Viisukuppila

Varmaan jokainen meistä ottaa enemmän tai vähemmän kaikki yllämainitut seikat huomioon käännöstä laatiessaan. Olisi kuitenkin mielenkiintoista lukea, mikä niistä on kullekin henkilökohtaisesti tärkein, ja miksi.

Tarkoitukseni ei ole kysellä, millä perusteella kukin antaa pisteitä (vaikka tietysti nämä asiat kulkevat yleensä käsi kädessä), vaan haluaisin tietää, mihin ensisijaisesti pyritte omilla käännöksillänne. Mikä motivoi harrastamaan tätä? Entä kertooko käännöstyyli jotakin teistä ihmisinä yleensäkin? Onko joku esimerkiksi intohimoinen sanaristikkojen täyttäjä, joka tykkää muuallakin etsiä sopivaa sanaa pieneen tilaan? Haluaako joku herkkäsydäminen kääntäjä viipyä kappaleiden tunnelmissa mahdollisimman pitkään ja saa käännöskisoista kivan tekosyyn fiilistelyilleen? Miten vastaa kysymykseeni kielitieteilijä? ;-)

Itse vastaan "Kiinnostava tarina". Tajusin Espanjaa käännellessäni ja väännellessäni, mikä minua näitten kääntämisessä kiehtoo. Olen ammattikirjoittaja, ja mikä tahansa kirjoitusharjoitus, jossa yritetään mahdottaa hyvä tarina pieneen tilaan, on minulle hyödyksi. Ja hauskaa. Se, että harjoitustehtävät ovat euroviisuja, tekee puuhasta viisufanille aivan erityisen antoisaa. Enkä kuitenkaan tulisi tehneeksi säännöllisesti mitään tällaista, ellei olisi deadlineja. Lisäksi on kivaa saada palautetta omista hengentuotteista (se on harvinaista herkkua, oli kyseessä mikä tahansa tekstilaji). Mutta siis, haluan mahduttaa käännökseeni kiinnostavan tarinan, muuten käännöksen parissa kamppailu ei minua kiinnostaisi.

Poukkoilin kahden ensimmäisen vaihtoehdon välillä, mutta valitsin sitten laulettavuuden. Olen musikaalinen ihminen ja rakastan laulamista, mutta puhevikani (jos sen niin rankasti haluaa sanoa) estää minua pääsemästä suurille lavoille. Kaikilla vaihtoehdoilla on puolensa, mutta olen pyrkinyt "taktiikkaan", jossa hyvä laulettavuus jättää arvostelijalle positiivisen fiiliksen. Lisäksi laulettavuuden haasteet ovat se suola, joka erottaa nämä kisat runokisoista.

Olen hyvin samoilla linjoilla Metsiksen kanssa, pähkäilin pitkään laulettavuuden ja alkuperäisen tunnelmanvälillä, mutta loppujen lopuksi totesin, että olen valmis hieman uhraamaan sitä alkuperäistä tunnelmaa jos sen avulla laulettavuus paranee.

Nata kirjoitti: Tarkoitukseni ei ole kysellä, millä perusteella kukin antaa pisteitä (vaikka tietysti nämä asiat kulkevat yleensä käsi kädessä)

Hmm... mulla toi kääntäminen ja niiden arvostelu on siinä mielessä erillisiä, että en käännöstäni tehdessäni juurikaan huomioi niitä seikkoja, jotka toisen tekstissä käy silmääni. Ehkä johtuen siitä, että en tee tekstejä sillä silmällä, että ennakkoon laskelmoisin, miten saan pisteitä, mikä miellyttää, mikä ei. Tai no joo, olen opetellut aloittamaan rivit isolla tms. ja muutoinkin parantamaan tekniikkapuoltani.  Se, etten laskelmoi sijoituksiani näkyy mm. siinä, että ensimmäiset tekstini olivat viisuteemaisia ja jotkut kommentoi, etteivät niistä pidä. Olen silti tehnyt sen jälkeenkin uusia viisutekstejä eli kai se on jotain -asennetta (pilke silmäkulmassa !), kun pitää oman päänsä, vaikka tietää, ettei sillä korkeaa sijoitusta ole luvassa.

