Viisukuppila

Maa: Ruotsi
Vuosi: 1974
Kappale: Waterloo
Esittäjä: ABBA
Säveltäjä: Benny Andersson, Björn Ulvaeus
Sanoittaja: Stikkan Anderson
Kapellimestari: Sven-Olof Walldoff
Sijoitus: 1./17
Pisteet: 24
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1974se
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Sweden1974.html

Olipa kerran Björn Ulvaeus (se kitaristi, syntynyt huhtikuussa 1945), joka oli bändissä nimeltä Hootenanny Singers ja Benny Andersson (se pianisti, syntynyt joulukuussa 1946), joka oli bändissä nimeltä Hep Stars. Bändien tiet kohtasivat usein kiertueella ja eräänä kauniina päivänä Björn ja Benny löysivät yhteisen sävelen niin ammatillisessa kuin kaverillisessakin mielessä. Miehet alkoivat säveltää lauluja yhdessä ja Hep Starsien managerin Stig Andersonin kannustamana kirjoittivat uusia kappaleita. Eräs duon varhaisimmista tuotoksista ”Ljuva Sextiotal” lähetettiin Melodifestivaleniin 1969, vaan eipä se sinne kelvannut, mutta kelpasipa hyvinkin niin Brita Borgille, joka kappaleen levytti ja sai siitä itselleen uransa viimeisen hitin. Benny osallistui kuitenkin vuoden 1969 Melodifestivaleniin säveltäjän ominaisuudessa yksin kappaleella "Hej, Clown”, minkä Jan Malmsjö tulkitsi hienosti toiselle sijalle. Samaisessa kisassa Benny tapasi Anni-Frid ”Frida” Lyngstadin (se tumma, syntynyt marraskuussa 1945), joka sijoittui neljänneksi kappaleella ”Härlig är vår jord”. Kuukautta myöhemmin Benny ja Frida olivat onnellinen pariskunta. Joukosta puutuu enää Agnetha Fältskog (se blondi, syntynyt huhtikuussa 1950), joka oli kohdannut sekä Fridan että Björnin ohimennen vuonna 1968. Pari kuukautta Bennyn ja Fridan ensikohtaamisen jälkeen Agnetha ja Björn kohtasivat uudelleen, ja toinen pariskunta syntyi saman tien. Nyt kaikki neljä olivat läheisissä tekemisissä toistensa kanssa.

Vuonna 1970 yhteislaulutuokio Kyproksen rannalla johti nelikon ensimmäiseen yhteiseen esiintymiseen saarella olleille YK:n sotilaille. Myöhemmin samana vuonna pariskunnat pistivät pystyyn Cabare tyylisen show’n esiintyen nimellä Festfolk. Yhteiset esiintymiset eivät kuitenkaan tässä vaiheessa napanneet, joten Frida ja Agnetha paneutuivat jälleen omille soolourilleen. Yhteistyö pariskuntien välillä kuitenkin jatkui naisten laulaessa taustoja toistensa levyille ja molempien laulaessa taustoja Bennyn ja Björnin yhteiselle levylle. Nämä yhteiset hetket levytysstudioissa toivat jäsenet entistä enemmän yhteen ja läheisimmiksi.

Stig Andersson kannusti Björniä ja Bennyä säveltämään kappaleen Melodifestivaleniin ja parivaljakko lähettikin vuoden 1971 karsintaan kaksi sävellystä, mutta kumpainenkaan ei selvinnyt esikarsinnan läpi finaaliin asti. Vuonna 1972 miehiä kuitenkin onnisti ja heidän kappaleensa "Säg det med en sång” selviytyi Ruotsin karsinnassa kolmanneksi. Laulun esitti tulokas Lena Anderson. Ensimmäiset merkit mahdollisesta kansainvälisestä menestyksestä ilmaantuivat kun duon kappale ”She's My Kind of Girl” menestyi Japanin hittilistalla.

