Viisukuppila

Vihaan järjestyslukujen taivutuspäätteitä. Neljästoista on 14:s. Luen tuon jatkuvasti näin: neljästoistannes. Miksi pääte otetaan välistä, eikä lopusta? Toki "14:ta" menisi varmaan sitten sekaisin "neljättätoista" kanssa.

^
Koska pääte tulee viimeisestä taipuvasta osasta. Sanassa "neljästoista" se on "neljäs", jonka loppu-s merkitään. Onhan se vähän hassunnäköistä ja saattaa vaatia vähän tottumista ennen kuin ne lukee tekstissä kuin tekstissä sujuvasti.

Aleksi kirjoitti: ↑18 Joulu 2021, 11:21 Toki "14:ta" menisi varmaan sitten sekaisin "neljättätoista" kanssa.

Mitä "14:ta" edes tarkoittaa?

^ Mä olen aiemmin kirjoittanut "14:sta" eli "neljästoista". Nykyään yritän ainakin muistaa tuon muodon "14:s". Onhan se esteettisesti mun silmääni nätimpi kuin monet suomen kielen lainalaisuudet, joten helpompi muistaa.

MIH96 kirjoitti: ↑14 Helmi 2022, 10:53 retroaktiivisesti

Onko tuo ihan olemassa oleva adverbi vai keksitkö itse? Itse olisin käyttänyt ilmausta jälkijättöisesti.

^Ainakin Google-haun perusteella tuota sanaa on kyllä käytetty muuallakin. Tosin joo, enpä itsekään tiennyt, että suomen kielessä on tuollainenkin sana.

Edit. Myöskään kielitoimiston sanakirja ei tuota sanaa tunne.

^^ Taannehtivasti tai takautuvasti (tai jälkikäteen, jälkeenpäin, myöhemmin) minusta.

Sanalla jälkijättöinen on takapajuisuuteen ja kehittymättömyyteen liittyviä merkityksiä. Kielitoimiston sanakirja ei sille muita tunnekaan. Tämä on yllättävää, koska googlauksen perusteella sanaa jälkijättöinen käytetään enemmän merkityksessä 'jälkikäteen tapahtuva', 'myöhästynyt'.

Sanassa retroaktiivinen en olisi huomannut mitään ongelmaa, jos kukaan ei olisi kysynyt.

Aleksi kirjoitti: ↑18 Joulu 2021, 11:21 Vihaan järjestyslukujen taivutuspäätteitä. Neljästoista on 14:s. Luen tuon jatkuvasti näin: neljästoistannes. Miksi pääte otetaan välistä, eikä lopusta? Toki "14:ta" menisi varmaan sitten sekaisin "neljättätoista" kanssa.

Eihän neljästoista edes tarvitse mitään päätettä. Sehän on ihan vain 14., esimerkiksi "tänään on 14. helmikuuta" = "tänään on neljästoista helmikuuta".

^Joissain tilanteissa päätteen käyttäminen pisteen sijasta kannattaa selvyyden vuoksi.

Kielikellon järjestyslukuartikkeli kirjoitti:Tämä tapa on suositeltava selvyyden vuoksi etenkin silloin, kun järjestyslukua seuraa virkkeen loppupiste.
Hän oli 15:s.

Numeroilmauksiin, erityisesti ajan ilmauksiin, liittyvät oikeinkirjoitusnormit ovat minusta suomen kielessä huonot.

Kokous pidetään 10.10.

Onko kokous kymmenes lokakuuta vai kymmenen minuuttia yli kymmenen?

Väistän ongelman kirjoittamalla juoksevassa tekstissä kuukauden nimen auki (10. lokakuuta) ja käyttämällä kellonajoissa erottimena normien vastaisesti kaksoispistettä.

Järjestysluku on helpompi hahmottaa järjestysluvuksi muuallakin kuin virkkeen lopussa, kun järjestysluvun tunnus on kirjoitettu kirjaimin. Siksi suosin sitä vaihtoehtoa.

