Vuosi: 1974
Kappale: Waterloo
Esittäjä: ABBA
Säveltäjä: Benny Andersson, Björn Ulvaeus
Sanoittaja: Stikkan Anderson
Kapellimestari: Sven-Olof Walldoff
Sijoitus: 1./17
Pisteet: 24
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1974se
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Sweden1974.html
Olipa kerran Björn Ulvaeus (se kitaristi, syntynyt huhtikuussa 1945), joka oli bändissä nimeltä Hootenanny Singers ja Benny Andersson (se pianisti, syntynyt joulukuussa 1946), joka oli bändissä nimeltä Hep Stars. Bändien tiet kohtasivat usein kiertueella ja eräänä kauniina päivänä Björn ja Benny löysivät yhteisen sävelen niin ammatillisessa kuin kaverillisessakin mielessä. Miehet alkoivat säveltää lauluja yhdessä ja Hep Starsien managerin Stig Andersonin kannustamana kirjoittivat uusia kappaleita. Eräs duon varhaisimmista tuotoksista ”Ljuva Sextiotal” lähetettiin Melodifestivaleniin 1969, vaan eipä se sinne kelvannut, mutta kelpasipa hyvinkin niin Brita Borgille, joka kappaleen levytti ja sai siitä itselleen uransa viimeisen hitin. Benny osallistui kuitenkin vuoden 1969 Melodifestivaleniin säveltäjän ominaisuudessa yksin kappaleella "Hej, Clown”, minkä Jan Malmsjö tulkitsi hienosti toiselle sijalle. Samaisessa kisassa Benny tapasi Anni-Frid ”Frida” Lyngstadin (se tumma, syntynyt marraskuussa 1945), joka sijoittui neljänneksi kappaleella ”Härlig är vår jord”. Kuukautta myöhemmin Benny ja Frida olivat onnellinen pariskunta. Joukosta puutuu enää Agnetha Fältskog (se blondi, syntynyt huhtikuussa 1950), joka oli kohdannut sekä Fridan että Björnin ohimennen vuonna 1968. Pari kuukautta Bennyn ja Fridan ensikohtaamisen jälkeen Agnetha ja Björn kohtasivat uudelleen, ja toinen pariskunta syntyi saman tien. Nyt kaikki neljä olivat läheisissä tekemisissä toistensa kanssa.
Vuonna 1970 yhteislaulutuokio Kyproksen rannalla johti nelikon ensimmäiseen yhteiseen esiintymiseen saarella olleille YK:n sotilaille. Myöhemmin samana vuonna pariskunnat pistivät pystyyn Cabare tyylisen show’n esiintyen nimellä Festfolk. Yhteiset esiintymiset eivät kuitenkaan tässä vaiheessa napanneet, joten Frida ja Agnetha paneutuivat jälleen omille soolourilleen. Yhteistyö pariskuntien välillä kuitenkin jatkui naisten laulaessa taustoja toistensa levyille ja molempien laulaessa taustoja Bennyn ja Björnin yhteiselle levylle. Nämä yhteiset hetket levytysstudioissa toivat jäsenet entistä enemmän yhteen ja läheisimmiksi.
Stig Andersson kannusti Björniä ja Bennyä säveltämään kappaleen Melodifestivaleniin ja parivaljakko lähettikin vuoden 1971 karsintaan kaksi sävellystä, mutta kumpainenkaan ei selvinnyt esikarsinnan läpi finaaliin asti. Vuonna 1972 miehiä kuitenkin onnisti ja heidän kappaleensa "Säg det med en sång” selviytyi Ruotsin karsinnassa kolmanneksi. Laulun esitti tulokas Lena Anderson. Ensimmäiset merkit mahdollisesta kansainvälisestä menestyksestä ilmaantuivat kun duon kappale ”She's My Kind of Girl” menestyi Japanin hittilistalla.