Aina, tekstin valmistuttua, on älytön saavutuksentäyteinen ilo siitä, että on saanut kokonaisen tekstin aikaiseksi. Se, miten siihen kisassa suhtaudutaan on miltei toisarvoista,vaikkakin on tuotoksia, joihin olen tosi tyytyväinen (ollakseen minun tekemäni) ja on tuotoksia, joiden suhteen jo miettii, josko sittenkin mielummin delettää kuin lähettää valvojalle. Tarkoitan, että tällöin tekstini sisältää aikalailla seikkoja, joista tiedän kritisoivani, jos olisi toisen henkilön tuotos.

Nata kirjoitti: mihin ensisijaisesti pyritte omilla käännöksillänne. Mikä motivoi harrastamaan tätä? Entä kertooko käännöstyyli jotakin teistä ihmisinä yleensäkin? Onko joku esimerkiksi intohimoinen sanaristikkojen täyttäjä, joka tykkää muuallakin etsiä sopivaa sanaa pieneen tilaan?

Omissa tuotoksissani on ehdoton ykkösjuttu, että siinä on se jokin, josta vähintään viisuharrastaja hoksaa linkiksi alkuperäiseen viisuun. Tai sitten on ihan viisuteemainen käännös.  Tekstini vaihtelee viisuteemasta hyvinkin vakavaan aiheesen, joten en nyt sitten tiedä, kertooko tekstit minusta ihmisenä jotakin. Kun vuosi loppuu ja katson aikaansaannoksiani, niin toivon, että siinä listassa on teemaltaan laidasta laitaan olevia tekstejä. Se, onko ne minkä tasoisia tai miten onnistuneita onkin sitten eri asia...

En harrasta sanaristikoita. Kryptot, siluettiristikot ja Sudokut on mun juttu. Oiskohan tuossa muuten osasyy vähäiseksi kokemaani sanavarastoon  ;)

Nata kirjoitti: Haluaako joku herkkäsydäminen kääntäjä viipyä kappaleiden tunnelmissa mahdollisimman pitkään ja saa käännöskisoista kivan tekosyyn fiilistelyilleen?

Itselleni tulee viisubiiseistä niin älyttömän haikee olo, etten oikeastaan niitä enää kuuntele kuin käännöskisojen yhteydessä.

Ensisijaisuus on muuta kuin yksi asia. Tietenkin tahdon menestyä - kukapa tekisi tarkoituksella käännöstä jäädäkseen viimeiseksi? Toisaalta haluan alkuperäistä mahdollisimman paljon muistuttavan suomenkielisen version, sehän se ainoa oikea käännöskisojen funktio on.

Oma kehittyminen on erityisen tärkeää. Eihän sitä voi koskaan tietää, jos saisi itse jonkin oman käännöksensä musiikkiteollisuuden käyttöön. Motivaatio lienee näytön paikka, siis se, etten ole niin huono ja kelvoton, niin kuin moni tahtoisi osoittaa.

Käännöstyyli kertonee sen, että olen yleensä aika kaunosielu, vaikka välillä katkeruuden kalvas kalkki valkaisee sanoitukseni. Olen kirjoitellut avoimessa yliopistossa liudan kaikenlaisia esseitä, joten siksikin olen oppinut monenlaiseen kirjoittamiseen. Sanaristikoita ratkon harvemmin, koska ne ovat välillä jopa tylsiä.

Tunnelmointi (sana fiilistely on mielestäni suomen kielen pahoinpitelyä) kyllä kelpaa silloin, kun kyse on oikeasti hyvä viisu. Jos viisu taas on kauhistuksen kanahäkki, niin silloin voin sortua jopa tekemään aiheesta pois olevan käännöksen.

