Viisukuppila

Maa: Belgia
Vuosi: 1978
Kappale: L'amour ça fait chanter la vie
Esittäjä: Jean Vallée
Säveltäjä: Jean Vallée
Sanoittaja: Jean Vallée
Kapellimestari: Jean Musy
Sijoitus: 2./20
Pisteet: 125
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1978be
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Belgium1978.html

Jean Vallée, oikealta nimeltään Paul Goeders, syntyi 2. lokakuuta 1941 Verviersin kaupungissa ranskankielisessä Belgiassa. Musiikin harrastamisen hän aloitti jo nuorena, jolloin hän oppi itsenäisesti soittamaan sekä pianoa että kitaraa. Goedersin suunnitelmissa oli ryhtyä matematiikan opettajaksi, mutta aikuistuttuaan hän – vanhempiensa vastustuksista huolimatta – siirtyi täysipäiväiseksi muusikoksi ja säveltäjäksi.

Jean Valléen läpimurto koitti vuonna 1966. Maaliskuussa julkaistiin hänen ensimmäiset levytyksensä. Samana vuonna hän voitti Span kaupungissa järjestetyn ranskankielisten laulujen kilpailun laululla Sur les quais sekä lehdistöpalkinnon Knokken festivaaleilta. Seuraavana vuonna hän edusti Belgiaa Rion festivaaleilla, jossa yhtenä tuomariston jäsenenä oli Belgian legendaarinen taiteilija Jacques Brel. Lieneekö Vallée saanut tältä matkalta myös vaikutteita Breliltä, sillä usein Valléen esityksissä (kuten erityisesti tässä hänen toisessa euroviisuesiintymisessään) oli havaittavissa usein tyypillistä ”brelmäisyyttä”. Vuonna 1969 julkaistiin Jean Valléen ensimmäinen pitkäsoitto. Samoihin aikoihin hän alkoi esiintyä kotimaansa lisäksi säännöllisesti myös Ranskassa.

Vuonna 1970 vuorossa olivat Eurovision laulukilpailut. Jean Vallée valittiin edustamaan Belgiaa Amsterdamin Euroviisuihin laululla Viens l'oublier. Laulu sijoittui 12 kappaleen tynkäviisuissa sangen vaatimattomalle jaetulle kahdeksannelle sijalle. Seuraavana vuonna Nana Mouskouri levytti oman versionsa Valléen sävelmästä La vague. Laulusta tuli suuri menestyshitti, ja se lienee edelleen Valléen suosituin ja kaupallisesti menestynein sävellys.

Belgian euroviisukarsinnat kutsuivat Jean Valléeta uudelleen vuonna 1978. Hän osallistui 8. helmikuuta järjestettyyn kilpailuun itse tekemällään laululla L’amour ça fait chanter la vie (suom. Rakkaus saa elämän laulamaan). Vallée runoili laulussaan rakkauden tuovan sydämiimme värikyniä, joilla voimme värittää koko maailman. Asiantuntijaraati äänesti Valléen voittoon, ja näin hän päihitti muun muassa Belgian vuoden 1974 euroviisuedustajan Jacques Hustinin, joka myös tavoitteli toista edustusmatkaa Eurovision laulukilpailuun.

Pariisin Eurovision laulukilpailuissa 22.4.1978 Belgia esiintyi kilpailukavalkadin kymmenentenä. Sveitsin ja Alankomaiden humppien välissä Belgian esitys erottui rauhallisena ja hillittynä. Euroopan tuomaristot ottivat Valléen esityksen paljon ennakko-odotuksia paremmin vastaan, sillä Belgia sijoittui kilpailussa peräti toiseksi, ja saavutti täten maan siihen mennessä kaikkien aikojen parhaan viisusijoituksen. Belgia keräsi yhteensä 125 pistettä, ja sai täydet 12 pistettä viideltä maalta. Voitto jäi kuitenkin kauas, sillä eroa Israelin voittoesitykseen oli peräti 32 pistettä. Vaikkei Eurovision laulukilpailun voittoa Belgialle vielä tullutkaan, niin joissakin arabimaissa Jean Valléeta juhlittiin euroviisuvoittajana. Esimerkiksi Jordanian televisio keskeytti kilpailulähetyksen, kun alkoi vaikuttaa siltä, että Israel tulee voittamaan kilpailun ylivoimaisesti. Myöhemmin televisiossa ilmoitettiin Belgian voittaneen kilpailun.

Jean Valléen ura jatkui vielä 80-luvulla, vaikka ei enää niin aktiivisena kuin 70-luvulla. Hän on esiintynyt myös musikaaleissa ja tuottanut estradiesityksiä Pariisin teatterinäyttämöillä. Lisäksi hän on esiintynyt säännöllisesti televisiossa niin laulajana kuin näyttelijänä. Valléen viimeinen pitkäsoitto on ilmestynyt vuonna 1989, ja sen jälkeen häneltä on julkaistu muutamia kokoelmalevyjä.
http://www.jeanvallee.com/

Tiedän, että olen törkeä nykynuori, joka ei osaa arvostaa oikeaa musiikkia, mutta minulle tämä ei ole koskaan auennut. En voi lainkaan ymmärtää tämän jollotuksen kakkostilaa. Ranskankielisistä maista olisi ollut tuona vuonna parempiakin tarjolla. Vaikka ranska osaakin olla laulettuna parhaimmillaan jumalaista, niin jotenkin se kielikin tökkii tässä biisissä pahasti. Tulee sellainen olo, että tässä on tehty tekemällä prototyyppi-chanson. Kokonaisuutena hyvin vanhanaikainen.

