Viisukuppila

Maa: Monaco
Vuosi: 1976
Kappale: Toi, la musique et moi
Esittäjä: Mary Cristy
Säveltäjä: Georges Costa
Sanoittaja: Gilbert Sinoué
Kapellimestari: Raymond Donnez
Sijoitus: 3./18
Pisteet: 93
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1976mc

70-luvun loppu oli diskomusiikin luvattua aikaa, ja niinpä diskorytmit valtasivat myös Euroviisut. Tämän päivän Viisula-kappale edustaakin eräällä tavalla viisudiskoilun esiastetta. Monaco valitsi vuonna 1976 sisäisesti euroviisuedustajakseen italialaisen Mary Cristyn (oik. Marie Ruggeri, s. 21. heinäkuuta 1952), joka esitti vauhdikkaan laulun Toi, la musique et moi (suom. Sinä, musiikki ja minä).

Marie Ruggerista tuli tähti nuorena, sillä hän aloitti levyttämisen jo 7-vuotiaana. Hän levytti muun muassa Saksassa ja Luxemburgissa taiteilijanimillä Marie Tina ja Marie Cristina. 70-luvun alkaessa aikuistunut Ruggeri asettui asumaan Ranskaan ja alkoi esiintyä taiteilijanimellä Mary Cristy. Hänestä tuli erittäin kysytty musikaalinäyttelijä, ja erityisesti hän sai tunnustusta lahjakkaana komediennena.

Euroviisulavat kutsuivat Mary Cristyä siis keväällä 1976, kun Monacon televisio kutsui hänet esittämään Haagin Eurovision laulukilpailuihin Georges Costan sävellyksen Toi, la musique et moi. Monaco arvottiin esiintymään vuoden 1976 Euroviisuissa esiintymisnumerolle 16 eli laulukavalkadin kolmanneksi viimeiseksi. Heti perään esiintyi toinen nopea ranskankielinen kappale, Ranskan Un, deux, trois. Molemmat vauhdikkaat kappaleet menestyivät kilpailuissa erinomaisesti: Ranska sijoittui toiseksi ja Monaco kolmanneksi. Toi, la musique et moi keräsi tasaisesti pisteitä lähes kaikilta mailta. Vain kaksi maata jätti sen pisteittä, Kreikka ja erittäin yllättäen Ranska. Luxemburgilaiset sen sijaan pitivät laulua koko illan parhaana. Tuloksena oli 93 pistettä. Voitosta Monaco ei kuitenkaan missään vaiheessa taistellut, sillä eroa toiseksi sijoittuneeseen Ranskaan oli yli 50 pistettä.

Mary Cristy on jatkanut uraansa näyttelijänä tähän päivään asti. Töitä ja erilaisia projekteja, mm. piirrettyjen dubbaajana, on riittänyt kaikki nämä vuosikymmenet, vaikkei hän olekaan missään maassa mikään superjulkkis.


Pauliina - Elämän virta

Aiemmin Viisulassa: Ranska 1986: Cocktail Chic - Européennes
http://marieruggeri.free.fr/

Kiva, hakkaava komppi ja mahtipontinen kokonaisuus! Ehkä eniten tässä pidän hieman salaperäisestä a-osasta. Kertosäe menee hieman hokevaksi ajan saatossa. Solisti tekee kyllä kaikkensa pisteiden eteen.

NELJÄ!

