Viisukuppila

Maa: Norja
Vuosi: 1972
Kappale: Småting
Esittäjä: Grethe Kausland & Benny Borg
Säveltäjä: Kåre Grøttum, Ivar Børsum
Sanoittaja: Kåre Grøttum, Ivar Børsum
Kapellimestari: Carsten Klouman
Sijoitus: 14./18
Pisteet: 73
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1972no
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Norway1972.html

Norjan karsinta Edinburghin Euroviisuihin järjestettiin Nrk:n studioilla Oslossa 19. helmikuuta 1972. Mukana oli kahdeksan naisartistia, yksi miessolisti sekä yksi duetto. Lavalla nähtiin mm. kolme kertaa maata 60-luvulla edustanut Kirsti Sparboe sekä Norjan edellisvuoden laululähettiläs Hanne Krogh. Myös tulevat edustajat Ellen Nikolaysen ja Anne-Karine Strøm nähtiin tavoittelemassa matkalippua Skotlantiin. Kymmenestä osallistujasta huolimatta kappaleita karsinnassa oli vain viisi. Jokainen kappale sai siis kaksi tulkintaa, toisen pienen bändin kera ja toisen suuren orkesterin kanssa. Voittajan valitsi katsojista koostunut 14 henkinen jury, joka antoi kappaleille arvosanoja yhdestä viiteen, aivan kuten meillä täällä Viisulassa on tapana. Eniten katsojien pisteitä keräsi Grethe Kauslandin ja Benny Borgin tulkitsema elämän pikkuiloista kertova sävelmä Småting.

Vuonna 1947 syntynyt Grethe Kausland teki läpimurtonsa jo kahdeksanvuotiaana kappaleella Teddyen min, jota myytiin yli 100 000 kappaletta. Kaksitoistavuotiaana ihmelapsi oli levyttänyt jo kaksitoista levyä. Ensimmäinen elokuvarooli oli myös vuorossa 12-vuotiaana. Grethe teki pitkään yhteistyötä revyryhmä Dizzie Tunesin kanssa, edustaen useasti Norjaa Montreuxissa. Grethe tuli 80-luvulla tunnetuksi imitaatioistaan, kuten vuonna 1980 Judy Garland ja Liza Minnelli -showsta. Yhdeksänkymmenluvulla Grethe hassutteli useissa rooleissa. Revyesitykset jatkuivat aina vuoteen 2006, mutta seuraavan vuoden kesäkiertueen Grethe joutui perumaan, sillä hänellä oli todettu syöpä. Grethe Kausland kuoli 16. marraskuuta vuonna 2007 vain 60-vuotiaana.

Duon toinen osapuoli Benny Borg oli syntynyt Göteborgissa vuonna 1945. Benny muutti Norjaan vuonna 1969 ja oli hetken naimisissa jo aiemmin mainitun, Viisulassakin esitellyn Kirsti Sparboen kanssa. Läpimurto tapahtui samana vuonna kuin ESC-edustus kappaleella Balladen om Morgan Kane. Seuraavana vuonna Benny sai Grammyn Norjan parhaana miesartistina. Benny liittyi Grethen tavoin Dizzie Tunes -ryhmään ja tuli tunnetuksi Elvis-imitaatioistaan. Levyjä ilmeistyi tasaiseen tahtiin koko 70-luvun ja myöhemmin Benny on nähty niin teatterissa kuin tv-visan juontajana 90-luvun alussa, kuten myös suomalainen kanssakilpailijansa Edinburghista Kim Floor. Benny esiintyy yhä, hänet nähtiin mm. vuonna 2008 Allsång på grensen -ohjelmassa.

Edinburghiin oli Norjan lisäksi peräti viisi maata, Suomi, Malta, Monaco, Belgia ja Alankomaat päättänyt lähettää dueton. Rekiretkiteemaisella esikatseluvideolla varustautuneet norjalaiset olivat vaihtaneet turkikset Usher Hallin lavalle sinisävyisiin esiintymisasuihin. Norja esiintyi duetoista ensimmäisenä kuudentena. Joka maalla oli tuomaristossa myös duo, yksi alle 25- ja toinen yli 25-vuotias juryn jäsen. Kumpikin tuomari antoi kappaleille arvosanoja yhdestä viiteen, aivan kuten meillä täällä Viisulassa on tapana. Småting sai eniten pisteitä Suomen kaksikolta yhteensä seitsemän. Lopulta Norjan saamat 73 pistettä riittivät vaatimattomaan 14. sijaan kahdeksantoista kappaleen joukossa, mutta Grethe ja Benny tulivat näistäkin pikkupisteistä onnellisiksi.

