Viisukuppila

Maa: Norja
Vuosi: 1989
Kappale: Venners nærhet
Esittäjä: Britt Synnøve
Säveltäjä: Inge Enoksen
Sanoittaja: Leiv N. Grøtte
Kapellimestari: Pete Knutsen
Sijoitus: 17./22
Pisteet: 30
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1989no
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Norway1989.html

Norjaa edusti Eurovision laulukilpailussa keväällä 1989 vasta 18-vuotias Britt Synnøve Johansen. Norjan Karmøyssä vuonna 1970 syntynyt Britt Synnøve harrasti aktiivisesti laulamista ja osallistui vuonna 1987 Norjassa Talent’87-kykykilpailuun, jonka hän voitti. Kaksi vuotta myöhemmin oli vuorossa Norjan Melodi Grand Prix’n finaali, josta myös heltisi voitto ja edustustehtävä Eurovision laulukilpailuissa. Johansenia kuvailtiin pieneksi tyttöseksi, jolla on suuri ääni.

Samana vuonna Melodi Grand Prix’ssä kilpaili toki myös Jahn Teigen, joka oli edustanut Norjaa jo kolme kertaa Eurovision laulukilpailuissa ja joka on vuoteen 2010 mennessä osallistunut Norjan karsintoihin peräti 14 kertaa. Muista saman vuoden kilpailijoista mainittakoon myös Kate Guldbrandsen, joka oli edustanut Norjaa kaksi vuotta aiemmin (1987) Mitt liv -kappaleella pöyheässä kampauksessaan.

Sveitsin Lausannessa järjestetyissä Euroviisuissa nuori Britt Synnøve suoriutui esityksestään kunnialla, mutta sijoittui vasta 17. sijalle 22 kilpailukappaleen joukossa. Ystävien läheisyydestä kertova balladi ”Venners nærhet” keräsi 30 pistettä.

Britt Synnøven ura on jatkunut kotimaassa: hän on esiintynyt ahkerasti teattereissa sekä näytelmä- että musikaalipuolella Rogalandissa, Lounais-Norjassa. 2001 Britt Synnøve levytti ranskalaisen Edith Piafin chansoneja, jotka hän oli itse kääntänyt norjaksi – tarkemmin sanoen kotiseutunsa murteelle. Levytystä seurannut kabareekiertue oli suurmenestys, joka keräsi yhteensä 15 000-päisen yleisön Norjassa 2000-luvun alkuvuosina.

Tämän jälkeen Johansen keskittyi taas musikaaleihin, esiintyen mm. Les misérables’issa. Britt Synnøven repertoaari on ollut musiikillisesti laaja, mutta itse hän toteaa olevansa eniten kotonaan lavalla: oli sitten kyseessä konsertti, teatteri tai kabaree.

Venners nærhet -kappaleen sävelsi Inge Enoksen, joka viisujen aikaan oli 28-vuotias ja työskenteli Stavangerissa levykaupassa. Sanoittaja Leiv N. Grøtte oli 34-vuotias musiikinopettaja, joka elätti itsensä mainostoimistotyöllä. Hän oli Norjassa tunnettu rokkarina, mutta Venners nærhet edusti kevyempää linjaa.

Norjan karsinta 1989

Heidi Halvorsen- Beat for beat
Tor Endresen - Til det gryr av dag
Britt Synnøve Johansen - Venners nærhet
Rune Rudberg - Vinger over Europa
Ingeborg Hungnes - Et lite lys
Ola Fjellvikås - Min Mona Lisa
Kari Gjaerum - Barneøyne
Jahn Teigen - Optimist
Kate Gulbrandsen - Nærhet
http://www.brittsynnove.no/

http://no.wikipedia.org/wiki/Britt_Synn ... e_Johansen

Sinänsä ihan nätti ja kauniskin kappale, mutta en oikein pidä tämän "Synnöveen" kimakasta äänestä. Kolme tähteä tällä erää.

Tykkäsin tästä. Tuli jotenkin kiva fiilis. Olen varmaan kuullut tämän joskus aikaisemminkin ESC-radiosta, kun kuulosti tutulta. Neljä tähteä pärähtää!

