Viisukuppila

Maa: Ruotsi
Vuosi: 1962
Kappale: Sol och vår
Esittäjä: Inger Berggren
Säveltäjä: Åke Gerhard, Ulf Kjellqvist
Sanoittaja: Åke Gerhard, Ulf Kjellqvist
Kapellimestari: Ego Kjerrmann
Sijoitus: 7./16
Pisteet: 4
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1962se
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Sweden1962.html

Ruotsin karsinnassa otettiin käyttöön vuonna 1962 uusi menetelmä: tv-katsojat ja radionkuuntelijat saivat äänestää Euroviisuihin lähetettävää kappaletta postikortilla. Tulokset julkistettiin viikko esitysten jälkeen, 20.2.1962.

Kyseessä ei ollut avoin sävellyskilpailu, vaan mukaan oli pyydetty kappaleet seitsemältä tunnetulta säveltäjältä. Tilaisuuden juontaja Bengt Feldreich terotti vielä katsojille, että näiden ei tule antaa artistien vaikuttaa, vaan on äänestettävä parasta sävellystä, joka erottuisi edukseen kansainvälisessä kilpailussa.

Pientä draamaakin mukaan saatiin, kun juuri ennen suoraa lähetystä ensimmäisenä esitysvuorossa ollut kappale jouduttiin diskaamaan. Syynä Kärlek och pepparrot -biisin diskaamiseen oli se klassinen: se oli esitetty julkisesti aiemminkin.

Ruotsin karsinnassa esityksissä käytettiin myös nelihenkistä taustakuoroa. Se ei kuitenkaan saanut matkata Luxemburgiin, koska kansaivälisten Euroviisujen säännöt eivät vielä tuolloin taustakuoroja sallineet. Vasta seuraavasta vuodesta lähtien sai useampi kuin kaksi henkeä esittää kilpailukappaleen kansainvälisissä kilpailuissa.

Ruotsin kansallisen karsinnan voittajaksi selviytyi selvällä ääntenenemmistöllä Sol och vår -kappale, jonka esitti Inger Berggren. Tämä siitä huolimatta, että mediassa yritettiin saada ihmisiä Monica Zetterlundin esittämän När min vän -laulun taaksen. Monica jäi kuitenkin toiseksi häviten voittajalle jopa liki 30 000 äänellä (102 327 vs. 74 077).

Ensimmäistä kertaa Ruotsin karsinnoista lähetettiin Euroviisuihin se artisti, joka karsinnat oli voittanut! Inger Berggren sijoittui Luxemburgissa maaliskuussa 1962 käydyssä finaalissa mukavasti seitsemänneksi jakaen sijoituksen toisen keväisen kappaleen kanssa, nimittäin Suomen Marion Rungin ja Tipi-tiin.

Sol och vår on levytetty myös suomeksi nimellä Kevätauer (Inkeri Ketola ja Laila Kinnunen):
http://open.spotify.com/track/10gJcSWV3FnvLGYmoWZ2XT

Melkein kolme tähteä meinasin antaa... Ihan pirteä kappale, mutta jotain jäi puuttumaan

Mun mielestä tää on Ruotsin parhaimmistoa koko heidän viisuhistoriansa ajalta. Taitavan menevä iskelmä ja keväistä pirteyttä, jolla erotuttiin hyvin 60-luvun masentavien balladilaulelmien joukosta. Tästähän muistaakseni oli jo jotain plagiaattisyytöksiä - niin kuin kaikista hyvistä lauluista. Sanoitus on melkoisen hulvaton sanaleikkeineen (Så jag fick ringa till min egen Knut, toki ), ja kyllähän nuo Ingerin papapappada-huudahdukset tarjoavat jo viisuhistorian esicampia. Niitä ei taidettu suunnitella ihan etukäteen?

Levyllähän tässä laulussa on kolme säkeistöä, mutta livenä vain kaksi. Tavallaan tarina jää siinä kesken, mutta eipä sitä olisi ymmärtäneet muut kuin ruotsia osaavat. Eurooppalaiset taas olisivat ehkä kyllästyneet kuulemaan saman säkeistön kolme kertaa, joten ruotsalaiset tekivät ehkä ihan fiksun ratkaisun, kun korvasivat kolmannen säkeistön tuolla tahattoman viihdyttävällä välisoitolla.

Lailan versio on tietysti taas loistava. Sanoitus on tehty prikuulleen samalla sävyllä kuin alkuperäinen teos. "Sain soittaa Kallen mua noutamaan ja suuren laskun maksamaan." Toki.

***** Vuoden 62 toiseksi paras laulu!

Joo oli tuossa jotain pirteyttä, muta silti kahteen tähteen jätin.

Ihan mukava laulu noin muuten, mutta nuo tyhjänpäiväiset rallatukset raastavat hermojani.

** tähteä.

Tämä oli minun mielestäni hyvä. Iloinen ja letkeä. Mutta mitä ihmettä se laulaja oikein teki välisoiton aikana? Kolme tähteä.