Kesäkuussa 1973 julkaistiin single ”People Need Love”, jossa Agnethalla ja Fridalla oli yhtä suuret lauluosuudet kuin Björnillä ja Bennylläkin. Tähän mennessä naiset kun olivat tarjonneet miestensä levyille vain taustoja. Kappale nousi Ruotsin listan sijalle 17., mikä oli tarpeeksi vakuuttaakseen nelikon, että menestystä voisi tulla. Single menestyi kohtalaisesti jopa USAssa. Syksyllä 1972 nelikko päätti vihdoin levyttää yhdessä bändinä. Kevättalvella 1973 Stig Andersson yhdessä bändin kanssa päätti jälleen yrittää Melodifestivaleniin ja he lähettivät kisaan kappaleen ”Ring, Ring” jolla irtosikin kolmas sija. Tuomarit päättivät lähettää Luxemburgiin Malta-yhtyeen kappaleella ”Sommaren som aldrig säger nej”. Nelikko ei tästä kuitenkaan lannistunut, sillä Ruotsin lehdistössä teettämän kyselyn mukaan kansa oli ehdottomasti sitä mieltä, että ”Ring, Ring” olisi ollut oikea edustuskappale ja nelikon manageriksi heittäytynyt Stig Andersson alkoi oitis suunnitella osallistumista seuraavan vuoden karsintaan. Saman vuoden kesänä järjestettiin myös kysely göteborgilaisessa sanomalehdessä bändin tulevasti nimestä. Stig oli aiemmin heittänyt ilmaan nimen ”ABBA” jäsenten etunimien mukaan, bändi itse tykästyi kansan ehdottamiin nimiin ”Fabb”, ”Alibaba” ja ”Baba” mutta lopulta he päätyivät takaisin ABBAan.

Björn, Benny ja Stig näkivät Euroviisuissa mahdollisuuden tuoda yhtye koko Euroopan tietoisuuteen ja kun kutsu vuoden 1974 Melodifestivaleniin kävi, nelikko valitsi uusista juuri kirjoitetuista lauluista kilpailuun ”Waterloo” nimisen sävellyksen. Vuonna 1974 Ruotsin kansa pääsi äänestämään omaa suosikkiaan. Kaikki kilpailukappaleet esitettiin tv-ohjelmassa Sveriges magasin, jossa kappaleet esitti AJAX niminen kokoonpano, joka toimi itse Ruotsin karsinnassa taustaköörinä. Ruotsin kansa äänesti suosikkiaan postikorttiäänestyksellä ja jokainen jonka suosikki osui itse kisan voittajaan, oli mukana karsinnan lopussa suoritettavassa arvonnassa, jossa saattoi voittaa radionauhurin. Kansan äänillä ei kuitenkaan ollut merkitystä itse tuloksiin vaan voittajan päätti alueraadit, johon oli tällä kertaa otettu mukaan ihan tavallisia kansalaisia. Alueraadit valitsivat voittajaksi ylivoimaisella äänimäärällä ABBAn ”Waterloon” ja tällä kertaa kenelläkään ei ollut valitettavaa kilpailun voittajasta.

Kansainvälinen viisufinaali pidettiin huhtikuun 7. päivä Englannin Brightonissa, joka tarjoutui järjestämään kisat kun Luxemburg ei taloudellisista syistä halunnut ryhtyä isännöimään kisaa toisena vuotena peräkkäin. Ruotsi esiintyi illan kahdeksantena maana ja yleisöstä kuului haltioitunut kohahdus, kun orkesteria johtamaan saapunut Sven-Olof Walldoff oli pukeutunut kuin Napoleon. Yhtä näyttävästi pukeutuneita olivat myös bändin jäsenet ja Euroopan kansa näki ensikertaa tulevina vuosina tutuiksi tulevan pukeutumistyylin. Björn jammasi hopeiset korokepohjakengät jalassa, Frida säkenöi käsittämättömässä hiuspehkossaan glitterit naamalla, mutta suurimman huomion vei varmastikin Agnethan kuuluisat pakarat verhottuna siniseen satiiniin. Jokaisen maan tuomaristossa istui kymmenen jäsentä, joista jokaisella oli käyttössään vain yksi ääni suosikilleen ja näin Ruotsi keräsi 24 ääntä ja voitti toiseksi tulleen Italian edustussävelmän kuudella äänellä. Voittajan julistuksessa sähellettiin oikein kunnolla. Ensin illan emäntänä toimineen Katie Boylen toimesta, joka ei millään meinannut saada sanoja suussaan oikeaan järjestykseen ilmoittaessaan Ruotsin kisan voittajaksi. Toinen sähellys tapahtui takahuoneessa, jossa Björniltä evättiin pääsy lavalle vastaanottamaan tekijöiden palkintoa. Järjestäjät kun eivät millään uskoneet, että noin omituisesti pukeutunut mies voisi olla kappaleen säveltäjätiimissä mukana. No, loppu hyvin, kaikki hyvin. ABBA toi Ruotsille sen ensimmäisen viisuvoittonsa ja yhtye nousi maailmanmaineeseen. Vai kävikö kaikki sittenkään ihan niin helposti?

