Viisukuppila

Maa: Jugoslavia
Vuosi: 1975
Kappale: Dan ljubezni
Esittäjä: Pepel In Kri
Säveltäjä: Tadej Hrušovar
Sanoittaja: Dušan Velkaverh
Kapellimestari: Mario Rijaveć
Sijoitus: 13./19
Pisteet: 22
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1975yu
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Yugoslavia1975.html

Yhtye "Pepel in kri" (toisinaan kutsuttu euroviisuyhteyksissä myös englanninkielisellä nimellä "Blood and Ashes") näki päivänvalon 70-luvun puolen välin tienoilla. Slovenialaisyhtyeen alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat yhtyeen perustaja ja laulaja-säveltäjä Dejvi Hrušovar, viehättävä punapäinen laulajatar Ditka Haberl, laulaja-säveltäjä Oto Pestner, lauluntekijä Dusan Velkaverh sekä rivijäsenet Ivo Mojzer ja Nada Žgur.

Tunnettuutta yhtye keräsi monilla jugoslavialaisilla laulufestivaaleilla. Jugoslavian euroviisukarsintana toimineen Opatija-laulukilpailun voitto vuonna 1975 avasi ovet Eurooppaan ja jugoslavialaisille musiikkimarkkinoille. Opatija-festivaalin kokonaistuloksista ei ole juuri tietoa. Myöskään artistilista ei itsessään herätä mielenkiintoa, paitsi mukana kilpailussa olleen, Jugoslavian historian merkittävimmän rock- ja pop-yhtye Indeksin osalta. Kahdeksanhenkinen raati valitsi 33 kappaleen joukosta voittajan ja huhujen mukaan valinta oli äärimmäisen niukka. Tarina nimittäin kertoo, että kaksi laulua olisi päätynyt tasatilanteeseen. "Dan ljubezni" (Rakkauden päivä) -laulusta tuli kuitenkin koko Jugoslavian silloisen historian suurin sloveniankielinen hitti.

Tukholman euroviisufinaalissa kaihoisa rakkauslaulu saavutti yhteensä 22 pistettä. Kirkkain pisteluku Jugoslavian pisteruudukossa oli Ruotsista saatu seitsemäinen. Suomalaisia slaavikaiho ei tällä erää kiehtonut yhtä mittavasti kuin naapurissa. Vuonna 1975, suurin osa osallistujamaista esitti Eurovision laulukilpailun loppukilpailussa laulunsa joko englanniksi tai ranskaksi. Jugoslavia teki tässä joukossa poikkeuksen, sillä finaalissa Jugoslavian edustussävelmä kuultiin sloveeniksi. Sen sijaan kenraaliharjoituksissa, joiden perusteella myös tuomaristot ympäri Eurooppaa jakoivat pisteensä, Jugoslavia luritti laulunsa Portugalin tavoin englannin kielellä.

Järjestyksessään "Pepel in kri" oli neljäs ja viimeinen Jugoslaviaa edustanut slovenialaisyhtye. Valitettavasti yhtye sai myös olla 13. sijallaan näistä se heikoiten kyseistä tasavaltaa edustanut. Useiden singlejulkaisujen jälkeen yhtyeen ura hiipui vuonna 1983. Ensimmäinen varsinainen albumi, euroviisuhitin nimeä kantanut "Dan ljubezni" julkaistiin vasta vuosituhannen vaihteessa. Euroviisufanien kannalta mielenkiintoinen fakta on se, että lähes koko yhtye nähtiin ja kuultiin Italian voittoisan euroviisun taustakuorona vuonna 1990.

Aiemmin Viisulassa: Toto Cutugno – Insieme: 1992 (Pepel In Kri taustakuorona)

Korkeatasoisen viisuvuoden keskikastia. Ja siltikin heikot NELJÄ tähteä! Oikein herttainen laulu, jota toisinaan kuuntelenkin.

Vaikka pidänkin kuoro- ja lauluyhtyemusiikista, ei tämä laahaus oikeen iskenyt minuun. Studioversiossa taisi kuorossa olla tuplasti porukkaa ja se kuulostikin tuota live esitystä vahvemmalta versiolta. Nyt irtoaa vain kaksi tähtöstä.

