Viisukuppila

Forrest Gump on yks parhaista leffoista ikuna millonkaan

Kävin katsomassa Rion 3D:nä ja dubattuna. Hieman kärsin tuosta, että se oli dubattu suomeksi, sillä ainakin pahiksen ääninäyttelijä oli mielestäni todella epäonnistunut valinta. Tarinakaan ei kovin erikoinen ollut. Pointsit sen sijaan kotiin siitä, että lentokohtaus Rio de janeiron yllä oli todella upeasti tehty. Ja sitten tykkäsin tietysti sambamusiikista, joten loppuilta taitaa mennä sambaa luukuttaessa.

Kolme tähteä juuri ja juuri kokonaisuudesta.

Ostin eilen itselleni pitkän harkinnan jälkeen leffan The Kids Are All Right (2010). Kannatti odotella, sillä nyt sain sen Prismasta kymmenellä eurolla.

Elokuvassa Julianne Moore ja Anette Bening esittävät lesbopariskuntaa, jonka kaksi teini-ikäistä lasta ovat syntyneet muumimukimenetelmällä Lapset haluavat selvittää, kuka on heidän isänsä ja tästä syntyykin sitten todella kutkuttavia sekä yllättäviä tilanteita. Enempää en paljasta, mutta suosittelen leffaa kaikille hyvän draaman ystäville! Erikoisin bongaus leffan aikana oli suomalaisen The 69 Eyesin bändipaita erään roolihahmon päällä. Mun piti ihan hieraista silmiäni, että uskoin näkemäni todeksi.

Kokonaisuutena leffa oli oikein hyvä, sanoisin että jopa neljän tähden arvoinen.

En osaa käyttää kuppilan etsintätoimintoja, mutta mitä luultavimmin Disney -ketju on arkistoissa. Huomenna kuitenkin tulee yksi kaikkien aikojen koskettavin ja ihanin tarina myyntiin kauppoihin. Kaksin karkuteillä on mun mielestä yksi dramaattisimpia ja upeimpia teoksia sitten Karhuveljeni Kodan ja upea paluu takaisin 1990 -luvun Disneyn tuotoksiin. En aikanaan pystynyt lähtemään edes teatterisalista pois, kun jäin itkemään leffaa.

Ootko nähnyt suomenkielisenä vai alkuperäisversiona? Me katsottiin tätä perheen kanssa viime lauantaina alkuperäiskielellä ja mulla jäi vähän näkemättä, kun piti kuskata serkkutyttöä bileisiin. Mietin vaan, et kumpanakohan olis parempi, piirretyissä kun ei dubbaus sinäänsä häiritse.

Minä katson nykyään animaatiot vain originaaleina, mikäli sellainen on vaihtoehtona. Juuri äsken katsoin tämän. Silmät kostui jälleen kerran.

Kävin katsomassa tuon Kaksin karkuteillän dubattuna ja tykkäsin siitä kyllä tosi paljon. Suomessa muutenkin tehdään todella onnistuneita ja panostettuja dubbauksia. Valitsenkin melkeinpä aina järestään sen dubatun vaihtoehdon, sillä piirretyissä se toimii mun mielestä tekstityksiä paremmin.

---

Kävin tänään iltapäiväni "ratoksi" katsomassa Melancholian. Huh, ei todellakaan elokuvista siitä kevyimmästä päästä! Elokuvassa seurataan siis kahden sisaruksen edesottamuksia juuri ennen kuin maapallo uhkaa törmätä toiseen planeettaan ja maailmanlopun pelätään koittavan. Kaiken kaikkiaan aika vaikuttava elokuva, joka ei perusideastaan huolimatta todellakaan pyörinyt missään sci-fi-touhuissa, vaan keskittyi lähinnä ihmisiin, upeasti näytelleisiin Kirsten Dunstiin ja Charlotte Gainsbourgiin. En ole koskaan ennen ollut elokuvateatterissa näin ahdistunut, kädet ja jalat kylmeni ja tuli fyysisesti ihan huono olo. Karkitkin jäi syömättä.

