Viisukuppila

^^Luin kummankin maston maastoksi. Sitten pysähdyin ihmettelemään.

Marjukka kirjoitti:Hei miehemme armeijassa! Koetteko fyysisen kuntonne tähän mennessä nousseen, vai oletteko siltä osin ihan tuskissanne? Tosin ehkä olitte jo valmiiksikin hyväkuntoisia.

Ei ole noussut (miksi se nyt kuskilla nousisi? ), ja eipä se lähtötasokaan kovin kummoinen ollut. Itse asiassa moni skappari on sanonut että kunto voi helposti jopa laskea intin aikana.

Marjukka kirjoitti:Koetteko fyysisen kuntonne tähän mennessä nousseen, vai oletteko siltä osin ihan tuskissanne?

On minulla tainnut kunto nousta. Meillä on mahdollisuus hankkia kuntoisuusloma tekemällä vapaa-ajalla 15 oma-aloitteista liikuntasuoritusta, ja minä olen yrittänyt sellaista hankkia tekemällä säännöllisesti n. 4,5 kilometrin lenkkiä yksikön postilaatikolle ja takaisin. Menee se minulla nykyään jo selvästi nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Käsittääkseni nyt E-kaudella kuntoni tuskin nousee, jos en oma-aloitteisesti iltaisin käy liikkumassa, koska varsinainen päiväohjelma ei kovin fysistä ole.

Ja tänä iltana taas paluu Vekaralle, ensi viikonloppu taas vapaalla. Tämähän tuntuu helpolta, ja miksi ei tuntuisi. TJ 102, ensi viikolla menee alle sadan.

Niin arkirutiinilla menee jo palvelus, että paljoa uutta kerrottavaa ei nyt olekaan. Kuluneella viikolla sain kyllä sähkötyöturvallisuuskortin suoritettua, toivottavasti tulen vielä hyötymään siitä. Muuten on kulunut viikko ollut lähinnä sisällä istumista, mutta on johtojenkin kanssa jo vähän päässyt räpläämään. Viikko tätä kurssia olisi vielä, ja sitten taas kenttätyöhön.

Tänä iltana alkaa taas kahden viikon putki Vekaralla. Ensi viikonloppuna nimittäin E-kauden ainoa kiinniolo. Ensi viikko menee vielä kurssilla, mutta sen jälkeen päästään käsittääkseni taas maastoon kenttätyöhön. Kurssilla istuessa on melko helposti vähän tylsistynyt, joten jopa ihan mukavaa voi olla taas päästä oikeasti tekemään asioita.

Tänä iltana alkaa taas kahden viikon putki Vekaralla. Ensi viikonloppuna nimittäin E-kauden ainoa kiinniolo. Ensi viikko menee vielä kurssilla, mutta sen jälkeen päästään käsittääkseni taas maastoon kenttätyöhön. Kurssilla istuessa on melko helposti vähän tylsistynyt, joten jopa ihan mukavaa voi olla taas päästä oikeasti tekemään asioita.

E-kauden ainoa gines selätetty. Samalla viime viikolla sain elektroniikkakurssin loppuun ja viime tiistaina tuntui jo nostalgiselta taas tetsata ja syödä pakista metsässä.

Meidän yksikössä oli muuten valmius toissa ja viime viikolla, tästä syystä kiinniolo. Sunnuntaina ja maanantaina sain seistä varuskunnan portilla vahtimassa, ettei asiattomia pääse sisään. Teimme hommaa kahden tunnin vuoroissa, ja homman mielekkyys riippui todella paljon ajasta. Sunnuntai-ilta takaportilla klo 21-23 oli nopeasti menevää aikaa, koska koko ajan oli tekemistä ihmisten tullessa lomilta. Sen sijaan aivan täräyttävä vuoro oli pääportilla klo 1-3 aamuyöllä. Kaksi tuntia portilla seisomista ilman mitään tekemistä; kuten arvannette, ei kukaan pyrkinyt alueelle koko aikana.

Tällä viikolla olemme myös harjoitelleet viestintälaittteiden käyttöä ja kaapeliyhteyksien asentamista metsään. Tänään tosin oli juhlapäivä, nimittäin pataljoonamme peerinnepäivä.