Blood & Ashes Group - nimellä olen tätä tottunu aina nimittelemään... Rakkauden Päivä. Ihanan kaihoisa, suloinen, piisi jota on suloinen lauleskella omalla sloveniallaan... mahtava laulu, ns. juhlava viisu (kuten esim. Por 77) n. 4.7 pist. tai 5 p. nii ja ihana toi havaijilaiskitara tuosa alusa.... mahtavasti kohotetaan tuota melodiaa tuossa loppuosiossa... kaikkien aikojen kuorosota -piisi, kyllä...
jk. eräästä Seura-lehden kuvasta käy ilmi että alkuperäiskuorossa olisi ainakin 12 jäsentä, näkyy videollakin useampia...

Kaunis ja hieno melodia on tässä sävelmässä. Se ei kuitenkaan ollut koukuttava tai mieleenjäävä. Solistin äänestä ja vibraatosta pidin erityisesti, samoin kuin hänen esiintymisestään. Solisti täytti lavan hyvin itsekin, mutta kun yhtyeenä edustivat, niin loput viisi jäsentä oli sitten suurena taustakuorona nimenomaan taustalla käsiään taputtamassa (mikä ei oikein istunut tämän herkän kappaleen tunnelmaan). Toisella järjestelyllä olisin antanut enemmän tähtiä, nytkin kolme sellaista.

Tämä ei nyt oikein iskenyt. Vähän latteaksi jäi kappale.

Melkoisen tylsä kappale kyllä. Kertosäkeessä ei ole sitä kaihoisuutta, jota ilmeisesti on tavoiteltu. Kaksi tähteä.

Kiva kolmen tähden viisu, ainoastaan naukuva havaijilaiskitara ärsytti.

heikko kahden tähden yritys

Pikkunätti kappale, jossa on hieno kuoro-osuus. Kolme tähteä.

Yksitoikkoisen laahaava kappale. Ei oikein napannut.

Vahvahkot ** tähteä.

Rakastan ja jumaloin

Täydellinen slaaviviisu

Joten täydet viisi jugosydäntä

Melodia on tässä kyllä kunniassaan. Mutta taustoista en pidä ja laulupuolikin on sanoisinko... rasittavan puoleista! Mutta kyllähän tämä nyt kolme tähteä ansaitsee.

Jos minulta kysytään, tällaiset biisit ovat euroviisuihin täysin turhia. Yksi.

Tämä nyt ei herättänyt oikein mitään tunteita, joten kaksi tähteä tälle.

Tämä oli sellainen ihan kiva 70-luvun rauhallinen jugoviisu, jonka kertosäkeen sävelkulku oli hauska ja hyvin mieleenjäävä. Laahaavuutta olisi voinut olla vähän vähemmän ja sen alun havaijikitaraosuuden olisi voinut jättää pois.

Kolme hieman himmeää tähteä.

Leonardo kirjoitti:alun havaijikitaraosuuden olisi voinut jättää pois.
.

Samalta tuntui aluksi - paitsi että tämä kyllä kuulostaa muutenkin kantrilta, solistin laulutapakin. Onko tämä jotenkin jugoslavialaista amerikanismia? Mistäs se tulee? Vähän outoa, varsinkin vuonna 1975. Vähän laahaa ehkä liiaksi, eikä muutenkaan ... en osaa arvoida, mutta koska en tunne suurempaa halua kuunnella uudelleen niin kaksi.

Minä yhdyn myös havaijikitaran vihaajiin! Muuten kaunis ja ihan mukaansatempaava sävelmä. Olihan tässäkin sitä kaihoa, mutta vähän jotenkin toivorikkaammassa paketissa. Kolme tähteä, ei enempää.

Aikamoisen keskinkertainen kappale, johon oli yritetty selvästi saada lisää letkeyttä tuon ällöttävän havaijikitaran avulla. En oikein saanut tästä mitään irti. Parasta bändissä onkin heidän myöhempi viisuesiintymisensä Toton taustalla, siitä saa lisäpisteitä. Annetaan nyt kuitenkin kolme tähteä.

Ruothin viisutko nämä olivat. Mukavaa tuo, että laittoivat esiintyjät piirtämään oman kuvansa taulun pohjalle.
Biisistä. Aivan liian varovainen. Mahdollisuuksia paisua hurmiolliseksi ilonhymniksi. Tarvittaisiin nykyajan tekniikkaa ja soittopuolen monistamista. Ja mitä orkesteri tekee taustalla, säestää, joo, mutta ei se anna biisiin beatlesmaisia korkeuksia, jollaisia tarvittaisiin. Keskeneräinen biisi kaikkiaan. Kolme tyhjää lautasta.

Tulipa kovasti joulu mieleen. Vähän pitkäveteinen kappale. Yksi tähti.