Viisukuppila

Tänäkin jouluna mennään varmaan jouluruokien kanssa tavallisella linjalla ja tehdään itse kaikki muu paitsi kasvatetaan porsas. Totta puhuen otin pari päivää lomaa koulusta, että ehdin olla kotikotona laittamassa ruokaa useampana päivänä ennen aattoa. Laatikoista teen taas lanttua, imellettyä perunaa, porkkanaa ja bataattia, maksalaatikko ei ole koskaan kuulunut lajitelmaan, eikä myöskään makaronilaatikkoa ole pöydässämme nähty. Kinkusta emme luovu, vaikka meidän iskä on parina jouluna kalkkunaa yrittänytkin vaihtelun vuoksi saada pöytään. Mun kinkkukiintiö ei oo vielä täynnä!

Piggybank kirjoitti:Äitini on usein puhunut kuinka lapsuudessaan rakasti äitinsä tekemiä kaneliässiä, joten toivottavasti omani tuovat muistoja.

Meilläkin kaneliässät oli sellainen kauniiden muistojen leivonnainen, joita edesmennyt isomummini tapasi leipoa usein ja varsinkin juhlapyhinä koko suvulle. Mummin poismenon jälkeen sitten menikin liki kymmenen vuotta, ennen kuin kukaan uskalsi ehdottaakaan ässien tekoa. Lopulta itse yo-juhlieni lähestyessä rohkaistuin ja päätettiin äidin kanssa yrittää. Vaikka jotenkin tuntui hassusti siltä, että jos pilaamme leivonnaiset, pilaamme myös jonkun kauniin muiston. Pöhköä sinänsä edes ajatella tuollaista, mutta onneksi ässät onnistuivat yli odotusten ja kaikkien mielestä maistuivat ihan samoille kuin mummon tekemät. Isotätini (isomummini tytär siis) jopa liikuttui kyyneliin asti leivonnaista maistettuaan ja sai tietenkin muutkin koemaistajat (mummini (eli siskonsa), äitini ja minut) itkemään myös. Sitäkin ollaan jälkikäteen naurettu, kun suvun naiset istuu kaikki puolikas pikkuleipä kädessään kahvipöydän ääressä itkemässä.

Me tehdään ässiä mummini reseptillä ja hän aina muisti painottaa, että nuo herkät leivonnaiset on ehdottomasti kohotettava hirvensarvisuolalla, ei leivinjauheella! Hirvensarvisuola auttaa ässiä säilyttämään muotonsa ja tekee rakenteesta mureamman. Apteekista pitäis löytyä, eikä oo kallista. Mutta muistakaa, ettette vaan ikinä milloinkaan mene haistamaan sitä! Ai kauheeta, edelleen nousee vedet silmiin pelkästä ajatuksesta, kun iskän kanssa työnnettiin nenämme vahingossa väärään purkkiin.

Ti-ti-uu kirjoitti:Onkohan sun isäpuoli samalta suunnalta kuin meidän suku...

Jostain Mäntsälän suunnalta on isäpuolen suku kotoisin. Tai siis juurikin tämän kyseisen mummelin suku, joka tuon megalomaanisen joulupöydän on tavallisesti tarjonnut.

Toni kirjoitti:

Ti-ti-uu kirjoitti:Onkohan sun isäpuoli samalta suunnalta kuin meidän suku...

Jostain Mäntsälän suunnalta on isäpuolen suku kotoisin. Tai siis juurikin tämän kyseisen mummelin suku, joka tuon megalomaanisen joulupöydän on tavallisesti tarjonnut.

Sitten sekään ei selitä ruokavalikoiman yhtäläisyyttä, mun kaikki isovanhemmat ovat kotoisin Karjalan Kannakselta...

Mut sun viestistä mulle tuli mieleen, että pitääpä yrittää kaivaa esiin joku sopivan tuntuinen makaronilaatikon ohje... Sellainen muheva, jossa neste ei ihan kuivu kasaan... Jos yrittäis ujuttaa sitä meidän joulupöytään...

Kun kauempaa kaivellaan, siellä on myös Karjala-taustaa.

Joo kyllä se lihaton makaronilaatikko karjalaiseen joulu-/ juhlapöytään kuuluu. Meillä se on aina tehty sellaiseksi "veitsellä leikattavaksi", eli munamaitoon laitetaan enemmän munia kuin normilaatikkoon .

Jep, ja muutenkin hyvin tutulta ja itäiseltä kuulostaa Tonin ja Ti-tin kuvaukset

Miten mulla on semmonen mielikuva, että lihaton makaronilaatikko kuuluisi myös läntiseen (varsinaissuomalaiseen tai hämäläiseen) perinteeseen? Tosin siellä on myös paljon karjalaisia, ovat ehkä tuoneet muassaan.

Ehkä se kuuluu yleensä ottaen suomalaiseen (ja karjalaiseen) perinteeseen Silloin aikoinaan, kun esi-isämme makaronia keittelivät....

