hänellä on ja rutkasti saldoa.

Tästähän on lähtenyt hyvä pulina käyntiin. Ehdottoman hyvä lisä 30:n sakkiin!

Onhan tämä vitsi, onhan?

Siis mua ei häiritse laulajan ääni, outo laulanta eikä melodia vaan tuo ihan tajuttoman uskomaton sanoitus!!!

Tuota, kyllä mä nyt jään roikkumaan vähän puoliväliin, ymmärrän hehkuttajia, mutta ymmärrän kyllä vähän niitä jotka ei innostu. Siis järjettömän hienoahan tämä on, mutta aivan liian matemaattista mulle, en saa tähän tunnetasolla juurikaan kosketuspintaa. Kertsi on kyllä hieno ja svengaa, mutta silti tämä ei siirrä mun maailmaani sillä tavalla uuteen asentoon kun tän tyyppisen lähestymistavan minusta pitäisi. Liiasta siisteydestä yks pojo pois, neljä.

^ Odotinkin jo sun kommenttiasi. Wau, aika paljon kuitenkin jos neljä annoit! Liika siisteys voi johtua siitä, että tämä on studioversio. Olen varma, että tämä toimii paremmin lavatilanteessa. Laura ei ole ihan turha tulkitsija!

(Kiinnostaisi muuten tietää, kuka toinen ja ohhoh kolmaskin haluaa anonyymisti ilmoittautua viiden tähden antajaksi)

Viime viikolla oli Metro-lehdessä suurehko mainos Laura Sippola & Tuen keikasta jossakin Helsingissä jonakin päivänä johonkin aikaan. Itse en ole menossa.

Tää on aivan hirveä Ihan kamala. En löydä mitään hyvää tästä.

Kiitos ja anteeks.

Juurovissön kirjoitti: Eikö kaiken voi tietoisesti rikkoa silloin kun sen osaa? Huvittavaa lukea kommentteja, joissa niin vakaasti kerrotaan, että laulaja laulaa väärin. Luontokaan ei viimeisillään toimi oikein, vaan värisee tuskissaan vääjämättömän tuhon edessä.

Hieno tulkinta, Juuro. Muakin lähinnä riemastuttaa ajatus, että laulu ei olisi juuri sellainen, kuin sen tekijä on halunnut. Ehkäpä tätä teosta ei olekaan tehty aivan samoista lähtökohdista kuin valtaosaa kilpailuun osallistuvista? Ehkä tekijä haluaakin ilmaista jotain ihan muuta, kuin vain bra vibrationer? Itselleni Morse for Nature tuo ihanasti mieleen vielä 80-luvulla viisukarsinnoissa kuullut "vaihtoehtoiset" laulut, joissa kaikki ei ollut niin valmiiksipureskeltua. Ja tuulettaa siksikin ihanasti MF-tuuban turruttamia kuuloluitani.

Kokonaan toinen juttu on sitten se, että pitääkö laulusta vai ei. Ja siihen mielipiteeseen kaikilla on oikeus, tietenkin. Mutta ammattitaidottomaksi ei kannata väittää, kun kyseessä on kuitenkin musiikillisesti (ei sama asia kuin levymyynnillisesti) ansioituneimpia osallistujia.

Anna_M, olen täysin ymmyrkäisenihastuneen mykistynyt kommentistasi. Et voi uskoa, miten onnellinen olen tuosta, mitä sanoit! Olen sahannut Lauran kappaletta ehkä noin tsiljoona kertaa, ja se kuulostaa joka kerran niin valloittavan ihastuttavalta. Olen löytänyt viisuhelmen. Puristan sitä rinnuksiini, enkä halua luopua siitä.

Ihana tietää miten Juuro pitää tästä biisistä ja se on kiva kuulla Mutta itselleni tämä ei ole kahden ekan kuuntelun jälkeen avautunut lainkaan Eikä varmaan tule avautumaankaan

Hups, mitenköhän tällainen livahti läpi?

Tunnen Lauran henkilökohtaisesti ja olen kuunnellut hänen albuminsa muutamaan kertaan ajoittain kovastikin diggaillen. Siksi sanonkin tämän nyt mahdollisimman kauniisti: valitettavasti enemmistö tässä ketjussa on vähintään subjektiivisesti täysin oikeassa. Tämä on minustakin erittäin huono ja saa tuntemaan myötähäpeää. Anteeksi.

