Viisukuppila

Tämä oli juuri sen tyyppinen biisi kuin odotin. Akustinen, pieni, countryhtava ja tarinaa kertova. Nimifraasin olisin säveltänyt eri tavalla. Nyt matalat nuotit vähän töksähtävät ja flow katkeaa.

Tykkäsin kyllä tästäkin. En lähettäisi viisuihin, mutta tulee varmasti kuunneltua myöhemminkin. Neljä tähteä.

Ehdin jo valittaa facebookissa, mutta nythän kävi niin surkeasti omalla osallani, että olin juuri putkikuuntelemassa Noiturin uusimman kauden Burn Butcher Burn:ia. Siinä on kunnon erobiisi. Tämä nyt parin kuuntelun jälkeenkin jää tällaiseksi pieneksi läpyttelyksi, jonka sanoitukset itseasiassa osuvat vähän liian lähelle omia aukinaisia haavoja toiselta puolelta. Poista tyttöhyvä se numero ja jätä se toinen osapuoli rauhaan, senkin stalkkeri. Inhottaa, tuntuu likaiselta, pahalta.

Joten menin takaisin kuuntelemaan Jaskierin sydänsuruja ja pidän tämän edustajan kaukana itsestäni. Todellakin tämän vuoden Ilta. En halua olla tämänkään kanssa minkäänlaisissa tekemisissä.

Youtuben enkkutekstitykset ovat muuten melkein täysin laulettavat. Kannattaa testata, ainakin itselleni tämä oli hauska kokemus.

// Ja nyt vasta tajusin, mahtaako siinä olla mahdollisen enkkuversion lyriikat suoraan.

Okei tää oli kyllä heittämällä paras biisi Youngheartedilta! Ja munkin mielestä tää on niin perus radiomatskua ku olla ja voi, niin ei välttämättä kuulosta paljon suomalaista radiota kuuntelevan korvaan mitenkään ihmeelliseltä. Omaa musamakua tää ei kauheesti vastaa, mut voi olla että tästäki kuoriutuu vielä kunnon korvamato niinku edellisistäkin. Annetaan nyt alkuun vahva kolmonen.

Siis että mitä?!?! Ennakkoon en odottanut mitään, mutta täältähän tuli suurin yllättäjä so far. Miellyttävän melankolinen mutta myös varovaisen ylevä kokonaisuus. Biisi vieläpä kasvaa loppua kohden mikä on lähes poikkeuksetta plussaa. Jos oltaisiin aitoja omia itsejämme, niin tässä olisi potentiaalinen voittajaehdokki. Oltaisiinpa vielä joskus vuosien päästä siinä hetkessä ettei valintaa tehdä viisut edellä, vaikka inhimillistä, oikeutettua ja ymmärrettävää se toki onkin. Tällä hetkellä kyseinen toive ei tunnu edes kovin mahdottomalta ajatukselta mikäli karsintojen taso pysyy hyvänä.

Vahva neljä ja kakkoseksi BESSin taakse.

Ensimakustelun jälkeen tämä tuntuu turhan täyteen ahdetulta, enkä oikein pääse siihen messiin. Heikot kolme.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi siihen että biisissä ei tunnu olevan huippukohtaa, droppia, kuin ehkä ihan lopussa vasta.

Toki voi olla että vaatii enemmän kuunteluita jotta aukeaa, mutta ei hyvältä vaikuta jos ensimmäisestä kuuntelusta ei jää päähän oikeastaan mitään talteen.

3/5

Arvosana noinkin korkea siksi että naislaulajalla kiva ääni kuitenkin.

Onpa nätti! Ihana maanläheinen soundi, rakastan erityisesti tuota kaikuefektiä. Vähän tämmöinen Scandinavian Music Groupin ekan levyn henkinen. Vähän miinusta sanojen painotuksesta, joka kuulostaa välillä kielikorvan vastaiselta. Tykkään myös lyriikoiden kertomasta tarinasta. 4/5!

Samiasd kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 00:25 Tämän vuoden Ilta, joka tulee soimaan niin YleX:llä, Suomipopilla kuin Iskelmälläkin.

Sama tuli mieleen tätä kuunnellessa. Kaunis melodia ja ääni, sanoitukset unohtuu samantien ne kuultuaan.

Yritän muistella miten tämäntyyliset ovat viisuissa pärjänneet. Voisi mennä finaaliin sopivasta saumasta, jos kaikki "omakielisyyttä" kannattavat viisufanit äänestäisivät. Vai onko suurempi todennäköisyys olisi jäädä harmaavarpuseksi? En tiedä, mutta tervetullut erilainen lisä UMK settiin!

En ole ikinä hakeutunut Youngheartedin musiikin pariin. Se on ollut hieman liian kukkaseppele päässä Ruissalon kesäillassa kuunneltavaa musiikkia omaan makuuni.