Tärkeysjärjestyksessä:

1. Kauniisti soljuva suomi
2. Omaperäisyys
3. Hyvä laulettavuus 
4. Kiinnostava tarina
5. Alkuperäisen tunnelman säilyttäminen

Mitä muuten tarkoittaa kauniisti soljuva suomi?

Kai tähän muutkin kuin kääntäjät saa vastata... Tässä oma järjestys lähinnä "kuluttajan" korvin kuultuna:

1. Hyvä laulettavuus
2. Kauniisti soljuva suomi   
3. Kiinnostava tarina 
4. Omaperäisyys
5. Alkuperäisen tunnelman säilyttäminen

Sitä, että runollinen / lennokas / muuten sykähdyttävä ja hyvältä kuulostava suomen kieli menee kääntäjällä käännöstä tehdessä noiden muiden arvojen edelle.

Mulla ei oo mitään hallitsevaa ominaisuutta käännöksissäni vaan poukkoilen sinne tänne. Tosin voin kuvitella, että joidenkin mielestä käännöksiäni hallitsevat: a) ärsyttävä suomi kammottavine sanavalintoineen b) kappaleen tunnelman raiskaaminen c) pahat tekstinsisäiset ristiriidat eli epäloogisuus kielessä ja tarinassa d) huono laulettavuus.  :stupido: Jatkan samalla linjalla.

Horvath, olet juuri niin kuin minä. 

Nata, anteeksi vain, mutta ymmärtääkseni jonkun mielestä lennokas, kaunis suomi on aivan jotakin kammottavaa vihreään avaruuslimaan verrattavaa tekstiä, kun taas hänen omasta mielestään kaunis teksti onkin toisen mielestä kliseistä puuroa.

nkorppi kirjoitti: Tärkeysjärjestyksessä:

1. Kauniisti soljuva suomi
2. Omaperäisyys
3. Hyvä laulettavuus 
4. Kiinnostava tarina
5. Alkuperäisen tunnelman säilyttäminen

Taitaa muuten olla täsmälleen sama kuin oma listani, siis se, jota käytän arviointiperusteena. Kääntäessäni järjestys on tällä hetkellä:

1. Kauniisti soljuva suomi
2. Hyvä laulettavuus 
3. Alkuperäisen tunnelman säilyttäminen
4. Kiinnostava tarina
5. Omaperäisyys

Tältä kantilta ei ole tullut kamalasti analysoitua kääntämistä. Tykkään kielestä ja sanoista ja niiden kieputtelu on kaikista mukavinta "kääntämisessä". Kääntämisessä on pitäydyttävä määrätyssä rakenteessa, ja se tuokin haasteellisuutta työhön. Kauniisti soljuva suomi on kieltä, joka on helposti laulettavaa, melodian ja tarinan tunnelmaan sopivaa, omaperäistäkin. Omaperäisyyttä ei välttämättä ole se, että tekstiin ujutetaan puolet sivistyssanakirjasta. Soljuvaa ei myöskään ole kovin paljon teknisiä termejä sisältävä teksti. Itse pidän monimerkityksisistä sanoista ja tervehdin ilolla harvemmin käytettyjä ilmaisuja/sanoja, jos ne muuten sopivat tunnelmaan. Alkuperäistekstin riimirakenteelle pyrin olemaan uskollinen, mutten näe huonona asiana sen pientä muokkailua tarpeen niin vaatiessa.

Laulettavuus on itsestäänselvästi tärkeä osatekijä, koska kysymys on musiikista ja laulujen kääntämisestä. Tarina on hyvä olla olemassa, jos alkuperäisteksti nyt sattuu antamaan sellaisen rakentamiselle mahdollisuuden. Omaperäisyys tulee pitkälti em. ominaisuuksien ollessa kohdillaan käännöksessä. Itseisarvona en omaperäisyyttä ymmärrä, kuten en sitäkään, että aina ja järkähtämättä pitäisi pysyä alkuperäistarinassa. Tilanteen mukaan...