Timoteus kirjoitti: ↑14 Helmi 2022, 18:17 ^^ Taannehtivasti tai takautuvasti - -.

Takautuvasti kuulostaa minusta noista huomattavasti paremmalta. Taannehtivasti on minulle uppo-outo.

Timoteus kirjoitti: ↑14 Helmi 2022, 18:17 Sanalla jälkijättöinen on takapajuisuuteen ja kehittymättömyyteen liittyviä merkityksiä. Kielitoimiston sanakirja ei sille muita tunnekaan. Tämä on yllättävää, koska googlauksen perusteella sanaa jälkijättöinen käytetään enemmän merkityksessä 'jälkikäteen tapahtuva', 'myöhästynyt'.

En ole koskaan nähnyt tai ymmärtänyt sanaa tuollaisessa merkityksessä. lmeisesti sanan merkitys on ajan saatossa muuttunut, mutta Kielitoimisto ei ole vielä ehtinyt muutoksen mukaan.

Timoteus kirjoitti: ↑14 Helmi 2022, 18:17Sanassa retroaktiivinen en olisi huomannut mitään ongelmaa, jos kukaan ei olisi kysynyt.

Mielestäsi sana siis oli täysin oikein tuossa yhteydessä?

Kuulisin mielelläni myös nimimerkki MIH96:n ajatukset sanasta. Oletko käyttänyt sitä usein? Millaisissa yhteyksissä olet sanaan törmännyt (jos muistat)?

Pete kirjoitti: ↑14 Helmi 2022, 21:08 Kuulisin mielelläni myös nimimerkki MIH96:n ajatukset sanasta. Oletko käyttänyt sitä usein? Millaisissa yhteyksissä olet sanaan törmännyt (jos muistat)?

En ole useinkaan käyttänyt, enkä ole siihen kovin usein törmännyt. Ehkä olen, mutta en muista missä.

Pete kirjoitti: ↑14 Helmi 2022, 21:08

Timoteus kirjoitti: ↑14 Helmi 2022, 18:17Sanassa retroaktiivinen en olisi huomannut mitään ongelmaa, jos kukaan ei olisi kysynyt.

Mielestäsi sana siis oli täysin oikein tuossa yhteydessä?

En sanoisi noin.

Olen vain törmännyt englanninkielisissä teksteissä sanaan retroactive(ly) niin usein, että sen merkitys on tuttu. Englannin kielen ilmaisutapojen vaikutus suomenkieliseen netti- ja jopa mediakirjoitteluun on niin suuri, että anglismit menevät kakistelematta läpi, elleivät ole aivan kamalia.

Sanan retroactive vastine retroaktiivinen tuntuu luontevalta, koska suomen kieleen on vakiintunut useampi saman mallin mukaan rakennettu sana. Esimerkiksi sanat proaktiivinen ja reaktiivinen löytyvät Kielitoimiston sanakirjasta ja tarkoittavat samaa kuin englannin proactive ja reactive.

Toki on suositeltavaa käyttää kotoperäistä sanaa, jos sellainen on eikä vierassana ole kotoperäistä täsmällisempi.

Timoteus kirjoitti: ↑14 Helmi 2022, 21:03 Numeroilmauksiin, erityisesti ajan ilmauksiin, liittyvät oikeinkirjoitusnormit ovat minusta suomen kielessä huonot.

Samaa mieltä Noudatan niitä, varsinkin koska olen aiemmassa elämässä joutunut niitä ns. valvomaan, mutta ottaisin avokätisesti vastaan kaksoispisteen kellonajoissa.