Täytyy kyllä myöntää, että tämä kappale vangitsi minut täysin heti ensikuuntelulla. Vau, ensimmäiset kylmät väreet. Upeasti loppua kohti kasvava kappale, joka on heittämällä paras kappale, jonka olen heiltä tähän asti kuullut. Kappale on rakenteeltaan virkistävä poikkeus muihin kilpailusävellyksiin verrattuna. Tämä voisi olla jonkun elokuvan loppukohtauksen taustamusiikki lopputeksteihin siirryttäessä.

On suorastaan ihmi, jos suomalaiset radiot eivät ota tätä lellikikseen. Viisuedustuspaikasta saatetaan käydä tänä vuonna tiukkakin kamppailu, enkä ole nyt julistamassa YH:ta omaksi suosikikseni. Pikemminkin veikkaisin, että tällaisella kappaleella ei jäädä UMK:ssa viimeisille sijoille, jos yhtye onnistuu luomaan yhteyden katsojiin kolmiminuuttisensa aikana.

Tätä en osannut odottaa tänne kirjoittavani, mutta arvioin kappaleen 4,5 tähdellä ja pyöristän sen ketjun puntariin vitoseksi. Olen hämmentynyt.

Pikkunätti tusinakappale.
Tässä kappaleessa ei ole mitään, minkä vuoksi kuuntelisin tämän uudestaan. Suomen Bake the cake, paitsi että se oli parempi kuin tämä.
”Viimeeks”. ”Sun ei tarvii vastaakaan”.
Jep.

Yksi tähti.

Tämähän oli kaunis ja vielä kauniimpi oli musiikkivideo. Aluksi joutui pelkäämään että jää latteaksi, mutta olipas positiivinen yllätys tuo nosto lopussa.

Tulihan sieltä muutakin kuin pelkkää viitosta.
Edwinan kanssa myötäillen ei jaksa innostaa.
Jos taso olisi tänä vuonna matalampi tämä olisi saanut ehkä kolmosenkin mutta nyt kaksi tähteä **

Rousku kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 00:30

Hanhis kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 00:25 Päiväkirjamusiikkia huonoimmillaan.

Päiväkirjamusiikkia! Juuri oikea termi tällaisista!

Päiväkirjamusiikki on aina osuva termi, mutta en puhuis siitä niin vähättelevästi. Tässähän on tunteet aidoimmillaan, ja jos tuollaisen tilanteen tunnistaa elämässään, on mahtavaa että tällaisia "terapiabiisejä" on. Ikään kuin tunteet ja niiden vuodattaminen olis pelkkien teinityttöjen yksinoikeus

Taas yksi puhelimessaroikkumisbiisi. Samasta aiheesta, mutta keski-ikäisen miehen näkökulmasta kertova Leevi and the Leavingsin Mitä kuuluu Marja-Leena? tarjoaa huomattavasti erilaisia viboja ja toimii vakavana varoituksena, siinä missä tämä Youngheartsin kappale naamioi ahdistelun vaaleanpunaiseen höttöön.

Tässä genressä Anna Hanskin Miks et sä soita? saa minun sympatiapisteeni, koska ei itse pommita ketään, vaan odottaa kiltisti vastapuhelua.

Nokian suuruuden aika meni jo, ei tällä enää mihinkään pääse. Disconnecting people.

Tämä on oikein kiva kappale, joka sujahtaa UMK:n jälkeen varmasti soittolistalleni. Pidän tällaisista pikkunäteistä ja melodisista kappaleista. Sun numero sai hymyn huulille. Annan neljä tähteä.

Timonenä kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 08:51 Taas yksi puhelimessaroikkumisbiisi. Samasta aiheesta, mutta keski-ikäisen miehen näkökulmasta kertova Leevi and the Leavingsin Mitä kuuluu Marja-Leena? tarjoaa huomattavasti erilaisia viboja ja toimii vakavana varoituksena, siinä missä tämä Youngheartsin kappale naamioi ahdistelun vaaleanpunaiseen höttöön.

Tässä genressä Anna Hanskin Miks et sä soita? saa minun sympatiapisteeni, koska ei itse pommita ketään, vaan odottaa kiltisti vastapuhelua.

Nokian suuruuden aika meni jo, ei tällä enää mihinkään pääse. Disconnecting people.

Mielenkiintoinen näkökulma ja rajaus arviossasi!

Rousku kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 00:24 No niin, tämä on juuri sitä suomipoppia, josta en yhtään tykkää: tytönäänistä tunteiden analyysia ja ihmisuhdejauhantaa. Musiikillisesti tässä ei ollut mitään sillä tavoin kiinnostavaa, että se pelastaisi tilanteen.