Käsittämättömän tylsä. Viisulan historian ensimmäinen yhden tähden kappale.

Kahden tähden pikkunätti kappale.

Tylsä tuutulaulu oli tämä norjalaisten taidonnäyte.

** tähteä.

Ei innosta tämä viisu.*

Olin nyt kiltillä päällä... Hieno aloitus biisillä, jotenkin niin Irlantikasari tuli mieleen Tyttö oli ihan sievä ja lauloi kivasti Ihan ok paketti tämä

Kylläpäs arpakone on suosinut 80-luvun kohdalla nyt aluksi loppuvuosia, sitäpaitsi jo toinen v. 89 edustaja. Perusnätti viisu, mutta paljon kertoo jo se, että olin jokseenkin unohtanut Synnøven, vaikkei tuosta ole aikaa kuin 20 vuotta. Jotenkin kireää laulamista enkä erityisesti pitänyt siitä duetto-osasta. Kolmen tähden arvoinen siis nyt kuultuna. Hauskaa sen sijaan on ajatella, kuinka tuolloin niin modernin tyylikkäältä näyttänyt neonputkitausta saa nyt hymyn nousemaan huulille.

Tämä on sitten kyllä yksi viisuhistorian mitäänsanomattomimpia ja epämuistettavimpia viisuja. Koskaan en saa pelkästä nimestä ja/tai kuvasta minkäänlaista melodiaa päähän, vaikka tuo loistava vuosi onkin tullut kelattua eräänkin kerran läpi. Onko siinä edes kertsiä? Varsinainen ohilaukaus Norjalta! Tylsä biisi, mutta koska ei aiheuta mitään inhon väreitä, niin annan jopa kaksi tähteä.

Taidanpa laulaa luikauttaa Venners närhetin Mitenkäs se nyt menikään Tylsyyksien tylsyys ja toinen tähti säälistä ja myötätunnosta... **

Jotenkin sympaattisen oloinen Norjan tyttö, äänessä potentiaalia, mutta jotkin kireät ylä-äänet ikävää kuultavaa.
Sävellys on kertakaikkisen tylsä ja mitään sanomaton. Venners nærhet, melodiasi ei ole soinnut päässäni näinä 20 vuoden aikana, voit palata takaisin unohdettujen viisusävellysten laariin, yksi tähti.

Voin vain yhtyä edellisiin nimiErkkeihin. Kovin on tylsä ja mitäänsanomaton kappale. Britt Synnove laulaa kyllä hyvin, mutta äänen klangi ei puhuttele. Esitys on vähän kiusallinen imelyydessään.
Kaksi tähteä siksi, että laulaja on musikaalinen eikä kappale nyt varsinaisesti ärsytäkään.

Neljä tähteä.

Kaunis ja liikuttava balladi, tulee melkein kyyneleet silmiin. Laujattaren ääni on yhtäaikaa niin herkkä, kaunis, mutta myös vahva. Minua tämä viisu kosketti jo 1989 ja tekee niin edelleen. Tykkäsin myös siitä että esikatseluvideossa näkynyt ruusu oli mukana myös Lausannen lavalla(ei tietenkään sama) kun kuoron jäsen ojensi sen Britt Synnovelle.

Kyllä tämä oli aikamoista unilääkettä. Laulajalla on kyllä kaunis ja kirkas ääni. Kaksi tähteä.

no niin, kannatus muuttui eli laski heti kun ei olekaan tasatahtista jumputusta eikä epävireistä laulantaa... voi teijän kanss! Hieno balladi ja video, hyvin ajatuksella tehty, kiitos noista mahtavista runsaista taustatiedoista... solistin ääni on vain jotenkin liian ottava.. Norja on eniten harrastanut näitä nuoria laulajattaria, hyvinkin nuoria... 3 - 4 pist.

Harvinaista, että tykkään kappaleesta enemmän kuin kuppilalaiset keskimäärin. Muutenkin hämmentää, ettei tästä tykätä kovin, tämä on mun korvaan sitä äärimmäisen perushuttua, josta ihmiset ruukaavat viisupiireissä innostua...