Alkuperäistunnelman säilyttäminen on itselleni kaksipiippuinen juttu. Jotkut kappaleet ovat niin lähellä sydäntäni, että haluan säilyttää niiden tunnelman ja tyylin omassa käännöksessäkin. Esim. viime käännöskaudella Bosnia-Herzegovinan Leila, tämän vuoden Andorran Let`s Save the World ja Suomen karsinnoissa kisannut Thunderstonen Face in the Mirror olivat sellaisia, joissa halusin säilyttää edes jotain alkuperäisversion ominaisuuksista. Niin... eihän näitä tunteella pitäisi ajatella, mutta kun musiikki on muutakin kuin nuotteja ja sanat sanoja. 

Tässä kuitenkin arvojärjestykseni.

1. Kauniisti soljuva suomi
2. Hyvä laulettavuus 
3. Kiinnostava tarina
4. Omaperäisyys
5. Alkuperäisen tunnelman säilyttäminen

Sanaharrasteista sen verran, että täytän ristikkoja ja sudokuja, pelaan mielelläni sanapelejä. Luen jonkin verran ja vääntelen sanoja. 6-vuotias kuopukseni on juuri nyt erittäin utelias kielen ja loruttelujen suhteen - siinäpä minulla paras harjoituskenttä onkin. 

Muoks. Siis jos haetaan käännösteni hallitsevaa elementtiä, se on ilmiselvästi aiheesta lipsuminen... 

Kauniisti soljuva suomi. Laulettavuuden pitäisi olla vähintään siedettävää tasoa. Muiden ominaisuuksien tärkeysjärjestys vaihtelee.

Tulin tietoiseksi tyylin olemassaolosta, kun eräs arvostelija vieroksui johdonmukaisesti kaikkia käännöksiäni (seitsemää tähänastista). Niissä täytyi siis olla jokin yhdistävä piirre. Ehkä mieltymykseni kielelliseen leikittelyyn. Tai se, että suosin monipuolista sanastoa. Usein haluan myös säilyttää ainakin jonkin elementin alkutekstistä, mutta sen ei kai pitäisi olla mikään kuolemansynti - vaikka mistä senkään niin varmasti tietää. 

En minä niistä ominaisuuksista niin tiedä. Alkuperäistunnelma ei ole mitenkään erityisen tärkeää, vaan kirjoitan siitä, mistä saan idean. Jos se on linjassa alkuperäisen version kanssa, ok, mutta se ei ole minulle elinehto. Niin ja koska kyseessä on käännös, en ajattele alkuperäistä artistia lainkaan, sillä periaatteessa käännöksenhän voisi laulaa kuka tahansa. Kunhan itse on suhtkoht tyytyväinen käännökseensä, niin hyvä. Minusta käännös saa poiketa alkuperäisestä tarinasta runsaastikin, kunhan muuten käännös pysyy kasassa. Kuitenkin yritän välttää alkuperäisen tarinan suoraa kopiointia, kun ajattelen niitä tulevan kuitenkin verrattain monia muilta. Ei sillä, ettenkö sellaistakin voisi kirjoittaa, jos hyvän idean saan.

Niin ja miksi ylipäätään lähdin kirjoittelemaan kääntämistä? Kunhan ajattelin kokeilla tätäkin, kun Serbian käännökseen sain idean niin nopeasti. Saas nyt näkee, miten tässä jaksan, mutta Turkkia olen nyt sitten kääntänyt ekan säkeistön verran ja täytyy sanoa, että suurempaa puurtamista on ollut, kuin Serbia, osittain kielen takia. Se on vain helpompi lähteä kääntämään ei-englanninkielistä kappaletta, kun ei saa niin paljon vaikutteita alkuperäisestä tekstistä... niin ja toi Shake it up, shekerim muuten vain on niin :plaah:, mutta eiköhän se tässä mene.