Näppäilläänkö tuossa vielä kaikenlisäksi alussa jotain ukuleleä vai onko vaan joku kitara joka kuulostaa ukuleleltä ihan sama mutta mikä voisi olla lajissaan kliseisempää. Tsiisös

Ihan nätti kappale mutta kovin tavanomainen, ja sanat ovat aika tuskalliset. Ei houkuttele kuuntelemaan uudestaan.

Taidan pitää tästäkin! . Oikein hyvä biisi & pidän laulajan äänestä . Ehkä vähän tavanomainen on, mutta ei haittaa! Neljä tähteä saa Younghearted

Onhan tää kai jotenkin geneerinen radiopoppihöttö, mutta jostain syystä taisin pitää tästä eniten tähän astisista. Vähän yllätyin itsekin, en odottanut tältä mitään. Bongasin poppoon muutaman vuoden takaisen(?) SuomiLOVEn uusinnassa viikonloppuna, enkä siitä kappaleesta nyt niin innostunut. Ohjelman tunnelmoinnissa se kuitenkin oli paikallaan.

Nimifraasin lausuntatapa tuntuu ehkä vähän kömpelöltä, tai ainakaan itse en siitä tavasta niin diggaa. Päättyikö tämäkin muuten otsikkoon? Joo näköjään, hah. Lopun kitaranostatusjuttu oli kuitenkin ihan kiva ja vähän yllättävä.

Minusta tuntuu että tämä saa ulkkareilta sympatia pisteitä tällä hetkellä. Tämä ei ärsytä ja on ihan kiva. Helppo ja mukava kannattaa ja lopulta todeta viisuissa ettei tämä riittänytkään. Esim. The Rasmus sai paljon kriittisempää kommentointia.

Nätti. Kiva kontrasti laulajan trendikkään äänen ja söpön nostalgisen kaihoisan instrumentaation välillä. Lopun nostatus kiva. Helppo kuunnella. Ei viisuihin kuitenkaan. Kolme tähteä.

ESC Addict 98 kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 00:33 Kirkkaat viisi tähteä ja helposti puntarin kärkeen.

Siulla on välillä niin mauttomia juttuja.

Tekoripset kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 00:41 Mulle tulee jotenkin mielikuva Sanna Marinista viinilasi kädessä kesärannassa miehensä kanssa fanittamassa tätä julkaisua.

Voi apua.

Tekoripset kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 00:41 Mulle tulee jotenkin mielikuva Sanna Marinista viinilasi kädessä kesärannassa miehensä kanssa fanittamassa tätä julkaisua. En voi itselleni mitään

Haluaisin tästä mielikuvasta versioinnin Hesarin Kuukausiliitteen tokavikalla sivulla ilmestyvään sarjakuvaan. Siinä kun oli joskus hienosti tuotu esiin Rage Against the Machine, josta Marin ilmeisesti myös pitää. (Piti tarkistaa, oli Kuukausiliite 5.9.2020, ja sarjakuvan nimi on Ajatushautomo.)

Timonenä kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 08:51 Tässä genressä Anna Hanskin Miks et sä soita? saa minun sympatiapisteeni, koska ei itse pommita ketään, vaan odottaa kiltisti vastapuhelua.

Eikös se ole "Jos et sä soita"? Minusta se on aika traaginen kappale.

Nätti, sujuva, miellyttävästi laulettu, harmoninen. Parempi ja modernimpikin kuin odotin. Eikö sellaiset melodian kiekaukset olekin muotia, että yksi tavu menee hellästi sinne yläkaneettiin melkein falsetilla?

Olisi kyllä käynyt tylsäksi, jos ei olisi laitettu powerimpia instrumentaalikohtia, varsinki lopussa tauon jälkeen. Tuovat sentään dynamiikkaa.

Peruskolmonen ***

Younghearted oli mulle entuudestaan tuntematon yhtye, joten en osannut odottaa juuri mitään. Pääsi kuitenkin yllättämään positiivisesti! Tykkäsin laulajan äänestä ja biisin kasvavasta tunnelmasta. Voin hyvinkin kuvitella tän radiohitiksi. Viisulavalle en välttämättä, toisaalta live voi yllättää!

Samiasd kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 10:09

Timonenä kirjoitti: ↑18 Tammi 2022, 08:51 Tässä genressä Anna Hanskin Miks et sä soita? saa minun sympatiapisteeni, koska ei itse pommita ketään, vaan odottaa kiltisti vastapuhelua.

Eikös se ole "Jos et sä soita"? Minusta se on aika traaginen kappale.

Joo, sehän se oli. Traagisintahan siinä on se, että lankapuhelinten aikaan Anna-paran ei auta kuin päivystää luurin vieressä.

Edit: Siinä mainoksessahan se lopulta sitten soitti!