Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1975
Kappale: Toi
Esittäjä: Géraldine
Säveltäjä: Bill Martin, Phil Coulter
Sanoittaja: Pierre Cour, Bill Martin, Phil Coulter
Kapellimestari: Phil Coulter
Sijoitus: 5./19
Pisteet: 84
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1975lu

Tänään täällä Viisulassa lauletaan SINUSTA irlantilaissyntyisen Geraldine Branaganin toimesta. Luxemburgin Yleisradioyhtiö oli valinnut sävelmän "Toi" ("Sinä") Eurovision 20. laulukilpailuihin Tukholmaan. Geraldine olikin saanut melkoiset tekijät taakseen, sillä laulun tekijät olivat peräti jo kahden kansainvälisen voittosävelmän takana. Sävelmät "Tom Pillibi" (1960) sekä "Puppet on a string" (1967) olivat tunnettuja hittejä jo meilläkin. Suuret toiveet matkassaan Geraldine otti siis Luxemburgin edustussolistin tehtävät vastaan.

Tukholma oli saanut kunnian järjestää Eurovision 20. laulukilpailun. 19 maan sävelmät kilpailivat Euroopan suosituimman uuden laulun kunniasta ja laulukilpailun voitosta. Luxemburg ja sen surusilmäinen irlannitar Geraldine esiintyivät viidentenä. Laulussa "Toi" solisti lauloi "sinusta", jota hän ei vain voinut lakata rakastamasta. Luxemburg pokkasikin heti ensimmäisenä äänestäneeltä Alankomaiden tuomaristolta täydet 12 pistettä ja johti vielä toisena äänestäneen Irlanninkin jälkeen kilpailua. Kaikenkaikkiaan kolmentoista maan tuomaristoissa Geraldinen paljaanpuhdas rakastuminen sinuun sijoitettiin kymmenen äänestetyimmän ehdokkaan armoitettuun joukkoon. Lopputuloksissa Luxemburg sijoittui keväisen illan päätteeksi sangen mukavasti viidenneksi. Geraldine levytti viisustaan myös englanninkielisen versioinnin "You", joka nousikin Irlannissa kahdenkymmenen ostetuimman singlelevyn listalle.

Geraldine avioitui laulun tekijäkaartiin kuuluneen Phil Coulterin kanssa. Laulun "sinä" löytyi siis hyvin läheltä. Hän edusti kotimaataan Irlantia myöskin kahteen otteeseen World Popular Song Contestissa sijoittuen näissäkin kansainvälisissä edustustehtävissä samaiselle viidennelle tilalle. Nähtiinpä hänet myöskin esiintymässä suositussa Benny Hill Show:ssa. Geraldinen kasvot olivat siis lopulta monestakin foorumista ainakin etäisesti tutut.

Haluaisitko juuri sinä olla Geraldinen laulun sinä? Vastaatko hänen pakahduttavaan rakkaudentunnustukseensa? Tähtiä SINULTA, siis!

Oli tuo 70-luku kyllä yhden sortin, kun alaluomeakin piti korostaa oikein useammalla eri sävyllä (ja sama meno jatkui vaan räikeämpänä 80-luvulla). Mutta tyttö on nätti, vaikka räpsyttimet onkin kuin suonsilmäkkeet. Kivasti oli ajan hengessä vaseliinit linssissä esikatselussa. Lammuurrii!

Kaunis biisi, mutta kertosäe on jotenkin pannari ja aikansa lapsi. Ei voi puhua mistään ikivihreästä. Vaikea myös uskoa, että tämänkin sävelmän takana on oikein euroviisuhittimaakareita.

Artisti hoitaa hommansa hyvin eikä tämä kaikesta huolimatta heikko kokonaisuus ole. Vähän tunkkainen ja ehkä tuohon maailman aikaan jo hieman vanhanaikainen jopa euroviisuareenoilla. Kolme tähteä ansaitsee tämä kokonaisuus.

Vanhanaikainenpa hyvinkin. Kiitoksia Beethovenille Kuutamosonaatin duurimuunnoksesta
Laulu oli kaunis, mutta jotenkin kuluneenoloinen. Ainekset olivat kasassa, mutta ihan täyteen lentoon ei kuitenkaan lähtenyt, nimekkäästä tekijäkaartista huolimatta. Geraldinesta pidin. Annan tälle keskivertoisesti kolme tähteä.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: ** tähteä.

