Viisukuppila

Tunnelmia ensikohtaamisista (ainakin osan kanssa).

Kolybelnaja Tišiny / Jenia Lubich
Tuutulaululla aloitetaan. En laittaisi tätä soimaan lapsen korvan juurelle, mutta ihan soma kokonaisuus. Laulajan äänessä on herttaisuutta ja varsinkin alun hento tunnelma vetoaa. Tuntuu kuitenkin, että sovituksessa on hyvin monenlaisia elementtejä: viuluja, kitaraa, komppia, kuoroa, pianoa... Yksinkertaisuus olisi voinut toimia paremmin.

I'd Love to Change the World / Ten Years After
Ois vaan valinnut Beatlesiä. Hmm, joo. Tässä on jotain kivaa. Kappale mukamas lähtee viemään itseään kertosäkeeseen, mutta lopahtaakin takaisin näppäilyyn. Siinä kierrossa on jotain oikeaa. Lopulta kitarat hakeutuvat keilaan ja biisi löytää tiensä kliimaksiin. Haluan kuunnella tän uudestaan. Genrenä tää ei kuitenkaan ole mulle se luontaisin.

Koneeseen kadonnut / Apulanta
Apulannalla on laajatuotanto, josta varmasti löytyisi muitakin hyviä kappaleita kuin hittibiisit. Ja kun tää ei ole edes kovin hyvä kappale. Tuotanto on tukkoinen ja biisi ei pääse heräämään eloon konventionaalisten ratkaisujen takia. Livenä varmaan erilainen kokemus.

Song to the Siren / This Mortal Coil
Ambientia? Siitä en tiedä, mutta kaunis biisi. Tulee mieleen Julee Cruise. Ja siksi mieleen tulee Twin Peaks. Ja kun ajattelen Twin Peaksiä, ei voi mennä ihan metsään. Kappale rakentuu pitkälti lauluvokaaleihin, mutta pylly ei ehdi käydä kuitenkaan levottomaksi tämän neljän minuutin aikana. Biisiä vaivaa kuitenkin ilmeinen kasarimaisuus.

Guren no Yumiya / Revo
En ehkä itse oli valinnut tällaista "genreä" mukaan raatiin. Mutjoo, vähän rauhaton kappale. Varmaan toimii paremmin liikkuvan kuvan kanssa, jolloin musiikin muutokset saavat tukea myös kuvasta. Nyt homma etenee hurrikaanin lailla pysähtymättä. Kappaleen fokus on hukassa tai ainakin multa vielä löytämättä.

Värsta schlagern / Markoolio, Linda Bengtzing
Yökyök vaiko kuitenkin kulkul. Tiedä sitä mutta tästä joku voisi todella saada slaagin.

Rainy Day / Mr Review
Ska musiikki, mitä se on? Jaa, jamaikalaista musaa. Tämä on kuitenkin Hollannista. Olisi ollut kiinnostavaa saada alkuperäisempää lajia, mutta eipä siinä: kyllähän tyylivariaatiot reistailee pitkin maita ja mannuja. Ihan kiva biisi ensimmäisen minuutin ajan. Sen jälkeen kappale tuntuu vähän steppaavaan paikoillaan.

Karty, Dengi, Dve Tarelki / Mot
Hippihoppii. Rapmusiikki on mulle vähän semmonen aaltoileva kokemus. Joskus tuntuu, että laineilee ihan samoilla pituuksilla, mutta toisinaan jää kaipaamaan isompaa tyrskyä. Tästä biisistä löytyy sellainen tietty synkkä vivahde, josta pidän. Tuotanto on kuitenkin yllätyksetön ja kappale turhan lyhyt. Ei oikein tiedä mihin tässä pitäisi tarttua.

Vår framtid / Jon Henrik Fjällgren
Kokemus on vähän sama kuin yrittäisi kaapata lumihiutaleen. Heti kun nappaa jostain se vedetään kädestä pois. Lopulta jää vain tympääntynyt olo, kun mistään ei tullutkaan mitään ja lupaukset jäivät täyttymättä (= kun se spurgu onkin suomen euroviisuedustaja ).

