Viisukuppila

Maa: Monaco
Vuosi: 1972
Kappale: Comme on s'aime
Esittäjä: Peter McLane & Anne-Marie Godart
Säveltäjä: Raymond Bernard
Sanoittaja: Jean Drejac
Kapellimestari: Raymond Bernard
Sijoitus: 16./18
Pisteet: 65
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1972mc

Jos edellisvuoden voittajamaalla Monacolla olisi oluut rahaa isännöidä vuoden 1972 euroviisut, olisivat Anne-Marie Godard ja Peter McLane olleet isäntämaan edustajia. Toisin kuitenkin kävi ja Anne-Marie ja Peter nousivat lavalle Edinburghissä Isossa-Britanniassa. Joka tapauksessa kaksikolla oli isot saappaat täytettävänään, sillä edellisnä keväänä Séverine oli tuonut Monacolle maan viisuhistorian ainoan voiton.

Anne-Marie Godardin ja Peter McLanen ranskankielinen kilpailukappale "Comme on s'aime" Raymond Bernardin säveltämä ja Jean Drejacin sanoittama. Drejacille viisut olivat uusi kokemus. Sen sijaan Bernardin säveltämiä kappaleita oli kuultu viisuissa jo kahdesti aiemmin (LUX 1963 ja MON 1965). Bernard toimi myös kapellimestarina Monacon esityksessä.

Koska vuonna 1972 jokaisen osallistujamaan kaksi tuomari antoi jokaiselle esitykselle pisteitä yhdestä viiteen, saivat kaikki kappaleet luonnollisesti ääniä ja pelkkiä pistemäriä tutkiessa tulos vaikuttaakin paljon nykyistä tasaisemmalta. Anne-Marie Godardin ja Peter McLanen "Comme on s'aime" keräsi äänestyksessä pisteitä 65 kappaletta, mikä riitti vain toiseksi viimeiseen eli kuudenteentoista sijaan.

Vuosikymmenensä kehnoimman vuosikerran kehnoa satoa tämä Monacon kappale. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ilman sen kummempia ihastuksen tai inhotuksen tunteita. Siinä ne jotain lauloivat toisilleen. Mutta kun ei jäänyt mitenkään mieltä vaivaamaan tai kiehtomaan, päälimmäisenä tunteena yhdentekeväisyys. Kaksi tähteä.

Kaksi tähteä. Oli tuossa kyllä jotakin kauneutta, mutta yleisesti aika tylsä oli. OLisi kuitenkin ansainnut paremman sijoituksen.

olen aina pitänyt tätä "Miten paljon rakastammekaan toisiamme" aivan erikoisen hienona duettona, tuolta "hullulta duo-vuodelta" (peräti kolmasosa lauluista oli kaksikoiden esityksiä!, liekä tämä innoitus lähtenyt aikoinaan siitä Serge Gainsbourgin ja Jane Birkinin makkari- eli makuuhuone-seksiaktimaisesta-J´taime "kähinä-läähätyksestä, joka tuolloin oli noihin aikoihin kuuminta kamaa Levylistoilla...) ja tässä varsinkin tuo b-osa on meleko kiehtova... valssimainen kertosäe jää avaramaisuudessaan kyllä wahwasti mieleen. Ja -70-luku. Ja jo silloin alkanut sairaalloisen kova kiinnostukseni sekä aikakaus- että radio-ohjelmiin. Ja tietysti tähän erikoisen melodiseen Musiikkiin .... noin 3.8 pist.

Niin "hyvä" viisu, että n. 40 sekunnin jälkeen aloin vain odottaa laulun (lue: jankutuksen) loppumista!
Kaksikin tähteä tuntuu liialta, joten yksi.

Vuosien myötä olen jo ihan saanut itseni jollain lailla pitämään tästä. Pikkunätti balladi, jossa jännittävä a-osa ja hivenen laahaava kertosäe. Annetaan KOLME tähteä.

Omalaatuinen rytmi, kolme tähteä.

Kertosäe oli kuin Allsång på Skansenilta: keinuva ja iloinen. Väliosa kuulosti olevan toisesta laulusta, hyvä melodia siinäkin. Universaali lallatusosa ei ollut mitenkään tarpeellinen. Ei nouse lentoon tämä biisi söpöstä duetosta huolimatta. Vaatimatonta keskitasoa, vajaat kolme tähteä.

Tylsä ja persoonaton duettokappale. Ei oikein mitään kiinnostavaa.

Onhan noita huonompiakin balladeja tullut kuultua... Mutta löytyy niitä parempiakin.

** tähteä.

Ranskankielisellä balladilla jatkettiin toista päivää peräkkäin. Tämä oli minusta mielenkiintoisempi: hieno duetto ja jännät rytmin vaihdokset. Kertosäe vei kappaletta mukavasti keinuen eteenpäin ja väliosa loi särmää. Lallatusosan olisi tosiaan voinut jättää kokonaan pois, oli vain niin muotia tuohon aikaan.

Kolme tähteä. Monacolta on näköjään tähän mennessä ollut arvioitavana neljä viisua ja kaikille olen antanut kolme tähteä - tasaisia keskitason suorituksia siis.

Kaksi kyyhkyläistä lauloivat siinä kovin hempeästi toisilleen intiimin lämpimissä tunnelmissa - ja mikäpäs kieli tällaiseen lauluun paremmin sopisi kuin ranska. Oman aikansa viihteellisen viihdyttävä viisu.

Kolme tähteä.

Tämä kappale oli jotenkin rasittava. Laulajien äänet eivät oikein pelanneet mielestäni yhteen. Kaksi tähteä.

Yksi kiva pieni yhdyssana: melusaastetta.

En mä tälle kahta tähteä enempää voi antaa. Anne-Marien ääni ärsytti, ja olisin mieluummin kuunnellut pelkästään Peterin pehmeää ääntä. Kappaleesta ei jäänyt kummoistakaan muistikuvaa, mutta en järkyty jos uudemman kerran satun kuulemaan.

Duettojen vuoden huonoin duetto En lämmennyt tälle yhtään, vaikka pidänkin 70-lukua Viisujen kultaaikana

.

Jälleen yksi vanhanaikainen viisu tältä vuodelta. Vähän jankkaava, mutta ei ärsytä pahasti. Säkeistöt mukavan dramaattisia. Kolme tähteä.

Korjaan aiemmin sanomaani eli tarkoitan että siis a- osa on tässäkin kiinnostavampi kuin tuo kovin eilistä etsivä ja haahuileva mut ah niin romanttisen tanssittavan kaunis... walz ... jännittävä, sensuelli ja kiihkeä a-osa eli säkeistö. Kertosäettähän on tavattu kutsua b- rapuksi eli kertsiksi eli ..
Dodii...