Tiedän kuinka epäviisasta oli kirjoittaa tämä, mutta takana on suurempi asia eli seuraava tärkeä kysymys kiihotti vastaamaan:

Musiclover kirjoitti:Hups, mitenköhän tällainen livahti läpi?

Uskoakseni siksi, että ihan biisistä huolimatta ja koska mukaan haluttiin kilpailun uskottavuuden takia edes hiukan muitakin kuin aloittelijoita ja tuntemattomia nimiä. En usko, että kovinkaan moni ammattilainen on viitsinyt lähteä mukaan kilpailuun, jossa on näin täydellisen epäreilut säännöt kuin tänä vuonna: 3 avoimesta + 12 levy-yhtiöistä.

Lisäksi toisin kuin koskaan aiemmin kiinnitettiin jo alkumetreiltä huomiota muuhunkin kuin musiikkiin:
"Demon ja lomakkeen mukaan on liitettävä valokuva laulun esittäjästä (solist(e)ista ja/tai yhtyeestä)"

Se ei ole sinänsä huono asia, mutta on myös erittäin uskomatonta musiikin diskriminointia ja osoittaa edelleen YLEssä vallalla olevaa euroviisu- ja populaarimusiikkivihaa, että TV:stä ei muka löydy aikaa näiden live-esittämiseen. Ei kansaakaan pitäisi laittaa tässä vaiheessa ostamaan sikaa säkissä, vaan pitäisi tietää ketkä näistä pystyvät laulamaan livenä kokonaiset 3 minuuttia ja ilman Autotunea. Tämän esikarsinnan voittavat ne, joilla on paljon kavereita ja energiaa kampanjoida, eivät parhaat biisit.

Hienoohan on että on " nimekkäitäkin" mukana

Olen pahoillani, että sanon suoraan:

Tämä on hirvein biisi, jota olen aikoihin kuullut. En voi sietää tuollaista epävireistä laulamista (olkoon miten tarkoituksellista hyvänsä!) ja lisäksi englanti on aivan kamalaa. En ymmärrä miten tällaista kehdataan edes levyttää saati laittaa nettiin kuultavaksi. Onhan tämä joku vitsi, onhan? Ei kyllä naurata yhtään.

Ihanaa, että saan pitää tämän helmen itselläni.

Tajusin senkin, miksi tästä tykkään : Morse for nature on kappale, jonka Jim Pembroke olisi voinut tehdä (isselleen tai aikoinaan Wigwamille). Kyseisen säveltäjän tyyli on sellainen, joka on erittäin lähellä sydäntäni.

Ehkäpä Laura laulaa tämän joskus keikallaan - olisi kiva kuulla se livenä.

Pidin tästäkin kappaleesta, vaikka laulajan tapaan laulaa pitää totutella.

kaivanto kirjoitti: saa tuntemaan myötähäpeää. Anteeksi.

Ymmärrän niitä, jotka eivät pidä kappaleesta. Itselleni se on liian vaikea - tai liian akateemisesti kikkaileva, whatever, en ymmärrä sitä enkän saa siihen tunneyhteyttä. Mutta tästä huolimatta olen tästä kommentista aivan äimänä. En ymmärrä ollenkaan kuinka yksikään Sippolan kollega - mikäli olen ymmärtänyt nimimerkki kaivanto on itsekin musiikintekijä - voi tuntea myötähäpeää toisen musiikintekijän töiden seurauksena.

Oma käsitykseni on, että niin myötähäpeän kuin ylipäänsä häpeän tunteet ovat eräs suurimpia taiteentekemisen esteitä. Jollei ole valmis häpäisemään itseään etsiessään ja tunnistamaan toisten vikaankin menneiden yritysten takana asuvaa rohketutta on aika vaikea tuottaa mitään muuta kuin etukäteen varmistettuja keskinkertaisia turvatuotteita.

Mielestäni tämän ketjun reaktiot osoittavat, että tämä enemmän kuin puolustaa paikkaansa valikoimassa.