Mansikka kirjoitti:Joo kyllä se lihaton makaronilaatikko karjalaiseen joulu-/ juhlapöytään kuuluu. Meillä se on aina tehty sellaiseksi "veitsellä leikattavaksi", eli munamaitoon laitetaan enemmän munia kuin normilaatikkoon .

Just sellaista! Ei niin tiivistä kuin tavallinen liha-makaronilaatikko. Silleen... pehmeämpää, sitä munamaitoa enempi tai jotain. Muhevaa. Oi, mun niin täytyy tehdä sitä jouluksi, tuli ihan nostalginen olo!

Joistain jouluruuista tulee jotenkin sellainen jännä turvallinen jatkuvuuden fiilis, ja sit toisaalta joitain ihmisiä mieleen. Makaronilaatikko = mun isomummo.

Marlin Tarhurin glögi ei ole kovin kummoista.

Tuli leivottua tuossa äsken pipareita. Hyviä olivat, vaikka yksi pellillinen jäikin melko raa'aksi ja toinen taas paistui vähän liikaakin.

Arvoisat joulunviettäjät! Tiedustelen, kuuluuko jouluherkkuihinne täytekakku, tai onko kuulunut? Tai tiedättekö muita ihmisiä, joilla tällainen tapa olisi? Mitä siitä ajattelette? Itse en oikein ymmärrä, mihin mahaan sitä täytekakkua oikein enää syötäisiin.

Täytekakulle on oma maha. Se ei kuitenkaan valitettavasti kuulu meidän jouluperinteisiimme.

Ei meilläkään ole koskaan mitään täytekakkuja ollut. Harvemmin muitakaan leivonnaisia. Jouluna ollaan keskitytty ruokiin, makeanhimoa on saanut tyydytettyä sitten kaiken maailman lahjakonvehtien avulla. Tosin miksipä perinteitä ei voisi joskus muuttaakin! Täytekakkua saa ihan liian harvoin.

Rousku kirjoitti:Tai tiedättekö muita ihmisiä, joilla tällainen tapa olisi?

Monissa maissa, kuten Japanissa, kakku on tärkeä traditio.

^En oikein tunne tätä englannin kakkuasanastoa, ottaakseni artikkelista selkoa. Siis tokihan kuivahedelmä- tai maustepitoinen ns. kuiva kakku kuuluu jouluruokavalioon, mutta entä se, mitä suomeksi kutsutaan täytekakuksi, ts. tuote jossa on pohjana sokerikakkutauikinalevyjä joiden välissä mehevämpää täytettä, päällä kuorrutus eikä mitään reikää keskellä?

Kaipaan jo glögiä.

^Eikö siellä glühwein-alueella ole sitä vielä saatavilla? Tee itse! Minusta glögi sopii koko viileään vuodenaikaan, ei stä varten tarvitse joulua odotella, eikä adventtiakaan .

^ En tiedä, onko täällä alkoholittomia. Glögienkin suhteen olen melko kranttu, joten voi olla vaikeaa löytää mieleistä. Kaverin kanssa voisi kyllä ehkä kokeilla tehdä itse.

1. Pidättekö lasimestarin sillistä?

- En ole pitänyt, enkä muustakaan sillistä, mutta aina välillä urheasti kokeilen, joko se alkaisi maistua. Tänä jouluna ajattelin hyödyntää sitä, että vietän joulua muutaman sillinsyöjän seurassa, ja tein itse purkillisen lasimestarin silliä viemisiksi. Voin itse maistaa vähän, ja he syövät loput. Kaunis ruokalajihan se on, melkein tekee mieli avata jääkaapin ovi ihan vain sitä katsellakseni.

2. Onko teillä koskaan mikään jouluruoka loppunut kesken? Yleensähän sitä vain joutuu ihmettelemään, mihin mahaan tämä kaikki ruokamäärä on kuviteltu ahdettavan.

- On, nimittäin sienisalaatti parikin kertaa. Mikä kumma siinä on, että juuri sitä ei voi tehdä tarpeeksi? Nyt ostin peräti kilon haaparouskuja, jotta riittäisi. Tietysti sitä nyt jää yli, sillä nuo kesken loppuneet ovat olleet mustarouskua ja varmaan juuri siksi niin ihanaa. Mustarouskuja ei nyt vain ole kun en menneenä syksynä sienestänyt (kaupastahan niitä ei saa).

En erityisemmin pidä silleistä, lähinnä niiden hajun vuoksi. Makuhan niissä on melko mieto joten voisin kyllä kuvitella oppivani pitämään.

Mikään jouluruoka ei meillä nykyään lopu kesken, koska menyy on ollut jo vuosikausia sama ja osaamme jo mitoittaa menekin oikein.
Tänä jouluna tosin veikkaan, että hermot ovat se, mikä loppuu kesken.

