Viisukuppila

Maa: Malta
Vuosi: 2014
Kappale: Coming home
Esittäjä: Firelight
Säveltäjä: Richard Edwards Micallef
Sanoittaja: Richard Edwards Micallef
Sijoitus semifinaalissa: 9./15
Pisteet semifinaalissa: 63
Sijoitus finaalissa: 23./27
Pisteet finaalissa: 32
Sanat: https://eurovision.tv/participant/firelight/lyrics
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/10s_20s/Malta2014.html

Maltaa edusti Kööpenhaminan telakkamiljöössä vuonna 2013 perustettu Firelight-yhtye. Kokoonpanon jäsenet halusivat tarjota maltalaiselle ja eurooppalaiselle yleisölle uusia, tuoreita säveliä ja määrittelivat omaksi musiikkityylikseen popin, countryn ja kansanmusiikin sekoituksen.

Yhtyeen keulahahmona nähtiin 31-vuotias Richard Micallef, joka sattoi olla brittiläisille televisionkatsojille tuttu esimerkiksi vuoden 2005 X factor -ohjelmasta tai Cast away -rockyhtyeestä. Koskettimia Firelight-kokoonpanossa soitti Richardin sisko Michelle Mifsud, akustista kitaraa veli Daniel Micallef ja taustalaulusta vastasi toinen veli Wayne William. Lisäksi perheyritystä täydensivät basisti Tony Polidano ja rumpali Leslie Decesare. Richard oli nähty useamman kerran aikaisemmin kilpailemassa Maltan euroviisukarsinnoissa. Vuosina 2003 ja 2005 hän otti sisaruksineen osaa kilpailuun The Mics -yhtyeenä. Vuosina 2010 ja 2011 hänet nähtiin kilpailemassa sooloartistina taiteilijanimellä Richard Edwards.

Richard sai Firelight-kokoonpanon kera kauan toivomansa karsintavoiton kun heidän kilpailukappaleensa ”Coming home” valittiin Maltan euroviisuedustajaksi Gianluca Bezzinan, Ira Loscon ja Moira Delian luotsaamassa karsinnassa helmikuun kahdeksantena päivänä. Richard oli itse säveltänyt ja sanoittanut tämän voittokappaleen. "Coming homen" musiikkivideolla halutiin kunnioittaa erityisesti ensimmäisen maailmasodan sotilaita, joista kaikki eivät valitettavasti koskaan palanneet kotiin. Richard uskoi, että kappaleen sanoma kotiinpaluun tunteesta koskettaa myös monia nykypäivän eurooppalaisia, jotka matkustavat työn perässä vieraisiin maihin ja ovat kuukausia erossa perheistään.

Näin ei valitettavasti käynyt, sillä Kööpenhaminan toisen semifinaalin avannut Malta oli puhelinäänissä vasta kahdestoista. Juryt nostivat Firelightin finaaliin, maltalaiset olivat heti Itävallan ja Suomen jälkeen raatiäänissä kolmansia. EJT Makedoniasta tuli peräti täydet kaksitoista ja Georgiastakin kahdeksan pistettä, näissä maissa oli käytössä vain raatiäänet. Suomesta Maltalle matkasi viisi pistettä. Finaalissa toistui sama kaava. "Coming home" sai eurooppalaiset tarttumaan puhelimiinsa kolmanneksi laiskimmin, mutta raadit rankkasivat maltalaisyhtyeen kuudenneksi. Isosta-Britanniasta Malta sai jopa kymmenen pistettä, myös Armenian raati arvosti brittijuryn ohella 12 pisteen edestä maltalaissävellystä. Kotiin palattiin kuitenkin finaalin viidenneksi viimeisinä.

Firelight julkaisi viime kuussa uuden kappaleen Victor the hungarian man.

