Viisukuppila

Metsäsuomalaisten jälkeläinen, eli heidän jotka 1500-luvulla lähtivät Savosta ja muuttivat Ruotsin järviseudulle. Juurista löytyy suomalainen nimi, jota tuskin itsekään tietää. Ruotsalainen ensimmäinen Amerikan sinkkuykkösen tekijä. Biisissä ei ole mitään kiinnostavaa. Herrasväen kahvitteluhetki.

Jälkikirjoitus. Tosiaan Dio:Holy Diver -biisistä Alf Poierin biisin riffi on, kuuluu 1min 13 sekunnin kohdalla Poierin kappaleesssa ja tämän yhdistin Heilsarmeen biisissä kuuluvaan/kuuluviin kitarariffeihin, jotka tosin rytmitetään toisella lailla. Onkohan hevipiirien kosiskelua vai viatonta touhua...

Biisi ja esitys, josta kerralla jäi piskuinen muistijälki. Ehdottomasti euroviisuhistorian mielenkiintoisimpia biisejä. Patavanhoillinen euroviisutuomaristo jättää sitten kolmanneksi viimeiseksi. Hyvin modernia musiikkia tuolloin. Kaikenlisäksi mukavaa kuultavaa. Rahojen pudottelu ihan pop. Viisi ol...

Epäonnistunut biisi. Hyörii, liikuttelee jalkojaan hermostuneena, ei tiedä minne menisi, tuo biisi. Keskittyy tekstiin. Ei sieppaa millään tavalla. Laulajakin on tavallinen. 1 tikkari.

Vieraaksi jäänyt. Miksi tämä menestyi niinkin hyvin. Syy on laulaja. Hän on innokas ja retee. Ei melodiakaan yrjötä, muttei se heitä tainnuksiinkaan. Kuunnelkaa, kuinka se kailottaa ja taputtaa käsiään kuin mikäkin mustalainen. Kolmea pistettä enempää ei voi antaa.

Kyllä tätä ekaluokkalaisena syksyllä 76 lauleskeltiin välkkärillä, ja pumpsauteltiin pyllyjä tyttölöitten kaa yhteen, myö jätkät, kihi. Menevä kertosäe, mutta vaikeasti töksähtelee ja keskeyttää kaiken tuo pimpimpimpim-väliosa. Sittenhän jatketaan hokemista ja hokemista. Tämähän oli varsinaista porn...

Kalypsomaisemissa. Euroviisumuodin mukaisesti kaihoisissa tunnelmissa. Olivatko naiset niitä, jotka enemmän kaihosivat kuin miehet? Hyvä nainen oli kai se, joka kaipasi miestä, sitä miestä joka urheana matkaa maailmalla, ja käy vieraissa naisissa. Biisi on semmoinen, että sen on jo joku toinen tehny...

Kuvan kun näki, jo huokaisemaan rupesi. Lasta käytetään houkuttelemaan palkinto itselle. Ei tätä voi kuunnella. Epävireistä lauluakin. Se ainoa piste, joka pitää antaa. Vie vaikka viimeinen. Tämmöiset biisit ovat juuri niitä biisejä, jotka ovat pilanneet euroviisujen maineen.

Ei tuo mitään sen kummosempia tunteita. Tylsä. Tavallisen ääninen laulaja. Samaa ajan kevytsoulia. Lekanhakkaamista voisi mieluummin kuunnella. 1 rotta.

Siellähän piileskelee bond-teema, siellä torvien ja laulajamiehen välissä. Nuokkuvainen, haaveileva, pohtivainen. Kenestä laulaa, itsestäänkö, kaipaa sitä että vielä kerran tapaisi sen miehen joka lauloi Le retour euroviisuissa ja putosi polvilleen näyttämön verhojen takana. Kaksi laastaria.

Sekasotkuinen perhelaulu, jossa kaikki tahtoo olla äänessä samaanaikaan, omat pikku soittimetkin. Ilmaa, väliä, aukkoa tänne maailmaan. Veikehtelee, soutelee lastenlaulu mielessä. Häiritsevä. Korvatulppa, yksi vain. Koska toinen syötiin laulun aikana.

Sehän on kuin Celine Dion nuorena, mekko vaan on erinäköinen. Tulee mieleen Miami Vice syntikkamaisemista. Kasarisaksofonikin soppii siihen. Laulaja kovasti yrittää tuoda asiaansa. Orkesteri ja laulu soivat eri maailmoissa. Pari pistettä ja pitkä kesäloma.

Uuden aallon sävyjä. Heti puntari nousee kymmenellä kilolla. Lapsellista ranskalaista huumoria kukkoäänineen. Surf-tunnelmia, beachboysseja. Ei tämä mikään John Cagen 3:43 ole, mutta kivaa korvalle. 4 tähteä pikku punkille.

Vaikeastipuhuvat tanskalaiset taas hyppytunnilla. Kuinka käy hiphoppaaminen orkesterin kanssa. Vetää musan seitkytluvun tunnelmiin, siihen aikaan kun saturday night fever oli kuumaa. Onhan tuo aika pelleilyä. Lemmenlaivaviulut ja peruna suussa mökeltävä ketale. Tosi ouldskuulia. Hyvästä yrityksestä ...

