Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1980
Kappale: Hé hé m'sieurs dames
Esittäjä: Profil
Säveltäjä: Sylvano Santorio
Sanoittaja: Richard de Bordeaux, Richard Joffo
Kapellimestari: Sylvano Santorio
Sijoitus: 11./19
Pisteet: 45
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1980fr
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/France1980.html

Vuoden 1980 Ranskan viisukarsintojen voittajaksi selviytyi viisihenkinen lauluyhtye Profil Silvio Santorion säveltämällä sekä Richard de Bordeaux'n ja Richard Joffon sanoittamalla kappaleella ”Hé hé m'siuers dames” (suom. Hei hei, herrat, naiset). Profil voitti puhelinäänestyksen melko ylivoimaisesti ja löi karsinnassa mm. vuoden 1969 euroviisuvoittajan Frida Boccaran ja vuonna 1967 Monacoa edustaneen Minouche Barellin.

Ranskalaisen uutistenlukijan Évelyne Dhéliatin saatesanoilla Profil astui Den Haagin lavalle viimeisten joukossa esiintymisnumerolla 15. Yhtye muistetaan ehkä parhaiten heidän erikoisista valkoisista vaatteistaan, joita halkoi kaikissa viidessä asussa yhtenäisenä jatkuva värikkäänä kimalteleva sateenkaari. Balladeistaan tunnetulle ja top 5 -sijoituksiin tottuneelle Ranskalle karnevaalin iloista kertova hömppäviisu oli kovin epätyypillinen, ja se floppasikin jossain määrin sijoittuen kisassa lopulta yhdenneksitoista 45 pisteellä. Kuitenkin vain viisi maata jätti Ranskan kokonaan pisteittä – yksi näistä oli Suomi.

Profilin muodostivat sen kaksi naisjäsentä, toistensa kaimat Martine Bauer ja Martine Havet, sekä kolme miesjäsentä, Francis Rignault, Jean-Pierre Izbinski ja Jean-Claude Corbel. Heistä viimeisin toimi näyttelijänä viisuesiintymisensä jälkeen aina vuoteen 1996 saakka, jolloin hän menehtyi astmakohtaukseen. Yhtyeen muiden jäsenten henkilöhistoriasta ei juurikaan löydy tietoa, joten kovin merkittävää menestystä euroviisuesiintyminen ei ilmeisesti poikinut. Profil julkaisikin urallaan ainoastaan yhden ainoan singlen, josta euroviisunsa lisäksi löytyy B-puolena raita nimeltä ”Jour de chance”.

kwak kirjoitti:Kuitenkin vain viisi maata jätti Ranskan kokonaan pisteittä – yksi näistä oli Suomi.

Suomeksi piti kuitenkin tämäkin hitti kääntää Frederik on levyttänyt kappaleen nimellä "Hei heilumaan"
Mutta kuvaavaa on, että euroviisumuistelokonsertin aikoihin meille tuli ko. artistin kanssa ihan sanaharkka, kun hän kielsi ehdottomasti koskaan levyttäneensä mokomaa
Itse kyllä annan tälle vauhtirenksutukselle kolme tähtöstä ***

Reipas meininki säilyi ihan mukavasti koko biisin ajan, mutta jotain jäi kyllä puuttumaan. Ehkä taustalla tykyttää vielä mielikuva mahtavasti toteutetusta Boomerang-lavashowsta, jonka rinnalla tämä jäi kalpenemaan. Kaikkea ei otettu irti! Biisi alkoi aina dy-dy-dy-kohdassa ärsyttää. Muutkaan kohdat eivät sanottavasti jääneet mieleen tai sykähdyttäneet. Kuitenkin jotain hyvää tässä oli, semmoinen junamainen eteenpäin menevä fiilis. **

Ihana vauhtihömppä, neljä tähteä!

Neljä tähteä.

Ihana viisuhumppa. Olihan tämä aikamoista hömppää, mutta mielestäni juuri tällaisesta viisut usein muistetaan niin hyvässä kuin pahassakin. Minä olen aina tykännyt viisuissa balladien lisäksi juuri tämänkaltaisista harmittomista, iloisista ja menevistä viisuista, varsinkin kun meno vain kiihtyy loppua kohden. Tästä tulee pakostakin hyvä mieli, tuntee oikein kun positiivinen hyvänmielen energia alkaa virtaamaan kehossa - tämä on sitä oikeaa viisuterapiaa ranskalaisittain. Hyvä että kuuntelin tämän näin aamusta, nyt jaksan tehdä tämän päivän askareet paljon paremmin. Esiintymisasujen kimaltelevat sateenkaaren värit

Iloista ja reipasta menoa. Ihan mukavahan tämä oli kuunnella.

*** tähteä.

Mukava tosiaan, että välillä Ranskaltakin tulee jotain vähemmän vakavaa. Tykkään! Hauska biisi ja vauhtia riittää. Joskus olen rankannut tämän todella heikkotasoisen vuotensa ykköseksikin ja nytkin varmasti ihan kärkikolmikosta löytyisi. Mua on vaan aina ärsyttänyt tuo lyhyenläntä blondi naikkonen, joka heiluu kuin heinämies ihan erilailla kuin muut. Opettele huojumaan! Siitä huolimatta neljä tähteä.

