Viisukuppila

Maa: Irlanti
Vuosi: 1973
Kappale: Do I dream
Esittäjä: Maxi
Säveltäjä: Jack Brierlev, George F. Crosbie
Sanoittaja: Jack Brierlev, George F. Crosbie
Kapellimestari: Colman Pearce
Sijoitus: jaettu 10./17
Pisteet: 80
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1973ie
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Ireland1973.html

Maxi syntyi 23. helmikuuta 1950 ja sai kasteessa nimen Irene McCoubrey. Lempinimensä Maxi hän sai jo koulussa nimikirjaimistaan MCC. Hän nousi kuuluisuuteen osana suosittua tyttöbändiä, Maxi, Dick ja Twink 1960-luvun lopulla. Yhtye oli lähellä edustuspaikkaa vuonna 1970 sijoittuen Things you hear about me -kappaleella toiseksi. Dickin ja Twinkin lähdettyä omille teilleen Maxi osallistui karsintaan yksin voittoisasti.

Edustusmatka muistutti painajaisunta. Maxin manageri riitaantui muun delegaation kanssa siitä, kuinka kappale tulisi esittää, ja Maxi kieltäytyi lopulta laulamasta harjoituksissa. Vastineeksi Irlannin yleisradioyhtiö lennätti Luxemburgiin toisen laulajan, Tina Reynoldsin. Tina ei päässyt kuitenkaan tiukkojen turvatarkastusten läpi Nouveau Théâtren lavalle harjoittelemaan. Tilanne laukesi vasta kilpailupäivän aamuna kun Maxi ja manageri saivat tahtonsa läpi. Tina Reynolds pääsi katselemaan hotellihuoneensa televisiosta Maxin hermostunutta esitystä. Tinalle lankesivat edustustehtävät vasta seuraavana vuonna.

Eurovisio-edustus poiki kuitenkin Maxille kiertuesopimuksen Holiday Inn -hotelliketjun kanssa ja hän esiintyi 70-luvun lopulla ketjun hotelleissa Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Vuoden 1973 edustusvaikeuksista huolimatta Maxi sai edustaa maataan toistamiseen kahdeksan vuotta myöhemmin Sheeba-yhtyeen jäsenenä. Sheeban hajottua Maxi aloitti uransa televisio- ja radiotoimittajana Irlannin yleisradioyhtiön RTÉn palveluksessa. Maxi toimi monien tietokilpailujen juontajana ja emännöipä hän vuonna 1987 sekä Miss Irlanti kilpailuun että maan euroviisukarsinnan. Uudella vuosituhannella Maxi on herätellyt ihmisiä unesta aamu-tv:n pirtsakkana juontajana ja myös UNICEFin hyvän tahdon lähettilään toimi työllistää tätä monitoiminaista.
http://www.personallyspeaking.ie/maxi__100.html

Kolme tähteä. Kappale on mielestäni oikein hyvä ja siinä olisi aineksia jopa neljään tähteen, mutta koska esitys on noin väsynyt niin jää nyt kolmeen tähteen. Kappale on kuitenkin tosi hyvä!

On aina hauska kuulla reippaampaakin Irlantia välillä. Neljä tähteä plumpsautan.

Roope kirjoitti:Yhtye oli lähellä edustuspaikkaa kotikisoihin vuonna 1970 sijoittuen Things you hear about me -kappaleella toiseksi.

Eivätkös ne kotikisat vasta hankittu tuona vuonna?

Hankittiin Esittely on selvästi kirjoitettu unisena

No onpa ollut draamaa. Jännää miettiä miten muu delegaatio olisi toteuttanut esityksen tai miltä kappale olisikin kuulostanut jos laulaja olisi vaihdettu. Itse tykkäsin kyllä esikatseluvideon versiosta enemmän. Muuten kappale kuulostaa kovin 70-luvun normiviisulta. Jos vaikka kolme tähteä nyt tarjoaisi.

Ihan kuunneltava kappale.

*** tähteä.

Kolme tähteä.

