Iso-Britannia 1979: Black Lace – Mary Ann
Lähetetty: 30 Elo 2011, 15:09
Vuosi: 1979
Kappale: Mary Ann
Esittäjä: Black Lace
Säveltäjä: Peter Morris
Sanoittaja: Peter Morris
Kapellimestari: Ken Jones
Sijoitus: 7./19
Pisteet: 73
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1979uk
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/UK1979.html
Brittiläinen Black Lace –yhtye syntyi vuonna 1974. Yhtyeen historia tosin alkaa jo vuodesta 1969, jolloin Alan Barton, Terry Dobson, Steve Scholey ja Ian Howarth perustivat yhtyeen The Impact. Vuonna 1974 kokoonpanon nimeksi muutettiin Black Lace. Muutamaa vuotta myöhemmin Ian Howarth jätti yhtyeen ja hänen tilalleen pestattiin Colin Gibb (oik. Colin Routh). Tällä nelikolla koitti Black Lacen ensimmäinen läpimurto. Yhtye alkoi esiintyä ammattimaisemmin vuodesta 1976 lähtien, jolloin se sai managerikseen Keith Millsin (miten sopiva nimi tuleville euroviisuedustajille!), jonka myötä yhtyeellä alkoi säännöllinen keikkailuelämä. Vuonna 1977 Black Lace äänestettiin Yorkshiren vuoden yhtyeeksi.
Suurempaa menestystä oli kuitenkin odotettava vuoteen 1979, jolloin Black Lace pääsi levyttämään EMI:lle ensimmäisen levytyksensä. Kyseessä oli Peter Morrisin sävellys Mary Ann. Laulu lähetettiin yhtyeen tietämättä A Song for Europe –kilpailuun, eli Ison-Britannian euroviisukarsintoihin. Aluksi Black Lacen jäsenet eivät olleet innostuneita mahdollisesta euroviisukeikastaan, sillä yhtyeen mielestä mielipiteitä voimakkaasti jakava laulukilpailu ei sopinut parhaalla mahdollisella tavalla bändin imagoon.
Vuoden 1979 Ison-Britannian euroviisukarsinnoista ei dramatiikkaa puuttunut. Karsinta järjestettiin 8. maaliskuuta juhlavassa Royal Albert Hallissa, mutta sitä ei lopulta näytetty televisiossa ollenkaan BBC:n työntekijöiden lakon vuoksi. Alueraadit joutuivat äänestämään ainoastaan kuulemansa perusteella, eikä yhteen raadeista saatu yhteyttä lainkaan. Suuri yleisö pääsi kuitenkin kuulemaan laulut seuraavana päivänä Terry Woganin radio-ohjelmassa. Vaikka Britannian 70-luvun euroviisuedustajat olivat useimmiten sangen nimekkäitä, niin tällä kertaa karsinnan osallistujat olivat suurelle yleisölle sangen tuntemattomia. Vain The Nolan Sisters ja Guys'n'Dolls olivat valloittaneet hittilistoja aikaisemmin. Voittajaksi selvisi kuitenkin Black Lace, joka lähti edustamaan ensimmäisellä levytyksellään Britanniaa Jerusalemin Eurovision laulukilpailuun.
Black Lace poikkesi tyypillisen euroviisutarjonnan valtavirrasta, sillä yhtye luotti esityksessään sangen reteään ja humoristiseen meininkiin. Solisti Alan Bartonin raspikurkkuinen lauluääni erottui kaikista muista kilpailijoista, ja itse kilpailukappalekin kertoi miehestä, joka oli herännyt vieraan naisen vierestä nautittuaan liikaa alkoholia. Nuorekkaat esiintyjät olivat herättäneet jo etukäteen huomiota; esimerkiksi Suomen selostaja Anja-Maija Leppänen totesi: ”mutta kyllä minä ainakin tiedän monia tyttöjä, jotka tällaisista pojista pitävät”.
