Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1973
Kappale: Chi sarà
Esittäjä: Massimo Ranieri
Säveltäjä: Enrico Polito, Gaetano Savio
Sanoittaja: Giancarlo Bigazzi
Kapellimestari: Enrico Polito
Sijoitus: 13./17
Pisteet: 74
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1973it

Napolilaissyntyinen Massimo Ranieri (s. 1951) pääsi jo murrosikäisenä levyttämään New Yorkiin useita kappaleita. Ranierin (tuolloin taiteilijanimeltään Gianni Rock) ura ei päässyt tuolloin vielä käyntiin äänenmurrosongelmien vuoksi. Mutta pari vuotta myöhemmin hän yritti uudestaan tällä uudella taiteilijanimellään. TV-esiintymisistä ei heti seurannut menestystä, mutta vuonna 1969 televisiossa esitetty O sole mio avasi oven kirkuvien teinityttöjen sydämiin. Ranierilla oli useita italiankielisiä hittejä lyhyen ajan sisään. Hän päätti laajentaaa repertoaariaan näyttelemisen puolelle ja menestyi myös sillä saralla.

Vuonna 1971 oli edessä ensimmäinen euroviisuedustus ja mukava 5. sija kansainvälisessä kisassa. Iltapäivälehtijulkisuuden puolelta voisi myös mainita, että samana vuonna Ranierista tuli isä, mutta hän piti itseään aivan liian nuorena ja kokemattomana tähän tosielämän rooliin ja katkaisi suhteensa lapseensa ja tämän äitiin.

Pari vuotta myöhemmin oli edessä uusi viisuedustus, mutta tällä kertaa sijoitus oli vasta 13. kansainvälisessä kilpailussa Luxemburgissa.

Ranierin laulajanura alkoi laskea ja hän päätti keskittyä näyttelemiseen. Tätä jatkuikin 13 vuoden ajan, ja vasta vuonna 1988 hän palasi laulamisen pariin uuden levytyksen kanssa - ja voitti heti San Remon pääpalkinnon. Hän on jatkanut uraansa aina tähän päivään asti, erityisesti näyttelemisen parissa.

Chi saràn tekijäkaarti on sama kuin Massimo Ranierin edellisen viisuedustuksen (L'amore è un attimo) takana. Mainittakoon vielä sanoittaja Giancarlo Bigazzista, että hän on osallistunut myös myöhempien Italian edustussävelmien laadintaan: sekä Gente di maren että Rapsodian lyriikat ovat Bigazzin kynästä.

Chi sarà oli nostalginen ja kaihoisakin muistelma edellisestä heilasta, kun laulun kertoja miettii, missä ja kenen kanssa tämä nyt on ja kuka tätä nyt saa koskettaa. Massimo Ranieri esiintyi hyvin luontevasti ja kappaleeseen eläytyen. Ehkä kaunis, tarttuva sävelmä ja vahva tulkinta olisi ansainnut paremman kuin 13. sijan kilpailussa?


Massimo Ranieri - I Grandi Succesi (Spotify)
http://www.massimoranieri.it/

" Milloinkaan en naista löydä samanlaista, vaikka kuinka etsin mä vaan..."(Fredin äänellä) Tämähän on jo kuultu En tiedä. Tämä yhtäläisyys oli niin ilmeinen, etten tälle kopiolle nyt oikein lämmennyt. Oli varmaan sijoituksensa ansainnut. Annan kakkosen.

Leo kirjoitti: " Milloinkaan en naista löydä samanlaista, vaikka kuinka etsin mä vaan..."(Fredin äänellä) Tämähän on jo kuultu En tiedä. Tämä yhtäläisyys oli niin ilmeinen, etten tälle kopiolle nyt oikein lämmennyt.

Minäkin mietin hetken tätä italoviisua kuunnellessani, että onko kyseessä tuon kappaleen alkuperäisversio. Mutta nämä eivät ilmeisesti ole yksi ja sama kappale?

Muita ajatuksia tämä ei sitten oikeastaan herättänytkään. Aika yhdentekevä laulelma.

** tähteä.

Massimolla menee usein hieman huutamisen puolelle. KOLME TÄHTEÄ kuitenkin, sillä laulu on ihan kaunis.

erityisen ihania tälläset viisut joissa on erityisen lyhyt a- eli johdanto-osa ja sitten kertosäkeen jauhamisessa ei pietä kiirettä, tahkotaan pitemmän kaavan mukaan... ja pitkääää sävelkaarta, semmosesta minä tykkään, saksalaismusiikin kannattajia kun olen aina ollut... no nii nii, tämähän voisikin olla myös saksan viisu... ja Massimo on eräs komeaäänisimmistä italiaanoista joita tiejän... joten oli ihan ojotettua että uusintaedustus tuli noinkin pian... 4.1 pist. kerroinkos mää muuten siitä erään YLE:n toimittajan yli-innokkaasta italofanituksesta kun tämä singlelevy kerran sekoittui kesäisen Kotimainen puolituntinen -ohjelmasa soineiden levyjen joukkoon (!!!!!!) ... no oon määä tainnut kertua siitä... jote antaa olla sitte...

Laulaja ja soittimet eivät tue toisiaan. Yksi tähti.

No jaa, eipä kummemmin innostanut tämäkään iskelmä.

