Viisukuppila

Maa: Itävalta
Vuosi: 1978
Kappale: Mrs. Caroline Robinson
Esittäjä: Springtime
Säveltäjä: Walter Markel, Gerhard Markel
Sanoittaja: Norbert Niedermayer, Gerhard Markel, Walter Markel
Kapellimestari: Richard Österreicher
Sijoitus: 15./20
Pisteet: 14
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1978at

ORT valitsi vuoden 1978 Pariisissa järjestettyyn Eurovision laulukilpailuun edellisvuoden Hitparadessa menestyneen Springtime -yhtyeen. Mr. Captain, Lady on the Motorbike ja Jingle Me, Jingle You olivat kaikki nauttineet listamenestyksestä vuonna 1977. Springtimen muodostivat Norbert Niedermayer sekä Walter ja Gerhard Markel. Norbertilla oli aiempaa edustuskokemusta Eurovision laulukilpailusta vuodelta 1972 Milestonesien riveistä.

Sisäisen karsinnan voitti yhtyeen oma sävellys Mrs. Caroline Robinsonin elämästä kertova kappale. Mukana karsimassa oli tiettävästi myös laulu Honey, bye, bye, joka päätyi edustuskappalesinkun b-puolelle. Mrs. Caroline Robinsonista tehtiin myös englanninkielinen versio ja esikatseluvideo, jossa itse Mrs. Caroline Robinson esiintyy huikeine kultaisine irtokynsineen savun verhoamana.

Palais des Congrèsin lavalle nousi hissillä illan toiseksi viimeisenä esiintyjänä Itävallan kolmikko ilman Mrs. Caroline Robinsonia Israelin voittoisan ryhmän jälkeen. Mrs. Caroline Robinsonin tarinasta kiinnostui eniten Ruotsin raati viiden äänen edestä. Pikkupisteitä Itävallalle matkasi Portugalin, Turkin, Saksan ja Tanskan juryilta. Neljätoista pistettä oikeutti viidenteentoista sijaan kahdenkymmenen maan joukossa.

Springtime julkaisi vielä sinkun Lonely Road, jonka jälkeen Norbert Niedermayer ja Markelin veljekset lähtivät omille teilleen. Mrs. Caroline Robinsonin coveroi suomeksi Jef riimitellen "Taas tuoksut hienot nuo, jo miestä kutsuu luo ja Chanel viitonen on voima noidan sen. Mrs. Caroline Robinson miehen jokaisen mieleen on, menneet jää en kissaa nää, Sex appeal on tärkeempää."

Jef - Mrs. Caroline Robinson

Aiemmin Viisulassa: Itävalta 1972: Milestones - Falter im Wind

Ei vaan uppoa muhun. Jotain hieman ärsyttävää tuossa viisussa on.

Vahvahko KOLMONEN!

Kivan harmoninen ja hauskankaihoisa. Jäi kuitenkin vuodessaan auttamatta muiden jalkoihin.

Jankkaava kappale. Ei innosta oikein, vaikka kertosäkeessä on jotain tarttumapintaa. Kaksi.

Jokseenkin joutava rallatus. Pari tähteä.

Tässä Itävallan viisussa on aivan loistava melodiankuljetus ja huippuhienot sointuharmoniat. Letkeä ja rento kappale mystisestä Robinsonin frouvasta . Voi näitä 1970-luvun hienoja melodioita . Esikatselun rouva Robinson oli pelottava, eikä biisikään kummoinen tuolloisen Leon korviin. Mutta viisukokoelmakasetin käteensä saatuaan Leo tähän(kin) sävelmään ihastui. Kitaralla säestäviä miesyhtyeitä tarttuvine kappaleineen oli keväisessä Pariisissa tarjolla myös ainakin Tanskan Mabelin muodossa. Koska annoin Mabelille femman, niin sen saa myös Springtime. Siis viitonen

Kyllä tälle kolme tähteä kilahtaa.
Päihittihän tämä Seija Simolan. Pisteet tulevat oikeastaan siitä fiiliksestä, jonka tuon vuoden viisut herättävät.
Palaan tämän musiikin myötä 70-lukuun. Tämä oli yksi niistä kappaleista, jotka soivat tuona merkityksellisenä aikana.
Fiilispohjalta täysin tämä arvosteluni.

