Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1976
Kappale: Chansons pour ceux qui s'aiment
Esittäjä: Jürgen Marcus
Säveltäjä: Jack White
Sanoittaja: Fred Jay, Vline Buggy
Kapellimestari: Jo Plée
Sijoitus: 14./18
Pisteet: 17
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1976lu

Luxemburg lainasi tapojensa mukaisesti artistia naapurimaasta vuonna 1976. Tällä kertaa artisti oli saksalainen Jürgen Marcus (s. 1948), joka oli 70-luvulla hyvin suosittu kotimaassaan. Luxemburgin edutussävelmä valittiin yleensä maan tv-yhtiön sisäisellä päätöksellä, mutta poikkeuksellisesti vuonna 1976 järjestettiin pienimuotoinen, viiden laulun finaali. Tämän Jürgen Marcus voitti ja matkasi Haagiin edustamaan Luxemburgia.

Kappaleen olivat sanoittaneet Fred Jay, joka oli myös Saksan vuoden 1971 edustussävelmän sanoittaja, sekä Vline Buggy, joka sanoitti Luxemburgin voitokkaan edustussävelmän Tu te reconnaîtras'n vuonna 1973. Sävellyksestä vastasi Jack White.

Luxemburgin 1970-luvun kaksi voittoa eivät kuitenkaan saaneet seurakseen kolmatta, sillä kuohkeakutrinen Jürgen Marcus sijoittui Chansons pour ceux qui s'aiment -kappaleella vasta neljänneksitoista 18 kilpailukappaleen joukossa.

Jürgen Marcus oli itse asiassa kisannut edustuspaikasta Saksassa edellisenä vuonna, mutta sijoittunut kansallisessa karsinnassa yhdeksänneksi. Saksassa edustuspaikasta kilpaillut kappale Ein Lied zieht hinaus in die Wel muodostui kuitenkin pienoiseksi hitiksi - ja jäi itse asiassa Marcuksen viimeiseksi listasijoitukseksi.

Marcuksen ura alkoi osoittaa 1970-luvun loppua kohti hiipumisen merkkejä, kunnes hän vetäytyi bisneksestä täysin. Yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen Jürgen Marcus julkaisi uuden levyn vuonna 2004, sitä seuraavan vuonna 2008 ja valmistelee tietojen mukaan jälleen uutta levyä.

Mutta kuinka on, vetoaako rakkaudesta ranskaksi laulava saksalaismies kuppilalaisiin?
Suomeksi kappaleen muuten on levyttänyt Matti Asla nimellä Kun rakastaa.


Jürgen Marcus Spotifyssa
http://www.xn--jrgenmarcus-thb.de/

Hoitoainetta oli hiuksiin kiitettävästi käytetty, eikä Pepsodentissakaan oltu säästetty
Unelias a-osa vaihtui kertosäkeessä poljentoon, joka toi mieleen naapurimaa Hollannin pari vuotta vanhemman I see a star -kappaleen poljennon. Yliteatraalinen esitys ja jopa minun makuuni ripaus liikaa mahtipontisuutta vievät vain kahteen tähteen.

Minusta taas mahtipontisuus juuri kääntää tämän kahdesta kolmeen tähteen. Tälläinen ihan mukava kappalehan tämä.

Olipas tämä mahtipontinen marssiviisu. Jürgen lauloi välillä kuin oopperalavalla, ja hänen esityksensä oli jo yliteatraalinen mennen koomisuuden puolelle. Erikoinen viisu kaiken kaikkiaan.

Kaksi tähteä.

Heh, olenpas taas Leon kanssa hyvin samaa mieltä lähes samoin sanoin, kun Leon kommentin nyt tässä esikatseluvaiheessa näen.

Heh heh, samixii . Hyvä, kun mainitsit sen yliteatraalisuuden menemisen koomisuuden puolelle . Unohdin nimittäin laittaa sen omaan viestiini aiemmin.

Äh, aika turha.

Itse nauroin huutonaurua esiintyjän nimelle ainakin sen puoli minuuttia, ja nauran vieläkin. Jahka kerkeän kuuntelemaan kappaletta.