Vastoin yleistä käsitystä, bändin nousu supertähdeksi ei tapahtunut yhdessä yössä Euroviisujen jälkeen. Toki kilpailu antoi bändille näkyvyyttä ja tunnettavuutta ja sen ansiosta ABBA vieraili tv-ohjelmissa ympäri Eurooppaa. ”Waterloo” pärjäsi hienosti Euroopan sinkkulistoilla, Australiassa biisi nousi ykköseksi ja USAssakin kipusi Billboardin listan sijalle kuusi, mutta pienimuotoinen promootiokiertue Amerikan mantereella ei näyttänyt ottavan tuulta purjeisiinsa halutulla tavalla. Kokopitkällinen, joka kantoi myös nimeä ”Waterloo” nousi USAn levylistalla vasta sijalle 145, huolimatta positiivista arvosteluista. Euroopassa julkaistiin uudelleen single ”Ring, Ring” mikä ei saavuttanut Brittien saarilla haluttua menestystä eikä noussut edes top30–listalle. Marraskuussa yhtye kiersi pienimuotoisesti Eurooppaa, mutta vastaanotto ei ollut odotetun laista ja bändi joutui jopa peruuttamaan muutamia esiintymisiä. Puheet ”yhden hitin ihmeistä” lisääntyivät. Tammikuussa 1975 yhtyeen kiertäessä Skandinaviaa vastaanotto oli kuitenkin toisenlainen ja meno vaikutti jo paikoin suurten tähtien meiningiltä. ABBA julkaisi singlet ”So Long” ja “I Do I Do I Do I Do I Do”, mutta niiden listamenestys jäi heikoksi. Vasta “SOS” ja uusi albumi nimeltä “ABBA” vuoden 1975 lopussa palautti nelikon takaisin menestyksen tielle. Kun single ”Mamma Mia” vielä nousi jättihitiksi tammikuussa 1976, the rest as they say, is history! Tosin USAssa levymenestys osoittautui kovaksi luuksi, levyn singlet kyllä menestyivät, mutta albumin promoaminen takkusi ja levy nousi vain listan sijalle 165. Tämä ei kuitenkaan tuntunut tahtia haittaavan, sillä singlemenestyksien ansiosta bändi alkoi tulla yhä suositummaksi lahden toisella puolellakin.

Seuraavien kuuden vuoden aikana ABBA vakiinnutti asemansa yhtenä kaikkien aikojen suurimmista menestystarinoista. Hitit seurasivat toisiaan ja se monien mielestä suurin hitti “Dancing Queen”, sai ensiesityksensä Ruotsissa 18. kesäkuuta 1976, suuressa juhlagaalassa, joka järjestettiin Kuningas Kaarle Kustaalle ja hänen morsiammelleen, Silvialle, heidän häidensä aattona. Edes Björnin ja Agnethan avioero menestysvuosien keskellä 1979 ei haitannut bändin jatkuvuutta vaan hittisinglejä ja albumimenestyksiä tuli kuin liukuhihnalta. Benny ja Frida puolestaan ilmoittivat avioerostaan 1981, samana vuonna jolloin yhtyeen viimeinen studioalbumi ”The Visitors” julkaistiin. Viimeinen, virallinen esiintyminen yhtyeenä tapahtui 11. joulukuuta 1982, kun nelikko esiintyi Ruotsista käsin sateliitin välityksellä The Late, Late Breakfast Show’hun Britanniaan ja esitti laulut ”Under Attack” ja ”I Have A Dream”