Kuluneella viikolla tuli myös todeistettua, että on jopa armeijassa jotain oikeudenmukaisuutta. Nimittäin tapahtui jotain, mitä olin koko palvelusaikani odottanut. Meidän yksikön m*lkuin alikersantti sai nimittäin esaa alaistensa simputtamisesta.

Viikko (järjestelmä)kaapin opiskelua, viikko movetusta (ekaa kertaa sitten maaliskuun, sen sitä saa kun laittaa kuskin tetsaamaan ja pikamarssimaan ) ja viikko Räyskälässä. Mikäs tässä, alikitkin movettaa hirrweesti, kouluttajat raivoaa navettamisesta ja maston nokkapyörä sekä kelankantolaite menivät mutkalle.

jee euroviisut kirjoitti:Sunnuntaina ja maanantaina sain seistä varuskunnan portilla vahtimassa, ettei asiattomia pääse sisään.

Eikö tämä muka olekaan pelkästään spollejen hommaa? Täällä ne tosin ovat 8 tunnin vuoroja niillä, ulkona seisomista kuitenkin vain virka-aikana.

ESC93 kirjoitti:

jee euroviisut kirjoitti:Sunnuntaina ja maanantaina sain seistä varuskunnan portilla vahtimassa, ettei asiattomia pääse sisään.

Eikö tämä muka olekaan pelkästään spollejen hommaa?

Meidä yksikössä valmiuden takia olimme erilaisissa vahti- ja päivystyshommissa auttamassa. Ja oli pääportilla myös spolle paikalla ristiriitatapausten varalta, minä vain katsoin, että sisään pyrkivillä on luvat kunnossa, epäselvissä tilanteissa olisi pitänyt kysyä kopissa istuneelta spollelta, joka samalla vahti kevyen liikenteen sisäänpääsyä.

Lähtö tänä iltana takaisin ja ensi viikolla taas kunnolla metsään. Vuorossa olisi nimittäin muutaman päivän leiri. Saas nähdä, mitä teltassa nukkumisesta tulee nyt, kun siitä on jo muutaman yön kokemuskin. Oikeastaan siinä meneekin koko ensi viikko, sillä perjantaina lomille. Huoltotukikohdan perustamista pitäisi leirillä harjoitella, nimittäin kuulun viestihuoltomiehenä huoltojoukkueeseen.

Nyt on tultu takaisin ja selvitty rankalta leiriltä. Kahtena yönä sai kipinä- potero- ja lähivartiovuorojen takia nukkua yhteensä ehkä noin viisi tuntia, ja päivät tetsattiin, vedettiin keloja, koottiin ja purettiin asemia jne.. Eilen tuntui jo todella ylelliseltä päästä takaisin kasarmille neljän seinän sisään ja arvatkaapa, maistuiko uni viime yönä.

Kasarmilla ei viikon aikana tehtykään juuri mitään. Maanantaina ja torstaina paluun jälkeen ei ollut kuin harjoituspuhutteluja ja kaluston huoltoa, jotka siis todellakaan eivät vieneet kaikkea aikaa. Tänään emme ennen lomillelähtövalmisteluja tehneet muuta kuin rötväsimme punkillamme. No, eikös joku teoria ole, että intin lähestyessä loppua yhä vähemmän aikaa käytetään oikeisiin hommiin, mutta ne oikeat hommat käyvät yhä rankemmiksi.

Tällä viikolla on suunnistettu lähimetsässä, istuttu luokassa ja käyty ampumassa. Enpäs ollutkaan käynyt radalla seitsemään kuukauteen, siinä oli ehtinyt joidenkin ammuntojen (esim. RK7) käytännötkin muuttua hiukkasen. Ja ATT:kin meni nyt huomattavasti paremmin kuin silloin muinoin, kölli jäi kuitenkin taas saavuttamatta. Viikon päätteeksi vielä viiden kilometrin pikamarssi, enkä ollut edes viimeinen perillä!

jee euroviisut kirjoitti:Tänään emme ennen lomillelähtövalmisteluja tehneet muuta kuin rötväsimme punkillamme.

