Viisukuppila

Tämä ei oikein ole omaa mielimusiikkiani eli en siis tykkää yksinkertaisemmin sanottuna. Toistoa on liikaa, toisto vielä lisäksi koostuu lähinnä mitääntarkoittamattomien sanojen (wai-ai-ai, oh-ou ym.) laulamisesta. Tuntuu paljon pidemmältä kuin kolmen minuutin mittaiselta.

Kaksi tähteä.

Hieno, mielenkiintoinen ja arvoituksellinen viisukokonaisuus, jossa sävellys ja sanoitus tukevat loistavasti toisiaan. Tarinan kulku etenee tyylikkäästi ja keskivaiheen nostatus on upea kohta. <3 Tykkään esittäjien vuoropuhelusta ja kemiasta, tätä voisi kutsua laulunäytelmäksikin. Silloin vähän ärsy...

Hienoa, että Valentina lopulta pääsi finaaliin, mutta minä olisin kyllä hänet sinne lähettänyt Crisalidella, joka oli paljon dramaattisempi. :draamaa: Maybe on toki kaunis, mutta samalla aika tavanomainen balladi. Esitys oli oikein onnistunut, helmi simpukassa -teema toimi, mutta lopun kurottuvan kä...

Kaunis, mutta vähän mitäänsanomaton kappale, joka ei oikein etene mihinkään, vaan keskittyy nimisanan toistoon. Puola on sortunut turhan monta kertaa tällaisiin kovin amerikkalaistyylisiin balladeihin. Hieman vierastin niitä taustalla näytettyjä kuvia Monikasta esiintymässä ennen onnettomuutta, oliv...

Kaunis ja miellyttävällä tavalla kaihoisa kappale, jää vähän vaisuksi, mutta ehjä kokonaisuus kuitenkin. Lavaesitys ei ollut kappaleen vahvin lenkki. Erityisen ikävää oli yleisössä olleiden moukkien typerä käytös buuauksineen, jotka onneksi saatiin hyvin pois lähetyksestä - paikalla oli todella nolo...

Mainio yhdistelmä: alkuun hitaasti ja tunnelmallisesti käynnistyvä kappale, joka hetkessä räjähtää mahtavaksi bileviisuksi. :peukku: Erinomaisen toimiva rytminvaihdos, joka vielä onnistuttiin toteuttamaan todella hienosti myös kuvauksellisesti, kuten Rousku jo aiemmin mainitsi. Tätä katselee ja kuun...

Mahtipontinen on kyllä tämä Kreikan viisu, mutta samalla hengästyttävän ylidramaattinen etenkin esitykseltään, joka menee kaikessa tuskassaan jo aavistuksen koomisuuden puolelle. Kauan eli kolme minuuttia jaksaa Maria Elena viimeistä henkäystään laulaa, minulla alkoi jo vähän aiemmin loppua puhti ku...

Kerrassaan mitäänsanomaton ja massaan hukkuva viisu, jonka María hengästyttävästi huutaen laulaa läpi.

Kaksi tähteä.

Ihan oikeutettu voittaja siinä missä Jamalakin. Yhdistetyissä äänissä on tapana voittaa se, joka saa molemmilta komponenteilta eniten ääniä. :) Niinpä! :joojoo: Vieläkin jotkut jaksavat valittaa "väärästä" voittajasta (siis voi toki olla subjektiivisesti väärä, jos ei vastaa omia preferen...

Tähän on saatu hienosti mystinen, taianomainen tunnelma sävelen ja äänitehosteiden sekä niitä hyvin tukevan esityksen myötä. Vihreää väriä käytetään kovin harvoin viisulavalla, mutta tähän se sopi aivan loistavasti. :ihana: Slovakista lisäplussaa. Hieman oli Kristina hermostuneen oloinen, mutta ihme...

Ylen Turun radion aamussa tänään Dansevise. Muutama päivä sitten Amar pelos dois.

Tämä on hieno kokonaisuus, sopivasti dramaattisuutta, hieno sävellys ja taitava esittäjä eikä esityksessäkään minusta mitään erityistä vikaa ole, viittatemppu oli näyttävä. Mahtipontisuus vetoaa minuun aina. Aivan liian alas jäi tulosluettelossa.

Neljä tähteä.

Ranskan viime vuosien heikompaa tarjontaa oli tämä. Onhan siinä tarttuvuutta ja huumoriakin, mutta kokonaisuus ja etenkin lavaesitys on taustoineen todella sekava. Studioversiona kuunneltavampi kuin livenä katsottava. Hyödyllisintä tässä on se, että tämän myötä opin, mitä kuntosali on ranskaksi. :pe...

Tämä kuulostaa aluksi mielenkiintoiselta, käynnistyy mukavasti keinuen. Mutta kun sitten sitä samaa tervassa keinumista jatkuukin koko kappaleen ajan, niin mielenkiinto häviää. Yhden kysymyksen toistaminen lisää sitä jämähtämisen mielikuvaa, ei päästä millään eteenpäin, kun vain pohdiskellaan loputt...

Ai kamala. Tämä on joka kerta yhtä tyrmäävä. :eeek: Axel voi laulajana olla vaikka kuinka hyvä ja taitava, mutta kun tämä kokonaisuus on niin sävelmän, sanoituksen kuin esityksenkin puolesta kammottavan pateettinen ja osin irvokaskin. Tämän ymmärtäisi jotenkin parodiana, mutta käsittämätöntä kyllä, ...