Kaikki negatiiviset tunteet ovat taiteentekemisen olennaista käyttövoimaa. Siinä vaiheessa, kun on täysin tyytyväinen tekemisiinsä luovuus lakkaa. Todellinen taiteilija pyrkii aina vain parempaan ja tekee aina omasta mielestään kaikkien aikojen parasta teostaan, floppeja ja riskejä tietysti pelkäämättä. Eteenpäin kuin mummo lumihangessa!

Myötähäpeää on helpompi tuntea, kun on itsekin musiikintekijä. Got it? Maallikot ovat jo täällä sanoneet, mikä tässä on pielessä: lähinnä ongelma on teksti ja ääntäminen, jotka olisivat kaivanneet sparrausta. Jos kappale olisi esitetty jollain kielellä, mistä en ymmärrä niin paljon kuin englannista, tykkäisin varmaan enemmän.

Kokonaan toinen kysymys on, saavatko taiteilijat arvostella toistensa tekemistä. Aikanaan Sibeliuskin kirjoitti konserttiarvosteluita. Nykyään kriitikot ovat harvemmin itse menestyneitä taiteilijoita vaan oma ammattikuntansa. Taiteilijoiden kesken vallitsee kaksinaamaisuus: tavatessa hymyillään, mutta selän takana puhutaan sitten ihan mitä tahansa. Näin on ollut aina ja tulee olemaan.

kaivanto kirjoitti:Myötähäpeää on helpompi tuntea, kun on itsekin musiikintekijä

Voi olla, mutta vaikka itse olenkin täysi musiikin maallikko, olen edelleen olen sitä mieltä, että kun, kuten itsekin kirjoitat, se johtaa helposti tähän

kaivanto kirjoitti:Taiteilijoiden kesken vallitsee kaksinaamaisuus: tavatessa hymyillään, mutta selän takana puhutaan sitten ihan mitä tahansa. Näin on ollut aina ja tulee olemaan.

niin minun mielestäni siitä olisi hauskempi ainakin yrittää pyrkiä pois. Kaikki negatiiviset tunteet eivät ole mitenkään hyödyllisiä, vaan päinvastoin tuhoavia. Kilpailluilla aloilla kilpailu ajaa ikävään ja kaikkia haittaavaan kampittamiseen, joka ei edistä yhtään mitään.

Mitä kritiikkiin taas tulee, se on minusta aivan eri asia kuin em. puukkohippa. Voi olla, että taiteilijat ovat jättäneet kritiikin juuri siitä syystä, että on erittäin vaikea pitää teosta, tekijää, oman alan kunniaa ja omia ambitioita erillään. Toinen juttu on sitten se, että modernistiseen taidekäsitykseen ei ole kuulunut omien eikä muiden töistä puliseminen, työ puhukoon puolestaan ja kokemus olkoon ainutlaatuinen. Nythän taas ainakin minusta näyttäisi, että tämä raja-aita madaltunut kun taiteen ja filosofian, tai ideologian, välisten yhteyksien avaaminen on inspiroinut molemmilla puolilla ja samalla se vaikenemisen vaade on yleisemminkin liudentunut.

Puhut aivan eri asioista kuin minä. Jotta ketju voisi palata aiheeseensa, vielä pari vastausta...

modernistiseen taidekäsitykseen ei ole kuulunut omien eikä muiden töistä puliseminen, työ puhukoon puolestaan ja kokemus olkoon ainutlaatuinen.

Aivan kestämätön väite, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Mitä ei-kielellisemmästä taidemuodosta on kyse, sitä enemmän itse taiteilijoillakin tuntuu olevan tarvetta selittää sitä tai antaa ohjeita sen tulkitsemiseen. Oletko esim. käynyt teatterissa tai oopperassa, joiden käsiohjelmat ovat täynnä esim. ohjaajien ja asiantuntijoiden selittelyä? TAI käänsin kerran erään nykymusiikkitapahtuman käsiohjelman, jossa säveltäjät itse olivat kirjoitelleet parin sivun esseitä muutaman minuutin sävellyksistään.

Taide ei voi kehittyä, jos taiteilijoita kielletään puhumasta siitä, mikä on hyvää ja huonoa, hyödyllistä tai hyödyntöntä, eettistä tai epäeettistä taidetta. Se, että tätä ei tapahdu juuri lainkaan esim. suomalaisen kevyen musiikin piirissä, ei tarkoita sitä, että kyse olisi jonkun "hyvän tavan" tai "modernistisen taidekäsityksen" vaalimisesta. Siinä kyse on pelosta, oman aseman menettämisen pelosta. Pelko ei tuota lainkaan niin hyvää taidetta kuin esimerkiksi sellainen kateus, joka panee tsemppaamaan.