Mietin jopa kahden tähden antamista, mutta olen tällä kertaa kiltti. Kyllä olisi kannattanut Maxin osallistua harjoituksiin eikä draamailla. Nyt nähtiin lopputuloksena epävarma ja hapuileva sekä hieman flegmaattinen tulkinta muuten mukavasta ja pirteästä viisusta. Esikatseluvideoon verrattuna ero on huikea. Orkesteri soitti hyvin.

Kaksi tähteä. Onhan siis toki mukava kuulla jotain reippaampaakin Irlannista, mutta arvioin kappaleita eikä maita. Olipa muuten draama, miten joka kappqaleesta tuntuu löytyvän jokin ihmeellinen juttu?

Periaatteessa tykkäsin tästä biisistä, mutta lopullisessa sovituksessa oli kyllä sössitty. Lattarimeininki vaatisi rytmillisesti ja sävelpuhtaudeltaan selkeästi tarkempaa laulantaa, lisäksi tulkintaa. Laulaja oli ehkä kuvitellut, että koska lattarilaulanta kuulostaa helpolta, sen voi tehdä väsyneesti, silmät puolitangossa. Tosin esikatseluvideossakin laulanta oli epätarkkaa, ehkä se on tämän Maxin tyyli. En pidä siitä kovin.

Finaaliesityksen sovitus oli muutenkin sekava.

Kolme tähteä silti. Neljäs olisi tullut onnistuneesta laulannasta.

Tästä olisi voinut pitää paljon enemmänkin, jos esitys ei olisi ollut noin puolivillainen. Tuntui kuin olisi ollut sanat hakusessa jatkuvasti laulajalla. Kaksi tähteä.

Vieras kappale tämäkin, vaikka melodiassa olikin joitakin tuttuja sävelkulkuja.
Iloinen ja hyväntuulinen rallatus, tosin Maxin esityksessa eikä kasvoissa juurikaan näkynyt iloisuutta eikä hyväntuulisuutta. Ei ihme että hävisi Suomen aurinkoiselle Marionille.
Mahtavaa kun muusikot olivat niin näkyvästi laulajan takana.
Saakoon Maxi tästä kaksi tähteä ja jään odottamaan Sheeban esitystä.

Sai juuri ja juuri kolme tähteä... Ihan kivan pirteä kappale Irlannilta, joka kuuluu niihin "ei suosikkimaihini"

Yhdyn poikkeuksellisesti valtavirtaan antamalla tälle kolme tähteä.

Epävireisestä orkesterista ja hätäisestä laulajasta tuli paljon huumoriarvoa, joten annan neljä tähteä.
Itse asiassa esitys taisi mennä enemmänkin pelottavuuden kuin koomisuuden puolelle...

no olisin minäki hangannut vastaan jos noin nopean sovituksen tahtiin ois joutunu laulamaan... nuo orkesteritaustat ovat eschistorian ylivoimaisesti tai siis tierysti paremminkin äänitykset Miksaukset ovat amatöörimäisimmät (noh Pariisi 78 on kyl melkein yhtä "hyvä"=karmee!) ja

...ehkä se johtuu tuosta äänitysteknisistä ongelmista, joitten uhriksi,tietysti Suomi joutui taas kerran sinäkin vuonna... esikatseluesityssovitus on mahtava ja napsautan sille 3-4 pistettä...

Olipas kukkaisa vuosi: kukkia mekossa, kukkia taustalla ja kukka-asetelmia lavalla. Olipas ahdas lava, kun oli pitänyt orkesterikin laittaa kerroksittain istumaan. Kappale oli hyväntuulinen, kiva kuunneltava, mutta siihen kuuluisaan massaan hukkuva. Näitä näyttää riittäneen, tätäkään en muistanut, kun ei ole sittemmin missään kuulunut. Itse asiassa vuosi 1973 saattoi hyvinkin olla ensimmäinen, jonka olen suorana katsonut, ainakin sellainen mielikuva minulla on, että näin Marionin esityksen silloin.

Ai niin ne pisteet... taas kerran kolmonen.

