Surullista.
- Luin vuosia sitten Myllylän kirjan
Riisuttu mestari, jossa hän puhui hiihtourastaan ja dopingista heti Lahden tapahtumien jälkeen. Se oli erinomaisen suoraa puhetta, harva pystyisi vastaavaan siinä tilanteessa. Jari Isometsän selityksistä kyhätty
Karpaasin käry oli toista maata. Eikä millään pahalla, minusta urheilijan ei tarvitse olla muita kummempi, ei erityisen rehellinenkään, mutta Myllylä oli. Liian rehellinen valehtelemaan oikeudessa, vaikka STT-jutun syytetyt olivat hänen ystäviään.
Jätettiinkö Lahdessa kärynneet yksin? Entinen Yle Urheilun päällikkö Kari Mänty oli tätä mieltä. Suomessa urheilija nostetaan helposti kaapin päälle ja myös pudotetaan helposti alas sieltä. Kansa ei ehkä kuitenkaan tehnyt näin, Mänty
arvioi TV1:ssä. Myllylä sai joitakin tilaisuuksia, esim. vuonna 2008 entinen norjalaismestari Vegard Ulvang toivotti hänet
tervetulleeksi takaisin hiihdon pariin teknisiin tehtäviin. Hanke kaatui Myllylän ongelmiin.
Radio Suomesta tuli äsken Mika Myllylän pitkä haastattelu vuodelta 2006. Hän kertoi, että sisäinen palo urheiluun sammui Ramsaun 1999 jälkeen. Lahden tapahtumia hän ei voinut lakaista pois vaan halusi ymmärtää asioiden merkityksen ja oppia niistä. Sanoi elävänsä onnellista elämää, pystyvänsä hyväksymään asiat, ei yksityiskohtia, mutta elämän kokonaisuutena. Tietysti hän halusi lopettaa mestarina eikä muuttua sankarista rikolliseksi. Nyt hän oli kiitollinen, että sai nähdä tämänkin puolen, ja uskoi ymmärtävänsä huippu-urheilun merkityksen kansalle kuin myös yksilölle. Aloittaessaan hän teki sitä itselleen sydämen palosta, sitten täytyikin tehdä sitä muille.
If you only see one movie this year, it should be FRANKENHOOKER. - Bill Murray, 1990