Totta kai uskon raamatullisesti, että "ken itsensä ylentää, se alennetaan" eli päteminen pelkästään muiden huonouden kustannuksella on mänttiä.Tämä ei silti voi tarkoittaa sitä, että jos keisarilla ei ole vaatteita, eli tässä tapauksessa Sippolan viisukandidaatin teksti on paskaa, etten minäkin voisi sitä sanoa julkisesti.

Mitä tulee roolien erillään pitämiseen, olen edelleen sitä mieltä, että kritiikkiä köyhdyttää se, että liian harva nykykriitikko on itse tehnyt mitään merkittävää. Roolien erillään pitäminen ja kirjoittajan motiivien arvioiminen kuuluu myös kritiikin lukijalle. Kyllä Hesarikin käyttää poliitikkoja arvioimassa toisten poliitikkojen muistelmia.

Mun mielestä tää on sellanen lepposa levyn viimenen biisi. Mulle jää tästä hyvä fiilis.

kaivanto kirjoitti:Aivan kestämätön väite, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.

Väitteeni ei kyllä ole kestämätön, eikä edes ollenkaan omani , ainakin mitä tulee taiteen kenttään musiikin ulkopuolella, sen tunnen paremmin. Mutta en usko musiikin olevan siitä täysin irrallinen - kyllä modernin taidemusiikin, modernin taiteen ja modernistisen arkkitehtuurin välillä on aatteellisia yhteyksiä. Wittgensteinin Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava on tämän saman (esteettisen) ajattelutavan eräs sanallistaminen. Huomioni modernismin ideologiaan lähti aivan puhtaasti siitä, että otit Sibeliuksen esiin - aika paljon nimittäin on tapahtunut niinä vajaana satana vuotena kun tämä romanttisen aikakauden edustaja osallistui keskusteluun. Nythän teosten sanallistaminen on parin viime vuosikymmenen ajan taas ollut näkyvissä, kuten jo sanoinkin.

kaivanto kirjoitti:Mitä tulee roolien erillään pitämiseen, olen edelleen sitä mieltä, että kritiikkiä köyhdyttää se, että liian harva nykykriitikko on itse tehnyt mitään merkittävää.

Tuo "liian harva nykykriitikko on itse tehnyt mitään merkittävää" on jargon, jota taiteilijat tapaavat jauhaa, kun eivät halua antaa arvoa kriitikon tutkimuksen piiriin kuuluville ansioille. Minun mielestäni hedelmällisen taidekeskusteluilmapiirin edellytyksiä ovat analyyttisen kritiikin olemassaolo sekä tekijöiden runsas, mutta asiallinen osallistuminen itse keskusteluun.

Kun itse aloin teinivuosien jälkeen nyt vanhempana uudelleen kiinnostua musiikista laajemmin, muutoinkin kuin vain kuuntelemalla levyjä, kiinnitin ensimmäisenä huomiota siihen, että kevyen musiikin kritiikit ovat usein aivan älyttömän tasottomia, ja niiden eräs suurimpia syntejä on henkilökohtaisuuksiin meneminen. Ei-niin-onnistuneeksi koetun teoksen kohdalla joko tekijä tai sen yleisö yleensä pyritään tavalla tai toisella nolaamaan.

En olisi riehaantunut, jos olisit tyytynyt toteamaan että Sippolan teksti on mielestäsi p*skaa. Tai toki olisin saattanut toivoa asian avaamista. Mutta omasta mielestäni myötähäpeään tai nolouteen ei ole mitään aihetta silloinkaan kun mennään liput liehuen kiville. Eihän epäonnistumista tarvitse yhdistää tekijän ominaisuudeksi, kyse on ihan vaan epäonnistuneesta työstä.

Sovitus: Laura Sippola, Peter Engberg, Tuure Koski, Kepa Kettunen, Janne Oinas/ Kauhee liuta jengii pykästäny sovitusta ,mutta saatu aikaseks vaan tämä
Mä en kestä oikeen tuon naisen laulutapaa ja vielä vähemmän hänen enkun vääntöään.
Biisi on ihan sinänsä letkeä ,mutta olen varma ,että parempiaki ois ollu tarjolla.