Aion vastata joihinkin kysymyksiin, vaikka ketjun avaaja ei olekaan tehnyt käännöksiä enää muutamaan vuoteen. Kääntäjäkunta on siinä määrin uusiutunut, että tähänkin pohdiskeluun olisi mukava saada tuoreita näkökulmia. Neljä vuotta sitten olin tehnyt käännöksiä vasta lyhyen aikaa, eikä minulla vielä ollut valmiita vastauksia kysymyksiin tai selvää käsitystä tästä touhusta yleensäkään.

Nata kirjoitti:Mikä motivoi harrastamaan tätä?

Pidän käännösten tekemistä tietynlaisena musiikillisena, kielellisenä ja miksei jollain tapaa älyllisenäkin jumppatuntina. Sanojen pyörittely ja mielekkäiden tarinoiden rakentaminen vaatii kaikkia noita taitoja. Aivojen jokaviikkoinen vaivaaminen aina uusilla pähkinöillä tekee vain ja ainoastaan hyvää. Tämä on harrastuksena kaikella tapaa siitä mielenkiintoisimmasta päästä.

Nata kirjoitti:mihin ensisijaisesti pyritte omilla käännöksillänne.

Pyrin viihdyttämään – en shokeeraamaan. Joskus näkee sanoituksia, joiden painotus on selvästi toisenlainen. Koska oma tyylini on viihdyttävyyteen perustuva, uskoisin sen näkyvän myös pisteidenannossani. Ketä sitten yritän viihdyttää? Ensi sijassa itseäni. Jos viihdyn oman tekstini parissa, olen tyytyväinen. En tee käännöksiä miellyttääkseni toisia kilpailijoita tai ulkopuolisia äänestäjiä. Jos he pitävät sanoituksestani, sen parempi, mutta se on kuitenkin vain sivutuote.

Muutama sana kilpailuaspektista. Joku voisi vastata pyrkivänsä voittamaan paljon kilpailuja. Se onkin varmasti yksi hyvä tavoite muiden joukossa. Jos itse satun joskus voittamaan, ajattelen ylittäneeni sillä kertaa itseni, enkä niinkään, että löinpä kaikki vastakilpailijani maan rakoon. Kilpailumuoto tarjoaa myös oivallisen mahdollisuuden seurata ja tarkkailla omaa kehittymistä – tai sen puutetta. Kuka tahansahan voisi harrastaa käännösten tekemistä osallistumatta kertaakaan kisoihin, mutta miten silloin mitata oman tekemisensä laatua? Se, että kyseessä on kilpailu, lisää myös jännitystä.

Nata kirjoitti:Entä kertooko käännöstyyli jotakin teistä ihmisinä yleensäkin?

Tämä on hirvittävän mielenkiintoinen kysymys. Syystä tai toisesta minulla on hurja kiusaus vastata kysymykseen myöntävästi, mutta sehän nyt pohjautuisi parhaimmillaankin puhtaaseen arkiajatteluun. Ensin olisi tietysti selvitettävä, mitä käännöstyyli pitää sisällään. Jokuhan voisi ajatella, ettei esimerkiksi minulla ole käännöstyyliä ensinkään. Vaikka pitäisikin tavoitteena viihdyttävyyttä, ei se kerro mistään mahdollisesta tyylistä paljoakaan. Jos ei halua miellyttää käännöksillään toisia, tarkoittaako se sitä, ettei halua olla mieliksi ihmisille oikeassakaan elämässä? Kuten sanottu, nämä ovat kiinnostavia pohdiskelun aiheita, jotka jäävät ainakin tässä ja nyt vaille vastausta.