No olipas tylsä viisu. En saanut otetta oikein mistään. Kaksi tähteä.

Ihan ok kappale ja kertosäe oli kiva.

Pikkunätti tylsäke, kaksi tähteä.

Vähän turhan hidassoutuinen tämä oli jopa minunkin makuuni, etenkin se välisoitto-osuus tuntui kovin pitkältä, kun ei oikein mitään edes kuulunut. Ranskankieliset laulut ovat heikkouteni, mutta hieman liian pitkiä olivat nuo hönkäilyosuudet. Parhaimmissa kohdissa sen sijaan oli voimaa ja sellaista upeaa vanhan ajan viisutunnelmaa. Lopun rummutukset eivät mielestäni olleet oikein onnistuneet, rikkovat tunnelman.

Kolme tähteä jää, kun plussat ja miinukset ynnään.

KOLME tähteä minulta hänelle, myöskin. Huomasi kyllä ettei ranskan kieli ollut solistin äidinkieli.

Ihan kaunista, mutta hivenen laahaavaa rakkaudentunnustusta.

jotenkin riisutun eteerisen kaunis ja kaihoisan viipyilevä... lopun marssisovitus antaa ne puuttuneet öön pilkut tälle kokonaisuudelle... tai ehkä jotain muutakin jäi vielä uupumaan koska omat pisteeni jäävät noin 4.3-4.8 :een.... järkyttävän kaunis a-osa kyllä vaan... jonkinlaiseksi väliinputoajaksi on jäänyt tämä laulu...kuitenkin... kaikista ansioistaan huolimatta...?

Omissa listoissani vähän unohdettu kappale. Kolme tähteä Geraldinelle. Olihan se ihan nättii

Tykkäsin aiemmin enemmän. Tunnelmallinen ja kovinkin surumielinen kappale. Vahvemmalla kertosäkeellä voisi yltää jopa viiteen tähteen, mutta nyt kolme.

Yksinkertainen, konstailematon ja kaunis laulu.

Toni kirjoitti:Kaunis biisi, mutta kertosäe on jotenkin pannari ja aikansa lapsi. Ei voi puhua mistään ikivihreästä. Vaikea myös uskoa, että tämänkin sävelmän takana on oikein euroviisuhittimaakareita.

Artisti hoitaa hommansa hyvin eikä tämä kaikesta huolimatta heikko kokonaisuus ole.

Oon Tonin kanssa samaa mieltä. Potentiaalia neljään tähteen olisi, mutta lopputulos jää kuitenkin kolmeen. Ideatasolla hyvin rakennettu, vaihtelevuutta sisältävä iskelmä, mutta käytännön toteutuksessa on vähän liian paljon ominaisuuksia jotka tökkii. Säkeistöt ovat vähän liian laahaavia, ja kertsi vähän irrallinen ja vasemmalla kädellä tehty.

Lisäksi olen samaa mieltä AntSan kanssa:

AntSa kirjoitti:Huomasi kyllä ettei ranskan kieli ollut solistin äidinkieli.

Ja Muzista voisi myös lainata,

MuzaMaza kirjoitti:Olihan se ihan nättii

koska ennemminkin sanoisin: Olihan se ihan nätti. Géraldine siis.

Oooh. Aika hieno, oikeastaan todella valloittava, vahvat neljä.

Laulaja oli kovin kaunis, mutta itse kappaleesta en erityisemmin pitänyt. Hönkäily + kertsi resepti ei nyt toiminut. Kaksi tähteä.

Mun makuun tuo marssiosuus ei sovi yhtään noin ihanan herkästi alkavaan viisuun. Hyviä aineksia tarjolla, mutta lopullinen soppa saa minulta vain kaksi tähteä.

Säkeistö ja kertosäe ovat kuin eri maata ja loppu on erikoista marssia. Aikamoinen jollotus. Kaksi tähteä.

Biisin alku on kuulokuva ranskalaisesta modernistisesta 1960-luvun elokuvasta, sitten aletaan jarskaamaan ja buhkimaan massiivista chansoniskelmää. Taas poskea silittävä osuus, tuppuralatorvien pauhua, suureellisuutta ja sen perään selän katkaiseminen, jonka jälkeen laulaja on puhki. Kaksi kuhertelevaa peipposta.

Täällä ei olekaan todettu, kuinka häiritsevän paljon laulaja näyttää Valentina Monettalta.

Valentina Monettan huonoin viisu. Hirvittävä jollotus. Yksi tähti.