Aloitetaan minua eniten ärsyttävästä asiasta: esittäjäksi on ilmoitettu kaksikko Donatan & Cleo ja sitten sitä pahuksen Donatania ei koskaan nähdä lavalla. :jupinaa: :rofl: Plussaa noista slaavisista instrumentaaliosista, mutta kirnuamisosat ovat puuduttavan tylsää tahkoamista. :heh: Kiva kun ol...

Kiinnostava kappale, jossa on hieno, tunnelmallinen alku ja sen jälkeen melkoisen tuskallista menoa, kunnes lopussa palataan taas alun seesteisiin tunnelmiin. Valitettavasti se meno siinä välissä yltyy välillä liiaksi huutamiseksi ja sekavuudeksikin.

Kolme tähteä.

Dramaattinen voimaballadi, jossa on vähän liian paljon huutoa ja yritystä olla vielä dramaattisempi. :draamaa: Loppua kohti alkaa tuntua raskaalta, kun tässä tavallaan taistellaan loputtomasti syvissä vesissä eikä nousta sieltä ylös ja lähdetä lentoon. Aiemmin mainittu ylenpalttinen äänikikkailu oli...

Mielenkiintoinen, erilainen kappale, joka koukuttaa tehokkaasti. Tykkään Loïcin persoonallisesta äänestä ja tavasta laulaa. Studioversiota on vielä mukavampi kuunnella aiemmin mainituista miksaussyistä.

Vahvat neljä tähteä.

Tietyllä tavalla kiinnostava äänimaailma jonkinlaisine etnisine vivahteineen ovat tämän selvät plussat ja hauska kokoelma kieliä, joita en kyllä vieläkään kaikkia tuosta tunnistanut. Mutta muuten olen Leon kanssa samaa mieltä, ei ole minunkaan kuppini teetä. Sofin laulu on välillä häiritsevän kimakk...

Tämä on sekä kuunneltuna että katsottuna yhtä tuskaa alusta loppuun. :jupinaa: Tuo (piilo)poliittinen sanoma ei pure minuun ja sanaleikin tyyppiset sanojen peräkkäin luettelut eivät naurata. :eiei: Tuskallisen pitkät kolme minuuttia. Montenegron huonoin viisu ja yksi koko viisuhistorian surkeimmista...

Iloisen värikäs esitys kaikin puolin, mutta kappale on rasittavan jankkaava renkutus.

Kaksi tähteä.

Nuorta energiaa ja iloista menoa, mutta vähän sellaisella koulun kevätjuhlat -meiningillä totetutettu esitys. Getterin ääni on hieman turhan kovan kimakka ja kertosäkeen hakkaava komppi yhdistettynä siihen ei ainakaan paranna kokonaisuutta. Mutta tarttuvuudesta ja energisestä yrittämisestä pisteet. ...

^Pieni? Olen lukenut lukuisia arvioita siitä, että lavan suuri koko oli ongelma yksin esiintyneille artisteille, koska helposti tavallaan hukkuivat sinne näyttäen kovin vaatimattomilta.

Minä olen pitkin kevättä ihmetellyt tätä Italian hypetystä ja ihmettelen edelleen. Tarttuva on, mutta kun samalla vain kovin keskinkertainen renkutus. Italian voitto olisi sinänsä ok, onhan edellisestä kerrasta aikaa ja viisuille tekee hyvää, että isot rahoittajatkin menestyvät. Mutta samalla minua ...

Tänä keväänä jäi viisupuntarin laatiminen aika viime tippaan, mutta tässä se nyt on: 1. Ranska: Alma - Requiem 2. Suomi: Norma John - Blackbird 3. Bulgaria: Kristian Kostov - Beautiful Mess 4. Irlanti: Brendan Murray - Dying to Try 5. Azerbaidžan: Dihaj - Skeletons 6. Viro: Koit Toome & Laura - ...

Yle Turun Radion aamussa tänään Elina Bornin & Stig Rästan Goodbye to Yesterday.

Onkohan floppaavan fanisuosikin vastakohdalle jotain vakiintunutta termiä? Tämä on nimittäin juuri sellainen. Täsmälleen. Tuo termi pitäisi kehittää, jollei sitä jo ole. :peukku: Minustakin tämä on Australian paras viisu ja vähän turhankin hyvä, kun edelleenkään en haluaisi Australian olevan mukana...

Viisudiskon vakiokamaa, joka saa tanssilattian täyttymään - eikä ihme. Tarttuva ja mukaansa tempaava, tosin vähän hengästyttäväkin. Sanoituksessa on sekä korniutta että huumoria, matkailumainoksenakin toimii. Nadav on ehkä kokonaisuuden heikoin lenkki, mutta hengästyneenä kolmiminuuttisestaan selviy...

Melkoinen aikakausien ja tyylilajien sekoitus tämä Siegelin luomus on (mikä ei tietenkään ole ihme, kun miehellä on uraa takanaan vuosikymmeniä), mutta ihan häpeilemättä voin myöntää, että tykkään tästä kovasti. :uujee: Todella kaunis tunnelma, sävelkulkujen mielenkiintoista vaihtelua ja haikeaa toi...