AnnFredi kirjoitti:Alkuperäistekstin riimirakenteelle pyrin olemaan uskollinen, mutten näe huonona asiana sen pientä muokkailua tarpeen niin vaatiessa.

Tästä asiasta olen täsmälleen samaa mieltä AnnFredin kanssa. Jos alkuperäistekstissä on jossain kohtaa riimi, voi olla varma siitä, että samassa kohtaa on riimi myös minun tekstissäni. Tästä säännöstä olen pitänyt kiinni alusta alkaen. Totta on myös riimien muokkaaminen ja parantelu. Alkuperäistekstit eivät aina ole hirveän onnistuneita – samaa pätee riimeihin. Tällöin yritän itse pystyä parempaan. Sen verran riimeistä pidän, että joskus laitan niitä sellaisiinkin paikkoihin, joissa niitä ei entuudestaan ole.

Ketjun nimenä oleva Hallitseva ominaisuus käännöksissäsi on edelleen ilman vastausta. Ehkä olen yrittänyt viivytellä (neljä vuotta) koska vastaus ei ole mitenkään yksiselitteinen. Tärkeimpiä ominaisuuksia ovat varmasti rikas suomen kieli, kiinnostava sisältö ja mukaansatempaava tunnelma. Samoja asioita pyrin etsimään ja löytämään muidenkin teoksista.

Hallitseva ominaisuus on nykyään se, että tekstini pyrkii herättämään tietyn olotilan tai tunteen, jota musiikki voi parhaiten tukea. Kaikki muu on sivuseikkaa. Joskus kielen hienoudesta pitää jopa tinkiä, jotta soljuvuus ja/tai kertojahahmoon eläytyminen sitä vaatii. Minusta tekstin pitää olla estoton ja kuvata mahdollisimman väkevästi sitä mitä kuvaa, mieluummin teoilla ja konkretioilla kuin selittelyllä. Parhaiden tekstien kohdalla jokaiselle lukijalle syntyy oma tunneyhteys tekstiin, omat mielikuvat ja maut, koska tulkinnanvara ja tila mielikuvitukselle sen sallivat. Hyvä teksti laittaa ajattelemaan asioista uudella tavalla, olematta tylsä luento.

Statler asetti viihdyttävyyden ja shokeeraavuuden vastakkain. Minusta teksti voi olla molempia (tai ei kumpaakaan) jopa siihen pyrkimättä. Joskus teksti voi myös olla suorastaan epäviihdyttävä ja lattea shokeeraavuuden väkinäisen välttämisen takia. Tärkein asia mitä haen muiden käännöksissä on suora ja välitön tunnelma, hallittu fokus ja oma idea/tyyli, ns. 'juju'.

On jotenkin muotia olla kilpailematta... tottakai välitän muiden palautteesta ja mielipiteistä ja kilpailen tosissani. En häpeä sitä. Haluan voittaa vähintään ne 11 kisaa mitkä asetin tavoitteekseni ja olisin pettynyt vähempään. Joskus teen kompromisseja saadakseni paremmat pisteet, joskus en. Useimmiten minulla on vahva intuitio jo etukäteen siitä miten tekstini tullaan arvioimaan ja lähetän ns. 'häviäviä töitä' kun siltä tuntuu (esim. olen kiintynyt sanoitusideaan).

Nostetaan ketju ylös, koska keskustelua olisi mukava saada lisää. Kovin moni nykykääntäjä ei ole ottanut vielä kantaa. Kertokaa tuntemuksistanne, ihmiset!

Sopii ehkä tähän ketjuun parhaiten, mutta minua oikeasti harmittaa se, että nyt kun viimein kovalla työllä ja tuskalla olen saanut laulettavuuteni kuntoon, niin ideani eivät ole enää luovia. Luen tässä läpi näitä 2010 tekemiäni tekstejä ja ihailen omaa luovuuttani. Jos saisin nämä ideat siirrettyä nykypäivän tekniikkaan, niin menestys olisi (ehkä) taattu. Pitäisikö alkaa kierrättää vanhaa?