Kaiken tämän avautumisen jälkeen annan tälle kuitenkin pari tähteä. Onhan tässä jonkinlainen melodia ja mies osaa myös ihan laulaa. Ehkä Belgia ei vaan oo mun juttu.

Olipas tylsä ja sävellyksenä tosiaan mitäänsanomaton. Kaksi tähteä.

Pääsenkin olemaan ensimmäinen, joka antaa tälle viisi tähteä. Ihana romanttinen laulu, joka ei tosiaankaan ole mikään jollotus Jean Vallée on charmantti tulkitsija ja sävel kasvaa koko ajan. En yhtään ihmettele tämän kakkossijaa, Israel kyllä ansaitsi voittonsa. Joka tapauksessa aivan ihastuttava laulu, joka kuuluu Belgian parhaimmistoon.

Tämän tyyliset kappaleet eivät ole koskaan iskeneet minuun, eikä iske tämäkään. Erittäin tylsä ja unettava, yksi tähti.

joo, iliman muuta 5 pist. mitä hienostunein ja onnistunein esimerkki ajattomasta kestävän periaatteen mukaan synnytetystä laulelmasta. Ja tuosta kappaleen rakenteesta, johon silloinen esikatselujen juontajakin tarttui eli ruvethaan kehittelemään vähäeleisesti ja mahiksen vähin säestyksin melodiaa ja sitten vasta lopussa on jo koko orkka niskasa ja kaikki soittimet täysillä... on tää hieno! Belgian noin top 6:een laskettavissa oleva taijeteos... ja moraalinen voittaja, varsinki arabimaissa... no,jooo ja just joo... ja teksti on myös parasta mitä kuvitella voi... "rakkaus nauraa koko sinfoniallaan..."

Laulu, jonka suhteen olen käynyt läpi koko tähtiskaalan vuosien saatossa.
Keväällä 1978 tämä kuulosti vain tylsältä kuiskinnalta, joten varmaan olisin ykkösen antanut silloin.
Saatuani paljon myöhemmin käsiini levyversion tästä kappaleesta, laulu kolahti kunnolla. Live-esitys Pariisissa ei valitettavasti pääse lähellekään levyversiota, jonka perusteella tähteni tänään annan.

Tämä laulu on malliesimerkki siitä, mitä tarkoittaa, kun laulu "kasvaa." Kolmesäkeistöisessä laulussa ensimmäinen säkeistö on levyllä hyvin hiljaista, paikoin kuiskivaa laulua. Modulaation kautta toisessa säkeistössä alkaa jo tapahtua, mutta vasta kolmannessa säkeistössä laulu räjähtää Jeanin vapautuneemmaksi ja vahvaksi tulkinnaksi. Kaiken kruunaa yksi viisuhistorian hienoimmista sointukuluista loppuintrossa. Lisäksi muutenkin kaunis ranskan kieli kuulostaa erityisen kauniilta tässä laulussa.
Selkeä viitosviisu.

Olipa romanttinen. Yksi tähti.

Ihan tunnelmallinen.

Minua tämän toinen sija on aina kummastuttanut. Onhan tämä ihan laadukas ja kuuntelua kestäväkin teos, mutta sangen yhdentekevä itselleni. Kyllä minä KOLME tähteä kuitenkin hellyn antamaan sillä teksti on hieno, kyllä.

Minuun nämä ranskankieliset chansonit uppoavat aina hyvin. Kun laulaja on vielä näin ammattitaitoinen kuin Jean Vallée, joka tulkitsee kappaleen todella tyylikkäästi, niin upeaahan tätä on kuunnella. Kappale kasvaa komeasti edetessään, mutta se jokin huipennus jää puuttumaan, joten ihan täyttä tähtitaivasta tämä viisu ei saa tuikkimaan.

Hyvillä mielin annan kuitenkin neljä tähteä.

No enpä jaksaisi kuunnella tätä uudestaan...

** tähteä.

Viisi. Joskus olisin ehkä antanut neljä, nyt en pihistele. Elää tulkinnasta, vaikka kappale ei olisikaan 70-luvun hienoimpia. Kuunneltavampi kuin tylsä voittaja, josta en ole koskaan innostunut.

Toni kirjoitti:Tulee sellainen olo, että tässä on tehty tekemällä prototyyppi-chanson. Kokonaisuutena hyvin vanhanaikainen.

Tämän kappaleen kuulemme aivan samalla tavalla!
Mulla tuli kuunnellessa jopa Kummelin "ranskalainen laulu" (Vive la Renault, vive la Peugeot...) mieleen!
Vahvat kaksi tähteä kuitenkin, kun kaikin osin pätevää työtä tämä esitys.

En ole oikein koskaan syttynyt tästä balladista. Pitää oikein pinnistää, jotta ylipäätään muistan miten sen melodia meneekään. Toki siinä on omat ansionsa, mutta mulla jää puolitiehen. Kolme tähteä.

Jostakin syystä oletin, että tämä on ihan surkea kappale, mutta se imaisikin minut mukaansa jo alkutahdeilta. Hurmaava. Neljä tähteä.

Kysyn vaan, miksei tällaista musiikkia tehdä enää.

Olisi saanut voittaa

TomppaJr kirjoitti:Kysyn vaan, miksei tällaista musiikkia tehdä enää.

Jee, ensimmäinen viidestä tähdestä yhteen tähteen ponkaisu. Yllättävän hyvin nää mun seiskari-viisuloinnit kuitenkin on pitäneet paikkaansa, eikä kauheasti suuria kiusallisia tähtimuutoksia ole tullut. Nyt siis ensimmäinen ääripäästä toiseen siirtyminen. ***** --> *

Kaunis perusballadi. Ei erityisen erottuva, mutta ymmärrän, miksi tätä on arvostettu finaali-iltana. Kolme tähteä.