Nyt aiheeseen 69 Eyesin uusimman lätyn, "Back in Blood" levyarvostelut. Bändi ei varsinaisesti ole mitenkään mikään suosikkini, mutta mielestäni onnistunut kunnioitettavasti valitsemallaa tiellä.
Nyt-liitteessä niiden uusin - yllätys, yllätys, nehän on varisnaisia tyylitiedon Tonavia siellä -
tyrmättiin ja kriteerinä oli, että bändin tuotokset on lainaklisettä kliseen päälle, eikä osaa tehdä sitä tavalla, josta laina ei paista läpi. - No itseä tällainen kiinnosti tietenkin heti, sillä kuvauksesta päätellen kyseessä oli jälleen levy, joka vihelsi totaalisesti ohi sellaiseen alkuperäisyyttä fetisoivalta ja modernismiin itsensä hirttävältä porukalta, mitä Hesariin on pesiytynyt, porukalta, joka ei ymmärrä populaariestetiikasta yhtään mitään (edes sen vertaa, että huomaisivat itse arvioinneissaan ja makuvalinnoissan toistavansa 1960-70-lukujen kliseitä, mutta se on toinen juttu).
Kaistan arvostelussa ilmoitetaan, että levy on lapsellista pelleilyä typerien sanoitusten kanssa.
"Joka toisen kappaleen nimessä toistuvat sanat ”blood” tai ”dead” jossain muodossa, joten siltä osin lipsahdetaan koomisuuden puolelle." Siis oikeasti, eikö tälläkään arvostelijalla käy edes mielessä, että tässä on käynnissä tietoinen, viihdyttävä, taidokas leikki????
Tällä kertaa on kuitenkin niin onnekkasti, että levy on tehty Jenkeissä, ja sitä on
arvosteltu myös siellä. Tilanne on juuri niin kuin Jussi 69 Soundissa toteaa: Jenkeissä ymmärretään paljon paremmin, miten asioille voi nauraa, myös itselle tai edustamalleen tyylilajille, ilman että kyse on tyhmästä vitsistä, vaan omasta tekemisen lajistaan, rock/popestetiikan yhdestä oleellisesta ytimestä. Rapakon takainen arvostelija, kanadalainen, kehuu samaa levyä siitä että se häpeämättä työstää loistavasti valitsemiaan aineksia, tyylitietoisesti juuri niin kuin pitää.
Kunpa meillä joskus musiikkikriitikkojen, erityisesti pop/rock-puolella yleistietämys olisi sen verran suuri, että osaisivat tarkastella teoksia niiden lähtökohtien asettamilla ehdoilla, sekä niiden sisäisen onnistumisen suhteen omassa kontekstissaan että suhteutettuna laajempiin yhteyksiin. Nyt tällaista normaalikritiikiltä vaadittavaa ammattitaitoa tapaa edelleen valitettavan harvoin.