Kesäkuussa 1973 julkaistiin single ”People Need Love”, jossa Agnethalla ja Fridalla oli yhtä suuret lauluosuudet kuin Björnillä ja Bennylläkin. Tähän mennessä naiset kun olivat tarjonneet miestensä levyille vain taustoja. Kappale nousi Ruotsin listan sijalle 17., mikä oli tarpeeksi vakuuttaakseen nelikon, että menestystä voisi tulla. Single menestyi kohtalaisesti jopa USAssa. Syksyllä 1972 nelikko päätti vihdoin levyttää yhdessä bändinä. Kevättalvella 1973 Stig Andersson yhdessä bändin kanssa päätti jälleen yrittää Melodifestivaleniin ja he lähettivät kisaan kappaleen ”Ring, Ring” jolla irtosikin kolmas sija. Tuomarit päättivät lähettää Luxemburgiin Malta-yhtyeen kappaleella ”Sommaren som aldrig säger nej”. Nelikko ei tästä kuitenkaan lannistunut, sillä Ruotsin lehdistössä teettämän kyselyn mukaan kansa oli ehdottomasti sitä mieltä, että ”Ring, Ring” olisi ollut oikea edustuskappale ja nelikon manageriksi heittäytynyt Stig Andersson alkoi oitis suunnitella osallistumista seuraavan vuoden karsintaan. Saman vuoden kesänä järjestettiin myös kysely göteborgilaisessa sanomalehdessä bändin tulevasti nimestä. Stig oli aiemmin heittänyt ilmaan nimen ”ABBA” jäsenten etunimien mukaan, bändi itse tykästyi kansan ehdottamiin nimiin ”Fabb”, ”Alibaba” ja ”Baba” mutta lopulta he päätyivät takaisin ABBAan.
Björn, Benny ja Stig näkivät Euroviisuissa mahdollisuuden tuoda yhtye koko Euroopan tietoisuuteen ja kun kutsu vuoden 1974 Melodifestivaleniin kävi, nelikko valitsi uusista juuri kirjoitetuista lauluista kilpailuun ”Waterloo” nimisen sävellyksen. Vuonna 1974 Ruotsin kansa pääsi äänestämään omaa suosikkiaan. Kaikki kilpailukappaleet esitettiin tv-ohjelmassa Sveriges magasin, jossa kappaleet esitti AJAX niminen kokoonpano, joka toimi itse Ruotsin karsinnassa taustaköörinä. Ruotsin kansa äänesti suosikkiaan postikorttiäänestyksellä ja jokainen jonka suosikki osui itse kisan voittajaan, oli mukana karsinnan lopussa suoritettavassa arvonnassa, jossa saattoi voittaa radionauhurin. Kansan äänillä ei kuitenkaan ollut merkitystä itse tuloksiin vaan voittajan päätti alueraadit, johon oli tällä kertaa otettu mukaan ihan tavallisia kansalaisia. Alueraadit valitsivat voittajaksi ylivoimaisella äänimäärällä ABBAn ”Waterloon” ja tällä kertaa kenelläkään ei ollut valitettavaa kilpailun voittajasta.
Kansainvälinen viisufinaali pidettiin huhtikuun 7. päivä Englannin Brightonissa, joka tarjoutui järjestämään kisat kun Luxemburg ei taloudellisista syistä halunnut ryhtyä isännöimään kisaa toisena vuotena peräkkäin. Ruotsi esiintyi illan kahdeksantena maana ja yleisöstä kuului haltioitunut kohahdus, kun orkesteria johtamaan saapunut Sven-Olof Walldoff oli pukeutunut kuin Napoleon. Yhtä näyttävästi pukeutuneita olivat myös bändin jäsenet ja Euroopan kansa näki ensikertaa tulevina vuosina tutuiksi tulevan pukeutumistyylin. Björn jammasi hopeiset korokepohjakengät jalassa, Frida säkenöi käsittämättömässä hiuspehkossaan glitterit naamalla, mutta suurimman huomion vei varmastikin Agnethan kuuluisat pakarat verhottuna siniseen satiiniin. Jokaisen maan tuomaristossa istui kymmenen jäsentä, joista jokaisella oli käyttössään vain yksi ääni suosikilleen ja näin Ruotsi keräsi 24 ääntä ja voitti toiseksi tulleen Italian edustussävelmän kuudella äänellä. Voittajan julistuksessa sähellettiin oikein kunnolla. Ensin illan emäntänä toimineen Katie Boylen toimesta, joka ei millään meinannut saada sanoja suussaan oikeaan järjestykseen ilmoittaessaan Ruotsin kisan voittajaksi. Toinen sähellys tapahtui takahuoneessa, jossa Björniltä evättiin pääsy lavalle vastaanottamaan tekijöiden palkintoa. Järjestäjät kun eivät millään uskoneet, että noin omituisesti pukeutunut mies voisi olla kappaleen säveltäjätiimissä mukana. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. ABBA toi Ruotsille sen ensimmäisen viisuvoittonsa ja yhtye nousi maailmanmaineeseen. Vai kävikö kaikki sittenkään ihan niin helposti?
