Viisukuppila

Maa: Belgia
Vuosi: 1960
Kappale: Mon amour pour toi
Esittäjä: Fud Leclerc
Säveltäjä: Jack Say
Sanoittaja: Robert Montal
Kapellimestari: Henri Segers
Sijoitus: 6./13
Pisteet: 9
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1960be
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Belgium1960.html

Belgialainen Fud Leclerc on varsinainen euroviisukonkari. Hän edusti Belgiaa vuosina 1956, 1958, 1960 ja 1962. Vuonna 1960 hän osallistui myös Sveitsin karsintaan.

Belgian edustajaksi vuonna 1960 hänet valittiin kansallisessa karsinnassa, jossa oli kuusi kilpailijaa. Voittokappaleen valitsi asiantuntijaraati. Sanoituksesta vastasi Robert Montal, joka oli sanoittanut jo vuoden 1956 Belgian kilpailusävelmän. Mon amour pour toi, Rakkauteni sinua kohtaan, sijoittui kansainvälisessä kilpailussa Lontoossa kuudenneksi kolmentoista kilpailijan joukosta.

Fud Leclerc tuli aikanaan tunnetuksi myös Juliette Grécon pianistina. Päätettyään uransa musiikin parissa Fud Leclerc ryhtyi rakennusurakoitsijaksi ja asuu tiettävästi Brysselissä viettämässä eläkepäiviään.

Ehdin ensimmäistä kertaa ensimmäiseksi ruotimaan Viisulan kappaleen. Sangen monenlaisia sävelkulkuja sisältänyt laulelma, jonka Fud tulkitsi vahvasti - välillä hieman teatraalisestikin - eläytyen. Kaihoisa kuusikymmenluvun keskinkertainen kolmen tähden kappale, joka ei oikein erotu aikalaisistaan.

Olipas tylsä Ei oikein mitään koukkua

Neljän tähden arvoiseksi kuulin tämän viisun! Tämä kappalehan on misheard-kääntäjän unelma, aika lailla rivouksia sisältää tämä kipale.

Belgian viisu puolen vuosisadan takaa.......aikaa on kulunut siis jo melkoisesti niistä euroviisuista, joissa tämä kappale oli mukana........kaunis laulu, nättiä melodiaa......kivaa vanhan ajan tunnelmaa......ihan kuunneltava laulu....

Kolme ***

Tom Tom kirjoitti:Tämä kappalehan on misheard-kääntäjän unelma, aika lailla rivouksia sisältää tämä kipale.

Rivouksia...... .......Höpsistä - sanon minä........ainoastaan nimimerkki Tom Tomin vilkas mielikuvitus sisältää rivouksia....... .........

oli taas vähän erikoinen sanakäännös tuolla.... en muistanutkaan et tää oli näin monipuolinen sävellys,(vain rock-osasto puuttui... :irvistys:) tässä oli muutakin kuin "huutoja, nousuja ja laskuja" kuten eräs toimittaja sanoi hänen v. -62 kappaleestaan. Fonitaustatkin kappaleen puolivälissä toi jazzdiggareitten äänet... (kuten myös Ruotsille v. -63, höh!) 2.9 pist. Kyllä, vahvat 2.9 pist.

Onpas ihan harvinaisen tylsä laulu.

** tähteä.

Plaa plaa, yksi tähti, viides laatuaan. (taisi muuten mennä tähän astisen puntarini jumboksi)

. Kaksi tähteä kuitenkin, koska ei ollut surkea.

ai ku hyö ny rojauttelevat siellä pisteitään.... ovat kai syntyneet muutama vuosikymmen liian myöhään ...?

Viehättävä viisu.

No olipa tylsä. Kaksi tähteä.

Olihan tämä ihan kaunis viisu.
Jotenkin lempeä ja kaunis.

Neljä tähteä.

Jos minut yöllä herätettäisiin kesken unien, tuskin osaisin tätä hyräillä. Kohtalaisen tuntemattomaksi on onnistunut minulle jäämään. Kaksi tähteä.

Kolme tähteä.

Nyt täytyy myöntää että tuntuu siltä että kuulin tämän viisun nyt ensimmäistä kertaa Nyt sitten kuuntelin kolme kertaa. Tämä kolmeminuuttinen on hyvin erilainen, teatraalinen, kuin tiivistetty kertomus jostain isommasta, jonka musiikillinen sävelkulku etenee hyvin erilaisista tunnelmista toiseen.

Minäkin kuuntelin kappaleen kolme kertaa, syystä että oli ihan pakko: mikä vuoropuhelu orkesterin ja artistin kera (sama asia joka tapahtui Puolan Edyta Gorniakin ja orkesterin välillä 1994) - pasuunat aivan huikeita orkesterissa ja kokonaisuus. Artisti keskustelee orkesterille, joka on täydessä synkassa hänen kanssaan. Pakko antaa viisi tähteä! Mikä hulppean upea kokonaisuus!

Hyvin helposti unohtuva laulu. Kaksi tähteä.

Ei sävelmänä paljoa säväyttänyt ekä Fudkaan mua vakuuttanut, mutta sovituksessa oli paljon hienoa.
Juuron mainitsemat pasuunat ja Romualdon bongaama jazzaava saxofoni.Hienoja huomioita teiltä.
Tuo saksofoni tuo mieleen mustavalkoelokuvat New Yorkin kaduilta ja jazzclubeilta ja nosti tunnelmallaan biisin kahteen tähteen.

Ei niin simppeli kuin tylsän otsikon perusteella odottaisi. Vaatii sitkeyttä nykykuuntelijalta jo hitauden takia. Sitkeys jossain määrin palkitaan, onhan tässä tunnelmaa ja monelaisia nyansseja. Erilainen kuin miehen edellinen ja parempi kuin hänen seuraava viisunsa. Kelpaa. ****

Vähän tylsä, muttei ihan toivoton tapaus. Kaksi.

Pikkunätti. Ei erotu, muttei ärsytä. Annetaan konkarille KOLMONEN.

Boooring

Kappaleessa on sama ongelma kuin monessa saman vuoden kappaleessa, se ei kovin etene mihinkään. Taustalla onneksi tapahtuu vähän kaikkea mielenkiintoista. Puolivälissä tämä vähän muuttuu, mutta sitten harmittavasti palataan takaisin samaan vanhaan. Kaksi tähteä.