Heti elokuvan jälkeen en osannut sanoa, mitä mieltä olin koko kokemuksesta, mutta jäi se ainakin mieltä vaivaamaan ja mietityttämään, tosin ehkä vähän liikaakin. Se oli kyllä virkistävää, että tästäkin aiheesta olisi saatu sitä samaa peruskatastrofileffahöttöä, jos se olisi ollut Hollywood-tuotantoa, mutta koska ohjaaja Lars von Trier ja pääosin muukin tuotanto on tanskalaista, niin ote oli heti karun realistista ja jotenkin todellisempaa. Ehkä vaa'ankuppi kallistuu lopulta siihen, että hyvähän tämä oli. En kai muuten jauhaisi tästä näinkään paljon... Nolottaa, että olen vähän liiankin altis ja herkkä elokuville, sillä jään miettimään puhki uudestaan ja uudestaan niitä vähänkin rankempia ja syvällisempiä elokuvia.

^Kiitos leffavinkistä. Kuulostaa juuri minun tyyliseltä leffalta, eli pitää käydä katsomassa! Scifiasetelma kiinnostaa, ja rakastan leffoja, jotka saavat ajattelemaan ja pähkäilemään.

kwak kirjoitti:mutta koska ohjaaja Lars von Trier ja pääosin muukin tuotanto on tanskalaista, niin ote oli heti karun realistista ja jotenkin todellisempaa.

Trier on sanonut, että tämä on hänen ensimmäinen leffansa jossa ei ole onnellista loppua. Sepä pistääkin miettimään Antichristuksen loppua... En ole vielä tota Melancholiaa nähnyt, mutta pikapuoliinhan se on katsottava.

Eilen illalla Mika Kaurismäen Haarautuvan rakkauden talo, jota en ollut nähnyt. Oikein oli kesäiltaan sopiva, hauska ja mukaansatempaava.

Miinuksena se, että tätäkin vaivasi monia telkkarin kotikatsomo yms sarjoja vaivaava dialogin kökköys. Ei se vaan toimi, jos puhuttu kuulostaa kirjalliselta. Jos repliikit ovat sellaisia, että ne kuulostavat kirjasta luetulta. Ei sillä etteikö näin voisi tehdä, toinen Kaurismäen veljesksistä on tietenkin tästä huutoesimerkki, mutta pointti onkin siinä, että silloin kyse on valitusta tyylikeinosta. Ongelmia tulee, kun henkilöohjaus ja kohtaus näyttävät että tässä tavoitellaan luontevaa tilannetta, ei tyypittelyä, ei kirjallista tai muutoin teatraalista iloittelua, vaan ihan normaalia dialogia.

Mikaa nuorempien töissä tämä luontevuusongelma ratkaistaan usein kaiken dialogin puhekielisyytenä, mutta aivan varmasti voisi kirjakielisempääkin puhetta käyttäessä ratkaista asiat paremmin. Teksti pitää rytmittää vastaamaan normaalin puheen rytmiä, pitää ollatilaa, taukoja, tilkesanoja ja lauseiden pitää olla puhuttuna luontevia. En sitten tiedä miten ihan itsestäänselvyys vaikuttaa näin vaikealta, missä tämä mättää, eikö näyttelijöille anneta mahdollisuutta muokata tekstiä puhuttuun sopivaksi, eivätkö ole tottuneet sellaiseen (jotkut puhuvat aina luontevammin kuin toiset) eivätkö käsikirjoittajat osaa, ohjaajat ymmärrä. Mutta itseä ärsyttää tyylillinen epämääräisyys ja tahaton jäykkyys dialogeissa usein.

Juu, elokuvissa ei tule käytyä kovin usein, mutta seuraavaks kattomaan Harry Potter 7 part 2.

Minustakin tuo Melancholia kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. Haluan ehdottomasti nähdä.

^Koska mennään?

Vaikka perjantaina?

En pääse perjantaina, koska minun täytyy holhota erästä leikkauspotilasta

^No sitten joskus toiste.

