Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1978
Kappale: Parlez-vous français?
Esittäjä: Baccara
Säveltäjä: Rolf Soja
Sanoittaja: Frank Dostal, Péter Zentner
Kapellimestari: Rolf Soja
Sijoitus: 7./20
Pisteet: 73
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1978lu
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Luxembourg1978.html

Puhutteko ranskaa? Tuollainen kysymys jäi monen mieleen tv:n ja radion kautta esitetyistä Eurovision 23. laulukilpailuista. Saliyleisön ja tv-katselijoiden silmien edessä tämän kysymyksen omassa suloisessa olomuodossaan esitti aikansa hittikaksikko Baccara (Mayte Mateos, s. 7.2.1951 & Maria Mendiola, s. 4.4.1952). He olivat koko kilpailuviikon suurimpia ennakkosuosikkeja - olihan heillä jo useampikin kansainvälisesti tunnettu menestyslevytys takanaan. Kerrottakoon siis näin aluksi tiivistettynä pakettina Baccara-duon urasta ennen Euroviisuja.

Espanjalaiskaunotar Mayte Mateos valmistui draaman, tanssin ja taideiden opettajaksi Madridissa 1970-luvun puolessavälissä. Ko. valmistumisen ansiosta Mayte pestattiin Espanjan tv:n balettiryhmän jäseneksi. Kyseisestä työpaikasta löytyikin Maytelle uusi ystävä Maria Mendiola, jonka kanssa hän alkoikin laulaa - pitäen myös tanssin yhä oleellisena osana esiintymistään. Fuerteventuran saarista tuli Mayten ja Marian elämässä merkityksellinen paikka. He nimittäin esiintyivät "Tres Islas"-hotellin yöshowssa, ja heistä tuli nopeasti monen katselijan illan kohokohta! Eräs haltioituneista show:n seuraajista oli muuan saksalaisen RMC-levy-yhtiön työntekijä, josta tytöt saivatkin heti saman illan aikana kuulla. Heidät nimittäin kutsuttiin Hampuriin siltä katselulta! Vajaan kuukauden päästä, eli helmikuussa 1977 tytöt allekirjoittivat levytyssopimuksen ja heidät nimettiin Baccaraksi. Hetkisen päästä levytetty ensisingle "Yes sir I can boogie" olikin jättimenestys, sillä se kohosi listaykköseksi paitsi mm. Saksassa, Belgiassa, Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa - myös Iso-Britanniassa. Singleä myytiin lyhyessä ajassa maailmanlaajuisesti miltei 16 miljoonaa kappaletta ja duo sai maininnan myöskin Guinnessin suureen ennätystenkirjaan. Myöskin seuraava singlejulkaisu "Sorry I'm a lady" osoittautui suosituksi. Tyttöjen tavaramerkeiksi nousivat musta-valkea pukeutumistyyli sekä punainen ruusu. Baccaran ensimmäinen kokopitkä lp "Baccara" myi - kuten odottaa saattoikin - myös todella hyvin. Ko. julkaisu on edelleenkin esim. Suomen kuudenneksi ostetuin ulkolainen äänite. Myöskin kansainväliset edustustehtävät tulivat duolle tutuksi jo saman vuoden puolella, sillä he osallistuivat Tokiossa marraskuussa 1977 Länsi-Saksan väreissä Yamaha World Popular Song Festivaliin esityksellään "Mad in Madrid". Ennen kevään 1978 Euroviisuja täytynee mainita vielä suosituksi hitiksi noussut singlejulkaisu "Darling". Nyt siirrymme kuitenkin jo sujuvasti Baccaran kanssa kevääseen 1978 ja Luxemburgin Eurovisio-karsintoihin.

Tarkkaa päivämäärää eikä myöskään ko. laulujuhlien pitopaikkaa ei salapoliisinne tähän hätään löytänyt, mutta jotain on kuitenkin karsinnoista kertoakin. Julkisia ehdokkaita Luxemburgin euroviisuksi oli ehdolla viisi. Mukana karsinnassa olivat Baccaran lisäksi mm. edellisvuoden voittoisa säveltäjä Jean-Paul Cara, Gitte Henning sekä tulevaisuuden Eurovisio-nimi Liliane Saint-Pierre. Kovin monikansalliset karsinnat siis. Baccaran voitto oli myöskin hieman epäselväksi jääneen äänestyksen jälkeen täysi selviö. Piskuinen Luxemburg oli jo miltei valmiina Baccaran voittoon Pariisissa. Mutta ensinhän pitäisi voittaa!