1983 Benny ja Björn alkoivat kirjoittaa, yhdessä Tim Ricen kanssa, musikaalia Chess, kun Agnetha ja Frida puolestaan suuntasivat jälleen katseitaan soolourille. Näytti siltä, että menestystarina ABBA oli tullut tiensä päähän. Virallisesti ABBA ei koskaan ilmoittanut hajoavansa ja puheita uudesta yhteisesiintymisestä on noussut pintaan vuosien aikana useasti. Vuonna 1986 Benny, Björn, Frida ja Agnetha nauhoittivat videon jossa esiintyivät laulaen viimeistä kertaa julkisesti, mutta omien sanojensa mukaan vain ystävinä eivät ABBAna. Video esitettiin Ruotsissa TV-ohjelmassa, jossa juhlistettiin ABBAn managerina toimineen Stig Anderssonin 55. syntymäpäivää. Tämän jälkeen nelikko ei ole laulanut yhdessä. Eikä muutenkaan esiintynyt julkisesti yhdessä. Erityisesti Agnethalle on tuottanut vaikeuksia astua uudelleen valokeilaan entisten bändikavereidensa kanssa. Yhtyeen odotettiin näyttäytyvän yhdessä, ensi kerran sitten vuoden 1986, Mamma Mia–musikaalin 5-vuotisjuhlapäivänä Lontoossa 2004, mutta Agnetha vetäytyi viime hetkellä eikä saapunut paikalle. Musikaali sai vihdoin ensi-iltansa Ruotsissa 2005 ja kaikki neljä yhtyeen jäsentä olivat paikalla, mutta yhteiskuvaan heitä ei saatu. Vihdoin koko nelikko näyttäytyi julkisesti valokuvaajille, kun Mamma Mia-musikaalista tehty elokuvaversio sai ensi-iltansa Ruotsissa 4. heinäkuuta 2008. Helpoksi bändin jäsenet eivät tätäkään esiintymistä kuvaajille tehneet, vaan heiluttelivat elokuvan näyttelijöiden kanssa parvekkeella, vain Agnethan ja Fridan ollen vierekkäin ja miesten olevan kauempana. Joten nelikkona poseeraamista on turha odottaa tapahtuvan piakkoin.

Kaikki neljä jäsentä jäivät ABBAn jälkeen musiikkialalle, Bennyn ja Björnin keskittyessä sävellyshommiin ja musikaaleihin ja Agnethan ja Fridan julkaistessa muutamia soololevyjä. Agnetha julkaisi kolme englanninkielistä albumia 80-luvulla, mutta jätti musiikkibisneksestä pitkäksi aikaa eikä julkaissut uutta materiaalia ennen vuotta 2004, jolloin uusi single ilmestyi. Frida julkaisi kaksi englanninkielistä albumia 80-luvulla ja ruotsinkielisen albumin 1996.

ABBAn musiikin uusi tuleminen koettiin 90-luvulla kun kokoelmalevyt ”ABBA Gold: Greatest Hits” ja ”More ABBA Gold: More ABBA Hits” julkaistiin peräkkäisinä vuosina 1992 ja 1993. ABBAmania oli noussut uudelleen pinnalle ja vuonna 1999 päivänvalon näki Mamma Mia!-musikaali, joka perustuu ABBAn hittibiiseihin. Musiikaali pyörii edelleen ympäri Eurooppaa sulostuttaen kuulijoiden korvia. Vajaan viikon kuluttua, maanantaina, 15.maaliskuuta 2010, ABBA lisätään Rock & Roll Hall Of Fameen.

Ja ettei vallan unohdu, eurooppalaiset euroviisujen ystäväthän valitsivat ”Waterloon” vuonna 2005 kaikkien aikojen parhaimmaksi viisuksi Euroviisujen ”Congratulations” juhlalähetyksessä.