Leo kirjoitti:Mutta viisukokoelmakasetin käteensä saatuaan Leo tähän(kin) sävelmään ihastui.

Ahaa! Nyt tajuan, missä olen tämän kappaleen juuri äskettäin kuullut! Tämähän tosiaan löytyy tuolta kirppikseltä ostamaltani kasetilta. Olisihan tuo pitänyt heti muistaa...

Tuo live-esitys ei kyllä ole mistään kotoisin. Kasetilla oleva suomenkielinen versio kuulostaa paljon paremmalta. Kertsissä on toki pientä imua live-esityksessäkin.

** tähteä.

Ovatko höppänät koettaneet vohkia Simon ja Garfunkelilta kappaleen nimen vai mikä on pelissä mätänä.
Rockasentoa ja orkestraatiohisseilyä. Ei saa otetta vaikka pujottaa korvat ruutuun. Laulajahepun äänenväri, into, kukkaisuus ihan miellyttäviä, sopisi Rolling Stonesin roudariksi, vaikkapa. Kuulen muutaman vuoden takaista, tuosta hetkestä laskettuna, glamrockin viiksiä, Sladea, Sweettiä ja muita makoisia raitahousubändejä. Orkesteri pois ja bändi lavalle seuraavan kerran kun lähdette vuoden 1978 euroviisuihin osallistuilemaan. 2 -lahkeiset housut. (ihan friikki kuvitelma).

Kappaleen nimeä toistetaan turhan paljon, mutta sävellys on niin onnistunut, että kompensoi tuota heikkoutta. Kuten Leo jo mainitsikin, melodiankuljetus on tässä erityisen onnistunut, kiva kuunnella ja pitää otteessaan. Kovin vain on vaipunut unholaan tämä Itävallan viisu, ihan suotta.

Kolme tähteä.

Nyt on sitten vuosi 1978 saatu Viisulassa valmiiksi ja on kokonaisarvioinnin aika. Hieman keskitasoa heikommaksi osoittautui, oma tähtikeskiarvoni on 2,80. 1970-luvun alkupuoli oli viisuisasti parempaa aikaa kuin loppupuoli. Tältä vuodelta en ole antanut yhdellekään edustussävelmälle viittä tähteä, neljä tähteä saivat Belgia, Saksa ja luonnollisesti Suomi. Seija Simolan viisu olisi kyllä ansainnut paljon paremman sijoituksen, vaikkapa ihan kärkeen saakka. Feuer olisi kyllä ollut hyvä voittokappale sekin.

Tässä ei ollut oikein mitään uutta. Kaksi tähteä.

Ihanan hyväntuulinen hömppä, kyllä nelonen irtoaa. Maltalaiset ovat viime vuosina useasti hyödyntäneet tätä samaa tunnelmaa biiseissään.

Luoja miten kuusivuotiaana pelkäsin tuota esikatseluvideon naista. Pelkäsin sen liehuvan myös Pariisin viisulavalla kun ensimmäistä kertaa katselin euroviisuja tuona vuonna. Olisin jaksanut valvoa koko lähetyksen loppuun, mutta pelonsekaisen lapsenmieleni vuoksi suljin television ennen Itävallan esitystä.

Ihan harmiton ralli. Kolmen tähden ralli.

Mukavan melodinen ja letkeä tämä rouvaskainen biisi, vaikka leideen nimen ääntämys tuntui vaihtelevan jokaisella toistolla. Kiroline, Hiroline tai Caroline, samapa tuo. Kyllä tämä renkute silti surkean vuotensa parhaimmistoon kuuluu, annetaan tälle nyt vaikkapa vahvat kolme tähteä.

Ihan normaali vuosiykkönen. Tähän biisiin on vuosien aikana muodostunut kiusallisenkin perversioitunut suhde.

Todella tarttuva kappale, mutta ei erityisen hyvä sellainen. Kolme tähteä kuitenkin.