Firelight – Coming home (semifinaali)

Firelight Facebookissa

Firelight Twitterissä

Firelight YouTubessa
http://www.firelightofficial.com/

Siis tämän pärjääminen eritellyissä tuloksissa oli jotain ihan käsittämätöntä. Raatiäänissä tämä (!) olisi ollut kuudes, mutta kun puhelinäänissä tämä jäi melkein kaikkialla ihan hännille, niin eipä tuo epäilyttävä raatitoiminta realisoitunut pisteisiin asti. (Ehkä) koomisinta on, että Armenian raadin jäsenistä peräti 4/5 oli sijoittanut tämän listallaan ensimmäiseksi, mutta kun tämä jäi Armenian puhelinäänissä toisiksi viimeiseksi voittaen vain Azerbaidzanin, ei tuo "epäilyttävä" raatikäyttäytyminen johtanut pisteisiin. Okei, myönnän, että raatien on koostuttava musiikin asiantuntijoista ja puhelinäänestäjät ovat tavisväestöä, mutta silti, kyllä kai molemmat ihmisiä ovat ja puhelinäänestäjien joukossa pitäisi olla musiikin asiantuntijoitakin. Eli jos kerran 4/5 armenialaisista musiikin asiantuntijoista oikeasti piti tätä koko Kööpenhaminan finaalin parhaana, olisi sen pitänyt näkyä jonkinlaisena kannatuksena myös Armenian puhelinäänissä.

Siis itse biisihän on tällainen pikku harmiton, mutta mitäänsanomaton rallatus ja aika seinäruusu Kööpenhaminan finaalissa. Kaksi.

Aliarvostettu helmi! Onneksi sentään raadit tajusivat tämän päälle. Viisi tähteä ehdottomasti.

Olen unohtanut tämän viisun olemassaolon. Tää on taas näitä "ei hyvä eikä huono"- viisuja. Enpä keksi edes mitään kommentoitavaa, mutta ihan ok.

2 tähteä.

Harmiton, mutta samalla söpö viisu. Ehkä harmittomuutensa takia tämä taitaa suurelta yleisöltä unohtua ja sijoitus oli siksi häntäpäässä. Kyllähän tämän kuuntelee vielä vuosienkin jälkeen, joten nostalgian avulla kolmen tähden sijaan annan neljä.

Tää on semmonen ihan ok -renkutus. Richard Edwardsista jäi kyllä lämmin ja ihana kuva livenä. Muisti minua jonkinsortin promoriipuksella viisufinaalissa lippuparaatin aikana.

Tätähän tosiaan muutettiin hieman viisuihin mentäessä, mutta molemmilla versioilla on puolensa. Ensimmäisessä versiossa sovitus on hieman "luonnollisempi" ja viimeisen osan taustalaulu kovempaa, mutta viisuversiossa huuliharppu onnistuu säväyttämään alkuperäisversiota paremmin joka kerta - joskin taustasyntikat ja -piano häiritsivät ensimmäisillä kuuntelukerroilla.

Tempaisee mukaansa hyvin, joskaan ei ollenkaan yhtä hyvin kuin saman vuoden Sveitsi. Pistin silti viisi tähteä, 2014 on suorastaan pelottavan tasokas viisuvuosi.

Olen tunnistavinani tässä jotakin laadukkuutta, mutta en siltikään koe oikein mitään tarvetta kuunnella . Michellen kiekaisu loppupuolella on parasta ja herättää mukavasti, häntä kuuntelisin enemmänkin. Kolme tähteä.

Maltalla on aina tosi kivat karsinnat. Niissä on joka vuosi hyviä kappaleita joukossa. Valitettavasti vuosina 2011-2014 Malta valitsi ihan käsittämättömät biisit karsintojen voittajiksi. Tämäkin viisu on melko ärsyttävä ja turhanpäiväinen.

Killunut kolmen ja neljän tähden välillä valinnan jälkeistä aikaa lukuun ottamatta. Annetaan nyt nelonen. En jaksa uskoa jee euroviisujen raatiepäilyihin. Kyllä tämä minusta tosi selvästi kuulostaa raatisuosikilta.

Erittäin pöklö kappale. Söötti ajatus taustalla ei lämmitä mieltäni kun muu sisältö hipoo ydinjätetasoa
Jotenkuten pätevästi esitetty sentään, heikot kaksi tähteä eli viisutyyliin 3 pistettä ropsahtaa.

TomppaJr kirjoitti:En jaksa uskoa jee euroviisujen raatiepäilyihin. Kyllä tämä minusta tosi selvästi kuulostaa raatisuosikilta.

