JWRA:n tapaushan ei ollut ollenkaan sama asia, koska JWRA:n biisien takana ei ollut ”odottamassa” minkään muiden artistien biisejä, joiden esitys suuri yleisö olisi nähnyt ja kuullut julkisesti. Ukrainan (ja Liettuan 2002) epäkelpojen karsintavoittajien takana oli odottamassa niinikään hyviä sijoituksia saaneita kappaleita.Timoteus kirjoitti:Varmaankin samasta syystä kuin JWRA sai Suomen vuoden 2007 karsinnassa laittaa uudet biisit diskattujen tilalle. Artistilähtöisessä karsintamuodossa haetaan ennen kaikkea artistia ja biisejä voi vaihtaa lennosta.Huilumies kirjoitti:En ymmärrä, miksei viime viikonlopun karsinnan kakkosta (tai siis parhaiten sijoittunutta kelvollista biisiä) valita suoraan Alyoshan tilalle. Niin Liettua teki 2002, kun B’Avarijan ”We all” jouduttiin diskaamaan. Miksi Alyoshan pitää väen väkisin päästä Osloon? Onko kenties hänkin televisioyhtiön väen ”kaveri”?
Artistilähtöinen karsinta on ainakin minulle erittäin outo. Oma harrastukseni lähtee puhtaasti biiseistä, artistit ovat vain niitä jotka biisit esittävät. Merkittävämmän työn ovat tehneet säveltäjä ja sanoittaja (tosin heistäkään en pidä kirjaa enkä välttämättä heitä osaa muistaa). Saattaisin pitää jopa Sakiksen kappaleesta, jos se olisi hyvä sävellys, ja saattaisin mollata jopa Evridikin biisiä, jos biisi on huono.Timoteus kirjoitti: Useimmat IVY-maat valitsevat viisujaan ja viisuilijoitaan enemmän tai vähemmän artistilähtöisesti. Valko-Venäjän edustajalle on vaihdettu biisiä ainakin kertaalleen kesken karsintaprosessin (Koldun lauloi Valko-Venäjän semifinaalissa 2007 eri biisin kuin finaalissa ja Helsingissä) ja kahdesti karsintaprosessin jälkeen (2005 ja 2010). Azerbaidžanissa on ihan sääntöihin kirjattu, ettei edustuskappale ole välttämättä se, joka karsinnassa esitetään. Venäjän ja Ukrainan karsinnoissa on kilpaillut useita edustuskelvottomia kappaleita muttei niiden esittäjiä ole kai koskaan diskattu.
Ukrainassa huomattavin aiempi tällainen tapaus oli Ani Lorak vuonna 2005. Anilla oli toinen biisi viisuja varten valmiina, jos hän olisi voittanut karsinnan liian aikaisin julkaistulla kappaleellaan. Tätäkin taustaa vasten on pelkästään loogista, että voittanut artisti edustaa maata eri biisillä. Perinteisten viisumaiden kappalelähtöisestä näkökulmasta artistilähtöinen näkökulma voi olla outo muttei siinä mitään väärää ole, jos kilpailijat ja äänestäjät tietävät menettelytavan.
Mutta eihän hyvänä pitämäni tapa, että voittajan paljastuessa epäkelvoksi valittaisiin karsinnassa seuraavaksi tullut kappale, olisi mikään ”kappalelähtöinen” tapa! Vaan se tapa olisi sekä artisti- että kappalelähtöinen. Kysymys on siitä, että valitsijat (raati tai yleisö tai molemmat) ovat nähneet ja kuulleet tietyn esittäjän esittämässä tietyn kappaleen ja todenneet sen hyväksi, niin hyväksi että se pääsi karsinnassa jopa 2., 3. tai 4. sijalle. Se on siis kokeiltu kokonaispaketti, joka voitaisiin aivan turvallisesti lähettää kisoihin, jos karsinnan voittajaa ei voi lähettää.
”Kappalelähtöinen” tapa olisi se, että lähetetään sama kappale mutta eri artistin laulamana. Eikös Ruotsi harrastanut 50- ja 60-luvuilla useamman kerran tämmöistä? Enkä tajua miksi. Se on minusta aivan yhtä älytöntä kuin lähettää sama artisti eri kappaleella. Kokonaispakettia ei ole kokeiltu suuren yleisön edessä käytännössä.
Kuinka ukrainalaiset voivat olla varmoja, että tuo sama artisti (Alyosha) sopii yhtä hyvin laulamaan ”Sweet people”:n kuin ”To be free”:n? Tätä ei ole kokeiltu käytännössä. Sen sijaan on kokeiltu, kuinka karsinnan muut artistit ovat sopineet omille biiseilleen, ja olisi pitänyt niistä paketeista valita parhaat.
Ei kovin viisuisaa musaa, mutta niin meikäläisen makuun. Laulajan ulkonäkö ei oikein istu biisiin, mutta ehkä toimii pehmentävänä elementtinä viisulavalla.
Sen takia pidänkin tästä. 
Sijalla 4. kuitenkin puntarilla (taidan olla ainoa kellä näin korkealla)
Ehkä laulu saisi olla hiukan mahtipointisempi? 
Kyllä esityksen ja esittäjän täytyy olla edes jossain tasapainossa keskenään. 