Viisukuppila

Maa: Iso-Britannia
Vuosi: 1972
Kappale: Beg, steal or borrow
Esittäjä: The New Seekers
Säveltäjä: Tony Cole, Steve Wolfe, Graeme Hall
Sanoittaja: Steve Wolfe, Graeme Hall, Tony Cole
Kapellimestari: David McKay
Sijoitus: 2./18
Pisteet: 114
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1972uk
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/UK1972.html

Australiassa perustettiin vuonna 1962 yhtye The Seekers, joka niitti menestystä vuosikymmenen ajan myös Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Tunnetuimmat Seekersien hittisinglet (mm. I'll never find another you) myivät miljoonia äänitteitä. Vuonna 1968 yhtye hajosi sisäisiin ristiriitoihin, ja kitaristi Keith Potger päätti Britanniassa perustaa hajonneen bändin raunioille uuden samantyylisen yhtyeen, joka sai nimekseen The New Seekers. Yhtyeen jäseniä olivat Lyn Paul, Peter Doyle, Paul Layton, Marty Kristian ja Eve Graham. Yhtyeen luoja Keith Potger ryhtyi tuottajaksi ja manageriksi.

Yhtyeen ensimmäinen levytys taltioitiin lokakuussa 1969. Yhtye nousi hittilistoille seuraavana kesänä toisen levytyksen, What have they done to my song, Ma myötä. Yhtyeen lopullinen läpimurto tapahtui viimeistään vuonna 1971, jolloin he levyttivät kaksi superhittiä. Aluksi laulu Never ending song of love nousi brittilistalla peräti toiseksi, mutta vielä menestyneempi oli alun perin Coca Cola –mainoksessa kuultu melodia I'd like to teach the world to sing, joka on edelleen Britanniassa sadan kaikkien aikojen myydyimmän levytyksen joukossa. New Seekersien hittilevytykset nousivat listoille myös Australiassa ja Yhdysvalloissa. Näiden meriittien perusteella BBC kutsui yhtyeen edustamaan Britanniaa Eurovision laulukilpailuun vuonna 1972.

Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC kutsui vuosien 1964 ja 1975 välillä suoraan artistin, joka edustaisi saarivaltiota Eurovision laulukilpailussa. Valittu artisti sai esittää kaikki laulut Britannian euroviisukarsinnassa. The New Seekers esitteli briteille äänestettäväksi kuusi ehdokassävelmää 19. helmikuuta järjestetyssä viisukarsinnassa. Voittajasta ei ollut epäselvyyttä, sillä ehdokas Beg, steal or borrow keräsi liki puolet kaikista lähetetyistä postikorteista. Se keräsi 62 584 postikorttia, kun toiseksi sijoittunut ehdokas sai tyytyä ainoastaan noin 27 000 ääneen. Britanniassa laulu nousi listalla parhaimmillaan toiselle sijalle, ja lisäksi Irlannin listalla se oli kolmantena. Beg, steal or borrow on myös yksi niitä harvoja viisuja, jotka ovat päässeet Yhdysvaltojen listalle, vaikka se ei noussutkaan sijaa 81 korkeammalle.

The New Seekers oli ensimmäinen soitinyhtye Eurovision laulukilpailuissa. Ennen vuotta 1970 Euroviisujen säännöt olivat sallineet korkeintaan duot, jolloin yhtyeiden muut jäsenet saivat olla korkeintaan taustalaulajien tehtävissä (kuten Jugoslavia 1968). Ruotsalainen Family Four oli ensimmäinen lauluyhtye viisuissa, mutta The New Seekers oli ensimmäinen yhtye, jonka jäsenet myös soittivat instrumentteja viisulavalla. Uudenlaisen esiintyjäryhmän viisukappale poikkesi muusta laulukavalkadista melkoisesti, sillä se oli yksi harvoja nuorekkaita pop-kappaleita muuten melko vanhanaikaisten laulelmien joukossa. Britannia keräsi korkeita pisteitä tasaisesti ja sijoittui jälleen kerran toiseksi. Vicky Leandrosin voittajalaululle hävittiin 14 pisteellä.

Seuraavan superhitin yhtye saavutti vuosien 1973 ja 1974 vaihteessa, kun laulu You won't find another fool like me nousi listaykköseksi. Menestyksestä huolimatta yhtye ilmoitti toukokuussa 1974 hajoavansa. Ei mennyt kuitenkaan kuin kaksi vuotta, jolloin The New Seekers koottiin uudelleen. Yhtye levytti säännöllisesti kesäkuusta 1976 heinäkuuhun 1980, mutta levytykset eivät saavuttaneet enää samanlaista suosiota kuin 70-luvun alkupuoliskolla. Keväällä 1980 The New Seekersien oli tarkoitus kilpailla Britannian viisukarsinnassa laululla Tell me, mutta se diskattiin hyvissä ajoin ennen suoraa lähetystä sääntörikkomuksen vuoksi.