Mä en ymmärrä puheita nopeammasta sovituksesta. Ihan samanlaisiahan nuo on, esikatselussa ja loppukisassa. Muutenkin kuulostaa lähes identtisiltä nuo sovitukset...

Onko kellään tietoa, minkälainen kansi sinkun irkkuversiossa on? En ole tätä mistään koskaan löytänyt. Kuvakansi toivottavasti. Tai sitten ei, irlantilailsilta viisusinkuilta on usein puuttunut kuva kannesta.

tykkäsivätköhän sitte kaikki muut tuosta orkesterista...? millainen mahtoi se sovitus olla noissa harjoituksissa...? Irlannin viisujen levysovitukset ovat jotkut poikenneet aika paljon noista live-jutuista esim. v. -84, ja -82 laulut.

Aika perus euroviisu, Irlannin tasoon ei mikää kovin ihmeellinen

PikkuGwyneth kirjoitti:Periaatteessa tykkäsin tästä biisistä, mutta lopullisessa sovituksessa oli kyllä sössitty. Lattarimeininki vaatisi rytmillisesti ja sävelpuhtaudeltaan selkeästi tarkempaa laulantaa

Minä taas tykkäsin juuri sovituksesta, ehkä siksi etten ymmärrä lattarimeiningistä paljoakaan enkä osaa vaatia laatua. Laulajasta kyllä samaa mieltä. Kolme pojoa, osin nostalgiasyistä (ihq 70-lukukolttu!)

Hmm. Tykkään ja en tykkää. Svengaa mukavasti, mutta jokin silti ottaa ikävästi korviin. Kolme tähteä... tai sittenkin kaksi.

Tulee mieleen karaokebaarin kevätkisat. Itse viisu on ihan kiva kisäbiisi, mutta solisti ja sovitus keskinkertaista karaokemeininkiä.

Kolme tähteä vähän pitkin hampain lähinnä itse viisulle.

Onpa Maxi luonut itselleen komean uran. Pisteet siitä.
Itse viisu on jotenkin teennäinen ja junnaava. En ole koskaan siitä erityisemmin pitänyt. Kaksi tähteä.

Laulanta on aika kamalaa. Ikkunaverho Maxin yllä näyttää hyvin 70-lukulaiselta. Se ei nyt auta, sillä viisu on kauniisti sanoenkin tyhjänpäiväinen. Annoin ensimmäistä kertaa yhden tähden.

Roope kirjoitti:Vuoden 1973 edustusvaikeuksista huolimatta Maxi sai edustaa maataan toistamiseen seitsemän vuotta myöhemmin Sheeba-yhtyeen jäsenenä.

Siis kahdeksan vuotta myöhemmin (1981).

Olen aina pitänyt tästä ajan henkeen tehdystä humputuksesta. Tänään neljä tähteä, jotka kaikki hehkuvat kirkkaina.

Kyllä neljä tähteä irtoaa tälle mukavan hyväntuuliselle mahtipontisuudelle

Pirteä ja iloinen kappale, jonka tulkitsi väsynyt ja epävarma esittäjä. Draamaa riitti valmistautumisessa, harjoittelu ei olisi ollut ollenkaan pahaksi Annan perusKOLMOSEN.

Puppet on a stringin hyppelyjälkiä tässä mennään ja mitäpä kesken kappaleen tapahtuu, no ruvetaan hyppimään oikein olan takaa ja niin että patarummut heittelevät kärrynpyöriä kuin lapset keväällä laitumella. Valitettavasti tähän intoiluuni on sanottava äkäinen äänne, laulajanainen vahingossa eksyy äänenkorkeudelta. Mistähän naiselle taksi, tai edes yksi vaivainen hyppykeppi. 3 surullista kyyneltä jotka vuodatan sen yksinäisen naisen puolesta. Hakekaa hänet pois, tuokaa lämpimän euroviisutyynyn päällä ja tarjotkaa kuumaa viskiä kurkkukipuun.

Ei mitään mullistavaa, mutta kyllä tätä kuuntelee. Kolme tähteä.

Ihanat torvet, mutta muuten aika keskinkertainen kappale. Kaksi tähteä.