Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1972
Kappale: C'est la chanson de mon amour
Esittäjä: Véronique Müller
Säveltäjä: Véronique Müller
Sanoittaja: Catherine Desage
Kapellimestari: Jean-Pierre Festi
Sijoitus: 8./18
Pisteet: 88
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1972ch
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Swi ... d1972.html

Véronique Müller edusti Sveitsiä itse säveltämällään kappaleella 'C'est la chanson de mon amour' Edinburghissä järjestetyissä viisuissa 1972. Sveitsiläissyntyinen Véronique oli selvittänyt tiensä kansainväliseen kilpaan voittamalla maansa kansallisen karsinnan, johon hän osallistui kahdella kappaleella.

Sveitsin karsinnan voittokappale on herttainen rakkauslaulu, jossa ei ole rakkautta kummempaa sanomaa, mutta melodia ja laulu itsessään ovat nättejä. Kuvankaunis Véronique esiintyi Edinburghissa edukseen 70-lukulaisessa samettisessa housupuvussa - sen kummempaa show'ta tai taustatanssijoita kappaleeseen ei ollut ladattu eikä niitä tarvittukaan.

Véronique Müller menestyi mukavasti, hän oli 8. 18 kilpailukappaleen joukossa. Voitonhan vei Vicky Leandros, jonka kappale oli ehkä hieman samassa kategoriassa, mutta huomattavasti paatoksellisempi ja intohimoisempi. Sen rinnalla Müllerillä ehkä oli sellainen hieman pikkusievä esitys kuitenkin.

Mülleristä kuultiin viisuissa kahdeksan vuoden kuluttua, sillä hän sanoitti Sveitsiä silloin edustaneen Cinéma-kappaleen. Mutta sittemmin eivät Euroviisut ole enää Véronique Mülleriä kutsuneet.

Katri Helena on tehnyt levyttänyt laulun suomeksi nimellä 'Hellyys ja hurjuus'.

Katri Helena - Hellyys ja hurjuus

Aiemmin Viisulassa: Sveitsi 1980: Paola - Cinéma

Ihan nättii! Harmiton kappale.

Mollissa kulkenut säkeistö oli suorastaan hieno, mutta valitettavasti duurin puolelle kääntynyt kertosäe ei monimutkaisuudessaan täyttänyt alun lupauksia. Viehko Veronique hymyili lämpimästi ja lauloi kauniisti. Tasaista oli ja huipennus jäi puuttumaan, keskiverto kolmonen.

Varsin viehättäva laulelma. 4/5

Aika tunnelmallinen ja mieleenjäävä iskelmä. Vahva kolmonen.

Vahvat KOLME! Tässä on hyvin tenhoava tunnelma, mutta jotain jää uupumaan.

En saa tästä kappaleesta "kiinni". Kuulostaa sekavalta, pitäisi varmaan kuunnella vielä pari kertaa, mutta kun en jaksa.
Siis tylsä on, ei voi mittään.
Yksi piste.

onhan tää kans ihan omanlaisensa, kissamaisen vaanivan letkeän raukea kappale... aika taitavaa sävelenkuljetusta... noin 3.5 pist.

Voi pyhät kassit. Kuinka tylsää musiikkia taas. Ei jaksa.

** tähteä.

En taas voi mitään, näissä tämänajan biiseissä on aina tunnelmaa ja hyviä keinuvia melodioita. Kadotin jo alusta paljon, kun riviä kirjoitin. Siellä oli muistumia jostain tutusta. Venäläisiskelmän piirteitä, mustan kissan tangon-sukulaisuutta. Laulajan kaihoisuus kuuskytluvun alun muistumia, ranskalaisia semmoisia. Iltalaulu leikkimökissä, jossa on aikuisien leluja. 4 nättiä ruoskaa.

Ei jaksa oikein innostaa tämä(kään) jollotus. Kaksi tähteä, sen verran tylsä oli.

Kaunis, ikivihreäksi muodostunut balladi. Olen aina pitänyt tämän tunnelmasta, varsinkin nuo mollivoittoiset osuudet ovat upeat (kuten Leo jo mainitsikin ). Véroniquen ääni on samettisen pehmeä ja sopii erinomaisesti tähän kappaleeseen, jonka hän sopivan vähäeleisesti esittää. Hieno kokonaisuus.

Vahvat neljä tähteä.

Kaihoa ja salaperäisyyttä, neljä tähteä.

Olipas ahdistava ja häiritsevä, nimenomaan positiivisella tavalla! Neljä.

Kolmen tähden kaunista, joskin vähän unohdettavaa iskelmää.

barbarossa kirjoitti:Mülleristä kuultiin viisuissa kahdeksan vuoden kuluttua, sillä hän sanoitti Sveitsiä silloin edustaneen Cinéma-kappaleen. Mutta sittemmin eivät Euroviisut ole enää Véronique Mülleriä kutsuneet.

Veronique yritti Sveitsin karsinnassa vielä 1986, kolmen naisen lauluyhtyeessä Lily Lilas. Tais olla aika kamala kappale, jos oikein muistan...

Sen sijaan tämä vuoden 1972 viisu on ihan huikea, sen vuoden paras heti Apres toin jälkeen. Tuota Katri Helenan suomennosta en muista kuulleeni. 5 tähteä Veroniquelle tietysti täältä.

Rakastuin tähän äsken palavasti kun kuulin tämän ESC Radiosta! Arvosanasta 0,1 arvosanaan 4,9 tai jotain sinne päin. Ihan huikea taideteos. Miten väärin tämän olen oikein voinut kuulla?

Véroniquen ääni on hieman kärsivä ja vähän epävireinen, mutta kappale ei ole hullumpi. Ihan mystinen tunnelma. Kolme tähteä.

Seura lehden raadissa chrisse johansson kuittaili tämän sanomalla vain "ja töttöröö!" Pitikö hän tästä silloin tuoreeltaan vaiko ei, muistaakseni hän kuitenkin sanoitti ti suom. Version.

En ollut näemmä edes tähdittänyt tätä saati sanallisesti arvostellut.
Ihan mukava laulelma, joka kertsissä menee hitusen mutkikkaammallekin linjalle. Veroniquelle myös krediittiä siitä, että selvästi osaa soittaa kitaraa, vaikka soitto ei kuulukaan.
Kuitenkin tämä on sangen unohdettava, kokonaisuus/sovitus ei järin ihmeellinen ja sitten kun Sveitsi olisi voinut laulaa paljon kauniimmallakin kielellä... Kolme tähteä tämä ansaitsee.