Viisukuppila

Maa: Alankomaat
Vuosi: 1972
Kappale: Als het om de liefde gaat
Esittäjä: Sandra & Andres
Säveltäjä: Dries Holten
Sanoittaja: Hans van Hemert
Kapellimestari: Harry van Hoof
Sijoitus: 4./18
Pisteet: 106
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1972nl
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Net ... s1972.html

Eksoottinen Sandra Reemer (s. 1950) onkin jo Viisulan lukijoille tuttu kasvo. Kaunotar nähtiin nimittäin peräti kolme kertaa Alankomaiden euroviisuedustajana 70-luvulla. Tänään on tullut aika esitellä Sandran viisudebyytti, jonka hän esitti yhdessä Andresin kanssa.

Andres eli Dries Holten syntyi vuonna 1936 Indonesiassa, aivan niin kuin duettoparinsa. Hän löi Sandran kanssa hynttyyt yhteen vuonna 1966.

Vuonna 1972 Sandra ja Andres valittiin edustamaan Alankomaita. He esittivät kansallisessa karsinnassa kolme laulua, joista "Als het om de liefde gaat" voitti ylivoimaisesti. Menestystä oli tiedossa myös itse Euroviisuissa, sillä Alankomaat sijoittui komeasti neljänneksi.

Sandran ja Andresin tiet erosivat vuonna 1975. He julkaisivat yhdessä 8 albumia. Sandra jatkoi uraansa sooloartistina ja tv-kasvona. Andres puolestaan muodosti uuden lauluyhtyeen nimeltä Rosy & Andres. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoa, mutta Sandran kuulumisia voitte lukea aiemmin julkaistuista Viisula-esittelyistä.

Alankomaiden karsintaa 1972 (audio)

Sandra & Andres - De oude zigeuner
Sandra & Andres - Lang zo fijn niet

Päivi Paunu & Kim Floor - Näin käyda voi
Päivi Paunu & Kim Floor - Niinkuin mustalainen (cover Alankomaiden karsinnan kakkosesta De oude zigeuner)

Aiemmin Viisulassa:

Alankomaat 1976: Sandra Reemer – The party's over
Alankomaat 1979: Xandra – Colorado
Alankomaat 1983: Bernadette - Sing me a song (Sandra kuorossa)
http://www.sandrareemer.nl/

Söpö levynkansi. Itse kappaleesta en ole koskaan oikein suuremmin tykännyt. Enemmänkin ärsyttävän jankkaava kuin hauska ja mukaansatempaava. Kaksplus.

Öh, tuota. Kaksi pirteää kanarianlintuahan ne siellä esittivät pirtsakan kappaleensa.
Ei jaksa kuunnella, ei. Annetaan se yksi piste, hienonvärisistä vihreistä vetimistä.

Yksinkertainen lallattelu, jonka kuitenkin pelkään nyt jääneen päähäni. Eikä siis mitenkään positiivisella tavalla. Kaksi.

Vanhastaan olen pitänyt näistä iloisista humppalaukoista. Hippiaika kuuluu kukkaisine melodiarakenteineen, perhosäänineen. Puppet on a String-vaihde on jäänyt päälle, jalantamppaamismeininki. Osumattomia väliosia. Tämä musiikki on huoneeseen tullut pelle, joka toistaa vanhoja temppuja ja välillä aivan hämmentyy, että mistäpä hatusta nyt repisi kanin, kun ei ole sitä ensimmäistäkään. 2 sinistä kolibria.

Ihan hauska renkutus. Pirteyttä näyttää ihan riittävän, kuten Tanskan kasariviisuissa konsanaan, muttei läheskään niin paljoa.

Ainakin kolmesta erilaisesta osasta koostuva renkutus, joka voisi jatkua tällaisenaan vaikka kuinka kauan kolmen minuutin enimmäiskestonsa jälkeenkin. V. 1972 oli oikea duettojen vuosi ja ihan hyvin tällä duetolla synkkasi. Ja esiintymisvermeet ovat ehtaa ajankuvaa samoin hiusstyle . Minusta keskinkertainen, muttei loistokas, siksi kolme palloa.

