Viisukuppila

Maa: Belgia
Vuosi: 1976
Kappale: Judy et Cie
Esittäjä: Pierre Rapsat
Säveltäjä: Pierre Rapsat
Sanoittaja: Eric van Hulse
Kapellimestari: Michel Bernholc
Sijoitus: 8./18
Pisteet: 68
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1976be
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Belgium1976.html

Pierre Rapsat syntyi Ixellesissa lähellä Brysseliä vuonna 1948 flanderilaisen isän ja asturialaisen äidin perheeseen. Kun Rapsat oli 10-vuotias perhe muutti Verviersiin, joka oli hänen kotinsa loppuelämän ajan. Rapsat esiintyi eri yhtyeiden kanssa ennen soolouraansa, joka alkoi vuonna 1973. Hänen musiikillinen tyylinsä oli monipuolinen aina rockista chansoniin, tosin alkuaikoina menestystä ei liiemmälti kertynyt.

Belgian karsinta vuoden 1976 Eurovision laulukilpailuun järjestettiin 21. tammikuuta. Maan ranskankielisen yleisradion isännöimässä kuuden laulun finaalissa voittajaksi selviytyi Rapsatin oma sävellys Judy et Cie. Sen koskettava melodia ja melankoliset sanat olivat epätyypillistä Euroviisuissa 70-luvun puolivälissä. Melankolia tehosi Suomen raatiin, jolta matkasi Belgiaan 12 pistettä. Myös Portugalin, Monacon ja Italian tuomaristot rankkasivat Judy et Cien kolmen kärkeen. Pistesaaliiksi kertyi lopulta 68, oikeuttaen kahdeksanteen sijaan. Suomeksi kappaleen coveroi Markku Aro nimellä Judy Judy.

Rapsatin ensimmäinen suuri menestys Euroviisujen jälkeen tuli vuonna 1982 albumilla Lâchez Les fauves, joka myi 30000 kappaletta Valloniassa. Albumit Ligne Claire (1984) ja J'aime ça (1986) kävivät kaupaksi myös hyvin. Rapsat julkaisi albumeja koko 90-luvun, suosio osoitti kuitenkin hiipumisen merkkejä. Vasta albumilla Dazibao vuonna 2001 Rapsat teki comebackin, se oli menestys myös Ranskassa, Sveitsissä ja Luxemburgissa. Kesken uuden tulemisen Pierre Rapsatilla todettiin syöpä ja hän joutui perumaan esityksiä kemoterapiahoitojen takia. Maaliskuussa 2002 oli viimeisen keikan aika, Pierre Rapsat kuoli kuukautta myöhemmin vain 53-vuotiaana.

Markku Aro - Judy Judy

Pierre Rapsat Spotifyssa

Kaunis, melodinen ja melankolinenkin balladi oli tämä Pierren Judy-viisu. Kovin samanlaisena se vain alusta loppuun etenee ja loppu tulee hieman töksähtäen. Jotain muutosta olisin kaivannut, jotta olisin tähän enemmän syttynyt. Tuttuhan tämä on etenkin tuon Markku Aron version ansiosta, mutta tästä alkuperäisversiosta jää jotenkin alakuloinen olo.

Kolme vahvahkoa tähteä.

Yksinkertaisesti tylsä.

Onpa kaunis. Kyllä minä tämän tahtiin hitaita mielelläni tanssisin. Täydet pojot tälle siis!

Ihan kaunis kitaraballadi. Kolme tähteä. Paradise Oskar kopioi tätä esitystä katsellessaan silmillään milloin mihinkin.

Ihan kaunis viisuhan tässä. Ei ole milloinkaan ollut mikään suursuosikkini, kylläkään. Hieno, ajatuksia herättävä teksti parasta tässä.

KOLMEN tähden Judy.