EDIT: Vaikka kappaleessa ei ollut mitään varsinaista punaista lankaa, oli esitys ja esittäjän nimi sen verran viihdyttäviä, että oli pakko antaa 5*****.

no on marssimaisen tehokas (b-osa) laulu tämäkin, ja aivan kans kertakaikkiaan huippusolisti... hieno, adagiomainen a-osa vie tunnelman vielä aivan muualle kunnes kohta silleen niinku pärähtää ja koko elämä rä.. siis kertomasäe räjähtää ... ... suomalaisversio on kans hieno, Matti Aslallakin on huikean komea ääni... toivoin sitä muuten aikoinaan Ration rinnakkaisoh... vai oliko se jo sillon ratio suomi nimellä, jonkin aikaa heillä oli sunnuntaisin sellanen sävellahjan tyyppinen ohjelma, eli varoja kerättiin johonkin yleishyödylliseen kohteeseen.. och jonne sai siis lähettää mm. terkkuja toivelevyineen... uhrasin muutaman kerran pienen rahamäärän ja sain ilokseni kuulla tosi pitkästä aikaa siis myös tuon Masan version (a-osan alaku) : "Onni on kun saa, toista rakastaa... (b-osan alaku) : Voit laulaa, jos siltä tuntuu, on monta teemaa, ne joka ... lauluun voit kaiken liittää, ja niitä riittää kun rakastaa. ... a-osan alaku : On rakkaus kaunis, jos on vain valmis, antamaan kaiken jonka vain saa :; ....) jne .... mites sen alkuperäisen version teksti taas menikään...
"Tuhannet sävelmät, meitä seuraavat, ilman niitä maailmamme köyhempi oisi. Uusia tai eilisiä, vanhoja ... " AHH, ihana teksti, taijanki nostaa pisteet tuonne noin 4.2 :een, solistin itsensä takia pätkäyttäisin vaikka täydet 5, ihania M-kokoa olevat tummat nappisilmät ... , -76 oli sekin tautisen kovatasoinen vuosikerta.... ei silti lähellekään niiiin kova kuin my only and suurin ylistyksenaiheeni eli v.-75 no niin ....!

Kaihoa on kyllä sävelessä, mutta laulu ei sovi melodian kaihoisuden päälle. Vahvat kaksi tähteä.

Jollakin aavistuksen arveluttavalla tavalla minä ihan pidin tästä humpasta. Kolmonen.

Mainio vitsiviisu, neljä tähteä.

Sehän oli mainio, mahtipontinen viisu. 4 x * Mieleeni ei tullut kyllä missään vaiheessä vitsi kuten edellisellä kuulijalla.

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 164 ./628, vuosi 1976 4./13, 1970-luku 39./126, Luxenburg 9 ./25

Tyypillinen tuon ajan biisirakenne, ballaadimainen a-osa ja korostetun humppamainen kertsi. Useinmiten en tosta kaavasta tykkää, mutta tässä se on ihan viehko ja kaikki vielä huipentuu aivan uskomattomaan klassisesta musiikista voimakkaasti vaikutteita ottavaan c-osaan (kivalla hiuspöyhötyskoreografialla korostettu). Jürgen Marcusella koulutetun kuuloinen, vahva ääni.
Sitten vielä ulkomusiikillisiin seikkoihin. Onko tämä rippikoulupojalta näyttävä poju tässä oikeesti 28v (s.1948). Näyttää vielä tosi pieneltä ja heiveröiseltä verrattuna taustakuoroon, silti huomio kiinnittyi lapion kokoisiin kammeniin.

Marssipoljentoista iskevyyttä. Ei parhaimmistoa vuodessaan ja solistin yliyrittäminen loistaa liialti lävitse.

Heikohko KOLME.

Eiherraisä, meinasin aloituksesta säikähtyneenä näpätä ykkösen että ei tällaista, mutta sittenhän tämä lähtee kivaksi ranskan-saksan marssiksi liikkeelle. Tätä voisi kuunnella sekä oluttuvassa tuoppia keinutellen tai pikku nikkeä lukiessa. Neljä.

Kertosäe on ihan kuunneltava, mutta A-osasta ei jää mieleen yhtään mitään. Ei kovin ihmeellinen kappale...

** tähteä.

Ilmeikäs oli Jyrkeni lavalla. Liekö vallan rohkaisuryypyn napannut ennen lavalle menoaan.
Ihan kiva aikansa iskelmä. Kolme tähteä.

Kuten yleenså, biisin kertosäe on mainio ja muu kappale hyvin sekalaista. Einköhän minä kolmosen voi antaa

Aika turha viisu. Masentava alku ja sitten vähän liian ylipirteä kertosäe. Laulajalla on aika ruma hymy. Yksi tähti.