
Viisukevään väsyttävimpiä piirteitä on se, että fani- ja vedonlyöntilistoja aletaan lukea lopullisena totuutena tulosluettelosta. Haluan, että suht tiheästi saadaan muistutuksia suosikkien kuolevaisuudesta. Mikään ei ole siitä parempi muistutus kuin se jos fani- tai vedonlyöntilistan ykkönen karsiutuu. Kehnohko sijoitus finaalissa on kehnohko sijoitus finaalissa mutta sillä ei ole puoliksikaan samaa šokkivaikutusta kuin karsiutumisella on. Kaikkein parasta on, jos edes ennakkolistojen ykkössija ei takaa mitään.
Kahteen semifinaaliin siirtyminen ja raatien palautus ovat käytännössä poistaneet suuryllätykset. Charlotte oli poskettoman ylivoimainen fanisuosikki keskinkertaisella biisillä ja kun semifinaaliesityskin oli kehno, karsiutuminen olisi ollut oikein toivottava tulos mutta kun ei, niin ei. Tanskan lähtöasetelmat tänä vuonna ovat melkeinpä identtiset Ruotsi 2008:n kanssa. Fanien ykkössuosikki väsyneellä schlagerilla, aikaisella esiintymisnumerolla ja kehnolla esityksellä. Biisi on huonompi eikä fanisuosikkinakaan niin selkeä kuin Ruotsi 2008, mikä antaa hieman toivoa, mutta silti luulen historian toistavan itseään.