Me puolestaan harjoittelimme aamutoimia ennen lomille lähtöä. RJ:t ja ainoa paikalla ollut koksu jättivät aamulla pitämättä aamureippailun, ja kaikki odottivat vähän aikaa tuvissa turhaan smurffit päällä. No, joku skappari oli huomannut ja antanut runtua johtajille. Päivällä meidät sitten käskettiin punkkiin nukkumaan ja "herätyksen" jälkeen kiiruhtamaan ulos ja sisään muutaman kerran ennen kuin vedettiin sitten se reippailu. Ja kaikkia vaan nauratti.

Neljän päivän Vekaralla olo edessä. Ensi perjantaina nimittäin HL-päivä jälleen. Ensi viikko ei muutenkaan pahalta tunnu, tulossa on työharjoittelua elektroniikka-asentajana. Eikä pahalta enää tunnu muutenkin, tajusin äsken, että eihän tässä ole enää kuin TJ 74. Kohtahan sitä jo kotiutumaan pääsee.

Lyhyt viikko takana ja tämän päivän höllin takia jo myöhään eilisiltana saavuin kotiin. Tällä viikolla jo todettiin, että eihän se tetsaaminen yhtään pahaa ole. Yhtenä päivänä marssimme koko päiväksi metsiin rämpimään, ja sykittyä tuli, mutta eipä siitä mitään. Kun päivän päätteeksi harjoitusta vetänyt skappari kysyi, kuinka monella oli kivaa, lähes kaikki (myös minä) viittasivat. Eilen oli vähän arvokkaampaa, itse prikaatinkenraali tuli katsomaan sulkeisiamme nähdäkseen, mikä koulutustasomme oli ja hyvältä yksiköltä kuulemma vaikutimme. Hyvinhän tämä menee.

Olipahan leiriviikko. Taas ainakin puolet alicroissanteista katosi veksiin ja sekös meidän lutia ketutti. Siinähän meni sitten koko homma myös uusiksi eikä mikään mennyt ihan nappiin. Perus alvijoukkueen toimintaa siis. Kaiken huipentuma oli kuitenkin perjantaina illalla kassulle paluun jälkeen: eräästä Eemelistä oli unohtunut käsijarru pois ja se valui jyrkähköä alamäkeä päin VK:n seinää. Saatiin kuitenkin vinssatua se myöhemmin aamulla pois, oli siinäkin näky kun kardaanit olivat mutkalla ja keula pikkusen rytyssä. Yllättävän hyvin toimi silti sen jälkeen, omin voimin vain halleille korjaamolle.

Seuraavana viikonloppuna edessä vaihteeksi kinkkua kun pitää hoitaa partiotaitokisaan lähtevien huollon kuskien hommia niiden puolesta. Toisaalta se (ehkä) vähän virkistää kaiken viestikoulutuksen jälkeen.

Nyt alkavalla viikolla olisikin vuorossa varsin mielenkiintoinen kokemus. Vielä muutama kuukausi sitten olisin varmasti pelästynyt tästä, mutta nyt parempikuntoisena odotan mielenkiinnolla. Ensi viikolla vuorossa olisi nimittäin kaksi päivää kestävä n. 50 kilometrin marssi, joka sisältää erilaisia rasteja. Urakkaa on varoitettu palveluksen tähän mennessä rankimmaksi, joten nyt nähdään, mitä oikeasti jaksan. Kuten skapparit sanoivat, nyt otetaan kunnolla miehestä mittaa. Tuon kokemuksen jälkeen varmasti tuntee itsensä jo joksikin.

jee euroviisut kirjoitti: nyt parempikuntoisena

Nimisotilas jee euroviisut vaikuttikin jotenkin reippaalta ja hyväkuntoiselta bongatessani hänet viime viikonloppuna. Hyvinvoivalta myös. Ei se armeija tapakaan

^Sellaista se intti tekee. Muutamalle nimeltämainitsemattomalle suunnilleen ikäiselleni kuppilalaiselle, jotka on vapautettu rauhanajan palveluksesta, haluaisin sanoa, että kyllä teidänkin pitäisi tulla kasvamaan pojista miehiksi.

