Viisukuppila

Hazel kirjoitti:Mutta mitä tekevät katit, änkeävät samalle puolelle minun kanssa ja toinen puoli parisängystä ammottaa tyhjyyttään

Sama täällä. Mutta eihän niille voi olla vihainen!

No ei voi . Ja kyllä ne mukavasti lämmittää, ei siinä mitään. Mutta sulla soppis on niitä vaan kaksi, mulla on seitsemän. Ei ne tosin kaikki vieressä nuku, mutta viisi nukkuu melkein aina ja takuuvarmasti neljä. Niistä neljästä yksi nukkuu vielä tyynyllä .

No voi siinä olla muutama liikaa, kahden kanssa vielä jotenkin selviää... Nuku keskellä niin ne jakaantuvat tasaisemmin

No niinhän mä teenkin . Mutta se kääntyminen...

Hazel kirjoitti:No niinhän mä teenkin . Mutta se kääntyminen...

Nii-in, sepä se. Kun ne katitkin on sen verran mukavuudenhalusia, etteivät ne halua luopua siitä hyvin löydetystä ja hyväksi havaitusta asennosta, saati sitten asemastaan kissahierarkiassa: tää on mun paikka, pysy sä siellä...

Meidän Arttukin nukkui äidin tyynyllä, mutta jos katti yritti samaa, niin johan alkoi kolli äristä, että alas painua ny, kun vielä kerkeet...

Mä ajattelin ensi yönä siirtyä vähin äänin sinne tyhjälle puolelle. Katotaan, tulevatko katit perässä.

You wanna bet?

Katten-Gustaf kirjoitti:Kun ne katitkin on sen verran mukavuudenhalusia, etteivät ne halua luopua siitä hyvin löydetystä ja hyväksi havaitusta asennosta, saati sitten asemastaan kissahierarkiassa: tää on mun paikka, pysy sä siellä...

Kyllä täällä tämä isomuori määrää vielä toistaiseksi, kuka nukkuu ja missä. Huolimatta siitä että yksi pikkupimu koittaa pomotella milloin mitenkin

Joka aamu jos nukun kissojen mielestä liian pitkään, jossain vaiheessa herään siihen että märkä nenänpää tökkii naamaan. Ja kauhea kuopiminen että nyt pitäisi päästä peiton alle. Rakkaat riiviöt! Mutta pakko niitä on tuuppia pois tyynyltä tai jos meinaavat ihan heittäytyä mihin huvittaa. Joskus ne siitä jopa loukkaantuvatkin ja siirtyvät sohvalle tai saunaan nukkumaan. Sitten aamulla ollaan niinkuin ei huomattaisikaan.

Se puolen vaihtaminen sängyssä tehoaa ehkä jonkin aikaa, mutta eivätköhän katit tajua että jaahas, nyt meitä hööpötettiin...

Se olikin muuten hauska juttu! Pääsivät kissat kerrankin maistamaan vapautta. No eihän nuo pitkälle karkaa kumminkaan! Täytyypäs katsoa jos löytyisi uusia kissakuvia galleriaan pistettäväksi.

Meidän pikku-eläimillä on nyt sitten oma suojelusenkeli.

Kolmisen viikkoa sitten aamulenkillä koirien kanssa kävivät molemmat tytöt hurjasti haukkumaan laululavan yhtä penkkiä, ja kun sinne konttasin katsomaan, makasi siellä liikkumatta ihan kämmenenkokoinen musta kissanpentu. Olin ihan varma että se oli kuollut, mutta kun varovasti sitä silitin niin se naukaisi ihan hiljaa.

Ei ollut kännykkää päällä, eikä rahaa mukana joten käärin sen miun takkiin ja nostin syliin ja juoksin koirat kotiin. Kerrankin tytötkin seurasi ilman fleksejä vaikka jouduttiin kaupungin läpi tulemaan. Rintaa vasten sitä pidin ja olin ihan varma että tämä päättyy hyvin. Ihan satavarma.

Otettiin sitten taksi ja heti lähdettiin yliopiston eläinsairaalalle, mä vaan olen niin naiivi että ajattelin että joku lämpöhuopa ja rokotteet ja pikku-kiisu tulee mun kanssa kotiin, mutta ei se tullut. Onneksi oli tuttu lääkäri ja ihmiset niin ihania että päästiin jonon ohi, mutta se oli silti liian myöhään. Se pikku-prinsessa oli vaipunut kylmässä ja vailla ruokaa kooman omaiseen tilaan, eikä me vaan tultu paikalle tarpeeksi aikaisin.

Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin että siitä miun sylistä se sitten lähti sinne kissojen taivaaseen. Meillä oli jo uudelle kissalle nimi, Naumova, ja meidän se Naumova oli nyt sitten vaan ihan pienen hetken. Mutta Naunau pääsi kuitenkin kotiin turvaan kylmästä ja aina se tullaan muistamaan. Selässä mulla on riimukirjaimin tatuoituna kaikkien meidän pikkutyyppien nimien alkukirjaimet ja nyt siellä on sitten N:kin.