Vastoin yleistä käsitystä, bändin nousu supertähdeksi ei tapahtunut yhdessä yössä Euroviisujen jälkeen. Toki kilpailu antoi bändille näkyvyyttä ja tunnettavuutta ja sen ansiosta ABBA vieraili tv-ohjelmissa ympäri Eurooppaa. ”Waterloo” pärjäsi hienosti Euroopan sinkkulistoilla, Australiassa biisi nousi ykköseksi ja USAssakin kipusi Billboardin listan sijalle kuusi, mutta pienimuotoinen promootiokiertue Amerikan mantereella ei näyttänyt ottavan tuulta purjeisiinsa halutulla tavalla. Kokopitkällinen, joka kantoi myös nimeä ”Waterloo” nousi USAn levylistalla vasta sijalle 145, huolimatta positiivista arvosteluista. Euroopassa julkaistiin uudelleen single ”Ring, Ring” mikä ei saavuttanut Brittien saarilla haluttua menestystä eikä noussut edes top30–listalle. Marraskuussa yhtye kiersi pienimuotoisesti Eurooppaa, mutta vastaanotto ei ollut odotetun laista ja bändi joutui jopa peruuttamaan muutamia esiintymisiä. Puheet ”yhden hitin ihmeistä” lisääntyivät. Tammikuussa 1975 yhtyeen kiertäessä Skandinaviaa vastaanotto oli kuitenkin toisenlainen ja meno vaikutti jo paikoin suurten tähtien meiningiltä. ABBA julkaisi singlet ”So Long” ja “I Do I Do I Do I Do I Do”, mutta niiden listamenestys jäi heikoksi. Vasta “SOS” ja uusi albumi nimeltä “ABBA” vuoden 1975 lopussa palautti nelikon takaisin menestyksen tielle. Kun single ”Mamma Mia” vielä nousi jättihitiksi tammikuussa 1976, the rest as they say, is history! Tosin USAssa levymenestys osoittautui kovaksi luuksi, levyn singlet kyllä menestyivät, mutta albumin promoaminen takkusi ja levy nousi vain listan sijalle 165. Tämä ei kuitenkaan tuntunut tahtia haittaavan, sillä singlemenestyksien ansiosta bändi alkoi tulla yhä suositummaksi lahden toisella puolellakin.
Seuraavien kuuden vuoden aikana ABBA vakiinnutti asemansa yhtenä kaikkien aikojen suurimmista menestystarinoista. Hitit seurasivat toisiaan ja se monien mielestä suurin hitti “Dancing Queen”, sai ensiesityksensä Ruotsissa 18. kesäkuuta 1976, suuressa juhlagaalassa, joka järjestettiin Kuningas Kaarle Kustaalle ja hänen morsiammelleen, Silvialle, heidän häidensä aattona. Edes Björnin ja Agnethan avioero menestysvuosien keskellä 1979 ei haitannut bändin jatkuvuutta vaan hittisinglejä ja albumimenestyksiä tuli kuin liukuhihnalta. Benny ja Frida puolestaan ilmoittivat avioerostaan 1981, samana vuonna jolloin yhtyeen viimeinen studioalbumi ”The Visitors” julkaistiin. Viimeinen, virallinen esiintyminen yhtyeenä tapahtui 11. joulukuuta 1982, kun nelikko esiintyi Ruotsista käsin sateliitin välityksellä The Late, Late Breakfast Show’hun Britanniaan ja esitti laulut ”Under Attack” ja ”I Have A Dream”
