Juuri nyt ei huvita kommentoida juuri mitään. Olen niin maassa.
Nyt tulee urakalla risuja YLElle. Surkea tv-toteutus, ohjaus, kameratyö, juontaminen puisevaa, se väliaikanumero Harlin ja Selin oli todella yököttävän mauton. Puitteet Tohlopissa ovat kuin piirikunnallisista: niin pienimuotoista, vaatimatonta, amatöörimäistä.
Mitähän muuten kameramies oikein kuvasi Jonnan esityksen aikana? Harmi, että esityksen visuaalisuus meni puihin, kun kamerakin suuntasi puihin. Kun kappaleessa ei oikein ollut päätä eikä häntää, olisihan se ollut antoisaa seurata edes taiturimaista lava-showta. Mutta ei, kuvaus meni jotenkin nilkkoihin, kun naista nostettiin korkeuksiin.
Illan ainoa pelastaja oli valloittava Johanna Iivanainen. Voi Luoja, että nainen osaa laulaa, tulkita, valloittaa, säteillä ja antaa itsestään NIIIIIN luonnollisen vaikutelman. Johanna oli artistina täysin eri sfääreistä ja planeetalta kuin muut. Ilman Johannaa ilta ansaitsisi tulla unohdetuksi heti lähetyksen jälkeen.
Tohlopin työryhmä uusiksi ja paikkakunnan vaihdos välillä vaikka Vaasaan (ja vaikka Strömsön työryhmä askartelemaan Suomen karsintoja 2012, jos ette muuta keksi). Ihan oikeasti, kiukuttaa tämä jokavuotinen Tohlopin karsintapakkopulla-puuhastelu. Käsikirjoitus uusiksi ja heti!
Jupisen vielä lisää: juuri kun päästään jollain lailla vauhtiin, biisit on kuultu kun on kiire iltauutisille. Katsoin kelloani: 21:34 kaikki kappaleet oli esitetty! Ei hyvät hyssykät! Eihän tuosta tynkälähetyksestä jää mitään käteen. Lisää biisejä semifinaaleihin. Ennemmin vaikka 2 semifinaalia, joissa olisi esim. 8 kilpailuesitystä.
Viisukatsoja haluaa musiikillisia elämyksiä. Myötähäpeän tunne on inhottava. Valitettavasti se tästä jäi päällimmäisenä pintaan.