oi joi, tää on upeeee, compikupee.... lyhyestä viisu kaunis... heti alkuintrosta kuulee ett ny menhään eikä meinata.... huippuorkka-taustat, kun kyseesä oli yksi maailman parhaimmista orkestereista eli Haagin Metropol Orchestra, tuttu mm. Knocke Cup -kisoista, ... muistattehan sen varsin sofistikoidun jonkinlaisen laulu- ja solistikohtaisen kisan... -70-80 luvuilta... uujeee....
vanhempi siskoni silloin kyl tokaisi sohvaltamme että "tusinakappaleita..." no niiniiii, pittäääki olla ja saa olla, kullakin oma maku suussa.... ja kaikki tää takaakin tästä Elämästä niin moni-vivahteisen, moniiilmeisen ja rikkahan...
"Pariisi sateeseen liukenee.... Uudessa maailmassa, melkein oudossa... Jos tahdot etelään Sinä Musiikki ja Minä..." siinä taisivat olla ne kohdat mua aina niin kovin kiehtovasta tekstityspuolesta jotka murkkuikäinen Rompsu ehti hikisin luisevin sormin raapustaa muistiinpanopapereilleen silloin... Eli tekstillekin paljon pisteitä...
Mary taisi esinahkakatseluversiossaan esiintyä ikäänkuin joidenkin harsojen sisällä, pienen pienellä lavalla.... nohh nyt voikin asian tarkistaa... mikäli tuolla esittelyssä on se joskus tuolloin maaliskuun lopulla AsaPunktenin välittämä ja esitetty "anskattoonymitätäääononkstääsitävaikotätävaieimitttääää" - esitys.... (luonnollisesti Anita Hirvosen äänellä....)
jk.ai niin, tästä Ranskan euroviisusta (joka ny sattui edustamaan tuota veropakolaispitäjää...) kuulin silloin (-76 keväällä-taijokatapauksesasinävuonna) todella komean orkesteriversion, oisko ollut Paul Mauritin johtama pumppu, Caravellin orkesteri tai joku muu, sen kuitenkin sain aikoinaan äänitettyä silloisesta Radion Rinnakkaisohjelmasta... kuvitelkaa! Jonkimmmoinen hitti varmaan ollut tämäkin.... aatelkaa nyt hei veljet, soitettu versio tulleee noin vaan silloisesta Sävelradiosta..... veikkaan että ne oivalliset levyt valisti silloin(kin) Oki Pikkarainen, rauha hänen muistolleen ja kepeät mullat kera voikukkineen .... Voi Oki, kuinka kaipaisin Sinun kaltaista toimittajaa edelleen Ratio Suomeen.... ja suo anteeksi että kritisoin silloin vähän turhan tiuhaan soineita samoja radio-hitti-piisejä.... sama meininkihän se jatkuu edelleen, tai lähes tai oikeastaan puolta hullumpi meno, jos suoraan sanon....
Oi niitä aikoja, ennen soittolistoja ..... !
4 pist. KORJAUS 2017 > N. 3.3 PIST. TOSIAAN, a/osalle pisteet... kertosae on tosiaankin vahan tylsa...
jk. ja tuon solistin heittäytyminen mikin varressa on aika komiaa kuunneltavaa, varsinkin ne kertsissä laulettujen eri rivien viimeisten sanojen lopetukset, lopputavut.... :öö: selkis? "...ceeeee-eeeeiiihhh:; siiituuuutö mulioootuuaaalo muusiikeeeemuuaa....."

Ihan hyvin sai pisteitä. Vaikea sanoa, missä kappaleen aikana on paras kohta. Neljä tähteä kuitenkin tälle vuodelle.

Tämähän oli ihan reipas kappale.

Tämä on roikkunut minulla pitkään neljässä tähdessä, mutta olen viimeaikoina ihastunut tähän sen verran enemmän, että kyllä se viisi nyt tulee. Monacon parhaita aikoja selkeästi tämä 70-luvun loppupuoli mielestäni, 75-78 kaikki viiden tähden kappaleita.

Nopea, pirteä ja kuiva . Säkeistö on jännä', kertosäkeessä lässähtää. Mary Christyllä on ihan yritystä, mutta kokonaisuus ei tempaa minua mukaansa. Tämä on sellainen keskiverto-ihan-kiva, joka pärjäsi huimasti odotettua paremmin. Perustason kolme tähteä.

^Kommenttini voikin lukea edellisestä viestistä.

Reipasmenoinen, kepsakka kappale. Ottaa mukaansa. Neljä.

Mukavan reipas ja pirteä, suorastaan intensiivisesti mukaansa tempaava. Mary esittää sen hienosti eläytyen ja tyylikkäänä. Kiva viisu!

Neljä tähteä.

Laskujeni mukaan on saavutettu taas yksi etappi Viisula-projektissa: 1976 on ensimmäinen vuosi, jonka kaikki viisut on nyt täällä esitelty ja arvioitu. Hyvä vuosi näytti olleen, tähtikeskiarvoni on 3,39. Yhtään viiden tähden viisua ei listallani ole, mutta neljän tähden viisuja on peräti 10 eli yli puolet kaikista. Kolmen tähden viisuja on 6, kahden tähden 1 ja samaten yhden tähden viisuja on 1 (Saksa). Vuoden parasta on vaikea valita, voittaja Iso-Britannia oli todella hyvä kuten kakkonen Ranska ja tämä kolmonen Monaco. Järjestys oli ihan hyvä.