Nur noch einmal schlafen / Anna-Maria Zimmermann
Lisää schlageria (miksiköhän juuri schlager on pilkottu usempaan "genreen" maantieteellisesti ). Tää ei aiheuta campriemua. Se väylä pitäisi löytyä, jotta voisin tampata biisin mukana.

Hold the Drama / JoJo Siwa
Tulee mieleen Gagan alkupään tuotanto. Draama on hallussa kuten autotunekin. Jos edellisen kappaleen kohdalla epäilin mennäkö jortsuamaan vai ei, tämän kohdalla ratkaisua ei tarvitse pohtia.

Eka Gustiwana / Terisimpan di Hati feat. Prince Husein & Sara Fajira
Populaarimpaa lähestymistä gamelaniin. Kertsirämpyttelystä löytyy raikkautta ja iloa. Muuten kappale kaipaisi enemmän lihaa luitten ympärille ja sellasta... paksuutta. Aistittavampaa sykettä. Kappale pärjäisi varmasti myös ilman laulantaa. Varsinkin miessolisti tuntuu turhalta. Naisen räpäyttely sopii tunnelmaan paremmin.

XL5 - Kaunis peto
Minä olen enemmän Indx-miehiä.

On the Silver Globe / Kim Myhr & Lasse Marhaug
0:39 Junarata, metrotunneli, sellainen harmaus. Tyhjää on.
8:17 Ehdottoman tyhjää. Ehkä lentokonehalli, hylätty lentokonehalli.
12:24 Kulkue on saapunut. Oma positio kuitenkin sivustakatsoja.
14:51 Uutta. Toinen osio alkaa. Kulkue meni ohi. Valkoinen tila.
16:26 Hampaiden poraamista, avautuu ikkuna ja tulee lisää värejä. Sinistä valoa.
19:46 Uni loppui, värikäs absurdi turvauni. Vaiko vaihtuiko vain toiseen univaiheeseen? Herätäänkö jo?
22:04 Vuodenajan vaihdos. Sulaminen. Jäätymistä sittenkin. Leegoja, hampaita.
23:41 Lennossa, menossa, tuulessa. Eteenpäin. Kohti huomista jne.
26:57 Käännös on tehtävä, vaikka on vaikeaa. Voi sattuakin.
28:25 Toinen ihminen. Tuntuu silti yksinäiseltä. Tätäkö tämä olikin.
29:15 Huono rauha. Rauha kumminkin. Ehkä sittenkin ihan hyvä.

Out of Hell / Skillet
Tämmöinen poppimainen. Varsinkin melodia tuntuu hyvin radioystävälliseltä. Numetal tuo mulle mieleen Linkin Parkin ja sellasen vauhkon otteen tekemiseen. Olisin toivonut tähän räsäisyyttä enemmän ja vähemmän poppia. Villiä menoa ja sitä rataa, tämän rata oli turhan moneen suuntaan kosiskeleva.

Heaven / Emeli Sandé
Jaa, kai tätä gospeliksikin voi väittää. Olisin kuitenkin tohtinut odottaa gospelmusiikilta suoraviivaisempaa kristillistä sanoitusta. Emeli Sande on mulle tuttu tekijä ja varsinkin näitä alku-uran hittejä oon popittanut aikoinaan. Ei kuitenkaan ole enää suorin tie musiikkisydämeeni. Trip hoppailu on yleensä toimiva ratkaisu popkappaleessa ja se on tänkin kappaleen mehevin koukku. Ilman rumpuja saattaisi jäädä liian yksipuoliseksi hoilaukseksi.


Yllätyksetön kokonaisuus. (Tai no yksi pitkä yllätys mahtui mukaan. ) Muutama selvästi plussan puolelle kääntynyt kappale löytyy, mutta että peräti kymmenelle pitäisi antaa pisteitä. Toivottavasti toinen semifinaali päräyttää enemmän.