Ja olihan se marssi oma kokemuksensa. Rasteilla sai tehtyä kaikkea mielenkiinoista, ja ampumataitotestissä sain ammuttua itselleni kuntsarin. Kyllä sitä oli todella tyytyväinen, kun sai loppuun asti suoritettua, ja kassulla tuntui taas todella yleelliseltä.

Yksi uusi kokemus oli myös ns. sissimuona. Kuivamuonapusseissa oli erilaisia ruoka-aineksia, josta kuumaan veteen kaadettu ja hieman haudutettu tulos oli jotenkuten syötäväksi kelpaavaa. "Liha-makaronipata" eli puolikypsää makaronia lämpimässä vedessä, johon on liuotettuna lihajauhetta, ei tosiaan ollut mitään herkkua, mutta kyllä sitä aikamoinen ääriolosuhdetunnelma oli tuollaista syödä keskellä metsää kuunvalossa. Ja kyllä sen jälkeen maistui kunnon ruoka sisätiloissa muonituskeskuksessa.

jee euroviisut kirjoitti:Muutamalle nimeltämainitsemattomalle suunnilleen ikäiselleni kuppilalaiselle, jotka on vapautettu rauhanajan palveluksesta, haluaisin sanoa, että kyllä teidänkin pitäisi tulla kasvamaan pojista miehiksi.

Minusta sinun pitäisi puolestasi kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että armeija ei ole kaikille sopivin vaihtoehto mitä erilaisempien syiden vuoksi.

^No ei tietenkään armeijaan pitäisi pakottaa, jos oikeasti terveydelliset syyt sen estävät, mutta vapautuksen palveluksesta saa nykyään ihan liian helposti. Mikä yleinen asevelvollisuus tämä muka on, jos vapautuksen saadakseen lähes tulkoon riittää, kun kutsunnoissa sanoo, ettei halua armeijaan.

Itsehän viime kesäkuussa pelkäsin omaa kuntoani, mutta kyllä koen sekä henkisesti että fyysisesti kasvaneeni viimeisen runsaan kolmen kuukauden aikana, tekisi varmasti hyvää teillekin.

^^Tuhansille ja jälleen tuhansille nuorille miehille tieto siitä, että ei tarvitse mennä armeijaan, tekee henkisesti äärettömän paljon parempaa kuin sinne joutuminen.

Itse en katso tällaisia armeijakysymyksiä mustavalkoisten lasien läpi, tekisi varmasti hyvää sinullekin.

jee euroviisut kirjoitti:kasvamaan pojista miehiksi.

Täällä ei kylläkään kasveta pojasta mieheksi, ennemminkin taannutaan miehistä pojiksi (284 aamua pelkkää sitä ). T. parhaillaan gineksessä juuri niin taas tekevä.

Olipas törkeä kommentti. Ehkä ne syyt ovat useimmilla sen verran henkilökohtaisia, ettei niitä selitetä kaikille vastaantulijoille. Ulospäin saattaa näyttää siltä, että vapautus on saatu tosta vaan, mutta aika usein sieltä löytyy rankkojakin juttuja taustalta. On helppo huudella, jos ei niistä tiedä.

jee euroviisut kirjoitti:kyllä teidänkin pitäisi tulla kasvamaan pojista miehiksi.

Mitä se miehuus sitten on, jos se löytyy armeijasta? Minun käsitykseni armeijasta kun on, että tärkeintä on olla käyttämättä omia aivojaan ja totella käskyjä sokeasti. Sitten tärkeää ilmeisesti on myös opetella käyttämään armeijan sisäpiirislangia (kuten joku gines; mikä se sellainenkin on?), jolla initiaatioriitin suorittaneet tunnistavat toisensa ja voivat muodostaa sisäpiirin. Varusmies, joka ei suostu tätä kieltä puhumaan, tavallaan pettää joukon. Lisäksi armeijassa on paljon senlaatuista touhua, että rynnitään kauhealla kiireellä jonnekin odottamaan. Ja sitten oppii alistumaan ryhmäpaineeseen ja pitämään suunsa kiinni, vaikka olisi eri mieltä. Kaikenmoista lusmuilua, etenkin porukalla suoritettua ja sille porukalla yhdessä virnuiltavaa, voi myös oppia.