Kivasti vinoon suriseva turinasello. Korvaan ottaa naisen korkea laulu ja terävä, nokkainen. Kyllä tälle biisille huoneen ostaisi. Sinne sellot ja rummut ja viulut miettimään kuinka soisivat hieman väljemmin, aukkoisemmin, ja miksi lopettaa soitto ihan noin vaan, kesken kaiken. Kaksi mansikkaa ovenk...

Annie Lennoxiksi laitettu Laura. Kyllä vaan tavallisesti miehiä vetää liehuvat hiukset enemmän kuin nuo. Miksi piti lähteä miehenä, kun nainenkin voisi olla. Onko biisi kumminkaan huippuvetävä. Funkahtava, soulahtava poppi. Vanhanaikainenhan tuo on. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin se olisi voittanu...

Fiini falssi. Rouvainen laulajanainen. Räiskähtelyäkin orkesterin puolelta. Ei putkimiehille, timantinhiojille ehkä. Varsinkin niille jotka kylpevät timanttivesissä. 2.5 karaatin kultakimpale, pesuvadilla.

Ylävireistä laulua. Tuttua, jostain kun löytäisi sen mistä tämä on kotoisin. Kyllä tämän purkkamainokseen laittaisi syömään purkkaa. Lihavasti mulkahteleva basso, sopivasti lihava. Vain pakkaspisteitä ja kaksi.

Kevytsoul-aikaa. Äkkiä kun nappaa, tarttuu ihan muhevasti ruiskivaan bassoon. Paljon tuntuu olevan sanottavaa, mutta mittää ei ymmärrä. Ei mittää. Oudot 2 bassonkieltä.

Ääni on aika miellyttävä, vaikka on ohut. Biisi muuten on liian siisti, rikkeetön, sifonkiliina. Ei disneyballadi, mutta Amerikasta päin kuitenkin huonolla tavalla, ehkä mafian illallisravintolasta. 2.5.

Pikkupikkupikineissä-aikaa. Mukavasti läntälleen mennään. Suloisia viuluja, naureskelevia torvia, höppänä-ääninen naislaulaja. Kevytmielisyyttäkin mukana, kun nuo jouset flirttailevat päin sillä lailla. Jatsimaisen sekasotkuinen loppuping. Annan tälle kolme pistettä, jotta nainen saapi itsellensä au...

Gospelia. Mukavan napakasti takovia bongoja vai congojako ovat, en katsele esitystä. Hippiajat vielä kuuluvat. Suureellista, puuttuu vain enkelikuoro, jonka uu-uuaaminen peittää lopussa kaiken muun musiikin. Kahden ja puolen lukeman väliin jää.

Jättää omiin ajatuksiin. Ei tarraudu selkeästi aiheeseensa. Pieni köyhän kirkon laulu. Ystävällinenhän tämä kuin naapurin lapsi omenaa syödessä. Ehkäpä merellinen tunnelma. Epäeuroviisu, mikä on hyvä puoli. Miten tällainen kohtelias kumarrus voisikaan voittaa nämä kisat. 3 tähtisilmukkaa.

Surumielinen laulu, vaikka ilmoitetaan olevan onnellinen mies. Ei kaadu, muttei nousekaan. Kättentaputuksista kolme paukamaa.

Hillittyä hissimusiikkia orkesterilta, ihan mehukasta serenaadilaulua jätkältä. Jää pikkuisemmaksi kuin mihin pyritään, kai pyritään isoille taivaille? Kolme luppakorvaa.

Hillitympää afrikkalaismusiikkia, onkohan karibialaisuuttakin keitossa. Jää uneliaaksi, huomaamattomaksi, noin räjäyttämään katsomot. Kyllä tätä jammailee öisessä huoneessa myssy päässä rastoja piilotellen. Kättä ojentaen otan vastaan viisukisoihin kaikenmaailman karolien sekaan.

Uskomatonta. Pyörittäkää ruotsalaisia viisulauluja peräkkäin ja kuulette saman kappaleen uudelleen ja uudelleen. Muovinaamoja. Rumpubiitti läpsyy kuin veltostunut veretön käsi. Nyt tarvitaan talkoohenkeä ja kannetaan Ruotsi etelänavan aurinkoiselle saarelle. 1 murtunut piste.

Nolla-Kojo voittaa pisteillään tämä 100-0. Ehkäpä yksi hyvin monista kaikkein surkeimmista euroviisubiiseistä ikiaikana. Hävettäisi olla samasta maapallosta kuin nämä eurooppalaiset.

Yksi monista päänravistelijoista Ranskasta. Olen minä tästä tykännytkin, mutta sitten, kun näin voittoesityksen, huomasin, että samat liikkeet, ravistelut, mikinpuristelut toistuvat ja ymmärrän, että tämähän on näyttelemistä. Rakenne tuttu ranskalainen. Hissutellaan, pauhataan, hissutellaan ja pauha...

Uhoa ja marssimista ja katusoittoa. Kailotus nousee korkeammalle kuin mitä musiikki tarjoaa. Äkäisensävyinen. Kyllä jätkälle kolme liiraa voi viskata keskelle suuta.