Ronkin purkista palasen sitä itse tekemääni lasimestaria, poistin huolellisesti sipulit, ja söin. Menihän se alas, mutta huuhtelunkin jälkeen käteni haisevat... tiskirätille!

Maistelin (muistaakseni) ensimmäistä kertaa moneen vuoteen porkkana- ja lanttulaatikkoa, mutta eivät iske kyllä vieläkään.

Tykkään kaikenlaisista silleistä, myös lasimestarin silli maistuu. Tänä vuonna meillä jäi sillit syömättä, kun aattoillallinen koostui amerikkalaisista herkuista. Oma suosikkini oli munatoti, joka oli ihan älyttömän täyttävää.

Sen verran kuitenkin tuli perinteisiäkin jouluruokia syötyä, että päivällä nautimme riisipuuroa.

Pete kirjoitti:Maistelin (muistaakseni) ensimmäistä kertaa moneen vuoteen porkkana- ja lanttulaatikkoa, mutta eivät iske kyllä vieläkään.

Joululaatikot!

En oo syönyt tänä vuonna yhtään joululaatikoita ja kinkkuakin vain pienen nokareen, kun mies tuputti. En ole myöskään koskenut joulutorttuihin enkä pipareihin, ellei lasketa niitä muutamaa, joita käytin homejuuston kuljetusalustana.

Mitäpä sitä syömään jos ei tee mieli. Ehkä ensi jouluna halajan taas perinteisiä suomalaisia jouluruokia.

Mä en ole myöskään mikään suuri sillien ystävä. Joskus kyllä otan lautaselle pari maistettavaksi, mutta eivät ne mitään suurinta herkkua ole. Mä en osaa sanoa onko koskaan mikään jouluruoka loppunut kesken, koska yleensä olen vain toisten laittamissa joulupöydissä. Toisaalta kokemukseni mukaan jokainen ottaa laatikoitakin vain pienen nokareen omalle lautaselleen joten aina kannattaa tehdä pienin mahdollinen annos laatikoita tarjolle.

Meidän joulupöydässä oli tosi hyvää punajuuri-vuohenjuustolaatikkoa. Tehdään kuulemma "lanttulaatikon tapaan".

Tänä vuonna en saanut aattona riisipuuroa, mutta olen kyllä tehnyt sitä joulun alla itse pari kertaa. Nyt aikataulillisista syistä se jäi tekemättä.

Pete kirjoitti:Maistelin (muistaakseni) ensimmäistä kertaa moneen vuoteen porkkana- ja lanttulaatikkoa, mutta eivät iske kyllä vieläkään.

Minusta ne olivat nyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen hvyiä. Tein itse ja vein joulukyläpaikkaanikin (jossa edelleen bunkkaan), ja hyvin ovat maittaneet täälläkin.

Lisäksi olen pystynyt syömään monta palaa silliä. Muutkin (perinteiset joulu-)ruoat ovat maistuneet, ja sen huomaa vaatteista . Sienisalaatti ei lopu kesken, sillä se on vähän liian suolaista. Alkoholia tässä vähän kaipailen.

Pete kirjoitti:Maistelin (muistaakseni) ensimmäistä kertaa moneen vuoteen porkkana- ja lanttulaatikkoa, mutta eivät iske kyllä vieläkään.

Minä jätin muorilassa ne taas kokonaan maistamatta. Eivät ole milloinkaan oikein "uponneet". Sen sijaan imellettyä perunalaatikkoa ja bataattilaatikkoa otin kiltisti lisääkin.

Naali kirjoitti:Miten mulla on semmonen mielikuva, että lihaton makaronilaatikko kuuluisi myös läntiseen (varsinaissuomalaiseen tai hämäläiseen) perinteeseen? Tosin siellä on myös paljon karjalaisia, ovat ehkä tuoneet muassaan.

Lihaton makaronilaatikko kuuluu tosiaan ainakin varsinaissuomalaiseen perinteeseen ja nimenomaan alkuperäiseen eli ei ole karjalaisten tuomaa (itse asiassa varsinaissuomalainen äitini kertoi, että hän sai ensimmäisen kerran lihamakaronilaatikkoa karjalaisen tätini valmistamana ).

Minä en ole koskaan innostunut perunalaatikosta, en oikein tajua sen ideaa, kun perunoita nyt syödään muutenkin kuin jouluna. Sen sijaan rakastan lanttulaatikkoa, jota ei taas muuhun aikaan vuodesta tule syötyä. Parhaillaan on uunissa uusi annos lanttulaatikkoa kypsymässä. Porkkanalaatikko on ihan ok, mutta mieluummin syön tupla-annoksen lanttulaatikkoa.

Kaikenlaiset sillit ja graavilohi ym. kylmät kalaruoat ovat sellaisia herkkuja, joita syön aina kun niitä vain on tarjolla. Niiden vuoksi tykkään aina silloin tällöin valita laivallakin buffet-ravintolan (jossa jätän lämpimän ruoan syömisen minimiin).