Viisukuppila

Maa: Itävalta
Vuosi: 1971
Kappale: Musik
Esittäjä: Marianne Mendt
Säveltäjä: Richard Schönherz, Manuel Rigoni
Sanoittaja: Richard Schönherz, Manuel Rigoni
Kapellimestari: Robert Opratko
Sijoitus: 16./18
Pisteet: 66
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1971at

Musiikistahan täällä maanmainiossa Viisulassamme on alvariinsa kysymys. Itävalta palasi kolmen kevään tauon jälkeen Eurovisio-piireihin neljäkymmentä vuotta sitten laulamaan nimenomaisesti tästä kyseessä olevasta nautinnosta. Volyymissä piisasi ja siitä ensisijaisesti vastasi solistin ominaisuudessa esiintynyt Marianne Mendt (synt. 29.9.1945). Hän oli tullut vähintäänkin etäisesti tunnetuksi International-yhtyeensä kautta etenkin Keski-Euroopassa jo ennen tätä kolmen minuutin tähtihetkeänsä koko Euroopan tv-vastaanottimissa. Mainita kuitenkin täytyy, että tällaista kansainvälistä tv-yleisöä ei Marianne Mendt (syntyjään Krupicka) ollut ennen kevättä 1971 vielä tähän astisen uransa aikana tavoittanut. Itävallan Yleisradioyhtiö ORF valitsi Mariannen edustamaan maataan sävelmällä "Musik" ("Musiikki"). Marianne oli siis tuova Itävallan takaisin Eurovisio-perheeseen musiikkinsa voimin!

Eurovision 16. laulukilpailut laulettiin Dublinissa, Irlannissa. Päivämäärä 3.4.1971 lienee ollut kirjailtu myöskin Marianne Mendtin almanakkaan erinäisin merkinnöin, sillä tuolloin oli hänen vuoronsa nousta paitsi paikallisen saliyleisön - myös satamiljoonaisen, kansainvälisen tv-yleisön katseiden alaisuuteen. Edustussävelmässä "Musik" solisti vahvanväkevästi kuulutti muunmuassa, että "Musiikki olisi oleva fantasian ja vapauden kieli". Tätä arvokasta sanomaansa ns. "Wienin-Saksan murteella" tulkitseva Marianne Mendt pääsi heti laulukilpailun alussa julistamaan, sillä Itävalta oli arvottu esiintymään tämän kilpailun ensimmäisenä. Itävaltalainen musiikki palasi siis heti illan aluksi, somassa kättelyssä takaisin Eurovisio-perheen jäseneksi. Alkukantaisesta paluusta sopinee puhua tällä kertaa, kyllä.

Itävallan musiikista kertova sävelmä sijoittui illan päätteeksi kuudenneksitoista. Joidenkin maiden musiikeista tunnuttiin siis pidettävän ainakin rahtusen verran enemmän. Mutta Marianne Mendtin uran loppu ei ollut todellakaan tämä sijoitus saati esiintyminen. Musiikista on ollut hänen kohdallaan kysymys aivan näihin päiviinkin saakka. Etenkin Jazz-musiikki tuntuu olevan hänelle rakasta esitettävää. Myöskin näytteleminen sekä teatterin - että tv-tuotannon puolella on ollut Mariannen luovuuden jatkumisen merkkinä. Itävaltalainen suuri yleisö muistaa hänet siis paljolti muustakin kuin tästä keväästä 1971. Nyt on sinun vuorosi palata noihin neljänkymmenen vuoden takaisiin, Marianne Mendtin kansainvälisen soolouran huippuhetkiin. Hetkiin jolloin Marianne Mendt puhui musiikin hyveiden puolesta. Kyse on siis Itävallan paluusta neljänkymmenen vuoden takaa. Miten tämä MUSIIKKI sinuun vaikuttaa? Kenties fantasian ja vapauden lisäksi? Kerrothan mielteistäsi, siis!