Ruotsin karsinta 1974

Lena Ericsson - En enda jord
Östen Warnerbring - En mysig vals
Göran Fristorp - Jag minns dig nog
Titti Sjöblom - Fröken Ur-Sång
ABBA - Waterloo
Lars Berghagen - Min kärlekssång till dig
Inger Öst - En grön dröm om mig
Sylvia Vrethammar & Göran Fristorp - En dröm är en dröm
Lena Bergqvist - Den sista sommar'n av mitt liv
Ann-Louise Hanson - I annorlunda land

äänestys

Onhan tämä toki hyvä, mutta että niin hyvä kuin mitä väitetään. En ole ymmärtänyt tämän viisun hehkutusta yhdeksi kaikkien aikojen parhaiksi viisuiksi. "Vain" neljä tähteä annan.

Kaikessa kuluneisuudessaan ja liika käytössään... ... 5 ihanaa tähteä

Aikaansa edellä, mutta muuten melko normi kipale. Neljä tähteä.

Heja, heja Abba: 5 tähteä

Viisi isoa tähteä, onhan tämä paitsi loistava biisi niin aivan mielettömän vaikutusvaltainen lisäksi, viisuille ja Abba pop-musiikille.

Vaikken Abbasta ole silleen itse välittänytkään. Ja huonompi puoli on että Ruotsi (ja viisut) sitten jäi tällle uralle paljon mitättömimmillä seuraajilla.

Täällähän onkin tänään oikein kunnon klassikko arvioitavana! Pakkohan tälle on **** tähteä antaa heti kättelyssä. Vähän kyllä huvittaa tuon live-esityksen vanhanaikaisuus, nykypäivänä tällaiseen kappaleeseen laadittaisiin varmaan "vähän" näyttävämpi show.

Tänä iltana tuikkii viisutaivaan keskipisteenä varsinainen kiintotähti. Abban Waterloo on kappale, joka on varmasti vaikuttanut euroviisujen historiaan enemmän kuin mikään muu, voidaan suorastaan puhua viisuista ennen ja jälkeen Abban. Sen myötä syntyi käsite abbamainen, jota mm. kesällä 80 vuotta täyttävä tätini, edelleen innokas viisujen katsoja, käyttää jotakuinkin kaikista ei-balladi-/iskelmämäisistä viisukappaleista: "oli taas niin abbamainen kappale".

Vaikkei Waterloo minusta kaikkien aikojen paras viisu olekaan, merkittävin kyllä, niin on se ilman muuta viiden tähden arvoinen ja kuuluu viisujen aateliin.

siinähän sitä tuli jo paljon sanottua... kulttipiisien kulttijuttu, aina yhtä räväkkä, kohtuullisesti nautittuna, sinä keväänä (-74) tätä kuitenkin soitatettiin melkein läpi yön... 5 pist.

HIPHURRAA.....toinen yli kolmen tähden viisu Viisulassa tähän mennessä - omalla listallani. (Ensimmäinen oli I treni di Tozeur)

Muistan vielä melko hyvin sen, kun seurattiin televisiosta euroviisulähetystä silloin vuonna 1974, kun ABBA aikoinaan voitti viisut Waterloolla. Oli niitä aivan ensimmäisiä euroviisuja, joita olen seurannut.

Hieno biisihän tämä on. Mutta koska tätä on niin valtavan paljon kuullut vuosikymmenten aikana niin pakostakin Waterloo on jo jonkin verran kulunut.

Ei Waterloo minusta kaikkien aikojen paras viisu ole - mutta joillain tavoin se on kaikkein merkittävin. Biisi toimi ponnahduslautana kaikkein suurimmalle menestystarinalle populaarimusiikissa mitä euroviisuista on koskaan noussut eli ABBA:n loisteliaalle uralle......Euroviisut saivat ja ovat saaneet paljon myönteistä huomiota ja näkyvyyttä ABBA:n voiton ja siitä liikkeelle lähteneen uran vuoksi.

Waterloon merkitys oli suuri euroviisujen tulevaisuudelle. Se antoi ja näytti suuntaa mihin euroviisut kulkivat ABBA:n voiton jälkeen. Mutta toisinaan on miettinyt sitä, että oliko tämä ABBA:n antama suuntaus enemmän myönteinen vai kielteinen? .........Jos jossittelisi vaikka jossittelu on toisaalta sinänsä turhaa puuhaa, mutta kuitenkin: Mihin suuntaan euroviisut olisivat mahdollisesti kehittyneet, jos ABBA ei olisi osallistunut viisuihin?

