Viisukuppila

Maa: Saksan liittotasavalta
Vuosi: 1977
Kappale: Telegram
Esittäjä: Silver Convention
Säveltäjä: Sylvester Levai
Sanoittaja: Michael Kunze
Kapellimestari: Ronnie Hazlehurst
Sijoitus: 8./18
Pisteet: 55
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1977de

Silver Convention on yksi 1970-luvun tunnetuimpia kilpailijoita Eurovision laulukilpailuissa. Jo vuonna 1977, kun yhtye valittiin Saksan edustajaksi, heillä oli jo meriittilistallaan mm. Yhdysvaltain singlelistan ykköshitti. Lauluyhtyeen taival alkoi vuonna 1974 tuottajien Sylvester Levay ja Michael Kunze mielissä. Sylvester Levay (oik. Lévay Szilveszter) on unkarilainen säveltäjä ja tuottaja, joka on tullut tunnetuksi iskevistä rytmeistään ja tyylilleen ominaisesta konesaundista. 1980-luvulla hän siirtyi enemmän Hollywoodiin ja elokuvamusiikin pariin. Uransa alussa, vuonna 1972 hän tutustui Münchenissa tulevaan työpariinsa Michael Kunzeen, jonka kanssa syntyi ns. ”München-soundi”. Myös Kunze on tahollaan niittänyt mainetta tuottajana ja hän kotinsa seinille onkin ripustettu 56 kultalevyä ja 23 platinalevyä.

Vuonna 1974 he loivat Silver Convention yhtyeen. ”Silver” oli Sylvester Levayn lempinimi ja aluksi yhtye oli nimeltään Silver Bird, sen jälkeen Silver Bird Convention ja lopuksi Silver Convention. Aluksi tuottajat käyttivät levytyksissä vain kasvottomia sessiomuusikoita, mutta kun single ”Save me” kipusi vuonna 1975 Britti-listalle, päättivät tuottajat pestata projektiinsa oikeat esiintyvät laulajattaret.

Koelaulujen kautta trioon värvättiin Linda Thompson (oik. Linda Übelherr), joka oli aikaisemmin laulanut Les Humpries Singersien riveissä ja julkaissut myös soololevytyksiä nimellä Linda G. Thompson. Toiseksi jäseneksi otettiin Penny McLean (oik. Gertrude Wirschinger) ja kolmanneksi Ramona Wulf (oik. Ramona Kraft), joka oli saanut tumman ihonvärinsä afrikanamerikkalaiselta isältään. Trion ensimmäinen single, ironisesti nimetty ”There is always another girl”, oli vasta pieni hitti, mutta loi yhtyeen uralle pohjan.

Jo samana vuonna Silver Convention löi läpi Yhdysvalloissa ja nousi marras-joulukuun vaihteessa kolmeksi viikoksi singlelistan ykköseksi hitillään ”Fly, Robin, fly”. Kappaleen tekstissä oli vain kuusi eri sanaa (fly, Robin, up, to, the, sky). Alun perin kappaleen nimeksi kaavailtiin ”Run, rabbit, run”, mutta sanat muutettiin vain hetkeä ennen levytyksen alkua. Silver Convention palkittiin levystä Grammy-palkinnolla ja kultalevyllä. Seuraava single ”Get up and boogie” nousi Yhdysvaltain singlelistan sijalle 2 ja senkin sanoitus sisälsi vain kuusi sanaa (get, up, and, boogie, that’s, right). Seuraavat singlejulkaisut yrittivät hyödyntää samaa hittikaavaa, mutta uusia yhtä suuria menestyksiä ei enää siunaantunut. Albumeita siunaantui vuosina 1975-1977 yksi vuodessa.

Vuonna 1976 Linda jätti ryhmän ja hänen tilalleen värvättiin koelaulujen kautta New Yorkin kasvatti Rhonda Heath. Linda Thompson siirtyi soolouralle ja sai hitin laulullaan ”Ooh what a night”. Myöhemmin Linda lauloi The Hornettes yhtyeen solistina mm. vuoden 1981 Saksan euroviisukarsinnoissa. Samaan aikaan Penny McLean teki myös soolohittejä (”Lady Bump” ja ”1, 2, 3, 4…Fire!”), mutta hän ei jättänyt Silver Conventionia.

Vuoden 1977 alussa Silver Convention valittiin sisäisesti edustamaan Saksaa Eurovision laulukilpailuihin Lontooseen. Hetkeä myöhemmin EBU muutti jälleen kilpailun sääntöjä ja neljä vuotta vallinnut kielivapaus poistettiin. Saksan englanninkielinen edustuskappale ”Telegram” oli kuitenkin valittu ennen sääntöjen muutosta, joten Silver Convention sai esiintyä Lontoossa englanniksi. Englanninkielisyydestä, yhtyeen aiemmasta suosiosta ja huikeasta käsikoreografiasta huolimatta esitys ei purrut Euroopan raateihin odotetulla tavalla. Pisteitä kertyi melko vaatimattomat 55 kappaletta, jotka riittivät kahdeksanteen sijaan. Lopputulos oli saksalaisleirissä selkeä pettymys.