Samaa mieltä. Onhan tämä kaikin puolin pätevä ja "normaali" biisi, joka ratsasti osuvasti Mumford & Sonsin suosion aallonharjalla. Harvojen ykkössuosikki, mikä vaikuttaa heti puhelinäänestyspisteisiin, mutta raatien on helpompi jaella pienempiä ammattitaitoisuuspisteitä. Okei, ehkä Maltan ja Armenian täysien jurypisteiden vaihto haiskahti vähän, mutta pitihän Suomenkin raati tätä kolmanneksi parhaana.

Yllä oleva luonnehdinta kuvaa aika hyvin myös omaa suhdettani tähän biisiin. En rakasta, mutta kyllähän tätä sujuvasti kuuntelee. Eheä ja raikas kokonaispaketti, joka lukeutuu Maltan vähiten sietämättömiin viisuihin. Neljä tähteä.

Kiistattomasti kaikkien aikojen paras maltalaisviisu ja samalla yksi suosikeistani kaikista viisuista ikinä. Hyvän mielen kantrivivahteinen viisu aidosti koskettavalla taustatarinalla ja varsin karismaattisella solistilla ja sympaattisella ryhmällä. Ehdoton viisitähtinen.

Harvoin inhoan mitään musiikkigenreä, mutta tällainen Coming home -tyylinen folk rock -musiikki ei vaan onnistu innostamaan minua. Tämän vuoksi vain kaksi tähteä tälle yritykselle.

Kappale ei ole sieltä mieleenpainuvimmasta päästä. Sanoituksessa on ideaa ja pidän erityisesti Richardin äänestä ja karismasta, mutta kappale on vaan ponneton.

tää on ihan harvinaisuuksia näissä viime vuosien tosi pliisujen viisujen katselmuksissa... sävel,sanat ja persoonallinen,erilainen esitys sovituksineen, Malta kun ei juuri osaa sekään pettää, idioottivarmaa ja ammattitaitoista viisua pukkaa tulehen, kuten tänäkin vuonna, aivan huippua, jonka tason ja aistillisuuden vain harvempi tajuaa.. euroviisujen todelliselle pikkujättiläiselle tällä kertaa n. 3.4 p.

Yllättävän kiva viisu! Ja kun ajattelee mitä pa... öh, puppua Maltasta yleensä tulee! Sävellys sinänsä ei ollut kummoinen, mutta kaikki muu on enempi vähempi miellyttävää -naislaulaja olisi saanut tosin laulaa enemmän! Taidan heltyä peräti neljään tähteen!

Letkeä, mutta jotenkin hahmottumaton kappale, joka unohtuu kovin helposti. Esitys oli varsinainen erilaisten soittimien esittelytilaisuus, tuttuja ja tuntemattomia, yhdellä tyypillä jopa kolme erilaista soitinta "soitettavanaan".

TomBoi kirjoitti: Harvoin inhoan mitään musiikkigenreä, mutta tällainen Coming home -tyylinen folk rock -musiikki ei vaan onnistu innostamaan minua.

Täsmälleen sama mielipide.

Kaksi tähteä.

Tästä olen aina pitänyt. Kappaleessa on tarina, jota esikatseluvideo koskettavasti toi esiin. Biisissä on alusta alkaen tarttuva poljento ja aika kauan odottava tunnelma. Mutta sitten alkaa todella komea nimikohtaosuus vauhtiin ja biisi lähtee lentoon. Taitavan naisvokalistin osuus katkaisee sopivala tavalla kertsiosuuden, joka pääsee vielä uudelleen vauhtiin. Folk rock kuulosti tässä kappaleessa tosi hyvältä , niin hyvältä, että annan viitosen .

Huh, kun oli rasittava kolmeminuuttinen! Miten tällaisella mentiin finaaliin? Ei tosin yhtä kamala kuin tuo sinkun hirveä kansi, mutta en voi antaa ykköstä enempää. Malta on romahtanut tällä vuosikymmenellä, tuo Richard ei muuten näytä yhtään maltalaiselta. Mukavan oloinen kaveri, mutta se ei nyt auttanut.