Kieltämättä minusta toisinaan tuntuu, että juuri tällaista miehuutta vaikkapa työelämässä arvostetaan. Mutta miksi sinä, jee euroviisut, sitten itse tyydyit vain kuuteen kuukauteen, vaikka pitempikin palveluaika varmaan olisi ollut tarjolla? Oikeastaan sain käsityksen, että vähän vilunkipelillä luikertelit siitä pois?

Entä mitä armeijaan menneille tytöille siellä tapahtuu? Mitä niistä tulee? Hyviä jätkiä? Tai ehkä ne ovat jo mennessään sen verran kehittyneempiä, ettei niiden niin suuresti tarvitse siellä miksikään muuttua. Entä mitä on se poikamaisuus, joka pojista karisee pois?

En minä sano että armeija välttämättä huono kokemus olisi. Muuan tuntemani armeijaan aikoinaan mennyt poika, nykyinen nainen ( ) kertoi, että ainakin oppi olemaan turhia hienostelematta, kun joutui majoittumaan samaan ahtaaseen telttaan neljä päivää peseytymättä olleiden piereskelevien tovereittensa kanssa. Toinen, nykyinen mies, sanoi hänelle olleen tärkeää huomata, kuinka surullisen vähä-älyisiä, osaamattomia, elämässään tuuliajolla ikätoverit voivat olla. Eli hän sai kosketusta ihan toisista lähtökohdista elämään ponnistavien ihmisten todellisuuteen. Jos jotain toivoisin miehuuden olevan niin tuota!

TomppaJr kirjoitti:Minä en ainakaan vain jo ihan henkisen herkkyyteni takia kestäisi tuollaista röykytystä ja nolaamista.

En minäkään kestänyt ensimmäisillä viikoilla, ja monesti harkitsin jopa sosiaalikuraattorin puoleen kääntymistä, ja välillä meinasin jopa suoraan sanoa alikille suorat sanat (ei vältttämättä hyvä idea), mutta kyllä siihen tottuu. Samalla itsekuri kasvaa.

TomppaJr kirjoitti: Ja kun kuntonikin sattuu asteikolla 4-10 olemaan ehkä 3, niin minun takiani koko porukka tulisi pysähtymään aina paikoilleen ja muut kundit tulisivat vain nauramaan minulle.

Kunnon puute ei tosiaan ole hyvä peruste jättää väliin. Ei siellä todellakaan heti ensimmäisellä viikolla lähdetä pitkille marsseille. Koulutus on nousujohteista, ja rapakuntoiselle jo marssi ruokalaan ensimäisinä päivinä kelvannee kuntoharjoittelusta.

Oma lähtötasoisesti heikko kuntoni on noussut sen verran, että päinvastoin onnistuin yllättämään alikit ja yhden skapparin, kun muutama viikko sitten juostu noin 8 kilometrin juoksulenkki menikin oikein hyvin.

Rousku kirjoitti:(kuten joku gines; mikä se sellainenkin on?)

Kiinnioloviikonloppu, eli viikonloppu, jolloin ei pääse lomille.

Mutta miksi sinä, jee euroviisut, sitten itse tyydyit vain kuuteen kuukauteen, vaikka pitempikin palveluaika varmaan olisi ollut tarjolla? Oikeastaan sain käsityksen, että vähän vilunkipelillä luikertelit siitä pois?

Todella, itse olin p-kaudella vahvasti aukkivastainen, koska pitäähän sitä muutakin tehdä. Vuoden palvelusta välttääkseni sähläilin tahallani johtajatehtäväradalla ja persoonallisuuutta mittaavassa peruskokeessa vähättelin tahallani itseäni. Kuitenkin jo runsaat kolme kuukautta ovat olleet sellainen kokemus, että 165 päivää tarjonnee jo muosteltavaa vuosikymmeniksi eteenpäin. Välillä tapahtuva pään sisäinen romahdus ei ole vakavaa, itsekin hermostuin marssin ensimmäisen päivän iltana täysin, kun piti pystyttää telttaa, enkä löytänyt mistään sopivaa y-puuta lyhdylle. Tämä pikkuasia sai hieman avautumaan, enkä tosiaan esiintynyt edukseni, mutta vain muutamaa päivää myöhemmin osaan jo nauraa omalle hajoamiselleni.