Ihanan pirteä tämä. Nuo asut ovat myös näppärät. Neljä tähteä!

Kaksi tähteä. En oikein päässyt mukaan ja kappale näköjään yritti olla hauska, mutta ei nyt iskenyt.

Nyt ei kyllä tällainen iskenyt... Hauskaa yritti olla, mutta 2000-luvun huumoriviisuista varmaan kaikki peittoaa tämän huumorissa

Minä olen ajan myötä alkanut pitää tästä kovastikin. Ihanaa kun ranskalaisetkin osaavat välillä irroitella! Tälle hengästyttävän hyvälle sateenkaari-hullutukselle tänään minulta peräti 4 tähteä!

Kun oli tullut hemmotelluksi ranskalaisilla hienoilla balladeilla, niin tämä oli kovin outo lintu silloin, enkä vieläkään oikein innostu tästä. Annan kuitenkin kaksi tähteä: toisen herroille, toisen naisille.

Yksi tähti riittää tälle höpötykselle. *

Sattuipa Viisulaan nyt peräkkäisinä päivinä kovin samantapaiset kappaleet - eilinen vain on muodostunut klassikoksi ja tämä taas vaipunut totaalisesti unholaan. Itse en ainakaan muistanut tätä yhtään. 1970- ja 80-luvuilla oli sangen tavallista, että viisuedustajiksi lähetettiin jotain varta vasten vain kisaan koottuja poppoita, jotka eivät sen jälkeen enää jatkaneet yhdessä. Yhteistä niille oli yleensä myös kovin tusinaviisumainen kappale, kuten tässäkin tapauksessa. Onneksi näitä vain viisuja varten kyhättyjä poppoita on nykyään selvästi vähemmän.

Kappale oli taas näitä harmittoman hauskoja turhakkeita. Tyhjänpäiväisyys on kyllä nyt sen verran dominoiva ominaisuus, että kallistun nipin napin antamaan kaksi tähteä kolmen sijaan. Täytyyhän tätä alempaakin asteikon osaa joskus käyttää. Edelleenkin odottelen mielenkiinnolla, koska tulee Viisulan ensimmäinen yhden tähden viisu.

Tää on niitä biisejä, joita toivoo vaan kuulevansa Tykkään siis tosi paljon kuunnella tätä esim. Esc-radiosta, mutta en vaan nähdä, oli kuinka hienot sateenkaaripaidat päällä hyvänsä. Joten**** itse biisille ja ** itse esitykselle

Pistinpä pari kertaa kuunnellen tämän fransmannien viisun näin keskiviikkoisen talvi-illan ratoksi........ja lauluhan on minusta ihan chic ! Iloista, reipasta, kivaa meininkiä. Annan vahvat kolme *** Tähän mennessä minusta yksi parhaita lauluja Viisulassa ........Meikäläisellä on meinaan melko tiukka linja noiden tähtien antamisessa: yksikään laulu ei ole vielä noussut Viisulassa minun asteikossani yli kolmen tähden.....neljä tähteä olen varannut Helmille - ja viisi tähteä todellisille Helmille, mestariteoksille, täysosumille !

Jotkut täällä ovat kirjoittaneet, että hyvä kun Ranskalla on tällainen iloinen vauhtiviisu eikä aina vaan vakavia balladeja........mutta olihan muun muassa vuonna 1976 Ranskan viisulauluna myös iloinen, reipas vauhtikipale "Un, deux, trois" Catherine Ferryn esittämänä ! .......itse asiassa tuossa albumin kannessa näytti ensin siltä, että toinen naisista on juuri Catherine Ferry.........muistuttaa jossain määrin Catherinea ja on melko pienen kokoinen kuten Catherinekin.....

se pieni blondi on hyvin hyvin ranskattaren näköinen, vrt. Isabell Aubert. Tää on ihana humpute, varsinki toi kertosäe, kivoja pikku yksityiskohtia täynnä koko laulu, ihanat vikkelät viulut. Tässä ei ylä-ääniä heittänyt huilu vihlonut korvia kuten ranskan karsinnoissa... tää on tosi menevä - suloinen, mahtava esitys!
Tietoja on ihailtavasti mutta tarkennusta siihen, kuka on kukin, kuka noista on J-C Corbel (?), astmaatikko kun oli hänkin, toisen vastaavan dramaattisen tapauksen tiejän täältä omalta paikkakunnalta. Jotenki aika vallankumouksellinen ranskan viisuksi siis, koska tämä oli ensimmäinen ns. vauhtihirmu heiltä.. eihän tälläistä voi kuin rakastaa!
4 pist. ei vaan annan 5 pistettä... niin melodisen vivahteikas tämä on - tehokas!