2000-luvulla The New Seekers on herätetty jälleen henkiin uudella kokoonpanolla. Uusia levytyksiä ei ole syntynyt, mutta nostalgiantäyteiset konsertit ja esiintymiset ovat olleet menestyksiä Britanniassa.

Karsinnan kakkonen: The New Seekers - One by one

Tapani Kansa - Varkain vien taikka lainaan

The New Seekers – Beg, steal or borrow (1996)

The New Seekers – Their Very Best (Spotify)
http://www.thenewseekers.com/

Ihan mukava rallatus. Tämän genren britit todella osasivat 60- ja 70-luvuilla!

*** tähteä.

Tarttuvuutta löytyy kyllä, mutta silti tämä on jotenkin niin ärsyttävän amerikkalainen.

Lälläti lällää ja hilipati hippaa! Tekisi mieli antaa yksi tähti, mutta menköön nyt kaksi.

Ärsyttävä, kaksi tähteä.

Hyvä viisu. Viisi tähteä kevyesti.

Kiva rallatus, jossa äänet sopivat kyllä hyvin yhteen. Kolme tähteä.

Hyvin aikaa kestänyt hittihän tässä! Kivasti soivat äänet instrumenttien tavoin yhteen, kyllä.

NELJÄ!

jälleen pikku järkytyksiä tämän osion ennakkoluuloisten viestien muojosa...ahh, olkaa VAAN IHAN RAUHASSA eri mieltä, eihän tätäkään riemurasiaa ELI OSASTOA ELI OSIOTA ELI KETJUA tulisi juuri muutoin avattua



5 pist. iki-aikaisia suosikkejani, tietysti, koska tämä on näitä huikean melodisia cocacola-hittejä peribrittiläiseen tyyliin.... (uk-80, -78, -76 jne ...) ai tuo One by One tuli toiseksi, hienohan sekin on.... ja Beautiful People... ja You wont find... jota luulin aikoinaan yhdeksi heidän kilpailukappaleeksi tahi sitten Olivian v. -74 esittämäksi kandidaatiksi... koska ao. kappale oli eräällä cover-kasetilla johon oli koottu Englannin euroviisukappaleita I Belongista lähtien ... oih, ensimmäisiä hankkimiani valamihiks äänitettyjä kassuja... joskus öbatuhhhh v. -77...? -78 ...
Lyn Paulin hersyvän hunajainen ääni on muuten parasta täs piisis, sen sijaan noitten jätkien äänet ovat ehkä hieman liian takakireitä...? ja tässäkin tua a-osa on ehkä kiinnostavampi kuin tuo huippukaunis ja tarttuvan antaumuksellinen universumia syleilevä b-osa... ? niih, taasko kerran... ? ja nuo viulut jotka tuol taustalla liitelevät kertsin kohdalla, oi oi oi saa glad jeg skal bli! .... käsittämättömän vahva oli brittien -60-70 ja -80 luku, ei voi kuin täristä ja liikuttua muistoista.... ja niistä tunnelmista.... Happy Everything -80, Swings and Roudabouts -77, Stand up like a man -75 etc ...
Tapani Kansan Varkain vien Taikka Lainaan on myös jäänyt aikas mukavasti elämään, soi silloin tällöin Ratio Suomesa...

Tästä en oikein osaa sanoa mitään. Kyllähän tätä kuuntelee, joten annetaan nyt kolme tähteä, oikein keskinkertaisuuksien keskinkertaisuus minun mielestäni.

Hienoa, että jo valmiiksi maailmanmainetta niittänyt ja kokemusta kerännyt bändi nähtiin euroviisulavalla
Lisäksi kilpailubiisi oli heidän tasoisensa, eli se ei heidän muuhun tuotantoonsa verrattuna ollut mitenkään väkisin väännetty tai mikään lässähdys, päinvastoin. Todella ajanmukainen pop-biisi hyvällä tarttuvalla melodialla ja positiivisuudella varustettu. Ja tämä, jos mikä soi radiossa tuolloin, sen muistaa tuolloinen leikki-ikäinen Leokin, vaikkei viisuista tuolloin mitään tiennytkään. Biisi kantaa edelleen aina viitoseen asti .
Ps. On ihan brittiviisujen parhaimmasta päästä.

'
Nonniin.
Nyt päästiin Viisulassa taas ASIAAN!

Ikimuistoinen The New Seekers ja Beg, steal or borrow

Iso-Britannialla oli vuosien 1967 - 1977 aikana monia upeita viisuja - ja tämä on yksi niistä

Tyypillistä iloista, pirteää, hyväntuulista, positiivista, mutkatonta, tarttuvamelodista brittipoppia - ja näiden ominaisuuksien vuoksi meikäläinen tästä (vanhemmasta) brittipopista / brittiviisuista kovasti pitääkin.

