Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1975
Kappale: Era
Esittäjä: Wess & Dori Ghezzi
Säveltäjä: Shel Shapiro
Sanoittaja: Andrea Lo Vecchio
Kapellimestari: Pier Natale Massara
Sijoitus: 3./19
Pisteet: 115
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1975it

Dori Ghezzi (s.30.3.1946) syntyi ja kasvoi Milanon provinssissa Lentante sul Seveson kaupungissa. Dori voitti ensimmäisen laulukilpailunsa 20-vuotiaana, mistä seurasi levytyssopimus milanolaisen levy-yhtiön kanssa ja laulu-ura pääsi kunnolla alkamaan. San Remon laulufestivaalit tulivat tutuksi ensimmäisen kerran vuonna 1970, mutta tuolloin finaali jäi haaveeksi. Samoihin aikoihin, 1970-luvun alussa, Dori alkoi tehdä soolouransa ohessa yhteistyötä amerikkalaisen r'n'b-laulajan Wesley Johnsonin kanssa, joka tunnettiin paremmin nimellä Wess (s. 13.8.1945).

Wess oli saapunut Italiaan vuonna 1966 yhtyeensä Rocky Robertsin kanssa tarkoituksenaan tuoda r'n'b tutuksi myös Italiassa. Alunperin Pohjois-Carolinan Winstonista kotoisin oleva Wess kasvoi New Yorkissa, jossa hän myös sai musiikillisen koulutuksensa. Varsinaiseen menestykseen basistinakin tunnetuksi tullut artisti ylsi 1970-luvulla, jolloin pehmeä-ääninen ja tumma Wess levytti useita hittisinglejä kirkasäänisen vaaleaverikön Dori Ghezzin kanssa ja duettopari osallistui mm. San Remon laulufestivaaleille. Italian tv-yhtiö RAI oli niin vakuuttunut duosta, että se valitsi heidät suoraan Italian euroviisuedustajaksi vuonna 1975.

Tukholman Euroviisuihin duo lähti brittiläis-italialaisen Shel Shapiron säveltämällä ja Andrea Lo Vecchion sanoittamalla kappaleella ”Era”, jossa muistellaan kaihoisasti laulajaparin rakkauden alkumetrejä. Laulukatraan viimeisenä nähty vahvasti laulettu esitys keräsi pisteitä varsin mukavasti saaden kuudelta maalta 10 pistettä sekä yhdeltä, Suomelta, täydet 12 pistettä. Lopputuloksena oli erinomainen kolmas sija 115 pisteellä. Suomessa Italian ”Era” tuli tutuksi Kirkan ja Marionin käännösiskelmänä nimeltä ”Silloin”.

Viisujen jälkeen Wess & Dori Ghezzi jatkoivat ahkeraa levyttämistä 1970-luvun loppuun asti, jolloin duettoparin tiet lopulta erosivat. Vuonna 1979 Dori Ghezzi koki aviomiehensä kanssa kauhunhetkiä, kun sardinialainen sieppausjoukkio kidnappasi heidät kotoaan ja piti heitä vankina neljän kuukauden ajan Supramonten vuoristossa. Vasta 550 miljoonan Italian liiran lunnaiden jälkeen (n. 280.000 euroa) heidät vapautettiin. Kovista kokemuksista huolimatta laulajatar palasi soolouransa pariin 1980-luvulla ja osallistui jälleen San Remoon muutamaankin otteeseen, kunnes äänihuuliongelmien vuoksi joutui lopettamaan laulajan työt kokonaan vuonna 1990.

Wess puolestaan perusti mm. levy-yhtiön Kanadaan ja jatkoi työtään musiikin parissa aina 2000-luvulle asti. Syyskuun 21. vuonna 2009 tuo kuuden lapsen isä sai kesken Pohjois-Amerikan kiertueen yhtäkkiä astmakohtauksen ja kuoli 64-vuotiaana vanhassa kotikaupungissaan Winstonissa Pohjois-Carolinassa.

Dori Ghezzi San Remossa

1970: Occhi a mandorla
1973: Tu nella mia vita
1976: Come stai
1983: Margherita non lo sa
1987: E non si finisce mai
1989: Il cuore delle donne

Marion & Kirka - Silloin (Spotify)

Wess & Dori Ghezzi (Spotify)

Ihan mieleenjäävä iskelmä.