I treni di Tozeurelle annoin täydet viisi tähteä......Waterloolle vahvat neljä tähteä....ja toiselle sijalle Viisulassa listallani.



PS. Mutta oli samana vuonna 1974 toiseksi sijoittunut Gigliola Cinquettin esittämä iki-ihana, ikiklassikko, upean kaunis ja tyylikäs Si minusta parempi kuin Waterloo. Oli ja on edelleen kyseisen vuoden ykkönen listallani - Waterloo on vasta toisella sijalla.

Muistelin, että tämä olisi ollut joku tajunnanräjäyttävä kappale, mutta tämä oli loppuen lopuksi aika köyhä, vaikka lasketaan aikakausi huomioon. Todellisuudessa ansaitsisi varmasti kolmekin tähtöstä, mutta annan vain kaksi, koska tämä on euroviisuhistorian yliarvostetuin kappale.

Olen Abba-fani ja Euroviisu-fani mitä suurimmissa määrin, joten onkin kaiketi erikoista, etten anna tälle viisulle KOLMEA tähteä enempää. Minusta tämä ei ole Abban hiteistä mitenkään kirkkaimmasta päästä, eikä myöskään oman vuotensa viisuista aivan kirkkainta parhaimmistoa. KOLME siis tänään tälle klassikolle.

Minun mielestäni tämä on myös vähän puhki kulunut kappale eikä sävellyksenäkään mikään erikoinen, joten kolme tähteä. Onhan tämä tietenkin legendaarinen kappale ja merkkipaalu viisujen historiassa, mutta eipä noilla meriiteillä saa minulta armopaloja! Abballakin on paljon parempia kappaleita. Abba on kyllä ihana, mutta Waterloo ei ole!

Multa saa armopaloja! Olen voimaton suuren Abban edessä. Viisi tähteä täräyttyy nyt.

Kyllä tästä täytyy tykätä. Tätä on myös todella mukavaa laulaa mukana. Neljä tähteä.

Ihan ok kappale, mutta liian kuultu. .______;

Kaikki omat näkemykseni onkin tainnut jo joku tässä ketjussa jakaa...

* ABBA oli loistava yhtye, mutta tämä kappale ei kuulu edes 20 parhaan biisin joukkoon heiltä.
* Sävellyksenä tämä kappale ei todellakaan ole erikoinen -tätä voi hyvin kutsua 'renkutukseksi'.
* Yliarvostettu viisu ja ei todellakaan ansainnut voittoa vuonna 1974.
* On kyllä vaikuttanut viisuihin myöhemmin, mutta vienyt niitä väärään suuntaan.

Juuri ja juuri kolme tähteä inrtoaa meikältä.

Rytmimusiikin ystävältä pläjähtää viisi tähteä, koska kappale rokkaa edelleenkin kuin hirvi. Kokonaispaketissa ei ole vikaa, saa hyvälle tuulelle ja mikä parasta: kestää aikaa. Abba vaikutti euroviisuihin antamalla uutta suuntaa, hyvä niin.

Täällä muutkin pähkäilevät kriteerejä millä tätä biisiä oikeen arvioisi.
Päädyin, että kaikkia vaikutuksia musiikin ja viisujen tulevaisuuteen ei voi ohittaa neljää tähteä pienemmällä tähdityksellä.

Ihme_Mies kirjoitti:* Yliarvostettu viisu ja ei todellakaan ansainnut voittoa vuonna 1974.

En ihan täysin ymmärrä tämän tyyppistä nillitystä. Kysehän on kuitenkin ylipäänsä niistä harvoista viisujen voittajakappaleista joilla on elämää viisukuvioiden ulkopuolella ja niidenkin joukossa todennäköisesti isoimmasta ja kestävimmästä sellaisesta JA tuonkin lisäksi vielä sellaisesta jonka elämä ei rajoittunut eikä edelleenkään, miltei 40 vuoden jälkeen, rajoitu keski-ikäseen ja sitä vanhempaan väestönosaan, kun viisufanit rajataan ulkopuolelle.

En itse edes koskaan ole pitänyt kauheasti Abbasta, mutta voihan nyt tosiasiat sentään tunnustaa. Sen lisäksi, että Waterloo on hyvä biisi.

