Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1971
Kappale: Les illusions de nos 20 ans
Esittäjä: Peter, Sue & Marc
Säveltäjä: Peter Reber
Sanoittaja: Maurice Tézé
Kapellimestari: Hardy Schneiders
Sijoitus: 12./18
Pisteet: 78
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1971ch




Peter (Peter Reber/laulu, piano & kitara, synt. 1948), Sue (Sue Schell/laulu, synt. 1950) & Marc (Marc Dietrich/laulu, kitara, synt. 1949) julkaisivat folk-henkisen esikoislevynsä vuonna 1968. Vuonna 1971 Sveitsin yleisradioyhtiö nimesi heidät suoraan, ilman mitään karsintoja edustamaan maataan, Dubliniin, Eurovision 16. laulukilpailuihin. Edustussävelmäksi valikoitui haikeankaunis Les illusions de nos vingt ans (vapaasti suomennettuna Meidän parikymppisten kuvitelmamme), jossa kehotettiin vanhemman polven miehiä ja naisia antamaan nuorten, parikymppisten ihmisten rakastaa ja vuorostaan elää omaa nuoruuttaan.

Peter, Sue & Marc esiintyivät Dublinissa neljänsinä, heti voittoisan Monacon solistin jälkeen. Haikea melodia ja pelkistetty esiintyminen palkittiin illan päätteeksi suhteellisen vaatimattomasti, kahdennellatoista sijalla. Tämä ei kuitenkaan trion Eurovisio-innostusta jarruttanut, vaan ryhmästä tuli tunnettu nimi niin Sveitsin kansallisissa karsinnoissa kuin myöskin tulevaisuudessa peräti vielä kolmesti Sveitsin edustussävelmän itseoikeutettuina tulkitsijoina. Mielenkiintoisena detaljina kerrottakoon, että jokaisella esiintymiskerrallaan Eurovision laulukilpailujen finaalissa, Peter, Sue & Marc esiintyivät eri kielellä. Neljä edustuskertaa ja neljä kieltä - eräänlainen ennätys tämäkin, vai kuinka? Trion kolmeen muuhun edustussävelmään palaamme Viisulassa tuonnempana.

Peter, Sue & Marc tunnettiin paitsi kauniista, harmonisista tulkinnoistaan, myös suhteellisen puhuttelevista sanoituksistaan. Heidän levyjään on myyty yksistään Sveitsissä yli 2 miljoonaa kappaletta, joten mistään tähdenlennosta ei ole kyse. Trion kirkkaimpia hittejä ovat ainakin Cindy, Birds of paradise, Like a seagull sekä Eurovisio-piireissä hyvin muistettava Io senza te.


Nyt on sinun vuorosi palata ajassa jo miltei neljäkymmentä vuotta taaksepäin, ja arvioida tämä Peter, Sue & Marcin Eurovisiodebyytti Dublinin keväältä 1971. Tähditäthän päivän viisumme taas tuttuun tapaan, yhdestä viiteen tähteen.

Taas näitä feikkiviisuja....... ......no, eipä vainkaan (La fleur de l´humour)....

Mutta asiaan (ja ehkä asian vierestäkin): Sveitsin Peter, Paul and Mary siinä siis lauloivat kappalettaan Sukupolvemme unta (vapaasti suomennettuna).........ihan herkän, kauniin folkhenkisen laulun siinä kyllä esittivät......mutta eivät sitten kaiketi riittävän kaunista, koska menestystä ei aikoinaan sen suuremmin tullut viisukuvioissa.......tai olivatko he liikkeellä muutaman vuoden liian myöhään, koska suurin folk-innostus oli noina aikoina jo laantunut (?)

Kolme ***

kyllä mä nostan tämänkin 5 pisteeseen, siis neljäs laulu joka sai täyet pisteet tuolta vuodelta. Finaaliversio on vielä sujuvampi. Ja Suella on tosi ihana ääni. Eräs nainen piti häntä maailman kauneimpana naisena. Voi ollakin. Sveitsin Karen Carpenters. Ja ryhmän toiseksi paras ev. Io senza te:n jälkeen. Paratiisin Linnutkin on hyvä, mulla on se kasettina. Ja Peter, se partaisempi, ...

Aika tylsä eikä mitenkään haikea. Ei kuulostanut siltä, kuin nuoret yrittäisivät saada tilaisuuden omaa elämään. Kaksi tähteä.

On tämä ainakin jättänyt minulle muistijäljen, sillä osasin hyräillä tätä ulkoa. Mutta ei mikään elämää suurempi kaks ja puoli minuuttinen. Kolme tähteä.

Aikas tylsä oli tuo viisu... Ja ne lallattelut Mitä ajanhukkaa

MuzaMaza kirjoitti:On tämä ainakin jättänyt minulle muistijäljen, sillä osasin hyräillä tätä ulkoa.

Samoin. Mua vaivasi aikoinaan suuresti, kun päässä soi aina säännöllisin väliajoin "mösjöö!" "mösjöö!" "mösjöö!", eikä mulla ollut mitään hajua mistä biisistä on kyse. Oli sangen helpottavaa sitten, kun pitkästä aikaa katsoin vuoden 71 viisut.
Tämä biisi ei ole sen vuoden kirkkainta kärkeä, mutta kuitenkin ehdottomasti paremmalla puolella kuitenkin. Sanoituskin on mukava, kun siinä on vähän asiaakin ilman kuitenkaan hyökkäävää asennetta. Musiikkikin on aika tyypillistä tuon ajan folk-musiikkia, joten tämähän oli siinä mielessä aika ajan hermoilla.
Voisin ehkä heltyä jopa neljään tähteen, mutta paukut eivät ihan riitä. Mutta kuitenkin paljon lähempänä neljää kuin kahta tähteä. Ja mun mielestä tämän trion toiseksi paras viisukin. Io senza te nyt on ihan klassikko, mutta ne kaksi muuta eivät ole koskaan olleet mieleeni, etenkään vuoden 1979 kammotus.