X-Men: The First Class oli hyvää viihdettä, vaikka välillä rupesi ahdistamaan ja tuli olo, että pitääkö minun aina mennä katsomaan tällaista. Xavieria näytellyt James McAvoy suoriutui roolistaan erityisen hienosti.

Pirates 4D

Ihan huono, sori. Teennäinen ja tylsä ja D ihan turhaa. Ei edes hauska. #kännykkäänpuhuminenjatekstailukeskenleffan sopi erinomaisesti tähän.

Tanskalainen Klovni eli Kyllä nolottaa -sarjan elokuvaversio. Frankin uskomattomat töppäykset sopivat mainiosti myös valkokankaalle, parina liukas liero Casper. Taas saadaan ihmetellä, miksei Mia ole jättänyt Frankia ajat sitten ja eikö vieläkään jätä. Parasta on arkisuus: kaikki voisi melkein tapahtua kenelle tahansa frankille.

kwak kirjoitti:Kävin tänään iltapäiväni "ratoksi" katsomassa Melancholian. Huh, ei todellakaan elokuvista siitä kevyimmästä päästä!

Aivan loistava. Masennus on vaikea aihe, mutta Trier tietää mitä tekee. Elokuvan jakautuminen kahteen osaan toimii myös hienosti. Ja olihan tämä helpompi katsoa kuin Antichrist. Vanhoja Trier-suosikkejani ovat Epidemic (1987) ja Dancer in the dark (2000), vaikka muutkin ovat hyviä.

Transformers 3 (3D) **

En ole pitkään aikaan käynyt katsomassa yhtään 3D -elokuvaa sen vuoksi, että Narnia 3 aikanaan aiheutti kamalan päänsäryn surkealla 3D -maailmallaan. Nyt kokeilin pitkästä aikaa, ja ihan visuaalisuutensa puolesta Transformers oli erittäin vaikuttavaa ja upeaa. 3D on oli oikeastaan koko elokuvassa ainoa, minkä vuoksi nostan tämän kahteen tähteen.

SITTEN ITSE MÄRMÄTYKSEEN! Elokuva oli aivan liian pitkä! Jösses sentään, kun se lopputaistelu jatkui ja jatkui ja jatkui ja jatkui... Katsoin kelloa turhautuneena joskus 1h 40 minuutin kohdalla ja tämän jälkeen leffa jatkui vielä noin 50 minuuttia. Siinä sitten istuttiin ja puuduttiin turhanpäiväiseen kliseiseen räiskintään ja toivottiin, että leffa olisi saanut jo loppua. 2,5 tuntia tuollaista ei ole inhimillistä sitten lainkaan! Jotkut pikkupojat kommentoi iskälleen leffan päätyttyä leffan olleen huikea. Ehkä se sitä olisi ollut minullekin, jos olisin itsekin vielä samanikäinen muksu.

kwak kirjoitti: Kävin tänään iltapäiväni "ratoksi" katsomassa Melancholian.

Mä kävin myös tämän katsastamassa. Mun reaktiot oli, että alkusinfoniat oli ihan turhat, ehkä jopa tahattoman koomiset, mutta elokuvan jakaminen kahteen näytökseen toimi erinomaisesti. Leffa oli turkasen pitkä ja scifi-asetelma aivan turha, itseasiassa minuun ensimmäinen näytös upposi ehdottomasti toista paremmin. Masennus ei ole vain seinään tuijottamista, sen takia oli mun mielestä mahtavaa miten pienillä eleillä, loistavilla repliikeillä ja pelkästään yhteen iltaan tiivistyvillä tapahtumilla pystyttiin käymään niin monta masennuksen oiretta läpi. Kylmät väreet meni siinä kohtaa, kun tajusi, että jotkut omassa käytöksessä esiintyneet omituisuudet ovatkin saattaneet liittyä alakuloisuuden vaiheisiin.