Voittoa tytöt lähtivät tavoittelemaan hovisäveltäjänsä Rolf Sojan sävelmällä "Parlez-vous français"? ("Puhutteko ranskaa"?). Koko Pariisin huhtikuisen viikon ajan suurimpana ennakkosuosikkina pidetty "Maailman luokan duo" esiintyi illan jo joutuneemmassa osassa, sillä Luxemburg, Baccara ja "Puhutteko ranskaa"? oli saanut esiintymisnumerokseen kahdenkymmenen maan joukosta seitsemäntoista. 22.4.1978 Pariisin pimenneessä illassa kuultiin siis tyttösten (tai oikeammin ehkä toisen tytöistä) etelänmatka-kertomus ja otsikon mukainen tutustumisen aloitus "Puhutteko ranskaa", jonka oli tekstin mukaan siis kysynyt ilman sormusta liikkeellä ollut mies. Kansainvälisistä raadeista Italia, Portugali sekä Espanja pitivät Baccaraa illan onnistuneimpana ehdokkaana Euroopalle palkiten tytöt täysin pistein. Lieneekö osa raadeista pitänyt Baccaraa itsestään selvänä voittajana, sillä peräti seitsemän maan raadit (mukaan lukien Suomi) jättivät tytöt kokonaan ilman pisteitä. Toisaalta ns. kaupallisuusaspektikin saattoi vieraannuttaa raatilaiset Baccarasta. Lopputuloksissa Luxemburg, Baccara ja "Puhutteko ranskaa"? sijoittui seitsemänneksi. Kaupalliseksi menestykseksi Eurovisio-edustussävelmä nousi etenkin Belgiassa ja Skandinaviassa. Lehtien kansista ja ihmisten levyhyllyistä löytyi Baccaralle kuitenkin sijaa ja tilaa vielä pitkälti kilvan jälkeenkin. Tässä duossa oli kiinnostavuutta pysyäkseen ihmisten mielissä. Suomenkielisen versioinnin laulusta levytti Mirumaru, joka vakuutti tekstissään että "Tää me osataan".

Euroviisukevään jälkeisistä menestyshiteistä mainittakoon mm. gay-yhteisöjen suosikiksi muodostunut "The Devil Send You To Lorado" sekä sävelmä "Ay, Ay Saylor". Myöskin kokopitkät albumit myivät aikansa vielä suhteellisen hyvin. Vuonna 1981 duo kuitenkin päätti päättää yhteisen duettouransa. Hetkisen aikaa kaupan oli neitokaisten soolojulkaisuja ja sitten olikin taas Baccaran aika. Tai tarkennettakoon Baccaroiden aika. Mayten Baccara perustettiin 1983. Maria alkoi kiertää Baccaran nimellä puolestaan kaksi vuotta myöhemmin. Tutut hitit parilla uudemmalla julkaisulla vahvistettuna ja tuttu toinen solisti toisen, vaihtuvankin solistin kanssa. Siinäpä näiden ns. jatko-osa-Baccaroiden sapluuna lyhyesti kiteytettynä. Tässä yhteydessä ei sovi myöskään unohtaa, että ruotsalaismiehen kanssa avioitunut Mayte ilahdutti euroviisuyleisöä oman Baccaransa kanssa myöskin Ruotsin kansallisissa Eurovisio-karsinnoissa keväällä 2004. Sävelmästä "Soy tu Venus" ei kuitenkaan ollut Istanbuliin saakka. Baccaran ikivihreät hitit huikeine sovituksineen soivat vieläkin toisinaan mm. iloisten ja nostalgiannälkäisten ihmisten illanvietoissa. Siellä saatetaankin kysyä otsikon osoittamana "Puhutteko kenties ranskaa"? Nyt on aika tähdityksen. Muistot Baccarasta ovat myöskin tähän topiciin enemmän kuin tervetulleita.

Mirumaru - Tää me osataan

Heikot kolme tähteä. Ei iskenyt ihan niin kuin Yes Sir I Can Boogie. Tosin molemmat ovat varmaan kolmen tähden kappaleita, mutta Yes Sir I Can Boogie on vahvemmin kolmessä tähdessä.