Varsin tylsä iskelmä, eikä nimilauseen toistaminen noissa määrin ollut mikään erityisen hyvä idea. Kaksi tähteä.

Kieltämättä tässä toistetaan nimilausetta melkoisen monta kertaa ja sävelkulku on varsin yksinkertainen, mutta samalla kappale on hyvin vangitseva. Hieno tunnelma. Tuon Tukholman tallenteen äänenlaatu oli valitettavan huono, esittelyvideolla kuulosti paljon paremmalta.

Nostalginen, vahva italialaisviisu saa minulta neljä tähteä.

1970-lukulainen Italia-klassikko ja ikivihreä. Vahva melodia ja erikoinen sovitus. Wessillä ja Dorilla kemiat pelaavat.
Kertosäe alkaa vähän turruttaa lopussa toistuen, toistuen....
1975 oli varsinainen euroviisuhittien vuosi. Tämäkin soi kaikkialla sekä alkuperäisversiona että Marionin ja Kirkan onnistuneena duettona. Periaatteessa ihan viidenkin tähden hitti, mutta ehkä vähän jo kulunut käytössä neljään tähteen. Mi piace

tämä oli tosiaan kauheen KOVA ratiohitti, eräs eniten kuulemistani ev-klassikoista, onko tietoa kellään, valittiinko tuo kilpailusävelmäkin heille sisäisesti, kenties vain yksi sävellys ja se oli siinä, vai!? Kuulemma erään lähteen mukaan kilpailu oli nimeltään Ganzonetta joka vastasi tavallaan euroviisukarsintoja, niinä useana vuonna kun San Remon 1. palkintosävelmä ei enää ollutkaan se viisuihin automaticmaisesti lähtenyt laulu... noin 4 pistettähän tällekin on annettava koska tuon vuoden taso oli nii käsittämättömän h y v ä eikun LOISTAVA ja järkyttävän loistokas eli ylivoimainen ettei alle 4 pisteen lauluja siellä ollut lain... JA ON siis ainutlaatuista EUROVIISUJEN HISTORIASSA !!!
Ja onko kukaan saanu selville että mitä tuo kuoro kuiskailee tuossa kertosäkeessä... ?
"Kun ennen elokuvissa suudeltiin ja pyhäillat kotona vietettiin..." kertosäe tuo mieleen myös Kipparikvartetin tunnetuksi tekemän laulun Kaunis Veera, mites se ny menikään... "VeERA oli kulkija luonnoltaan, VeERA meidät vangitsi katseellaan..."
jk: tämä soulahtava esitys sijoittunee sen vuojen listallani jonnekin sijoille 18-19...
JK2: en muistanutkaan miten hienoja olivat nuo DoriGhezzin v. -83 sanremoilu sekä heidän duettonsa v. -76 ...! ou kuunnelkaa ihmeessä!

romualdo kirjoitti:tämä oli tosiaan kauhee ratiohitti, eräs eniten kuulemistani ev-klassikoista,

No juu, kyllähän tätä silloin aikoinaan 70-luvulla paljon radiossa soitettiin.

Tämä Italian esitys jäi aikoinaan silloisia vuoden 1975 euroviisuja seuratessa hyvin mieleen erikoisemmalla laulullaan ja erikoisella, harvinaisella esiintymisparilla (valkoinen nainen ja musta mies). Hyvinhän nuo laulajat täydentävät toisiaan. Sävellykseltään tarttuva kipale. Jännä viisu muutenkin. - Mutta ei tämä minun listallani nouse kuitenkaan aivan Italian upeimpien viisujen joukkoon. Vaikka klassikkoviisu onkin. Tämä on jonkin verran liian tasapaksu ja toistokin alkaa loppua kohti häiritsemään.

Neljä tähteä.

Lumoava sovitus, neljä tähteä.

Hitti ja klassikko tämä kappale ehkä on, mutta se ei tee tästä yhtään sen kiinnostavampaa kuunteluelämystä. Tylsäkkeelle lähtee täältä ** tähteä.