Ristiriitaiset tunnelmat joka tapauksessa jäi. Tuskin katsoisin toista kertaa, eikä todellakaan mikään rentoutumisleffa ollut kyseessä. Mutta se miten ensimmäisessä näytöksessä oli osattu käsitellä masennusta oli huikaisevaa von Trieriltä. Uskon, että muutkin masennuksen jollain tavalla kokeneet huomaavat niitä pieniä yksityiskohtia, joita ei ehkä "masennuksesta tietämätön" huomaisi.

Katsoin pari päivää sitten Vicky Cristina Barcelonan, jota muistan ainakin nimiErkki Margotin täällä kehuneen. Kyseessä on siis muutaman vuoden takainen Woody Allenin ohjaus ihmissuhdekiemuroista Espanjan auringon alla. Tykkäsin tunnelmasta ja erityisesti kertojaäänestä, joka oli mukana koko leffan ajan. Näyttelijät olivat hyviä (varsinkin Scarlett Johansson ja Penelope Cruz, jotka olivat myös todella kuumia, millä ei tietysti ole mitään tekemistä roolisuoritusten kanssa ) ja elokuvassa oli mukavia käänteitä. Pidin!

Kuinka moni täällä on menossa Harry Potterin puoliltaöin alkavaan ensi-iltaan? Täällä tankataan jo kahvia kroppa täyteen, että jaksaa tämän spektaakkelin.

^Meidän piti mennä, mutta paskempi puoliskoni väitti, että se ei ole tänä yönä vaan huomenna. Eli ei sitten menty katsomaan Harmi, koska viimeksi olimme yöensi-illassa ja se oli kivaa

Täältä Inkeroisista lähti klo 17:10 oikein Harry Potter -bussi Kuusankoskelle. Ainakin kaksi matkustajaa onnistuin bongaamaan, joista ainakin toisella liehui viittakin komeasti. Itse en todellakaan noussut kyytiin.

Mä en mene ensi-iltaan, mutta huomenna käyn katsastamassa Potterin. Jännittää ja vähän on haikea olo. Nyt se loppuu.

Harry Potter ja kuoleman varjelukset osa 2 (3D) ****

Mä en jostain syystä jäänyt haikailemaan leffan loppuessa. Johtuu ehkä siitä, että tuo haikailu tapahtui aikanaan kirjan kanssa, joten mitä turhia uusiksi tuo surkuttelu. Leffa oli 3D:nä oikein hyvin tehty. Tietysti vähän rassasi sitten tuo, kun 3D-lasit hämärtää kuvaa hieman ja leffa itsessäänkin oli aika paljolti pimeässä liikkumista, niin välillä oli vaikea hahmottaa tapahtumia. Elokuva oli to-del-la eeppinen, mitä nyt sopikin odottaa päätösosalta. Tykkäsin oikein kovasti!

Yhdet spontaanit taputukset yleisö päästi kesken elokuvan, mikä mielestäni oli kyllä sen arvoinen hetki. Suosittelen oikein paljon kaikille, jotka on nähnyt jokaisen Potterin tätä ennen. Ilman aikaisempien osien tapahtumia ei varmaan kannata yrittää ymmärtää viimeisen osan hetkiä.

^ Ai onko tämä 3D? Mä en tiennytkään! Jos näin on, niin menetän 3D-neitsyyteni

Lupaavalta kyllä vaikuttaa sun kommenttien perusteella.

Onhan siitä myös 2D olemassa. Olisin itseasiassa mennyt 2D:hen, jos olisin tiennyt että meillä alkaa samana iltana muissakin saleissa kuin vain pääsalissa yöensi-ilta. Toisaalta pääsali on aina pääsali tällaisten elokuvien kohdalla.

Vompeli kirjoitti:Onhan siitä myös 2D olemassa. Olisin itseasiassa mennyt 2D:hen, jos olisin tiennyt että meillä alkaa samana iltana muissakin saleissa kuin vain pääsalissa yöensi-ilta. Toisaalta pääsali on aina pääsali tällaisten elokuvien kohdalla.

Okei, tarkistin että Tammisaaressa menee nimenomaan tuo 3D. Vähän pelottaa, oon kuullut niin ristiriitaisia kommentteja siitä, että häiritseekö 3D-lasit, jos on rillipäinen.