En ole koskaan pitänyt Baccaran muistakaan kappaleista, joten ei liene ihme, etten häikäisty tästäkään. Tylsää ja tunkkaista.

** tähteä.

Ihan kiva, kolme tähteä.

Mä niin oisin halunnut pitää tästä, kolme tähteä Jotain kivaa kappaleessa kuitenkin oli mikä viehätti minua

Ihan hauska rallihan tämä oli. En tosin ymmärtänyt, mikä idea oli tuolla puheella alussa. Olisi varmaan pärjännyt paremmin, jos sinä vuonna olisi ollut puhelinäänestys.

Kevään 1978 suuri euroviisutapaus oli Baccaran edustaminen Luxemburgia Pariisissa! Siis BACCARAN Yhtyeen, jonka laulut soivat taukoamatta radiossa ja joka oli ajan suuria nimiä Abban, Boney M:n jne. kanssa.
Minäkin olin varma Luxemburgin voitosta, mutta pettymys oli kova, kun tuloslistalla Baccara oli vasta sijalla 7, eikä Suomikaan antanut kappaleelle pisteen pistettä. Mutta wau mikä kappale, wau mitkä neidot ja wau mitkä hameet neidoilla yllä Vielä tänäänkin annan NELJÄ vahvaa tähteä!

Joitakin muistelujakin sai kirjoittaa Baccaraan liittyen. Leo-lapselle Yes sir I can boogie oli hyvä kappale, ei ymmärtänyt Leo englantia, eikä sanoitustakaan. Eipä sillä, myöskään Einin käännösversio, Yes sir alkaa polttaa ei sekään täysin auennut Leo-piltille: Kuka polttaa ja mitä? Missä palaa? Sattuuko?

Myöhempien aikojen Baccarasta tulee mieleen Ruotsin viisukarsinnat 2004. Sen olisivat saaneet jättää väliin. Laulu oli kehno ja vaatteiden riisumisshow aina svea-bikineihin asti oli aika nolo Tuli ikävä sitä "varhais-Baccaraa."

Oli tosiaan suuri yllätys silloin v. 1978, kun Baccara ei voittanutkaan viisuja eikä edes sijoittunut 7. sijaa paremmin. Hyvä osoitus siitä, että suurikaan stara ei pärjää, jos kappale ei ole huippu - ja tämä jäi selvästi jälkeen Baccaran parhaista hiteistä. Voi myös olla, että raatien aikaan tähteydestä oli jopa haittaa. Hieman korni oli tämä kappale, puheosuudet olivat ärsyttäviä ja muuten sangen köykäistä höttöä ryyditettynä tanssipyörähdyksillä. Nostalgiaa tihkuu nykyään, mutta siinä sen suurin arvo onkin.

Kolme keskivahvaa tähteä.

Baccara oli oma ilmiönsä 1970-luvulla. Sen suurin suosio kesti melko lyhyen aikaa, mutta oli sitten sitäkin vahvempi, suurempi. Duon ensimmäinen LP oli pitkään Suomen kaikkein myydyin ulkolainen albumi, ja on edelleen myydyimpiä ulkolaisia albumeja. .......Minusta Baccaran suuri suosio oli ja on edelleen yllättävää. Koska minusta Baccaran biisit - ne kaikkein suosituimmatkin - ovat aika pliisuja, heppoista kamaa. .......Mutta he osuivat tulemaan esiin sopivaan aikaan eli 70-luvun discobuumin aikaan. Ja kaiketi duon suuren suosion yksi keskeinen syy on duon eroottinen puoli - kaksi hyvännäköistä, seksikästä naista esiintymässä......Ja saihan Eini läpimurtobiisin Baccaralta: käännösversio kappaleesta Yes Sir, I can boogie.

Olihan se suuri tapaus silloin aikoinaan vuonna -78, kun Baccara, suurta kansainvälistä menestystä saanut duo osallistui viisuihin. Mutta eipä heille suurempaa menestystä tullut viisukuvioissa suurista ennakko-odotuksista huolimatta. - Minusta tämä viisukappale ei ole kovin hääppöinen. Se on vieläkin huonompi kuin ne duon suurimmat hitit.

Kaksi tähteä.

Hauska tuulahdus menneestä, ei ihan sitä huippua, mutta kolme tähteä kutenkin.