Siis kolme tähteä!

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ei muistikuvaa. Ei se nyt aivan kelvotonkaan ollut... Kaksi tähteä.

Minä muistan tätä kolmikon debyyttiviisua NELJÄLLÄ tähdellä. Jotenkin herttainen viisu.

Kolme tähteä irtoaa Peter, Sue & Marcin viisudebyytille. Heiltä on tulossa myöhempinä vuosina vielä paljon parempaa. Tämä ensimmäinen oli aika keskinkertainen laulelma. Suen lauluääni on kyllä kaunis ja persoonallinen

Kyllähän tätä kappaletta ihan sujuvasti kuuntelee.

*** tähteä.

Kiva laulelma. Kolme pointisia.

Hauskinta, että tämähän melkein voisi olla tältä vuodelta, joko listoilta tai vaikka viisuissa Belgialla, Kyproksella, tai miltei Ruotsinkin edustajana, tässä folkahtavassa buumissa.

Mutta se taas on vähän kypsää, että kauankohan tätä maitoilua jatkuu, siis muodissa, Puu tai toinenkin on oikein kiva, mutta nyt ollaan niin metsässä ettei niitä erota

Ihan söötti, neljä tähteä.

Ei sitä parasta tältä porukalta, mutta kolme herttaista sydäntä heille, koska ei tää biisi mitenkään ärsytäkään

La-laa-la-la-laa... erikoinen aloitus kappaleelle, yleensä näitä lallatuksia kuulee loppupuolella, kun sanoittajalta on ideat loppuneet kesken ja aikaa vielä on jäljellä kolmen minuutin täyttymiseen. Inhoan lallatuksia, onneksi niitä ei tullut tässä enempää (paljon pahempia on tiedossa joskus myöhemmin). Suella on positiivisesti erikoinen ääni, sävel oli haikeudessaan kaunis, mutta hieman valju. Ansaitsee kolme tähteä.

Kivat Ultra Bra vibat tässä biisissä. Tekisi mieli alkaa kertsissä laulaa "Ajatukseni kaukana Odessassa..." Ei mikään huono viisu! Kasvaa hienosti koko ajan! Kolme tähteä kivalle rallatukselle.

Kolmen tähden viisu. Kaunis melodia ja kaunis ranskan kieli. Miellyttävät, symppikset esiintyjät. Alun intron ja orkesteriosuuden välissä ehkä hieman liian suuri ero temponvaihtelussa. Laulun loppu ehkä hieman mielikuvitukseton.
Säästän suuremmat tähdet tämän sveitsiläistrion myöhemmille kappaleille, joista yhtä pidän Kaikkien Aikojen Parhaana Euroviisuna....

Mulle tuntemattomin PS&M-biisi, myöhemmät on sitten sitäkin tutumpia.Suen ääni on niin tunnistettava, tykkään. Biisi aika folkahtava, mutta melodiasta ei kyllä jää mitään käteen. Tälle kolme tähteä.

Suen ääntä on moni kehunut edellä, syystä. Biisi ei ehkä ole "suuri" eikä "klassikko" siten kuin Io senza te tai Monacon voittokappale, mutta se tuntuu aidolta tavalla, jota arvostan. Kaunis melodia ja sanoitus.

Kiva rakenne: ei kertsiä. Lumoavan kiireetön alku. Ensin melodia lalalaa-muodossa, sitten neljä säkeistöä, vielä avainsäkeen toisto ja siinä kaikki. Viisukaavasta poikkeaminen sai minut nostamaan tähdet neljästä viiteen. Edelle sijoittui monta turhempaa, mm. Suomi ("Ja kaikki on niin mukavaa").

Tästä en sitten tykännyt yhtään, tylsää menoa alusta loppuun 1 tähti. Ensimmäinen video ei toimi.

Harrastunnelmainen hippilaulu. Pianokin soi kuin kukista tykkäävien tyyppien lounashetkellä, ystävällisiä harmonioita sisältään haukotellen. Jousitaivas aukenee kaartuvaiseksi ja pilviä silittäväksi. Laulut kulkevat toisen rinnalla, toinen hieman yllä, kolmas hieman alla, ja toisiaan rakastaen. 4 kastanjettia, joilla minä kalkutan lopuksi heille kiitokset kuin kalkkarokäärme häntäänsä heilutellen. Sillä pimeys on aina kauneuden lähellä.

Ihan mukava pikku laulelma. Mutta kun muistaa, miten hyvää heiltä oli vielä myöhemmin tulossa, niin tämä on kyllä kovin vaatimaton. Suella on kuulas ja tasainen ääni, hyvin erottuva ja omaleimainen.
Kaksi tähteä.

Selvästi kyseisen kokoonpanon heikoin viisu. Tylsä laulelma, muuta sanottavaa en keksi. Kertoo jotai laulun mitäänsanomattomuudesta. Yksi tähti.

Mukiinmenevä rallattelu, vaikka ei mitään Villeroy & Bochin priimaa olekaan.

½

Harrastunnelmainen kappale, josta kuitenkin jotenkin huokuu tahaton komiikka. Kokonaisuudessaan aika toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Kaksi tähteä.

aika erilainen ja oudon nykivä tuo esikatselun äänilevyversio... mut sitä parasta...