Eli topicin aiheeseen kunnolla vastaten: Nykyään tekniikka on tärkein, sisältö alkaa jäädä luovuudeltaan ainakin kiusallisen alhaiselle tasolle. Nyt tsemppaan.

Musta tärkeää on hyvä tarina käännöksessä, ja olen itsekin siihen aina yrittänyt panostaa.
Muiden käännöksiä arvioidessa kiinnitän aihevalintaan eniten huomiota, tietenkin tekstiä pitäisi myös jotenkin osata laulaa.
Enemmän harmittavat sellaiset tekstit, jossa laulettavuus on liki täydellistä, mutta itse aiheessa ei ole mitään järkeä.

Minulle tekniikka on ensisijainen arvosteluperuste. Tässähän on kyse sanoittamisessa, jolloin sujuva laulettavuus on tärkeää. Pelkät runokilpailut olisivat sitten eri asia, koska silloin tarvitsee ottaa huomioon vain teksti ilman muita faktoreita.

Aihe tulee vasta toisena. Toki on pari sellaista tapausta, jossa olen antanut melko korkeita pisteitä teksteille, joissa on huono laulettavuus, mutta syvälle uppoava aihe (esim. wulfila @ tämän vuoden Kroatia). Nämä ovat kuitenkin erittäin harvinaisia, sillä useimmiten minulle tekee jopa pahaa antaa pisteitä liiaksi tökkiville sanoituksille.

Itse sanoittaessani kiinnitän eniten huomiota tietysti tekniikkaan. Tavupainoista saatan kuitenkin silloin tällöin tinkiä saadakseni sisältöä paremmaksi. En koe sen kuitenkaan olevan ongelma, koska pystyn usein löytämään siihen toimivamman ratkaisun. Ja ne aiheethan minä saan kaivettua melkein mistä vaan, jos sillä päällä olen.

Saattoi mennä vähän :iksi, mutta olkoon.

TomppaJr kirjoitti:Pitäisikö alkaa kierrättää vanhaa?

Suosittelen

TomppaJr kirjoitti:nyt kun viimein kovalla työllä ja tuskalla olen saanut laulettavuuteni kuntoon, niin ideani eivät ole enää luovia.

Tässä onkin se sanoittamisen pirullisuus, että aloittelijoilla on ideoita, muttei tekniikkaa, kun taas leipääntyneillä on tekniikkaa, muttei ideoita.

UFOPOLI kokeili muutama vuosi sitten sellaista, että hän haki sanoitusideoita jostain ihmeellisestä Wikipedian satunnaisgeneraattorista. Eli mikä aihe sieltä ikinä tulikin, siitä hän kehitteli käännöksen.

Tomppa on toki vielä kaukana tällaisesta kaikennähneestä sanoitusgurusta, joten eiköhän sitä luovuutta löydy vielä ihan tarpeeksi paljon helpommallakin.

Wikipediaa piti kokeilla joskus, mutta idea jäi! Ehkä kannattaisi koettaa joskus.

-Statler- kirjoitti:UFOPOLI kokeili muutama vuosi sitten sellaista, että hän haki sanoitusideoita jostain ihmeellisestä Wikipedian satunnaisgeneraattorista. Eli mikä aihe sieltä ikinä tulikin, siitä hän kehitteli käännöksen.

Eikä vain kokeillut vaan on monet vuodet menestyksekkäästi käyttänyt Ensimmäinen kerta oli Excelsior (CRO07), viimeisin Feng shui (MAL11). Parhaiten onnistunut wikipediakäännökseni toistaiseksi epäilemättä on Jeanne d'Arc (CRO09).

Aihe kannattaa hakea suomenkielisestä versiosta. Jos haluaa aloittaa varovaisesti, voi etukäteen päättää suoda itselleen esimerkiksi kolme yritystä.