Kaihoisa balladi, 1960-70-lukujen ranskankielistä populaarimusiikkia joissa monessa minä kuulen slaavilaisia sävyjä, niin tässäkin. Tai sitten mielleyhtymä johtuu vain ranskan kielellisestä soinnillisuudesta, tehtiinhän näissä tunnetiloissa ihan läntiseltä anglopohjaltakin, kuten nyt vaikka Stonesien Angie - tai Love Storyn teema. No miten vaan, mutta ei tämä sävellyksenä tässä lajissa ihan parhaimmistoon yllä, eikä laulajakaan korjaa tilannetta olemalla tarpeeksi vereslihalla läsnä (- Markku Aro laulaa paremmin, mutta eipä sekään lievää tylsyyttä korjaa). Pidän kuitenkin kolmosen edestä.

'
Plussat:
Suht'koht nätti kipale.
Mieleen jäävä melodia.
Kivan rauhallinen tunnelma.
Laulajan syvänpehmeä ääni sopi kappaleeseen.

Miinukset:
Jonkin verran kuitenkin paikallaan polkevuutta.
Ei lähtenyt kunnolla liikkeelle missään vaiheessa.
Jossain määrin liiankin raskas ja melankolinen.
Tylsähkö, kuivahko.

plussat + miinukset = kolme vahvaa tähteä.

'

Olipas tylsä, kaksi tähteä.

Oikein hieno melodia 70-lukuiseen tyyliin: hienoja melodia- ja sointukulkuja. Vain viimeinen sointu ei oikein istu kappaleen harmoniseen tunnelmaan. Ehkä jotakin extraa olisin vielä kaivannut kappaleeseen, joka soljui aika samanlaisena alusta loppuun asti, vaikka tyylikäs kappale onkin. Hurmuri-Pierrellä muuten huhuttiin olleen vispilänkauppaa Suomen Friendsin Titta Jokisen kanssa tuolloin.
Hienoa Suomen raati, kun antoi Belgialle täydet pisteet . Hittihän tästä Suomessa tulikin.
Rapsatille rapsautan rapsakat neljä tähteä.

voi kauhia, mihinkäs muuhun Pierre sit menehtyi kuin eturauhaas syöpähän... veikkaan... n. 3.4 pist. nätti,akustinen herkkyys, vihellysosuus ei ole kovin vahva, sen olisi saanut veteäistä vaikka Roger Whittaker tai Erkki Junkkarinen sieltä kuoron puolelta .... Matti & Teppokin lauloivat tämän samoin kuin Itävallan Pieni Maailmain - siinä taisivat olla heidän ainoat siteensä euroviisuihin, plääh, tylsemppöö turkulaisemppooo .... unenomaisen hieno tunnelma tässä ... kyllä, Belgia olisi ansainnut pari muutakin voittoa... 2011 lisäksi ...

Kaihoisa ja kaunis kappale, viisi tähteä.

Kaihoisa, mutta vahva Viisu. Täydet pisteet tietenkin.

Vähän tasapaksuhko jollotus. Vaikkakin ihan kiinnostavan melankolinen.

** tähteä.

Yksinkertainen ja unettava. Kaksi tähteä.

Tämäkin on ensimmäisiä eurovisiomuistojani. Tykkäsin lapsena, ja tykkään vieläkin. Nostalgiaa minulle. Mukavan kaihoisa, joskin loppua kohden hieman tasapaksuksi jäävä kappale. Kyllä tälle neljä tähteä suon.

Keenahtelevvoo ja kaanista. Vahvat neljä.

Lämpimästi vasten kasvoihin tuleva paksuballadi. Miehen ääni sateinen ja pehmeänkarvainen. Hänen mukanaan valuu vasten kuuntelevaa ihmistä sametinpehmeätä villaa ja ehkäpä kanan tai muun lintualäimen taljaa. Minä tahdon kuunnella tätä ääntä ja musaa enemmän ja enemmän, tahdon huomauttaa ystävilleni, että tämä, nimenomainen musa ja sen laulaja rauhoittaa hermoja kuin lääkärin määräämät hinkuvinkupillerit. Tule musiikki minua vastaan ja aukaise ikkunat, joiden takana minä näen keltaisen maailman.
Hienoa, parasta.

Ihan tunnelmallinen balladi. Ei ehkä sopivin viisulavalle, mutta kyllä tätä mielellään kuuntelee. Kolme tähteä.