Ihan kaunis italoiskelmä, mutta samalla varsin tusina-sellainen. Yllättävän paljon yhtäläisyyksiä minustakin oli tuohon Leon mainitsemaan kappaleeseen. Massimon äänenkäyttö ei parhaalla mahdollisella tavalla ollut yhteensopiva sävellyksen tunnelman kanssa.

Tavanomaiselle kappaleelle keskinkertaiset kolme tähteä.

Tämän viisuhain nykykunto nähtiin lauantaina Sanremon finaalissa, ja hyvä oli kunto. Lauloi ja rupatteli pitkän tovin juontaja Gianni Morandin kanssa, ei tosin viisuista, vaikka Giannikin edusti aikoinaan Italiaa. Chi sarà ei ole biisinä ihmeellinen. Laulu on pääosassa, sovitus ylen pelkistetty, hyvä ehkä niin. *** Haluatte varmaan tietää, mitä muita sarà-biisejä on olemassa? - Tässä muutama:

Alice - Sarà
Ricchi e Poveri - Che sarà
Al Bano & Romina Power - Ci sarà
Gianluca Grignani - Che sarà di noi
Fiorella Mannoia - Oh che sarà che sarà
Francesco Nuti - Sarà per te
Lucio Dalla & Francesco De Gregori - Cosa sarà?
Laura Pausini - Musica sarà
Vasco Rossi - Sarà migliore
Ricchi e Poveri - Sarà perché ti amo

Alicen Sarà löytyy hänen kolmannelta albumiltaan Caponord (1980). Che sarà (1971) tunnetaan Suomessa nimellä Toivotaan, toivotaan. Brasilialaisen Chico Buarquen loistava O que será sai Italiassa nimen Oh che sarà che sarà, ja suomeksi sen lauloi Liisa Tavi nimellä Miten käy (san. Liisa Akimof).

Kolme tähteä. Tasaisen varmaa työtä, ilman suurempaa ihastusta tai paheksuntaa.

Tämän legendaarisen miehen kahdesta viisustsa se siedettävämpi. 1971-viisuhan on sellaista levotonta meuhkaamista, jota ei vaan jaksa. Eli jos Chi saràsta pitää sanoa jotain positiivista, niin ainakin tätä pystyy jo kuuntelemaan. Mutta siihen ansiot jäävätkin. Erittäin turha, toisesta korvasta sisään toisesta korvasta ulos -viisu, jota kuuntelee ainoastaan silloin, kun kuuntelee tämän vuosikerran laulukavalkadia kokonaan. Onneksi tuomarit sijoittivat tämän jokseenkin oikein. Kaksi tähteä.

Sziget hyvä, onhan Toto Cutugnollakin 'Sara'-niminen kappale! (Vai pitääkö olla tuo aksenttikin A-lla?! )

En haluaisi käyttää termiä "Ihan kiva", mutta tälle kappaleelle jos mille se sopii. Kolme tähteä.

barbarossa kirjoitti: Ehkä kaunis, tarttuva sävelmä ja vahva tulkinta olisi ansainnut paremman kuin 13. sijan kilpailussa?

Ei nyt kuitenkaan. Täysin koukuton kappale, eikä soittimien ja laulun välillä ollut juuri minkäänlaista korrelaatiota. Heikot kaksi tähteä.

Joo yksi... Ei saa mitään otetta.

Laulusta pidin ihan kohtuullisesti, mutta miehen ilmeilyt menivät välillä hieman ylitulkinnan puolelle. Kolme tähteä.

Alkaa viehättävänä, mutta päätyy lopulta olemaan aika banaali. Annan kuitenkin kolme tähteä.

akuankka13 kirjoitti:Laulaja ja soittimet eivät tue toisiaan. Yksi tähti.

no mikä ihme tuo ny on... , kts. ranskalaisten ja italialaisten hälläväliä-tyyli vetää mm. ESC-kisat läpi, kts. Rooman senioireitten harrastelija-orkesteri., plus kännissä olleet äänitarkkailijat. Luico & Steffano sekä heidän epätoivoinen välillä itkua tuhertanut lacrime ... sihteerikkö Anna (Viisula : Tom tom tom -ketju) ! ....

Hillittyä hissimusiikkia orkesterilta, ihan mehukasta serenaadilaulua jätkältä. Jää pikkuisemmaksi kuin mihin pyritään, kai pyritään isoille taivaille? Kolme luppakorvaa.

TomppaJr kirjoitti:Joo yksi... Ei saa mitään otetta.

Joo viisi... Saa liikaa otetta.

Ensimmäinen * --> ***** näiden seiskarien viisula-arviopäivityksien aikana. Ihana kappale ja ihanan karismaattinen Massimo. Huikea tunnelataus!

Olen ihastunut tähän puhtaaseen, Italiaa tihkuvaan esitykseen vahvan nelosen verran. Massimo artikuloi niin kauniisti ja selvästi, että tätä voisi hyvin käyttää italian opiskelussa. Ja äänessähän on voimaa. Melodiasta tulee mieleen ne tuona aikana soineet "Sata kelloa", myös kai italialaissävellys. 4/5.

Tasapaksu Italia viisu, kolme

.

Massimo esiintyy jopa karismaattisemmin kuin aiemmin ja kappalekin on ihan miellyttävä. Ei kuitenkaan vakuuta kolmea tähteä enempää.