Siis: onhan tää vähän kuin puhelinluetteloa tai jotain ympäristöopin julistusta englanniks vääntäis ..
.. ja melodiassakin löytyy yltiöpäisen uskaliaita kokeiluja
.. mutta mutta..
.. tässä on kaikesta huolimatta jotain erityisen tuoretta ja herttaista jolle meikä lämpiää paljon herkemmin kuin esim johonkin tilastojen ja listausten esikuvien mukaan kokoonkyhättyyn standardijumputukseen..

AnnFredi kirjoitti:Ihanaa, että saan pitää tämän helmen itselläni.

Saan kai tulla jakamaan helmen kanssasi? Mahtava ava sulla, AnnFredi!
Meillä on yhden kaverin kanssa ihan hillitön Laura Sippola -villitys. Itse en päässyt Kannel-talon keikalle, mutta pari kaveriani olivat siellä ja hehkuttavat sitä vieläkin täysin palkein. Kaverini eteisen ovessa on Laura Sippola -keikkajuliste. Hän oli myös hankkinut kokoelmista puuttuvan ensimmäisen levyn. Sain kuulla sen eilen!

Mä en tunne kauhean hyvin tämäntyyppistä musiikkia, mutta tuli mieleen ehkä hieman tyhmä kysymys, jota en osaa edes muotoilla, mutta kuitenkin: onko tämä tallainen totutusta poikkevia, klasaripuolelta tuttuja "modernistisia" atonaalisia? sävelkulkuja - tai oikeastaan kai harmonioita?, sitä kai toi tietoinen "väärin" eli siis ei totuttuja sääntöjä noudattava laulaminen on, niin siis: onko tän tyyppistä populaarimusiikkia tehty muualla, varmaan, mutta kuka?, missä? ja onks tää just nyt yleisemmin tulossa populaarimusiikin puolelle?

Siis minusta tästä tulee mieleen jotain tyyliin Kalevi Aho goes schlager. Ja erona johonkin davelindholmaiseen antilaulamiseen se että tässä tämä on niin tarkkaa ja läpivietyä.

Mielenkiintoista, vaikka en loveen tässä vielä lankeakaan.

Mää en huomaa tässä mitään väärinlaulamista , mutta niin järkyttävää alleviivaamista, outoa lausumista, proosatyylistä tekstiä ja rautalangasta vääntämistä, että täytyyhän tuon olla jo tarkoituksellista.

Joissakin arvioissa verrataan Lauraa Dave Lindholmiin, Joni Mitchelliin ja Carole Kingiin. (en olisi itse osannut verrata)

Minulle tämä on ennen kaikkea mahtava tunnelmapala, rehellinen ja kaihoisa. Eihän tällä viisuissa voi pärjätä, mutta itse en seuraa viisuja sen vuoksi.

Minusta epävireinen leikittely on kiinnostavaa. Oman tiensä tulkki hän kyllä on. Nykyajan folkloristi (meinasin kirjoittaa floristi), ihanan veikeä Laura. Hauskaa, kun ei voi heti luokitella johonkin tiettyyn musiikkigenreeseen, vaan voi vapaasti jättää jokaiselle vapaat kädet.

Niin no mä sanoinkin "väärin" koska monet kokee nuo muutamat sävelkulut väärin laulamisena. Ja hallittua, siis jotenkin rakenne, ei niin fiilis-lähtöistä, tai se fiilis rakennetaan ihan toisesta suunnasta, ja siksi minustakin nuo vertaukset Lindholmiin ja ylipäänsä folkiin ei täysin toimi.

Ja mä olen varmaan aivan outo, sillä mä en kuule ollenkaan väärilausumista tässä. Ilmeisesti sitä on, mutta muutamien suurimpien vientibändiemme vokalistit vetävät sellaista tankeroenglantia että minäkin sen huomaan ja niihin nähden tässä ei ole mitään, eikä niilläkään se huono englanti ole tuntunut haitanneen.

EDIT: mutta siis nyt ymmärrän paremmin kun kuuntelen noita aiempia Sippolan biisejä tuubista, nehän on ihania. Tässä on jotain muuta ja minusta se muu on todella mielenkiintoista vaikka rasittavaa samalla.