Minustakin kovin keskinkertainen ja pitkäveteinenkin renkutus. Onhan tässä vetävyyttäkin, joten pyöristetään kokonaisuus KOLMOSEEN.

Taas kerran näitä turhaakin turhempia renkutuksia.

** tähteä.

Hollantilaiset osaavat pirteiden renkutusten taidon (kuten toki tanskalaisetkin ). Tästä tuli todellinen hitti, jota soitettiin jo kyllästymiseen saakka. Tahdin vaihdot ovat tässä merkittävässä roolissa, noiden hitaampien osioiden ansiosta minäkin siedän nuo naanatus-osiot. Itse asiassa pidän tästä aika paljonkin, mutta ei tätä kovin montaa kertaa peräkkäin jaksaisi kuunnella. Vermeet ovat taas kerran loistavaa ajankuvaa 70-luvulta.

Vahvat kolme tähteä.

ihanan heleän päärynän (tai Eskimo-päärynä-tikku-jäätelön) väriset kuteet noilla... tuona hulluna duo-vuotena... tämä erottui kuin kiiltävänvihreäkuorinen sontiainen paskaläjästä.... -hussshhhh, menkääs muualle siitä, niitä huumesieniä keräämästä, voi tätä nykynuorisoa! .... kts. Lantakaulussieni, ja kuupikat - viihtyvät puistoissa ja lehmilaitumilla, käyttö aiheuttaa mm. hallusinaatioita.
tosi vauhdikas ja tarttuva jutsku, hollannin parhaimmistoa toki, ehkä... menoa on eikä meinatakaan meinata...

Päivi Paunu & Kim Floor levyttivät tämän suomeksi... samoin Kuin Mustalainen, joka oli myöskin ehdolla siellä puukenkunamaan karsinnoissa .... ja tuo laulun lopetus on kans huikea... fagotti on muuten hieno soitin, siitäkin voi nautiskella ainakin tuon levyversiossa.... joka oli sitten tietysti englanniksi.... n. 4.2 pist.

Viihdyttävä -ja etenkin levyversiona hauskakin- renkutus. Neljä tähteä.

Mukavan pirteää renkutustahan tässä. Ei ehkä ihan parasta sellaista, mutta neljä tähteä kuitenkin.

Tekohauskalla tavalla aika hauska kappale, kolme tähteä.

'
Että tällainenkin viisu on olemassa viisuhistoriassa.
No, tulipahan tämäkin nyt kuunneltua / katsottua.
Saa puolestani vaipua takaisin unholaan.
Parasta tässä taisi olla esittäjien asuissa oleva kauniin vihreä värisävy

Kaksi vihreää tähteä.

.

Onhan tää vähän ärsyttävä, mutta silti pidän. Neljä.

Energinen kappale ja hupsu esitys, mutta vähän päätöntä menoa. Kaksi tähteä.

toella rakastettava humppa, vasta nyttemmin ehkä havahduin että miten yllättävän moni suhtautui käsittämättömän nuivasti tähän, enkä ole ihan varma onko myös tuo renkutus-sana halveksiva..., siis toella ärsyttävää... mutta tälläinen tyyli oli sitä syvintä -70-lukua, ihana jännite varsinkin tuossa a-osassa, sen kiihkeä, nopeampi loppuosa...,

voi miten ikävä näitä wanhan kunnon viisuja..., ei vuosiin ole tullut enää sellaisia kappaleita joita jaksaisi kuunnella muutamaa sekunttia pitempään... no se Italian mukava gorallitanssi nyt oli se viimeisin, ns. kuunneltava. Ja varmaan jääkin omalta kohdaltani sellaiseksi viimeksi... Luonto mua varjelkoon nykyisen kaltaiselta äänisaasteelta = roskalta...


Mutta aaahh näitä pastellinvärisiä nostalgiatrippejä..., jaa, ei mulla paljon muuta lisättävää tähän nyt taida ollakaan, pistemääräkin taitanee pysyä suunnilleen samana, tai no koska kyseessä on kuitenkin hollanti ja heidän jokseenkin usein paljolti samantyyliset viisukappaleet (ainakin karsinnoissa, monesti, ja -80- ja -90 luvuilla)