Tämä Beg, steal or borrow oli muuten ensimmäinen ulkomaalainen viisukappale, joka nousi Suomessa listaykköseksi.
Siis vasta ensimmäinen.
Aikaisemminkin ulkomaalaisia viisukappaleita oli toki noussut Suomessa listalla korkealle - mutta ei ykköseksi asti.
Ainakin näin kertoo Jake Nymanin kirjoittama Suuri suomalainen listakirja.
Esimerkiksi tuon vuoden viisuvoittajakaan Apres toi ei noussut Suomessa listaykköseksi, vaikka korkealle nousikin.

Suomen omia viisukappaleita oli jo aiemmin noussut listaykköseksi. Ensimmäisenä Marionin esittämä Tipi-tii, joka nousi listaykköseksi vuonna 1962.

Vuonna 1972 ei taso viisuissa ollut kovin hyvä - mutta kaksi ensimmäistä eli Apres toi ja Beg, steal or borrow ovat kyllä huippuviisuja

Paljon tätä brittiviisua aikoinaan soitettiin radiossa - ja toki soitetaan vieläkin.
Tästä on tullut eräs viisujen evergreen.

VIISI KIRKASTA TÄHTEÄ

'

Aivan ihana. Oman aikakautensa upea hengentuote. Ja monta monituista kertaa parempi kuin kisan voittanut, yliarvostettu zipale. Täydet viisi!

Aikakautensa renksutus... ihan hyväntuulista BRITTILÄISTÄ purkkapoppia, jollaista Euroopassa kuunneltiin ja diggailtiin - ei siis mitään Ameriikan hapatusta Annan tänään nuivan kolmosen, vaikka joskus olen kyllä tykännyt tästä enemmänkin...

MuzaMaza kirjoitti:Aivan ihana. Oman aikakautensa upea hengentuote. Ja monta monituista kertaa parempi kuin kisan voittanut, yliarvostettu zipale. Täydet viisi!

Ton vois melkein allekirjoittaa. (Tiedämme kaikki, kenen äänellä)

Hassu juttu, mutta tästä brittien viisupopista olen aina pitänyt, vaikka periaatteessa tässä on niitä ihan tyypillisiä vastaavien kappaleiden heikkouksiakin: sangen yksitoikkoinen sävelkulku, paljon toistoa ja vähän sellaista päämäärättömyyttä. Mutta toisaalta tämä on niin raikas, pirteä ja positiivisesti tarttuva. Tästä jää todella hyvä fiilis ja iloinen olo. Nostalgialisää tulee jonkin verran, myönnettäköön.

Hellyn antamaan neljä tähteä, hieman himmeät sentään.

Tiedä sitten pitääkö olla uutuudenviehätystä kun näitä brittiviisupoppiksia ensimmäisen kerran kuulee, sillä minusta Save your kisses on aivan ylivoimainen . Onhan tämäkin ihan perusralli, ihan ok, hyväntuulinen, mutta enpä erityisemmin juuri tätä kaipailekaa. Kolme.

AIHHHH KU Ne me jotkut kyynistyneet keski-ikää lähestyvät Kuppalan kerubitkin yritämme olla silleeeen vähän niinqu turhankin kriittisiä varsinki ku on kyseessä brittiviisut, englantilaisia on aina joteski kadehdittu (eikä syyttä!) varsinkin näissä Euroviisuperheen sukukartan laitimmaisilla oksilla...... (Suomes, Irlanniss ... jne. )

mutta jatketaan toki sateenkaaren värisellä monimuotoisella annorlundisten mielipiteiden kirjomalla tähtitaivahalla ....
jk. ja kenenkään ei tietenkään ole mitenkään edes pakko ymmärtää edellisten sanojen (fiumi di parole) sekomelskasta yhtää mittään, olenhan jo henkilökohtaisen sairausdiagnoosini täällä esille tuonut .... jos se ei kelpaa selitykseksi niin painukaa suolle, sieltä saattaa löytää vielä karpaloitakin!

jatketaan siis harjoituxia pikku murmelit ! ....

En nyt tiedä kehen viittaat romualdo, mutta tarkennettakoon omalta osaltani, etten ole tämäntyyppisen poppiksen ihan suuri ystävä noin lähtökohtaisesti ollenkaan, niin että en vain ihan hirveästi nyt tykkää - jos en huononakaan pidä. Tämä voisi olla joku ihan kiva brittisarjatunnari, mainos tms, arkista käyttömusiikkia jonka äärelle en koskaan itse aktiivisesti hakeudu. Save your kissesistä poikkeuksellisesti tykkään koska se on ensimmäisistä koskaan näkemistä euroviisuista ensimäinen viisusuosikkini. Mitään kyynisyyttä tai muuta kademielistä kriittisyyttä tässä ei ole ainakaan minun osaltani pelissä nyt, varsinkaan britanniuuden nostattamaa .

No voi mahloton miten hyvä tämä oli! Tuo kertosäe on niin kiva nousuineen. Viisi!

Klasikko jo syntyessään - tähteä!

Mukavan raikas popkappale verrattuna vuoden muihin kappaleisiin. Tarttuva melodia ja ammattitaitoinen esitys. Viisi tähteä.