Discon aikakausi päättyi vuosikymmenen vaihteessa ja Silver Convention trionkin ura hiipui. Tytöt tekivät vuonna 1978 vielä yhden pitkäsoiton uuden tuottajansa John Davisin kanssa. ”Love in a sleeper” –albumilla Penny McLeanin korvasi Zenda Jacks (oik. Suzie McClosky). Trion jäsenistä Rhonda Heath on viihtynyt Eurovisioestradilla parhaiten, sillä hän on palannut kuvioihin vuonna 1985 Itävallan ja vuonna 1994 Saksan taustakuoroissa. ”Telegram”-kappaleen sanoittanut Michael Kunze on hänkin kokenut viisuilija, sillä teksti on syntynyt tämän ehdokkaan lisäksi neljään viisuun (Luxemburg 1974, Itävalta 1985 sekä Saksa 1984 ja 1990).

Ihan kiva hömppä, kolme tähteä. Mielestäni Fly Robin Fly on huippubiisi ja soi kännykässäni täyttä päätä.

Ihan ihana hömppä! VIISI tähteä

1977 on mun ehdoton lempparivuosi Tykkään kaikista muista paitsi en Portugalista ja Ruotsista.
Nämä ihanat tytsyt saavat täydet viisi tähteä. Discon valtakausi oli tuolloin kukkeimmillaan ja pieni lElUkin kuunteli jo tuolloin korvat höröllään discoa c-kaseteilta. Nuo käsiliikkeet ovat kyllä "huikeat" ja virheettömät
Kuulukohan nuo sähkötysäänet oikeasti tuosta laitteesta, jonka vipua tuo äijä painelee

Arvasin, että tämä on "Lelun" mieleen

Mukavaa "hömppää" minustakin. Ja nuo sähkösanomaäänet kappaleen alussa kyllä herättivät mielenkiintoa. Neljä tähteä annoin.

Pirteä neljän tähden viisu ja ehkä jopa yksi Saksan kaikkien aikojen parhaista.

Hauskat puvut ja hauska koreografia. Biisikin ihan kiva.

Ihan OK renkutus. Koreografia vain alkoi jo vähän häiritä loppua kohden... *** tähteä.

Tyypillinen 70-luvun viisurenkutus, jossa pirteään yksinkertaiseen kappaleeseen yhdistetään räikeän värikkäät asut ja käsiliikkeisiin perustuva koreografia, jota toistetaan alusta loppuun saakka. Ihan kivaa ja nostalgista, mutta aika köykäistä höttöä samalla.

Kolme tähteä.

Ihan kiva, pirteä, vauhdikas, kuunneltava 70-luvun viisu. Nuo sähkötysäänet esityksessä oli hauska idea

Kolme tähteä

on niin pinkkiä taas jotta vallan,,.. tiesivät toki kohdeyleisönsä ja fanittajien maailmankuvan ja identiteetin... *theh* ... nmutta enmmmääätiiä .... nuo konemaiset liikkeet, joita mm. iki-ikihi-iiihana Schemtterelinge, samaisessa kilpailussa Itävaltaa edustanut yhtye, kritisoi tuota sairaalloisen kovaa rahalla tahkoamista.... vinoutunutta show-levy-pisnestä joka määrää kaikki (no lähes) laulamaan tällä englanninkielellä.... kertsi on kiva, jouset soivat niin taitavasti siellä taustalla... varsinki siinä ylipitkässä versiossa.... joka on osin pelkkää taustaa! kertsosäkeen taustalla kuulee tään jousien leikittelyn... a-osakin on aika tenhoava... annanko 2 vai 3 ....:n, taisin näpätä jo 2:sta mut... viimeisten joukossahan tämä on minullakin v. 77 listalla mut .... annan nyt 2.9 pist. joka voi aivan hyvin tarkoittaa myös 3.0 pistettäkin ....!!!!

Oikein riemastuttava sähkehän tämä! Annan aamutuimaan täydet VIISI! En muista lukeutuuko tällä hetkellä vuotensa TOP5:teen itselläni. Viisuvuotena 1977 on eräs 70-luvun laadukkaimmista, kyllä. Ja tämä on yksi illan viiden tähden villityksistä, siis.