Britannian euroviisu pärjäsi jälleen kerran hyvin: sijoitus oli jälleen kärkikymmenikössä, tarkalleen seitsemäs. Pisteitä Mary Ann keräsi 12 maalta, ja yhteensä niitä kertyi 73. Eniten Britannian hunsvoteista pitivät norjalaiset ja tanskalaiset, jotka pitivät laulua peräti illan toiseksi parhaana. Britanniassa laulu ei menestynyt enää samaan malliin kuin maan aikaisemmat euroviisut: Ison-Britannian virallisella listalla Mary Ann nousi korkeimmillaan vain sijalle 42, mikä oli siihen mennessä kaikkien aikojen toiseksi huonoin brittieuroviisun sijoitus listalla.
Mary Ann –kappaleen myötä Black Lace nähtiin lukuisissa brittiläisissä musiikkiohjelmissa kuten Top of the Popsissa ja Juke Box Juryssa, ja lisäksi he kilpailivat myös muissa kansainvälisissä laulukilpailuissa, kuten Sopotin festivaaleilla Puolassa sekä Kultaisen Orfeuksen festivaaleilla Bulgariassa. Levytysrintamalla ei kuitenkaan syntynyt uusia menestyksiä.
Vuonna 1981 Black Lace koki suuria muutoksia, sillä yhtye kutistui duoksi, Terry Dobsonin ja Steve Scholeyn jätettyä bändin. Bartonin ja Gibbin duona Black Lacen musiikkityyli muuttui tanssittavammaksi ja entistä humoristisemmaksi. Yhtyeen päättömät laulut saivat kokea kriitikoiden murskatuomion, mutta se ei silti estänyt menestystä listoilla. Ensin vuonna 1983 laulu Superman nousi brittilistalle sijalle 9, mutta todellinen jymypaukku oli seuraavana vuonna levytetty Agadoo. Black Lacen versio marokkolaisranskalaisesta Agadousta myi miljoonia, ja se oli yksi Britannian myydyimpiä lauluja vuonna 1984. Myöhempinä vuosina Agadoo on pärjännyt lukuisissa äänestyksissä, joissa on äänestetty kaikkien aikojen huonointa tai ärsyttävintä laulua.
Black Lace on kokenut vuosien saatossa lukuisia miehitysvaihdoksia. Alkuperäinen solisti Alan Burton menehtyi vuonna 1995, ja nykyään Black Lacen toiminnasta vastaa lähinnä Colin Gibb. Yhyteessä on ollut ajoittain lukuisia ulkopuolisia esiintyjiä. (Tarkempiin kokoonpanoihin voi tutustua yhtyeen nettisivuilla.) Levytyksiä Black Lacen nimellä on tehty edelleen säännöllisesti 90- ja 2000-luvuilla. Black Lace kantaa edelleen mainetta melkoisena kulttibändinä, jonka show’t ja vanhat levytykset edustavat monille campia tyylipuhtaimmillaan.
Seppo Närhi - Mary Ann
Karsinnan kakkonen Kim Clark - Fantasy
En halua kuulla tätä shittiä enää koskaan! 
Yksi tähti.
Alusta loppuun samaa rataa, aika saavutus, että tämän jaksoi kokonaan kuunnella (no olenhan päättänyt kaikki Viisulan viisut kokonaan kuunnella ja katsoa, joten kesken jättäminen ei oikeasti ollut mikään vaihtoehto 
).
Mitä, kommenteista olisi voinut päätellä muuta, mutta, tämähän on letkeä, hauska renkutus, vankasti brittiläisessä perinteessä ja rullaa juuri niin kuin pitääkin. Raspikin kuuluu asiaan ja kerrankin uskottava. Näkemiin vaan muru, ja sitä rataa, työväenluokka, tosiaan music hall. Neljä pistettä. 
Haluan kuunnella uudelleen, tätä ei ole Viisulassa vähään aikaan tapahtunut.
Katsoessani seiskareita telkkarista DVD:ltä tämä oli ehdottomasti suurin rakastumiseni. Rakastan ihan liikaa, en edes tiedä miksi. Nousee varmaan kohta joksikin kaikkien aikojen suosikkiviisukseni, tiedä tuota. Olen outo plöö.