Muutenkin inttti on innostanut enemmän vasta, kun palvelusaikani määrättiin. Tunnustan, että p-kauden alussa tuli monesti mietittyä, että onnistuisiko sitä vielä jotenkin hankkimaan C:n paperit. Nyt on kuitenkin jo niin suurelta osin palvelus suoritettuna, että jos minulle nyt tarjottaisiin mahdollisuus keskeyttää palvelus ilman seurauksia, en keskeyttäisi, vaan jatkaisin joulukuun 19. päivään asti.

Toinen, nykyinen mies, sanoi hänelle olleen tärkeää huomata, kuinka surullisen vähä-älyisiä, osaamattomia, elämässään tuuliajolla ikätoverit voivat olla. Eli hän sai kosketusta ihan toisista lähtökohdista elämään ponnistavien ihmisten todellisuuteen. Jos jotain toivoisin miehuuden olevan niin tuota!

Armeijassa tapaa todellakin laajemman kirjon ihmisiä kuin noin 25 oppilaan luokalla tai lukiossa, johon on keskiarvoraja. Mutta ehkä on kasvattavaa tajuta, että kyllä olemassa on kaikenlaisia ihmisiä.

jee euroviisut kirjoitti:Muutamalle nimeltämainitsemattomalle suunnilleen ikäiselleni kuppilalaiselle, jotka on vapautettu rauhanajan palveluksesta, haluaisin sanoa, että kyllä teidänkin pitäisi tulla kasvamaan pojista miehiksi.

Minä olen kasvanut mieheksi ihan ilman metsässä leikkimistä, ja kenenkään, joka ei tunne minua, on ihan turha yrittää mitätöidä minun miehuuttani. Ylipäätään keneltäkään ei ole hirveän aikuista ja "miehistä" pyrkiä mitätöimään toista ihmistä. Kukin saa toki kasvaa valitsemallaan tavalla, mutta armeija ei ole mitenkään implisiittisesti parempi tapa. Itsekuria voi kasvattaa paljon paremmilla tavoilla ja yhteiskunnan koko kirjoon pääsee tutustumaan muuallakin kuin intissä, vaikkapa sopivassa sivaripaikassa. Intissä tosin kaikki ovat samassa tilanteessa ja kaikista pidetään yhtä lailla huolta, toisin kuin sivarin työpalveluksessa, jossa saattaa päästä ihan todelliseen maailmaan kohtaamaan ihmisiä, joilla on oikeita ongelmia.

Edelleen haluaisin tietää, mitä se miehuus on, jos sen löytää armeijasta? Miten armeija on teitä sen käyneitä muuttanut? Onko muutos ollut pysyvää, vai oletteko taas taantuneet pojiksi?

Vai onko se sitä vain, että on jotakin muisteltavaa yhteisestä koettelemuksesta:

jee euroviisut kirjoitti:Vuoden palvelusta välttääkseni sähläilin tahallani johtajatehtäväradalla ja persoonallisuuutta mittaavassa peruskokeessa vähättelin tahallani itseäni. Kuitenkin jo runsaat kolme kuukautta ovat olleet sellainen kokemus, että 165 päivää tarjonnee jo muosteltavaa vuosikymmeniksi eteenpäin.

jee euroviisut kirjoitti:Armeijassa tapaa todellakin laajemman kirjon ihmisiä kuin noin 25 oppilaan luokalla tai lukiossa, johon on keskiarvoraja.

Mikäs se sellainen kirjo on, josta puuttuu lähes kaikki naiset, fyysisesti liian pahasti rajoittuneet sekä suuri osa seksuaalivähemmistöistä, tiettyjen uskontokuntien edustajista ja sosiaalisesti rajoittuneista? Puhumattakaan niistä, joille armeija on yksinkertaisesti henkisesti liian raskas ajatus.

Voin satavarmasti sanoa, että lukiossani oli laajempi kirjo ihmisiä kuin missään Suomen armeijan varuskunnassa on koskaan ollut.