Tämäkin on lapsuusmuisto, jos jokin. Viisivuotiaalle Mussiikki Martille jäi niin mieleen tuo jännittävä "sähkötys". Onhan tämä selvästi oman aikakautensa hittituote esitystä myöten. Mutta jostain syystä, liekö syynä ylipitkä levytysversio, olen jotenkin tosi kyllästynyt tähän biisiin. Ei yllä huippukovan vuotensa kymppikärkeenkään minulla. Annetaan hyvistä muistoista ja diskon kunniaksi nelonen.

Saksalaisviisujen parhainta parhaimmistoa, vaikken todellakaan ole mikään discoeläin. Biisi on vain niin loistava, kaikki toimii. Oudot instrumentit kuten Maukka Perusjätkän moottorisaha ja sähkötyslaite tässä ovat myös aina riemukkaita. VIISI tähteä.

En oikein saanut tästä mitään irti... 2 tähteä.

Tämä oli leppoisaa kuunneltavaa. Sähkötysääni oli mukava mauste biisiin. Käsikoreografia taas vähän häiritsi. Kolme tähteä.

Kivankuuloinen lennätin-aiheinen laulu. Mutta siihenpä se sitten oikeastaan jääkin. Keskitasoa vuoden 1977 loistavatasoisessa viisuvirrassa, eikä mielestäni missään nimessä esim. Lapponiaa parempi. Epäoikeudenmukainen kielisääntö pudottaa tähtimäärän kolmeen.

Tämä on mainio! Joskus aikoinaan en jostain syystä arvostanut tätä hirveästi, mutta onneksi muutuin avarakatseisemmaksi ja tajusin, miten helmi tämäkin biisi on ajankuvana. Ehtaa 70-luvun aitoa diskoilua kansainväliseen tyyliin! Todella toimiva paketti: näyttävät laulajat, joilla on hyvä työnjako, koreografiaa ja väkisinkin tarttuva kertosäkeistö. Ja toki tuo sähkekikkailu on niitä Sami Aaltosen mainitsemia "euroviisufanien rakastamia pikku tempauksia."

Neljä tähteä. Mun listallani yhden kaikkien aikojen upeimman viisuvuosikerran seitsemäs tällä hetkellä. Jos euroviisutuloksia ei sovella ainoastaan oman musiikkimaun mukaan, niin kyllähän tämä olisi ehdottomasti ansainnut paremman sijoituksen, kuin kahdeksannen sijan. Ja varmasti yleisöäänestyksessä tämä olisikin paremmin pärjännyt.

Tulin vähän häntä koipien välissä tunnustamaan, että rakastan tätä biisiä. Mutta häntä pystyyn, moni muukin tykkää tästä. USA:n listaykköset esittävät upean ”München-soundi” discoilun. Oliks tää aikaa ennen sähköpostia.Discopallosta välähtää ainakin viisitähteä.

Tuosta orkesterisovituksesta ja viuluista tuli mieleen hienoimmat Casablanca Recordsin tuotokset ja tuohon aikaanhan muuan Donna Summer sai lähtölaukauksen tuosta München-soundista.

Minusta tämä kuulosti hitaalta ja laahaavalta, ja vähänkö rupesi se piippaaminen jo ottamaan aivoon... Vähän jäykkiä tanssimaan nämä laulajat (pl. ehkä juuri kädet), eikä lanteet ihan samaan tahtiin ketkuneet. Laulu ei paljon sitä paremmin sujunut. Mutta olivat asut sentään kivat. Kaksi tähteä.

Tämä(kin) esitys kannattaa muistaa niiden, jotka nykyään haikailevat niitä vanhoja hyviä aikoja, joilloin "viisut tosiaan olivat laulukilpailu eikä seksillä tai showlla yritetty pärjätä".

(OT: ei se isä ole afrikanamerikkalainen! Afrikanamerikkalaiset ovat Afrikkaan muuttaneita amerikkalaisia .)

Ihan hauska kevyt hömppä. Parasta tässä on kyllä tuo huikea käsikoreografia ja sähkötys. Tarttuva biisi, ja onhan tää hittiainesta. Kolme tähteä.

Mahtava biisi

Tykkäsin tästäkin ja edelleenkin tämä on hyvä kappale. Diskomusa on makuuni.
Harmi vain, että tämä jäi nauhoittamatta c-kasetille radiosta, koska juuri tämän kappaleen aikana sattui lähetyskatko. Eli katastrofi!

Tälle kappaleelle odotettiin kyllä paljon parempaa sijoitusta, mutta pettyneinä joutuivat nämä hieman diivamaisesti käyttäytyneet leidit (silloisen lehdistön mukaan) matkaamaan kotiin.

Neljä liehuvaa Saksan liittotasavallan lippua.

Omalla tavallaan edelläkävijäviisu ja kyllä tätä mielellään joraakin. Ei kuitenkaan ole kestänyt aikaa. Kolme tähteä.