Viisukuppila

Maa: Saksan liittotasavalta
Vuosi: 1970
Kappale: Wunder gibt es immer wieder
Esittäjä: Katja Ebstein
Säveltäjä: Christian Bruhn
Sanoittaja: Günter Loose
Kapellimestari: Christian Bruhn
Sijoitus: 3./12
Pisteet: 12
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1970de
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Germany1970.html

Hessischer Rundfunk järjesti Ein Lied für Amsterdamin Frankfurtin studioilla 16. helmikuuta vuonna 1970. Iltaa emännöi Marie-Louise Steinbauer ja välinumerosta vastasi Pam's People. HR oli kutsunut 30 menestyneintä säveltäjää, 15 sanoittajaa ja 15 tuottajaa tekemään maalle karsintakappaleita. Neljästä ARD:n viihdepomosta, neljästä kilpailun ulkopuolisesta säveltäjästä ja kahdesta levy-yhtiön edustajasta koostunut raati valitsi viidestäkymmenestä lähetetystä sävelmästä kuusi finaaliin. ARD:n viihdepomot valitsivat esittäjät kappaleille.

Esiintyjälistaan tuli kuitenkin muutoksia. Mary Roos tuurasi sairastunutta Edina Popia, joka pääsi yhdeksän vuotta myöhemmin edustamaan Dschinghis Khanin riveissä. Peter Beil korvasi vetäytyneen David Alexandre Winterin, sillä hänet oli valittu edustamaan Luxemburgia, minkä valistuneimmat Viisulan lukijat jo tietävätkin. Roberto Blanco puolestaan lauloi Auf dem Kurfürstendamm sagt man 'Liebe Josef Lauferin tilalla. Illan muut artistit olivat Reiner Schöne, Norjan kolminkertainen edustaja, myös jo Viisulasta tuttu Kirsti Sparboe sekä Katja Ebstein.

Jury koostui seitsemästä musiikin ammattilaisesta. Ensimmäisellä kierroksella jokainen tuomari sai halutessaan antaa kullekin kappaleelle yhden pisteen. Sekä Mary Roosin Bei jedem Kuss että Reiner Schönin Allein unter Millionen saivat viisi ääntä. Katja Ebstein keräsi ensimmäisellä kierroksella täydet seitsemän pistettä. Toisella kierroksella jokainen juryn jäsen nimesi suosikkinsa kolmesta parhaasta, jonka jälkeen voittajaksi kruunattiin Katja Ebstein aviomiehensä Christian Bruhnin sävellyksellä ja Günter Loosen sanoituksella Wunder gibt es immer wieder.

Amsterdamin tynkäviisuissa Katja Ebstein esitys ja asu herättivät paljon huomiota. Toiseksi viimeisenä esiintynyt Saksan liittotasavalta sijoittui kolmanneksi, joka oli maan paras sijoitus siihen mennessä. Menestys oli alku Katjan kansainväliselle uralle, ilmestyi levy Das ist Katja Ebstein ja Wunder gibt es immer wieder levytettiin myös englanniksi, ranskaksi, espanjaksi, italiaksi sekä jopa japaniksi. Suomenkielisen coverin lauloi Lea Laven nimellä Arvaamatta onnen löytää. Katja Ebsteinin menestyksekkäästä urasta voi lukea lisää aiemmista Viisula-esittelyistä.

Saksan karsintaa 1970

Mary Roos - Bei jedem Kuss
Roberto Blanco - Auf dem Kurfürstendamm sagt man "Liebe"

Katja Ebstein – Wunder gibt es immer wieder

Katja Ebstein – Wunder gibt es immer wieder

Katja Ebstein & Guildo Horn - Wunder gibt es immer wieder (2011)

Lea Laven - Arvaamatta onnen löytää

Katja Ebstein Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa:

Saksa 1971: Katja Ebstein - Diese Welt
Saksa 1980: Katja Ebstein – Theater

Hieno klassikko, jossa ihanan elämänmyönteiset sanat. Vahvat neljä tähteä.

Ihan mieleenjäävää ja mukaansaottavaa. Vahva kolmonen.

Voisin ottaa mukaan vaikka mihin. Neljä saa tämä.

Kertsi on minusta vahvempi kuin säkeistöt. Ihan ok, mahtipontisuutta ja jazzia löytyi.