1983 Benny ja Björn alkoivat kirjoittaa, yhdessä Tim Ricen kanssa, musikaalia Chess, kun Agnetha ja Frida puolestaan suuntasivat jälleen katseitaan soolourille. Näytti siltä, että menestystarina ABBA oli tullut tiensä päähän. Virallisesti ABBA ei koskaan ilmoittanut hajoavansa ja puheita uudesta yhteisesiintymisestä on noussut pintaan vuosien aikana useasti. Vuonna 1986 Benny, Björn, Frida ja Agnetha nauhoittivat videon jossa esiintyivät laulaen viimeistä kertaa julkisesti, mutta omien sanojensa mukaan vain ystävinä eivät ABBAna. Video esitettiin Ruotsissa TV-ohjelmassa, jossa juhlistettiin ABBAn managerina toimineen Stig Anderssonin 55. syntymäpäivää. Tämän jälkeen nelikko ei ole laulanut yhdessä. Eikä muutenkaan esiintynyt julkisesti yhdessä. Erityisesti Agnethalle on tuottanut vaikeuksia astua uudelleen valokeilaan entisten bändikavereidensa kanssa. Yhtyeen odotettiin näyttäytyvän yhdessä, ensi kerran sitten vuoden 1986, Mamma Mia–musikaalin 5-vuotisjuhlapäivänä Lontoossa 2004, mutta Agnetha vetäytyi viime hetkellä eikä saapunut paikalle. Musikaali sai vihdoin ensi-iltansa Ruotsissa 2005 ja kaikki neljä yhtyeen jäsentä olivat paikalla, mutta yhteiskuvaan heitä ei saatu. Vihdoin koko nelikko näyttäytyi julkisesti valokuvaajille, kun Mamma Mia-musikaalista tehty elokuvaversio sai ensi-iltansa Ruotsissa 4. heinäkuuta 2008. Helpoksi bändin jäsenet eivät tätäkään esiintymistä kuvaajille tehneet, vaan heiluttelivat elokuvan näyttelijöiden kanssa parvekkeella, vain Agnethan ja Fridan ollen vierekkäin ja miesten olevan kauempana. Joten nelikkona poseeraamista on turha odottaa tapahtuvan piakkoin.
Kaikki neljä jäsentä jäivät ABBAn jälkeen musiikkialalle, Bennyn ja Björnin keskittyessä sävellyshommiin ja musikaaleihin ja Agnethan ja Fridan julkaistessa muutamia soololevyjä. Agnetha julkaisi kolme englanninkielistä albumia 80-luvulla, mutta jätti musiikkibisneksestä pitkäksi aikaa eikä julkaissut uutta materiaalia ennen vuotta 2004, jolloin uusi single ilmestyi. Frida julkaisi kaksi englanninkielistä albumia 80-luvulla ja ruotsinkielisen albumin 1996.
ABBAn musiikin uusi tuleminen koettiin 90-luvulla kun kokoelmalevyt ”ABBA Gold: Greatest Hits” ja ”More ABBA Gold: More ABBA Hits” julkaistiin peräkkäisinä vuosina 1992 ja 1993. ABBAmania oli noussut uudelleen pinnalle ja vuonna 1999 päivänvalon näki Mamma Mia!-musikaali, joka perustuu ABBAn hittibiiseihin. Musiikaali pyörii edelleen ympäri Eurooppaa sulostuttaen kuulijoiden korvia. Vajaan viikon kuluttua, maanantaina, 15.maaliskuuta 2010, ABBA lisätään Rock & Roll Hall Of Fameen.
Ja ettei vallan unohdu, eurooppalaiset euroviisujen ystäväthän valitsivat ”Waterloon” vuonna 2005 kaikkien aikojen parhaimmaksi viisuksi Euroviisujen ”Congratulations” juhlalähetyksessä.
Ruotsin karsinta 1974
Lena Ericsson - En enda jord
Östen Warnerbring - En mysig vals
Göran Fristorp - Jag minns dig nog
Titti Sjöblom - Fröken Ur-Sång
ABBA - Waterloo
Lars Berghagen - Min kärlekssång till dig
Inger Öst - En grön dröm om mig
Sylvia Vrethammar & Göran Fristorp - En dröm är en dröm
Lena Bergqvist - Den sista sommar'n av mitt liv
Ann-Louise Hanson - I annorlunda land
äänestys