Ihana tuulahdus discon kulta-ajalta, 1970-luvulta. Tänään, tässä ja nyt HELPOT VIISI TÄHTEÄ! Minulle oli yllätys, että Maria on Maytea nuorempi. Joissain kuvissa olisi käynyt hänen äidistään.

Kuusivuotiaalle Mussiikki Martille oli varsin kova juttu kun Baccara oli mukana viisuissa. Heidän julisteensa Help-lehdestä tai Suosikista oli ollut jo seinälläni ennen kisaa. Esityksen muistan katsoneeni, kun se tuli ennen sitä pelottavaa Itävaltaa. Juuri ennen sitä suljin mustavalkotelevision, koska pelkäsin sitä esikatselussa ollutta Mrs. Caroline Robinsonia...

Tietenkin minulla oli myös Apu-lehdestä leikatut Baccara -paperinuket, joiden iltapukuina olivat Pariisin kisojen musta ja valkoinen mekko. Niin oli hyvä leikkiä niillä nukeilla euroviisuja...

Pakkohan mun on antaa osaksi lapsuuden muistoille, osaksi ansiosta täydet viisi tähteä. Klassikkohan tämä on. On on!

Ihanaa hönkäilevää hömppää! Klassikkobiisi legendaariselta "bändiltä". Neljä tähteä.

En oikein tiedä mitä mieltä olisin. Onhan kappale aika hölmö, mutta viihdyttävä. Nuo ähkimiset olisi kyllä voinut jättää väliin. Laitetaan nyt kolme tähteä.

Annoin 5 tähteä, mutta se ei mene kisoissa nähdylle ranskankieliselle versiolle vaan levytetylle englanninkieliselle versiolle. Aivan upea kappale ja mahtavaa (ehkä tahatonta?) huumoria. Ihanat aksentit! En osaa ranskaa niin en tiedä onko siinäkin versiossa samanlainen viehätys. Mutta 5 tähteä

Vaikea paikka, vähän kuin Elvis-fanille tulisi arvioitavaksi Elviksen kappale. Mutta minä en voi vastustella tuota kissojen kiehnäystä. Jo lapsena minä sulin pelkäksi notkeaksi kumiksi, kun roikuin näiden rouvien lauluissa korvistani. Laiva, jonka viippuvalla vaappuvalla kannella tanssitaan yöt ja päivät samppakaljat käsissä korkeissa ja sirojalkaisissa laseissa. 4 jumalten pasuunaa.

Tykkäsin Baccarasta ja meillä oli heidän kasetti.Siitä osasin ulkoa kaikki kappaleet.
Olihan se suuri uutinen, että Baccara esiintyisi euroviisuissa! Pettymys oli kuitenkin hienoinen, kun kuulin kappaleen, koska se ei ollut niin hyvä kuin olisin odottanut. Kuitenkin kiva, että osallistuivat. Kiitos siitä ja kolme pistettä!

On kyllä laimea verrattuna vaikka Yes Sir I Can Boogie:seen. Oikeastaan todella laimea. Viisujen seassa kuitenkin kelpo tekele. Vaikka ranskan kieli dominoikin vuotta 1978, olisi tälle voinut paremman sijan antaa. Sen verran tyylikäs esitys. Neljä tähteä.

Kertosäe on erittäin hyvä, mutta säkeistöt ovat vähän laimeampia. On kuitenkin mukavan erilainen ja erottuu edukseen. Kolme tähteä.

MITEN on mahollista että olen jättänyt tämän kommentoimatta, mitä kaikkea häpeällisiä lusmuilujani täältä vielä löytyy? olenko ollut depiksessä kun tämäkin on jäänyt väliin... ?
Upea kappale ja esitys, n. 4.5 pist. erityisesti orkesteri väliosuus on hieno, vaikkakin siihen on lainattu pätkä ikivanhaa Violetta -tangoa... viulujen leikittelyä peittää liikaa tuo wpk:n (anteeksi!) -puhallinsoittokunta tuolla taustalla..., c-kasetilta kuuntelin taannoin näitä v. -78 äänittämiäni biisejä, kisakappaleita ja täytyy ihmetellä miten hyvä laatuisina ne ovat säilyneet. Minulta löytyy nämä myös alkuperäisenä radio-selostuksina oudon mattipaalosmaan papattamina. Tyttöjen ranskankielen ääntämys ei ollut ihan tarkkaa, kiitos Kujakissa l. Eksu, huomiosta esim. kohdassa Jenesssiii.... Zönesseee...