Ei tuolla kyllä ollut kuiten yksi biisi, joka olisi voinut ansaita voiton, mutta kyllä mun mielestäni voitto meni oikealle biisille. Minä ihan pidän Waterloosta, niin renkutus kuin onkin. Tietty jos periaatteena on se, että vain balladit on hyviä biisejä, niin mikäs siinä.

Ihan tykkään tästä biisistä, mutta ei sen enempää. En voi antaa tälle neljättä tähteä, kolme+.

Kaksi tähteä.

Vaikka olenkin ollut aika Abba-fani, niin en ole koskaan pitänyt tästä Waterloosta. Ränkytystä sieltä pahimmasta päästä ja nämä jatkuvat wow-wow-wowt ärsyttää. Olisin antanut kolme tähteä, mutta nyt vain kaksi tähteä johtuen siitä, kun vuonna 2005 Kööpenhaminassa järjestetyssä Congratulations gaalassa tämä äänestettiin kaikkien aikojen parhaaksi viisuksi, niin KUKAAN ABBAN JÄSENISTÄ EI VAIVAUTUNUT TULEMAAN PAIKANPÄÄLLE vastaanottamaan palkintoa. Ei edes videotervehdystä, ei mitään kiitosta siitä että Waterloo äänestettiin parhaaksi viisuksi! Gaalan päätös oli täysi fiasko, kun joku levyyhtiön edustaja takelteli ja kiitteli voittoa Abban puolesta. Tämän johdosta arvostukseni Abbaa kohtaa laski dramaattisesti, kun eivät näköjään arvosta viisumenestystään tippaakaan.

Pidän Abbasta, mutta Waterloon erityisasema on ongelmallinen. Eniten tympäisee se miten Abbaa on käytetty todisteena viisujen kelvottomuudesta: Waterloo on ainoa euroviisu, joka on jäänyt elämään, muut ovat kaikki samanlaista humppaa, jne. Kaikkien aikojen parhaan viisun valintashow'kin oli vastenmielistä pelleilyä, kun kaikki "tiesivät" jo etukäteen, että tämä on "paras".

Todellisuudessa "kaikki" tietävät vain sen, että viisuista ei tarvitse tietää mitään, koska ne ovat niin huonoja, paitsi Waterloo, joka on ylivoimaisesti paras ja lisäksi ainoa, jonka muistan, ja ainoa, jonka kaverini muistavat, ja heidänkin mielestään se on ylivoimaisesti paras.

ta1ja kirjoitti:En itse edes koskaan ole pitänyt kauheasti Abbasta, mutta voihan nyt tosiasiat sentään tunnustaa. Sen lisäksi, että Waterloo on hyvä biisi.

Tunnustan sanallisesti, että se on hyvä biisi. Tähtiä annoin vain neljä, koska en halua auttaa sitä voittoon täälläkin. Jos edustamani viisusnobismi johtaa siihen, että Waterloo saa liian huonot pisteet, se on pienempi paha.

Koska tämä on euroviisut voittanut kappale, ilmoittaisin, että tekemässäni Kaikkien aikojen viisuvoittajat-puntarin tuoreimmassa yhteisrankingissa tämä kappale tuli sijalle 3. ja sai 63 pistettä.

Yksi kaikkien aikojen viisuklassikoista
Tasta on vaikea sanoa enaa mitaan uutta
Ihan hieno kappale..vaikka pursuaakin jo korvista
Nelja staraa.

Kyllähän tää lähtee kuin tykin suusta. Myönttettäköön, että on aika kulunut, mutta siltikin. Onhan tämä niin käänteen tekevä paketti koko viisuille ja Abban uralle, että ei voi kuin myöntyä viiteen tähteen.

Klassikkolisää yksi tähti, muuten kolmosessa mutta pakko antaa neljä... Kuten jee euroviisut sanoi, en minäkään tämän hehkutusta tajua.

tietty täydet ihana ja upea kappale.Rakastan myös abbaa

Ei tämä hassumpi ole.. Nelisen tähteä tulee täältäpäin. Luulin aluksi, että kaikki olisi äänestäneet 5 tähteä mutta itseasiassa neljää tähteä oli eniten