Tykkään kovastikin. Lieneekö parhain Katjan edustusviisuista? Yhtäaikaa rauhallinen ja mahtaileva. Ja Katjan ääni on ollut aina mieleeni.

Voimallinen NELONEN!

AntSa kirjoitti:Lieneekö parhain Katjan edustusviisuista?

Minä taas koen tämän huonoimpana Katjan edustusviisuna.

Vahva viisu, vaikka ei ihan oma suursuosikkini olekaan. Ehkä se on tuo jatsahtavuus, mikä tökkii minulla vastaan. Muuten olen Serdun kanssa samoilla linjoilla eli kertsi on ehdottomasti kappaleen vahvin osuus ja taidan pitää Katjan kahdesta muusta viisusta pikkaisen enemmän.

Kolme tähteä.

Kivan jazzahtavat ja leppoisat säkeistöt, joihin kontrastia tuo jopa vähän mahtipontinenkin kertsi. Tykkään! Ehdottomasti vuotensa paras viisu, ja on myös Katjan viisubiiseistä paras. Pyörii siinä neljän ja viiden tähden välimaastossa, tänään taidan heltyä viiteen.

Minä niin tykkään näistä Saksan viisuista.

Hyi, tässä tekeleessä on aivan liikaa jazzia.

** tähteä.

En tiedä miksi, mutta melkein kaikki nämä Saksan vanhemmat viisut ovat minusta ihan älyttömän kamalia! Onko se tuo harvinaisen kökösti iskelmiin sulautuva saksan kieli vai mikä, en tiedä, mutta hirvittävä oli tämäkin. Yksi tähti.

Euroviisujen ensimmäinen tosidiiva. Gospelia, hämygruuvia, happoisat koskettimet, soulia, schlageria. Biisihän ei ole mitenkään päähänputoava tai tajuntaa laajentava, mutta siitä huolimatta pidän siitä enemmän kuin pitäisi. Se on rauhoittava, se on aika rock, jos ymmärrätte mitä tarkoitan rockilla, samaa kuin mitä tarkoitetaan puhumalla, että jokin on cool. Modernin ja uskottavan kuuloinen on varmaan ollut musadiggareitten mielestä tuona aikana. Viisi hippulaa.

Kaksijakoinen kappale: säkeistö oli aika pysähtynyt ja junnaava. Melodinen kertosäe lähti sitten niin vahvasti lentoon Katjan vahvalla tulkinnalla, että kolahti. Tämä olisi voinut voittaakin, jos tuo moittimani säkeistö olisi ollut melodisempi. Katjasta olen aina tykännyt ja seuraavan vuoden sävelmänsä on minulle se mieleisin näistä kolmesta, kauas ei jää tämäkään. Harmi, kun alku jäi selostajan kuvailuun Katjan vaateparresta, mutta tuolloinhan väri-tv ei ollut kovinkaan yleinen, joten mustavalko-tv:n katsojille väritkin piti kuvailla. Nelonen.

Hyvä viisubiisi. Löysin tämän jo aikoja sitten YouTubesta, ja välillä tulee fiilisteltyä tämän tahdissa. Tosin itseäkin hieman huvittaa esiintymisasun värien kuvailu mustavalko-tv:n katsojille, mutta tuolloin 1970 se on ollut hyvin ymmärrettävää.

Kivan svengaava, ehkä jopa hiukan outo. Kolme tähteä.

Vahvaa ja väkevää, itselleni ei kuitenkaan viisuklassikkokamaa. Vahva kolmonen.

Vahva neljä!
Katjan viisuista se heikoin, mutta ne kaikki ovat olleet hyviä

Kovasti kimaltelee. Kappale on varsin laahaava, eikä tästä hirveästi jää mieleen mitään. Kaksi tähteä.

upean Katjan viisuista ehkä se vahvin, tai aika vaikea sanoa, kovasti melkein tasaväkistä v. -75 ja -80 kanssa myös... Upea pysäyttävä intro ja mukavasti jammaileva a-osa, kertosäe suorastaan räjähtää päin pläsiä ja karvaisia korvakäytäviä, upea! Ja noita orkestraatioita ei voi myöskään kuin ylistää... 5. rakkaimpia vuosikertoja ja suosikkilaulajianihan nämä... Lea Lavenin versio myös mainio.