Ei paha ja olen kuunnellut usein Norjan viisukokoelmaa, jossa tämäkin tietysti on. Ja kun kyseinen viisu tulee, en koskaan skippaa Ihanan naivistinen ja niin sitä sen aikaista vai olisiko ollut kuitenkin jäänyt vähän kuuskytluvulle . Tänään hellyn peräti neljään

Mietin kolmea tähteä, mutta jäi silti kahteen. Kappale oli kyllä ihan pirteä.

Säkeistöistä kyllä pidin, mutta kertosäe ei ollut tarpeeksi hyvä, että tämän olisi kolmeen tähteen voinut nostaa. Siis kaksi tähteä.

Ärsyttävä, kaksi tähteä.

Grethe ja Benny olivat kuin Pieni talo preerialla -sarjan Ingallsin perheen vanhemmat .
Kappale oli - nimensä veroisesti - pikkunätti. Otsikko tuli varmasti selväksi ja kuin kerta kiellon päälle vielä lopuksi 4:sti. Lopun hokemisen olisi voinut jättää kokonaan pois,sillä laulu olisi päättynyt juuri eheästi ennen tuota loppuhokua . Kolme tähteä kuitenkin, vaikka vähän vaatimattomina.

Rasittavaa roskaa. ** tähteä.

Kuuntelin, että täähän on aika hauska, mutta sitten älysin, että tämä tosiaankin tuli vuonna 1972 eikä esim. 1962. Siispä kaksi tähteä tälle vanhahtavalle piristeelle.

Äsch... Oli kyllä vallan rasittava ja ärsyttävä rallatus, joten ikäväkseni joudun antamaan ykkösen.

Kyllä tämä jollain tavalla ärsyttävä on, muttei kuitenkaan liikaa siksi kaksi tähteä.

Toni kirjoitti:Kuuntelin, että täähän on aika hauska, mutta sitten älysin, että tämä tosiaankin tuli vuonna 1972 eikä esim. 1962. Siispä kaksi tähteä tälle vanhahtavalle piristeelle.

Vanhahtava kyllä, mutat silti minusta ihan selvästi 1970-lukua, tässä on kaikkea pikkuisen liikaa kuitenkin ja sointi moderni. Tosiaan sellainen 1970-luvun romanttinen käsitys vanhahtavasta ihan niinkuin mainittu pieni talo preerialla ja tupakalustot. Ja yhtä sokerinen. En kuuntelisi uudelleen, muttei mitään antipatioitakaan enemmälti herätä joten kaksi.

Ihana a osa...mullakin tuli assosiaationa tuosta laulajattaren habituksesta A little house of pre... tälläinen lastenlaulumainen jollaisia norjan laulut tapasivat olla vähintään joka toinen vuosi.... ! ihanan jatsahtava tuo b-osa puhaltimineen eli niiiiiiiin tyypillistä tuon ajan norjalaisviisusvengiä... Pienet Asiat - laulu saa multa n. 4.0 pist. Samaa ihanaa herkkyyttä jatkoi v. -75 edustuskappale, ainakin tuon intron ja a-osan osalta...

Tämä on ollut minusta aina vähän rasittava laulu. Hokevasta osiosta tulee mieleen käkikello!

KAKSI!

Kaksi tähteä minultakin. Nothin special.

Vanhanaikainen -omasta mielestäni jopa 50-lukulainen! A-osa kovin flegmaattinen, kertsi taas kovin jankkaava. Parempi kuitenkin kuin osiensa summa ja verraten parempi kuin muistelin, joten hellyn aina kolmeen tähteen.

Ihan kivasti svengasi tämä pikkunätti viisu. Minullekin tuli hokemiskohdista käkikello-mielleyhtymiä. Tämä on jännä kappale, kun noista toistoista ja hokemisista vai pitäisikö sanoa kukkumisista huolimatta tämä ei yhtään ärsytä, vaan kuulostaa kivan letkeältä. Kuuntelen ihan mielelläni - loppuhokemisen tarpeettomuudesta olen kyllä Leon kanssa täysin samaa mieltä, se oli kokonaisuuden heikoin kohta.

Kolme tähteä.

Vanhanaikainen omalle ajallekin. Kuusikymmenluvun alun nukkeilua ja päivänpaisteen ihailua. Melodisesti nappaa hanskaan, mutta mitä tekee hanskalla, jossa on reikiä. Liian kukkkainen. tulee mielikuva pariskunnasta, joka haisee teeskentelylle ja maksavella kädelle, joka on tehnyt tästä parista näyttelyeläimen ja lapasen, jota kaikkien norjalaisten ja eurooppalaisten on sovitettava käsiinsä. Pari roikkuvaa aasinnisää.

Viehättävä biisi, mutta tuskin kenellekään mikään kaikkien aikojen viisu. Hieman karmiva tuo loppu. Kolme tähteä.