3 tähteä ropsahtaa täältä, hieman teennäisen oloinen laulu jotenkin, ei aidon hauskaa meininkiä, sanat on vähän ärsyttävät joissain kohdissa, ja kun on kisoja varten kyhätty porukka, niin ne ei esiinny niin hyvin yhteen, mutta ihan kuunneltava ralli kuitenkin ja tosiaan kiva kun ei ole niin tyypillistä Ranskaa. lähettivät jotain erilaista . Autostop on kyllä parempi ja hauskempi renkutus

Hauska sattuma, että Schmetterlingen jälkeen tuli arvioitavaksi juuri sellainen biisi ja koreografia, joista bändi esityksessään piikitteli. Olihan se aikoinaan hieman hämmentävää, että voimakas ballaadi- ja artistimaa Ranskakin lähti tällaiselle kepeälle rallilinjalle.
On tämä ihan viihdyttävä, vauhdikas ja mukavamelodinen biisi. Ärsytystä aiheuttaa nuo dy-dy-dy-kohdat, jotka kuulostaa hyvin epämusikaalisilta. Koreografia alkaa lopussa jo pahasti toistaa itseään.
Kolmen tähden verran tämä viihdytti mua.

Täähän oli oikein iloinen ralli! Harmi, ettei sitten menestynyt. Ehkä tääkin oli sit väärällä areenalla tai ainakin ihan vääränä vuonna. Musta tää oli kuitenkin kolmen tähden arvoinen kipale!

kwak kirjoitti:Joskus olen rankannut tämän todella heikkotasoisen vuotensa ykköseksikin ja nytkin varmasti ihan kärkikolmikosta löytyisi.

Todella heikkotasoinen vuosi? Kaikkea muuta. Monta hienoa kappaletta mukana. Mutta tämä ei todellakaan kuulu niihin. Ei mitään asiaa vuotensa kymppikärkeeni ja siksi napsautan vain kaksi tähteä. Rasittava ralli.

Pirteä, ja... hih, ajanmukainen!

Olen samaa mieltä Mazan kanssa, tämä on aika raivostuttava ja turhanpäiväinen. Mukavaa tietysti, että Ranskakin joskus vappautuu, mutta miksi niiden vappautumiset olivat niin usein niin kauhean rasittavia ja teennäisiä (Oui, oui, oui, N'avoue jamais, Chez nous, tämä...). Tämä on mielestäni melkoinen vedätys, joka ei ole hyvin tehtyä hömppää eikä millään tavalla hyvä sävellys, josta välittyisi musiikin tekemisen tai edes viihteen esittämisen ilo. Tulee vain turhautunut olo. Reetun suomennos on mielestäni jossain määrin jopa parempi!

Aika ihana. Pönöt vaatteet ja koreografiat, menoa ja meininkiä. Jos harrastaisin juoksua, pistäisin tämän mp3-soittimeeni ja lähtisin baanalle! ****

Pisti kyllä näin aamusta hymyilyttämään. Apua, ei näitä vain voi pisteyttää!

Onhan tämä hassun pirtsakka, muttei vedä vertoja vuotensa parhaille kappaleille... 3 tähteä.

Karseahkot haalarit. En kuulu harmittomien menoviisujen ystäviin, vaikka Autostopin kohdalla tein poikkeuksen. Tästä en saa mitään irti, sanatkin tyhjää täynnä. Ei toisaalta vastenmielinen tai erityisen kömpelökään, joten yksi tähti tuntuisi liian tylyltä. Siis kaksi.

Aivan muhkean mahtava basso- ja kitarakomppi taustalla värittää tämän innostuneen ja hehkeän camp-esityksen suorastaan huikeaan viiteen tähteen. Jee, tää on ranska-poppia kunnon Chic-asenteella: sieltähän kaikki on lainattu, suoraan Nile Rodgersin/Bernard Edwardsin maailmoista. Halpa kopio siitä, mutta piristävä ja kaikin puolin innostava. Ihan mahtava viisukappale! Tämä täytyy kuunnella vielä uudelleen!!!

Jousisto kun vielä nousisi vaikkapa noissa dy-dy-dyy -kohdissa, niin vielä parempi. Upea kokonaisuus!
Tämän kun saisi kuulla levyversiona, jossa jousi-juoksutukset ovat taatusti vahvemmin miksattuina, niin ahh! Äkkiä googlattuna en ainakaan vielä löytänyt levyversiota tästä.

kiitti innostavan myönteisestä kommentista Juuro... huomasin vasta nytten että tämän ihanan vauhtilaulun esitteli sama nainen joka juonsi ranskan karsinnat... ja näinhän saattoi olla monen muunkin esityksen kohdalla... no niin, ajattelin helpottaa




''

¨¨ elämäänne lisäämällä tämän tiedon tänne... (no mites tuo rivi ny rojahti tä.... )

Kiitos kommentistasi, Romualdo. Innostun biisistä koko ajan lisää, se on niin sopivan tönkkö ja riemukas. Orkesterilnjohtakallakin on varmaan teettänyt työtä saada kaikki soittajat pysymään asiallisina, niin että kaikki juoksutukset osuvat sopivasti kohilleen!