'

Iloinen, positiivinen, vauhdikas, nätti ja tarttuvamelodinen viisu.
Ehkä kappaleen sanoituksessa oli jonkin verran liikaa toistoa, ja jäi jollain tavoin vähän pliisuksi, latteaksi.
Mutta muuten ihan chic!

Neljä tähteä (jossa kuitenkin ehkä jonkin verran nostalgialisää)

Leonardo kirjoitti:Laskujeni mukaan on saavutettu taas yksi etappi Viisula-projektissa: 1976 on ensimmäinen vuosi, jonka kaikki viisut on nyt täällä esitelty ja arvioitu.

Jep.
Niinpä taitaa ollakin.

Leonardo kirjoitti:Hyvä vuosi näytti olleen, tähtikeskiarvoni on 3,39. Yhtään viiden tähden viisua ei listallani ole, mutta neljän tähden viisuja on peräti 10 eli yli puolet kaikista. Kolmen tähden viisuja on 6, kahden tähden 1 ja samaten yhden tähden viisuja on 1 (Saksa). Vuoden parasta on vaikea valita, voittaja Iso-Britannia oli todella hyvä kuten kakkonen Ranska ja tämä kolmonen Monaco. Järjestys oli ihan hyvä.

No juu. Ihan hyvä viisuvuosi.
Minustakin kisan kaksi ensimmäistä olivat / ovat parhaita tuon vuoden viisuista.

Omalla listallani nousee tuolta vuodelta 1976 viisi viisua yli kolmen tähden:

1. Iso-Britannia: viisi tähteä
2. Ranska: viisi tähteä
3. Itävalta: neljä vahvaa tähteä
4. Israel: neljä tähteä
5. Monaco: neljä tähteä

'

Pauliinan Elämän virta soi radiossa joskus muinoin, mutta alkuperäinen pysyi ulottumattomissa kauan. Kevyestä hömpötyksestä kasvoi mielessäni 70-luvun ranskankielisen euroviisun prototyyppi. Kadonneen ajan symboli, jonka historiallinen arvo on suurempi kuin musiikillinen. Lyhyt kesto oli yllätys.

Saman vuoden Ranskaa pidän verraten turhana renkutuksena, siksikö vain, että se on tutumpi ja useammin kuultu, mahdotonta sanoa. Monacolle viisi tähteä.

Tämä on TEOS! Tätä paremmaksi kevyessä musiikissa on vaikea pistää, klassinen puoli on sitten ihan eri juttu. Vaikka tässä on minusta aina ollut kuultavissa myös upeita klassisen musiikin aineksia. Ei varmaan tarvi sanoa pistemäärää tämän kohdalla, Romualdonkaan mielestä...

5/5

Kylläpä on taas turhaa huttua.

** tähteä.

Oh ja edellinen viesti pamautti minut taas maan pinnalle taivaista.....

Aika kivaa diskoilua, neljä tähteä.

Oikein tyypillistä paatosta tuolta ajalta, tykkään kyllä! Nelonen.

Shufflea ja kevytdiskoa. Jimi Hendrixin haamu uunoturhapurokitaroinnissa. Niin näinä aikoina oli ranskankielisiä tuomaristoja enemmänkin. Ei kai nyt kolmanneksi muuten tulla. Sveitsi, Ranska, Luxemburg, Monaco, Belgia mitä kaikkia ranskalaisien pastillien syöjämaita niitä olikaan ja on. 2.

Haballe, miten niin klassinen puoli on sitten ihan eri juttu, et kai vain tarkoita etta se ois jotenkin parempaa / arvokkaampaa... pisteeni laski aika lailla tuolloin antamastani koska a osa on hyvin paljon lupaava... lyhyt oli myos Ranskan viisu mutta se on paljon paljon oivallisemmin tehty...

Menevä kappale, mutta vähän laulu hukkuu taustamusiikkiin livessä. Kolme tähteä.