Apu-lehden jutun mukaan lauluun oli lisätty kaikenlaisia kiekaisuja niin paljon että ne olivat melkeimpä liikaa - no niin olivat... mutta varsin oivallinen teksti ja sävelmä... 4.2 p. itse pidin ehkä eniten Monican När min vän laulusta, ja olihan se Rakkautta ja Pippuriakin ihan hulppea, jonka suomeksi levytti Ragni Malmsten.

Pirtsakka ja iloinen veisu. Neljän ja kolmen tähden välillä pyörin, mutta päädyin kolmeen sillä välisoiton torvet kuulostivat ärsyttävän ruotsalaisilta.

Neljä kirkasta tähteä! On se temperamenttinen likka. Loistavaa viihdettä, kyllä.

Kivan pirteä kappale, jossa aihe - aurinko ja kevät - välittyvät hyvin kuulijoille. Välisoitto-osuus oli rasite, kun en yleensäkään pidä mistään sanattomista rallatuksista ja tässä sitä tuli sitten oikein kunnolla, ihan kuin Inger olisi availlut ääntään ja testaillut, mitä kaikkia ääniä saa aikaan.

Kolme tähteä, joiden loistoa tuo väliosa hieman himmentää.

2 tähteä. Kappale on kiva, mutta mielestäni siinä saisi olla enemmän "ytyä"

Miksi hyvin usein tämän ajan iloisista ralleista tulevat mieleen lastenlaulut? Tämä pitäisi sijoittaa oikeaan aikaan ja paikkaan - ja kun en pysty, annan kakkosen.

Pirteä, iloinen, reipas, menevä viisu.......kiva melodia.......pirteä, reipas oli myös esittäjäkin......väliosa tuossa oli hauska laulajan kaikkine eleineen, ilmeineen, temppuineen..........oliko tämä nyt sitten tavallaan oman aikansa kitschiä ?...........laulu muistutti paikoin jotain Lasse Liemolan 50-luvun lopulla / 60-luvun alussa levyttämää kappaletta - en nyt muista mitä kappaletta ?

Kolme ***

Neljä tähteä.

NImensä mukainen viisusävellys. Aurinko ja kevät leikittelivät mukavasti Inger Berggrenin tulkinnassa. Ottaen huomioon että tämä viisu on vuodelta 1962 niin tässä on todellakin viitteitä siitä millaisiksi viisut ovat jatkossa muuttumassa. Iloista rallattelua, kiemailua ja lirkuttelua kameralle

Ei sitä minkä vuoksi viisuja seuraan, ei näin syksyn kynnyksellä eikä välttämättä keväälläkään. Viisuhattaraa, josta voi viehättyä paljonkin, jos on mieli iloinen. Ja ärsyyntyä yhtä paljon, jos on synkkyyteen taipuvainen. Tipi-tiissä on enemmän luovuutta, joten arvostan sitä enemmän. **

romualdo kirjoitti:Apu-lehden jutun mukaan lauluun oli lisätty kaikenlaisia kiekaisuja niin paljon että ne olivat melkeimpä liikaa - no niin olivat... mutta varsin oivallinen teksti ja sävelmä... itse pidin ehkä eniten Monican När min vän laulusta, ja olihan se Rakkautta ja Pippuriakin ihan hulppea, jonka suomeksi levytti Ragni Malmsten.

Sinulla mahtanee olla melkoiset viisukokoelmat lehtileikkeitä kotosalla.

Neljä tähteä. Svengaa kuin hirvi!

Leonardo kirjoitti: Välisoitto-osuus oli rasite, kun en yleensäkään pidä mistään sanattomista rallatuksista ja tässä sitä tuli sitten oikein kunnolla, ihan kuin Inger olisi availlut ääntään ja testaillut, mitä kaikkia ääniä saa aikaan.

Oikein hyvin sanottu Muuten oli keväisen kepeä ja iloisen aurinkoinen kevään ylistys. Väliosa nostatti kulmakarvojani ja sai huulille jotain hymyn tapaista, mutta laski tähtimäärän kuitenkin kolmoseen.

Twistiä, muistuttaa jotakin tuttua biisiä, Charlie Brownia, kai. Sirpakka keväänlehtilaulu, aikuinen nainen, mutta pikkutyttömäinen ulosanti, paksuilla sikarisedillä on ollut mukavaa katsella ja kuunnella tämmöistä naista, kun ei uhkaa mahojen asemaa millään tavalla. 2 postikorttia, jossa verellä piirretty leima.

Tämä oli jo vähän tutumpi näistä tämän vuoden viisuista Suomen ja voittajan lisäksi. Ihan pirteä rallatus ja mukava piristys muutenkin tänä vuonna. Todella ärsyttävä väliosa tässäkin ja Lily Berglundin versio on todellakin tätä huomattavasti parempi. Kolme tähteä.