Olen viime vuosina hämmästellyt, mikä ihmeen joukkopsykoosi sinänsä muuten hyvin kirjoittavaan väestöön on iskenyt, kun on laajalti lakattu käyttämästä päivämäärissä jälkimmäistä pistettä, mutta luulen itse asiassa juuri viime viikonloppuna keskineeni syyn: avusteinen tekstinsyöttö tarjoaa pisteen ja välin jälkeen automaattisesti isoa kirjainta, mikä on teoriani mukaan aiheuttanut virheen nopean ja järjestelmällisen yleistymisen

Rousku kirjoitti: ↑18 Joulu 2021, 20:23

Aleksi kirjoitti: ↑18 Joulu 2021, 11:21 Toki "14:ta" menisi varmaan sitten sekaisin "neljättätoista" kanssa.

Mitä "14:ta" edes tarkoittaa?

Vitosen laskupääni mukaan se tarkoittanee tai tarkoittaa lukua 14 eli neljästoista. Neljättätoista. Sano.

DenEurovise kirjoitti: ↑13 Huhti 2022, 09:17 välpättiin prosentteja edestakaisin

Minkäs alueen murreilmaus tämä on? Et ole muistaakseni Joensuusta alun perin? Aivan uusi verbi on 'välpätä' minulle.

^Tjaa-a. Lienee jostain Kaakosta ellei peräti ole inttislangia, sillä Karjalan prikaatista tuo sana on mukaani tarttunut. Siellä välppäämisellä tarkoitettiin varusteiden (usein tarpeetonta) korjaamista. Itse olen kotoisin Savonlinnasta, mutta siellä tai täällä Joensuussa ei kyllä taida tuota sanaa kuulla.

Poikaystäväni on kotoisin Pohjois-Savon peräkyliltä, ja hänen puheestaan tarttuu omaan puheeseeni jatkuvasti uusia ihan ihmeellisiä murresanoja. Saapa nähdä, milloin niitä alkaa eksymään viesteihini.

^^, ^ Välppäys! Ei välppääminen ole pelkkä murresana. Minusta se on aina tarkoittanut erinäisissä teknisissä yhteyksissä (esi)suodatusta. Ei kuitenkaan mitä tahansa suodatusta; esim. en minä tässä paraikaa hörpi välpättyä kahvia vaan suodatinkahvia.

DenEurovise kirjoitti: ↑13 Huhti 2022, 11:02 -- Siellä välppäämisellä tarkoitettiin varusteiden (usein tarpeetonta) korjaamista. --

Nyt aloin miettiä, mitä verbiä tuollaisesta toiminnasta Kainuun prikaatissa käytettiin. Muistelen, että siihen oli sielläkin jokin oma verbinsä.

Rousku kirjoitti: ↑13 Huhti 2022, 14:36 ^^, ^ Välppäys! Ei välppääminen ole pelkkä murresana. Minusta se on aina tarkoittanut erinäisissä teknisissä yhteyksissä (esi)suodatusta. --

Oho! Kiitos tiedon jakamisesta!

Miksi sanotaan hienostelevasti mädännäisyys? Miksei sanota reilusti mätyys?

^ Löysin kyllä esiintymiä sanalle mätyys sellaisissa konteksteissa, joissa mädännäisyys kävisi myös.

Asiaa miettiessäni yllätyksekseni totesin, että sana mädännäinen on käytössä. Minä kun luulin, että kaikki on joko mädän(ty)nyttä tai mätää (adjektiivi) vain. Mutta onko mädännäinen adjektiivi vai substantiivi vai kumpaakin? Kielitoimiston sanakirjan mukaan se olisi vain adjektiivi, ja lisäksi sitä käytettisiin vain kuvaannollisessa merkityksessä. Omena voi olla mätä, mutta ei mädännäinen kai sitten. Mietin myös johtamista: Onko mädännäinen = mädäntäinen, sellainen josta löytyy mädäntä ts. ilmenee mädäntää eli mätimistä? (Omaan korvaani mädännäinen kuulostaa joltain pahkuralta, joka mätii.)