Marianne Mendt - Momendts (Spotify)
http://www.mariannemendt.at/

Tykkään tästä ihan älyttömästi! Erikoinen olematta kuitenkaan kuuntelukelvoton. Dramaattinen ja valloittava. Kaiken kruunaa torvisoolo biisin loppupuolella. Ja Mariannen hieman humalaiselta vaikuttava aksentti.

ihana Marianne, vaikutti tosiaan siltä kuin hän olisi kumonnut pari omenaviinimaljallista ennen tuota ratkaisevaa esiintymistään... rehevän sielukkaan räväkkä tulkinta ja kappale on yksi suosikeistani ihan sieltä ensikuulemilta lähtien joka perustui vaihteeksi radiosta (lienenkö toivonut tätä joskus kuulevani siitä tunnetusta lekendaarisesta toivekonsertista) saamaani elämykseen. 5 pist. Loppuosassa kuultava orkesteriväliosuus on huikeudessaan lyömätön! ? tai vaikuttavuudessaan niitä ani harvoja... '
jk:ja kiitos kirjoittajalle taas kerran ansiokkaasti asioihin paneutuneesta Viisula-esittelystä!

Tämä on aivan outo ja hullu, ja laulaja kuulostaa jänskältä ja soittimet myös. Kuusi tähteä.

Kiehtova ja erikoinen lauluääni Mariannella. Kappale on erottuvampi kuin aikansa monet iskelmät.

KOLME TÄHTEÄ minultakin! Tässä on pauhua, voimaa ja kiinnostavuutta useammankin Itävallan euroviisun edestä. Jotenkin sellainen herkkyys jää uupumaan, kuitenkin. Ei ihan minun musiikkiani.

Kirkas kolmonen, siis. Ja kiitos romualdo! Kiva jos luette näitä.

Dramaattinen, espanjalaistyylinen intro. A-osassa kepeä melodia ja sitten kertosäe vahvalla paatoksella - ja volumella.
Marianne on rempseä esiintyjä ja ottaa kaikki tehot irti kisakappaleestaan. Orkesteri pauhaa myös hienosti. Pidän Mariannesta ja Musiikistaan kolmen tähden edestä.

Monista aikansa viisuiskelmistä erottuva ja laulaja kuulosti jännältä kyllä. Neljä tähteä.

Kovaa ja korkealta lauloi Marianne - eikä orkesterin soittamat säveletkään mitään sopusointuisimpia olleet. Minä en nyt kyllä ilahtunut tästä riipivästä musiikin palvonnasta, tuli epämukavan levoton olo. Kaiken huipuksi pidin Mariannen äänestä vielä vähemmän niissä rauhallisemmissa kohdissa, liian karhea.

Kaksi tähteä.

Olihan tämä hmmm suoraa toimintaa. **

ei ihime että Apulehden raatisa istunut omaperäisistä lauluistaan tunnettu Heikki Hector Harma piti tätä Monacon ohella parhaimpiin kuuluvana osanottajasävelmänä, (ja ilmankos pidän paljon etenkin Hectorin ensimmäisistä levyistä, varsinkin Nostalgia I) J M J Koikkalainen taas arveli ettei näihin lauluihin hyvinkin kriittisesti suhtautunu Harma arvosta juuri muuta musiikkia kuin omaansa (?!) .... tuntuu myös et itävalta haluaa antaa itsestään erityisen paljon musiikkia rakastavan ja taitavan kansakunnan kuvaa myös näisä yhteyksisä, mitä tulee noihin edustuskappaleitten nimiin ja aiheisiinkin: 1962, 1977, 1980 Du bist musik, 1989 Nur ein lied ...

Kamalan pelottavalta näyttää tämä Marianne laulaessaan! En myöskään tykkää hänen äänestään enkä laulutavastaan, ja kappalekin on lähinnä rasittavaa melusaastetta.

** tähteä.

Vuosikertansa kakkonen minulla heti virallisen voittajan jälkeen. Olen jostain syystä aina viehättynyt tästä dramaattisesta, sydänverellä vedetystä biisistä. Oikein on suurieleistä ja mahtipontista. Hellyn antamaan täydet viisi.

Laulusta jää päälimmäisenä mieleen laulajan huutava laulutyyli. Tämä ei ollut oikein minulle mieleen. Kaksi tähteä.

Huutavia tätejä neljänkymmene vuoden välein... Juu ei tälle.

Ihan kiva rallatus

Tässä on jännittävä melodia, mutta Mariannen ääni sattuu hetkittäin korviin. Hän myös vaikutti vähän humalaiselta. Instrumentaalina toimisi varmasti paremmin. Kaksi tähteä.