A-osa on tässä biisissä parasta, se on yllätyksellinen ja tarpeeksi lyhyt. Sen sijaan kertsissä on jotain kummaa, kolmas "fraasi" lähtee niin kummasti. Aikoinaan joku sanoi, että olisi halunnut käydä vaihtamassa Kwanin biisissä sointua kertosäkeessä. Tässä tulee samanlainen fiilis melodian suhteen. Tytöllä riittää ääntä, mutta en osaa päättää, tykkäänkö siitä vai en. Kyllä tämä kolme tähteä ansaitsee.

Viisulan biisejä kuunnellessa hämmennyn aina siitä, kuinka hyvin lavamiksaus etenkin taustalaulajien osalta on aiemmin saatu niin hyvin onnistumaan, kun nykyään (2000->) tuntuu, että enemmän tulee epäonnistumisia kuin onnistumisia. Yleensä nykyään jonkun taustalaulajan ääni kuuluu läpi, tai solistin ääni ei kuulu, tai muuten vaan kaikki ei ole kohdallaan. Kai tekniikka on mennyt eteenpäin, mutta osataanko sitä hyödyntää?

Luulin muka muistavani, miten tämä menee, mutta väärässä olin, sillä muistikuva oli jostain syystä korvautunut Mitt livillä

PikkuGwyneth kirjoitti:Aikoinaan joku sanoi, että olisi halunnut käydä vaihtamassa Kwanin biisissä sointua kertosäkeessä.

Todennäköisesti minä

Tylsähkö, kuivahko laulu. En pitänyt esittäjän kireän kimeästä äänestä.

Annan yhden *

Hieman kyllä on laahaavaa meininkiä. Laulajala riittää äänivaroja, mutta särähtää korvaan ikävästi, samalla volyymillä vetää tämän tylsähkön sävelmän alusta loppuun. Sävyjä kaipaisin lauluun. Ikävä tunnelma, jota ystävän läheisyys ei saisi koskaan aiheuttaa. Tässäpä tähtösiä Britt Synnövelle kaksin kappalein:

Tämän kappaleen valinnan muistan uutisoidun jopa Suomessa. Jotain draamaa voittajan valintaan liittyi ja asia ylitti tosiaan iltapäivälehtien uutiskynnyksen. Ilmeisesti joku vahva ennakkosuosikki jäikin kisassa kotimaahan itkemään.

Mie tykkään tästä biisistä. Minusta se on koskettava ja kaunis. Neljä tähteä.

Jahn Teigen oli yleisön suosikki ja buuasivat, kun Britt otti ja voitti. Kaunis biisi. Varsinkin Lausannen live-esitys oli hyvä.

PikkuGwyneth kirjoitti:Sen sijaan kertsissä on jotain kummaa, kolmas "fraasi" lähtee niin kummasti. Aikoinaan joku sanoi, että olisi halunnut käydä vaihtamassa Kwanin biisissä sointua kertosäkeessä. Tässä tulee samanlainen fiilis melodian suhteen.

Mun mielestä Kwanin sointu oli aivan hirveä, tämän sävelestä jopa tykkään. Kivempaa, että vähän nyrjähtää jossain kohdassa, kuin että olisi ihan arvattava.

Täydellinen! Norjan paras ikuna! Tähtien määrät varmaan arvaattekin...

Unohdin mainita, että minäkin pidän tästä huomattavasti enemmän kuin keskiverto kuppilalainen. Neljän tähden veisu ehdottomasti. Tylsiä ootte ite!

Tytöllä on ihana ääni, mutta itse viisussa ei ole mitään innostavaa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos: Yksi tähti.

Kreikan loistavan Sokrateen jälkeen tyly pudotus amatööritasolle. Sai jännittää, pysyykö laulaja itsekään hereillä loppuun asti. Niin veretöntä touhua, että vampyyriä itkettää.

Olin näköjään aikaisemmin tunkenut yhden tähden tälle viiden tähden viisulle, mutta asia on korjattuna . Tulee mieleen joku JPop-kipale tästä.

Laulajan kimitys on kidutusta korvilleni, ja koska melodiassakaan ei ole mitään mikä auttaisi kestämään, vain yksi tähti.

Tuntui läheisyys olevan muotia Norjassa vuonna 1989