Mulle se on vaan niin vaikea käsittää, miten joku voi sulkea kodistaan jotain niin älyttömän hyvää kuin eläinlapset.

. Voi pikkuista kisua . Onneksi se pääsi edes viimeisiksi hetkikseen rakastavaan ja lämpöiseen syliin. Pikkuisen ei tarvinnut kuolla yksin.

Ei mun kyllä pitäisi lukea tuollaisia, tulee niin surkea olo Mikelle

Hazel kirjoitti: . Voi pikkuista kisua . Onneksi se pääsi edes viimeisiksi hetkikseen rakastavaan ja lämpöiseen syliin. Pikkuisen ei tarvinnut kuolla yksin.

Aivan,juuri noilla sanoilla.

Pikku kisun muistoa kunnioittaen,leena:kissojen ylin ja nöyrin ystävä

Surullinen, mutta samalla myös kaunis tarina...

Mikkelssonin kisutarina kosketti..

Pikku kisun muistolle... sääli, että elämä päättyi ennenkuin ehti edes kunnolla alkaa. Onneksi ei sentään tarvinnut kuolla yksin kylmässä.

Soppiksen kissoille ostettiin tänään jouluasusteet Soppis laitaa kivoja kuvia galleriaan!

Voi Mikkelsson

Tarkoitukseni oli eilen kertoa täällä kissanpentuni ilkitöistä
ja "rasittavuudesta" öisin. En vain lopulta kyennytkään siihen.

Olen niin surullinen ja olisin toivonut Mikkelssonin
kertomukseen onnellisempaa loppua.

Hazel kirjoitti: . Voi pikkuista kisua . Onneksi se pääsi edes viimeisiksi hetkikseen rakastavaan ja lämpöiseen syliin. Pikkuisen ei tarvinnut kuolla yksin.

olet Mikkelson ihana

Muistakaa näin Joulun alla myös paikkakuntanne kodittomia kissoja. Löytöeläintalot tarvitsevat apua, varsinkin vapaaehtoiseen eläinsuojelutyön ylläpitämät paikat. Ainakin Tampereella Kissojen Katastrofiyhdistys kerää taas lippailla ja joulupadoilla kisuille apua, samoin Hesy pääkaupunkiseudulla.

Hazel kirjoitti:Mä ajattelin ensi yönä siirtyä vähin äänin sinne tyhjälle puolelle. Katotaan, tulevatko katit perässä.

Mites teille kävi?

Kuten pelkäsin, kissat siirtyivät mukana . Taas nukutaan entiseen malliin .

Voi pöh ja höh! Mutta koitiko sitä keskellä nukkumista ?

En mä tykkää siinä keskellä nukkua, kun siinä on kaksi patjaa, vaikkei sitä väliä tunnekaan, niin silti.

Mun vanhempien kissa on hauska. Se luulee aina, että ihmiset saa parempaa ruokaa kuin se, vaikka kyse olisi samasta ruoasta. Viikonloppuna vanhempien luona kyläillessäni menin yömyöhään keittiöön tekemään makkaravoileivän. Viivi tuli katselemaan mun syömistäni uteliaan näköisenä, et mitä toi syö, mäkin haluan. Mä sit pilkoin sen ruokakuppiin samaa makkaraa. Viivi katseli ja haisteli sitä hetken ja sitten nyrpisti nenäänsä, et en mä tommosta syö. Kuitenkin se palasi heti kyttäämään mun syömistä.

Ja oletteko ikinä ennen kuulleet, että kissa tykkäisi juustosta? Viivi tykkää.

Kyllähän monet kissat pitävät juustosta, ainakin meidän Sonja Sonja syö mielellään myös piimää ja kuivattuja taateleita.

Meillä aiemmat kissat ryöstivät juustoviipaleet suoraan juustohöylästä.

Meillä kelpaa juusto kaikille kissoille, tosin vähän laadusta riippuen.

Mun kissat syövät kädestä melkein mitä vaan niille testimielessä antaa. En siis mitään isoja määriä sellaista joka voisi olla kissalle vahingollista! Pieniä murusia vaan / yksi nuolaisu. Jos laittaa niiden omaan kuppiin saman maistiaisen - köyristävät selkänsä, nostavat häntänsä ja tassuttelevat oman arvonsa tuntien ylväästi pois. Luulevat raukat pienet olevansa niin kingejä ruokansa suhteen mutta kuitenkin kädestä antamalla niitä on helppo höynäyttää!

Esim. pakastevihanneksia, paprikaa, oliivia, raakaa porkkanaa, jogurttia, jäätelöä, maksalaatikkoa, hernekeittoa jne.