Tuotanto ja sovitus ovat tässä klassikko-viisussa aikaansa edellä, hienoja melodianpätkiä ja parin yhteistoiminta pelaa erinomaisesti. Ja minua ei "era" -toistelut häiritse yhtään -vaikea kuvitella mitään niiden tilalle, joka tekisi kappaleesta vielä paremman! Kirkkaat viisi tähteä.

Klassikko ja ikivihreä ovat vahvoja mainesanoja, mutta osuvat kohdalleen tässä viisussa.

No tietysti viisi tähteä ihanalle ikiklassikolle.

Kirkan & Marion suomennos on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaimpia viisucoverlevytyksiä koskaan.

Nyt on maailmankirjat sekaisin = pidän Italian viisusta. Ei ihan viittä mutta neljä.

NELJÄ tähteä, kyllä. Kivaa dialogia pariskunnan välillä. Aikoinaan kuuntelin enemmänkin. Pitänee laittaa pakkasauringon kunniaksi soimaan.

Viisi tähteä tietenkin. Yksi Italian parhaista viisuista. Silloin on tuttu lapsuudesta, alkuperäisen sain käsiini vasta paljon myöhemmin.

kwak kirjoitti:Vuonna 1979 Dori Ghezzi koki aviomiehensä kanssa kauhunhetkiä, kun sardinialainen sieppausjoukkio kidnappasi heidät kotoaan ja piti heitä vankina neljän kuukauden ajan Supramonten vuoristossa.

He menivät naimisiin vasta vuonna 1989. Fabrizio De André (1940-1999) on Italian kautta aikojen merkittävin laulaja-lauluntekijä Franco Battiaton lisäksi, jos vain yksi pitäisi nimetä. De André tuli kuuluisaksi vuonna 1965, kun Mina tulkitsi hänen laulunsa La canzone di Marinella (surullinen tarina hukkuneesta tytöstä). Oma ensilevy ilmestyi 1966, ja toisesta levystä Vol. I (1967) alkoi De Andrén tuotteliain kausi. Sieppausta sivutaan "Indiano"-albumin laulussa Hotel Supramonte (1981). De André antoi anteeksi pariskunnan sieppaajille mutta ei näiden rikkaille toimeksiantajille.

De Andrén ydintuotanto käsittää vain 13 albumia. Hän karttoi pitkään esiintymistä yleisön edessä eikä tunkenut television hömppäohjelmiin. Vasta Francesco De Gregorin kanssa tehdyn Vol. 8:n (1975) jälkeen hän uskaltautui kiertueelle. Tuon levyn Oceano on yksi monista suosikeistani. Paljon tuli kuunneltua myös Non al denaro non all'amore né al cielo -albumia (1971). Se perustuu Edgar Lee Mastersin Spoon River antologiaan (1915), joka on kokoelma kuolleiden itse itsestään laatimia hautakirjoituksia. Esimerkkinä jumalanpilkasta syytetyn miehen tarina Un blasfemo, jonka muuten Alice tulkitsee levyllään Viaggio in Italia (2003).

Jokaisen italiaa opiskelevan pitää ehdottomasti tuntea Fabrizio De André.

Kappaleessa oli mukava rytmi. Kappale oli ihan hyvä, mutta ei tarpeeksi hyvä noustakseen suurempaan suosiooni. Kolme tähteä.

Upea viisuklassikko, eikä enempää eikä vähempää kuin viisi tähteä. Olen aina tykännyt tästä!

!Viisi tähteä!
Klassikko, jossa kaksi hyvin erilaista laulajaa pistää parastaan

Klassikkohan tämä on ehdottomasti. Yksi parhaimpia viisubiisejä kautta aikain.

Tutustuin tähän viisuun vasta tänä keväänä, kun ostin Amsterdamin levykaupasta vanhan viisukokoelman. Mieletön karisma tällä pariskolla! Tykkään sävelmän haparasta tunnelmasta, johon yhdistyvät sanat suoraan sielusta. Suomennoskin on onnistunut pitämään samanlaisen tunteen alusta loppuun, joten hatun noston paikka! Mielnkiintoinen elämä ollut tällä kaksikolla. 5!

Hieno kappale ja taitavat solistit. Neljä tähteä.