Mädännäisyys on tietysti johdettu mädännäisestä, mutta miksi sen käyttö (ainakin kielitoimiston mukaan) rajoittuu kuvaannollisiin merkityksiin? Entä onko mädännäisen käyttö vanhempaa kun mädän (a.) käyttö kuvaannollisessa merkityksessä? Jos on, se voisi selittää, miksi mädännäisyys on perinteisesti käytetty muoto, jota mätyys (ehkä) on vasta korvaamassa. Eli jos yhteiskunta ei ennen ollut mätä vaan vain mädännäinen, niin ei tietenkään puhuttu sen mätyydestä.

Mätyyttä koko sanakirja ei tunne.

Oma veikkaukseni on, että ytimekäs mätyys vähitellen korvaa mädännäisyyden. Sen käyttöala on laajempi, sillä myös omenoiden mätyydestä voi puhua (tietenkin voi, koska nehän voivat olla mätiä).


OT ehkä, mutta miten Googlesta saa pois käännetyt hakutulokset? Löysin pari ohjetta, mutta en osannut toimia niiden mukaan. Nuo käännökset ovat muutenkin hirveitä ja nyt varsinkin sotkevat kaiken, kun haluaisin katsella, käytetäänkö missään sanaa mädäntä.

Mikä on se englannin kielen sana, joka vastaisi sanaa suorittaminen siinä merkityksessä (samalla vivahteella) kuin se esiintyy esim. tässä jutussa?

^ En osaa tuohon vastata, mutta Ronelan ympärille muodostunut kohu opetti, että nether regions on englanninkielinen kiertoilmaus genitaali- ja takapuolen alueelle.

Rousku kirjoitti: ↑01 Touko 2022, 15:12 Mikä on se englannin kielen sana, joka vastaisi sanaa suorittaminen siinä merkityksessä (samalla vivahteella) kuin se esiintyy esim. tässä jutussa?

Overachieving? Ei sama mutta sinnepäin.

Ei kysymys, mutta havainto: Muodollisesti hevonen on diminutiivi sanasta hepo. Ajatuksellisesti asia tuntuu menevän toisin päin.

Sitten pitäisi vielä selvittää humman ja hummailun yhteys.

^ Jos olet kiinnostunut tuontyyppisistä asioista, suosittelen lukemaan Ville Elorannan ja Lotta Jalavan viime vuonna ilmestyneen kirjan "Sana sanasta – Suomen kielen jäljillä". Löytyy varmasti Tampereeltakin kirjastoista. Itselleni kirja sisälsi jopa liikaa yksityiskohtia, joten hypin joidenkin kohtien yli.

Kesällä havahduin siihen, että sotkamolainen serkkuni käyttää todella usein ilmausta lähteä käppäilemään merkityksessä lähteä (normaalisti) kävelemään. Itselleni tuo on merkinnyt ensisijaisesti vanhan miehen ontuvaa kävelyä tms. Kokemukseni mukaan hän ei koskaan käytä ilmausta ilman lähteä-verbiä. Onkohan tuo paikallinen murreilmaus vai vain hänen värikästä kielenkäyttöään. Olen saattanut itsekin käyttää ilmausta nuorempana.

^ Oi ihana lähteä käppäilemään. Käytän arkikielessä kuvaamaan semmoista ei-niin-liikunnallista ulkoilua. Itselläni käppäily ei vaadi lähteä-verbiä, vaan saatan ihan vaan käppäillä tai mennä käppäilemään.

^Samalla tavalla minäkin käppäilyn ymmärrän. Oma poikaystäväni (ja siis nykyään minäkin ) käyttää käppäilyn sijaan samasta asiasta ilmaisua vipastella. Tunnistaako joku ilmauksen, vai onko tämäkin poikaystäväni kotipaikkakunnan omaperäistä murresanastoa?

Minä lähdin viimeksi tänään kuntouttavasta työtoiminnasta käppäilemään kohti lounastreffejä.

Ai, käppäily onkin yleisempää kuin luulin. Hyvä niin!